wanhan osman

päiväkirja 2017

Rehellinen talvikeli

torstaina 5. tammikuuta 2017

klo 02.40

​

Tämän hetken kylmä sää ei poista sitä tosiasiaa, että talvi on ollut myös Utsjoella lämpimän leuto. Lunta oli jo yli 40 senttiä, mutta puolitoista viikkoa ennen joulua saapunut suojakeli pudotti lumen paksuuden nopeasti parinkymmenen sentin vahvuiseksi. Lämpötila pysyi yhtä välipäivää lukuunottamatta viisi päivää plussalla. Parhaimmillaan lämpötila oli +6 astetta.

​

Lämpimän jakson ansiosta talvesta tulee parempi monessa asiassa. Täysin roudaton maa pääsee jäätymään, jokilaaksossa on huomattavasti kantavampi hiihtokeli ja jokeen tulee paremmat jäät.

​

Rospuuttokeliä pitelee tulevan kalastussäännön tiimoilla. Eduskunnan pitkästä joululomasta johtuen perustuslakivaliokunta pääsee käsittelemään asiaa vasta helmikuussa. Tämän hetken arvio aikataulusta on jo hyvin lohduton. Parhaassa tapauksessa uusi sopimus ja sitä koskeva laki tulevat voimaan vasta huhtikuussa, mikä on armotta liian myöhään ensi lohikesää ajatellen.

​

Lohimiesten mieli vaeltaa vahvasti tulevan lohikesän suuriin elämyksiin keväällä purojen ja jokien auetessa. Toukokuussa useimmat lohestajat ovat jo lyöneet kesän suunnitelmat lukkoon. Lohikesän 2017 osalta tiedämme aikaisintaan vapun aikoihin lupamyynnin järjestelyt ym.  keskeiset asiat. Valmistautumisaikaa jää kovin vähän.

​

Erityisen hankalaksi tilanne menee yritysporukoiden suhteen. Toukokuu on aivan liian myöhäinen ajankohta kutsua vieraita Tenolle parhaimman lomasesongin aikana. Suurena käytännön pullonkaulana on lentolippujen saaminen Ivaloon. Finnairin strategiasta johtuen kohtuuhintaisten lentolippujen saaminen noin lyhyellä varoitusajalla on lähes toivotonta.

​

Rovaniemen hovioikeus jakoi joulun alla pehmeitä paketteja myös Utsjoelle. Lapin käräjäoikeuden elokuun 20. päivä antamat tuomiot lievenivät hovioikeudessa entisestään. Liekö valtiovallan tunnustuksella ollut oma vaikutuksensa innoittaa tunnettua erätoimittajaa uusiin tuotoksiin.

​

Ystäväni Matti Kettunen lähetti minulle joulun alla kuvan eräästä myynnissä olleesta perhosta. Myynti-ilmoituksessa kalastusvälineiden huutokaupoissa tunnettu aktiivisesti toimiva henkilö kauppasi Jouni Lukkarin sitomaa perhoa Jouko Lukkarin alkuperäisessä myyntipakkauksessa. Perhon hinta kipusi huutokaupassa 77 euroon.

​

77 euroa olisi hyvä hinta hyväkuntoisesta, alkuperäisestä Jouko Lukkarin 1950 tai 1960 -luvulla sitomasta Pophamista. Kukaan täysipäinen ei maksa Jouni Lukkarin sitomasta Pophamista 77 euroa yhdellekään jobbarille. Miksi maksaisi, koska perhonsitoja on hengissä, täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Minä en tunne Jounia niin hyvin, että uskaltaisin hänen puolestaan mitään luvata. Mikäli haluaisin saada itselleni hänen sitomansa perhon, kysyisin ensimmäiseksi häneltä itseltään.

​

Tämän Pophamin osalta myyjän luotettavuutta on arvioitava ennenkaikkea seuraavien tietojen pohjalta. Jouni Lukkari ei tunnustautunut perhon sitojaksi. Jouko Lukkari ei tunnistanut myyntipakkausta omakseen. Ostajakunnan punnittavaksi jää tunnetun, aktiivisesti alalla toimivan myyjän kertomus perhon sitojasta ja myyntipakkauksen alkuperästä. Vastapuolella on asianosaisiksi väitettyjen henkilöiden oma kertoma siitä, että heillä ei ole ollut mitään tekemistä kyseisen perhon tai sen myyntipakkauksen kanssa.

​

Olikohan kaamosmasennuksella osuutta siihen, että perhoa kilpaa ostaneet henkilöt lankesivat Popham

-vedätykseen? Liekö seuraavana vedätyskohteena kaupan hyllystä löytyvä Rapala Original -vaappu?

Nouseeko kymmenen euron arvoisen Rapalan hinta 50 euroon, jos se myydään alkuperäisessä Nils Masterin pakkauksessa?

​

Utsjoen perinteinen lentopalloturnaus pelataan lauantaina 21. päivä tammikuuta. Pelaajia on ollut tänäkin talvena kiitettävästi. Marraskuussa kävimme Karigasniemellä tutustumassa uuteen, upeaan liikuntahalliin. Turnauksessa Utsjoelta oli kaksi joukkuetta. Luossa.fi -pelipaidoin varustettu Utsjoen kakkosjoukkue voitti ensin Utsjoen Kuohun ykkösjoukkueen. Finaalissa hävisimme niukasti Ivalon joukkueelle.

​

Omaan turnaukseen saamme myös kaksi joukkuetta. Pelaamme lentopalloa kolmena iltana viikossa. Tiistaina pelivuoro alkaa klo 19.30, perjantaina klo 19.00 ja sunnuntaina klo 18.00.

Lentopallo, lentopalloturnaus, Karigasniemen turnaus, pelipaita, Luossa.fi, Hannele Halmesoja, Tiina-Riikka Portimo, Teija Saviranta

Uuden ajan kynnyksellä

torstaina 23. helmikuuta 2017

klo 22.50

​

Perustuslakivaliokunnan lausunto on hyvä ja selkeä. Se ottaa vahvasti kantaa uuden kalastussäännön keskeisimpiin asiakohtiin. Tärkeimpänä on uuden sopimuksen tavoite luoda puitteet Tenojoen vesistön lohikantojen kestävän kalastuksen säätelylle sekä keinot niiden elvyttämiseksi kutukantatavoitteet täyttävälle tasolle. Näitä tavoitteita valiokunta pitää hyväksyttävinä ja painavina perusoikeusjärjestelmän kannalta.

​

Kalastuslain 5 §:n mukaista vesialueen omistajan oikeutta kalastaa ja määrätä kalastuksesta rajoittavat Tenojoen osalta erityisperusteiset kalastusetuudet, yleiskalastusoikeudet, Ylä-Lapin kuntalaisten kalastusoikeudet sekä Norjan erilainen kalastusoikeusjärjestelmä. Norjan kanssa tehtävä sopimus mahdollistaa kalastamisen myös sellaisilla alueilla, joilla ei olisi sopimuksettomassa tilassa luvallista kalastaa.

​

Tenojoen kalastussopimus ja ehdotettu sääntely turvaisivat ennen muuta alueella asuvien kalastamismahdollisuuksia, kuitenkin rajoittaen niitä kalakantojen suojelun vuoksi. Sääntelyn kohderyhmittäistä erilaisuutta selittävät hallituksen esityksen perustelujen mukaan alueen omistussuhteet, Tenojoen muusta maasta poikkeavat olosuhteet, kalastuksen merkitys yleisesti alueella sekä kalastuksen merkitys erityisesti saamelaisille alkuperäiskansana. Nämäkin seikat johtavat siihen, että kalastusoikeutta Tenojoella ei voida järjestää yleisten kalastuslainsäädännön perusteiden mukaisesti.

​

Vesialueen omistusoikeus kattaa myös kalastusoikeuden ja kalastusoikeus nauttii perustuslain takaamaa omaisuudensuojaa. Kalastusoikeudella ymmärretään suojattua valtaa harjoittaa kalastusta määrätyllä vesialueella. Kalastusoikeuteen on katsottu kuuluvan myös oikeuden vesialueen kalakannan taloudelliseen hyväksikäyttöön ja oikeuden järjestää vesialueen käyttö ja hoito. Toisaalta omaisuudensuojasäännöksen turvaamaan kalastusoikeuteen on vakiintuneesti kohdistunut erilaisia osin perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädettyjä rajoituksia, kuten itse kalastamiseen liittyviä rajoituksia ja kieltoja sekä velvoitteita hyväksyä muunkin kuin omistajan oikeus kalastaa vesialueella.

​

Valiokunta toteaa lausunnossaan, että lainsäädäntö ei nykyisin tunnusta rajoittamatonta omistukseen perustuvaa kalastusoikeutta, vaan kalastusoikeus on yleisesti ottaen voimassa kalastuslain 5 §:n mukaisesti sellaisena, millaiseksi se kalastuslain ja muun muassa sen 6 luvun kalastusrajoitukset sisältävän järjestelmän kautta muodostuu. Julkisella vallalla ei ole ainoastaan valtuutusta, vaan myös vastuu huolehtia luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, mikä konkretisoituu muun muassa kalastusrajoituksissa.

​

Ehdotettuihin kalastusrajoituksiin liittyviä omaisuudensuojan ja elinkeinovapauden rajoituksia eri kalastajaryhmissä valiokunta pitää lähtökohtaisesti oikeasuhtaisina, kun otetaan huomioon hallituksen esityksen tiedot Tenojoen kalakantojen nykyisestä, miltei hälyttävästä tilasta. Ehdotukset eivät näin ollen muodostu omaisuudensuojan tai elinkeinovapauden kannalta ongelmallisiksi.

​

Valiokunta pitää myös vapakalastusta ja siihen liittyvää kalastusmatkailutoimintaa osana saamelaista kalastuskulttuuria. Ympäristövastuuseen ja lohensuojeluun liittyvät näkökohdat ovat perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan merkityksellisiä saamelaisten kalastuskulttuurin ylläpitämiseksi myös tulevaisuudessa. Vastaavasti lohikantojen tilan saaminen kestävälle tasolle on omiaan edistämään saamelaiskulttuurin jatkuvuutta tulevaisuudessa.

​

Perustuslakivaliokunnan lausunto tarkoittaa käytännössä sitä, että hallituksen esitys uudeksi Tenojoen kalastussopimukseksi voidaan vahvistaa eduskunnassa äänten enemmistöllä ja lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Enemmistöhallituksen aikana asia menee siis varmuudella läpi eduskunnan suuressa salissa. Uusi sopimus tulee voimaan ennen ensi lohikesää.

​

Hallituksen esitykseen on tullut viime kesän jälkeen pari tarkennusta, joista toinen koskee Tenojoen erillisrekisteriin rekisteröityjä veneitä ja toinen tulkintaa vakituisesta asumisesta Tenojoen vesistöalueella. Palaan näihin tarkemmin lähipäivinä. Lohikesä tulee yllättävän nopeasti. Ensi kesän osalta uusi kalastussääntö tulee armotta liian myöhään. Nyt on aika suunnata katseet tulevaisuuteen. Uusi aika alkaa meillä paikallisilla kesäkuun ensimmäinen päivä ja matkailijoilla kesäkuun kymmenes päivä.

​

Leuto talvi on aiheuttanut sen, että lohikellarin jäädyttäminen on vasta nyt hyvällä mallilla. Olen saanut jäädytettyä noin 90 senttiä paksun jään kellariin. Jään kokonaisvahvuus tulee olemaan 115 cm. Siihen pääsen näillä pakkaslukemilla ensi viikon alkupuolella. Lohikellarin jäädyttäminen on mukavaa puuhaa, sillä se on ensimmäinen konkreettinen merkki lohikesän lähestymisestä.

​

Viime viikolla lämpötila vaihteli vuoropäivin muutaman asteen plussalla ja miinuksella. Viikonlopun ja tämän viikon aikana pakkasta on ollut -10 asteesta yli -20 asteeseen. Lunta on noin 60-70 cm. Hiihtokeli on ollut erinomainen joulun alla olleen suvikelin jälkeen. Pinnassa on pehmyttä lunta, mutta hieman syvemmällä on suksen kantava kova kerros.

Lohikellari, jääkellari, Wanha Osma, Tero Ronkainen, Luossa.fi

Herrojen kiireistä välivuoteen

torstaina 30. maaliskuuta 2017

klo 9.15

​

Uusi Teno sopimus ja sitä koskevat lait on vahvistettu Suomen eduskunnassa ja Norjan Suurkäräjillä. Eduskunnan täysistunnossa äänessä olivat etelän kuravesien rannoilla asuvat kansanedustajat, joiden puheista kuului vahvimpana lähes täydellinen tietämättömyys ja ymmärtämättömyys Tenojoen lohenkalastuksesta ja paikallisesta kulttuurista.

​

Suurimman hölmöilyn uroteon tekivät kaksi Lapin kansanedustajaa, Eeva-Maria Maijala ja Mikko Kärnä. He uhosivat koko pitkän syksyn ja talven kaatavansa koko sopimuksen, koska se on niin huono ja tuhoisa paikkakuntalaisille. Lappi on niin pieni maakunta, että suoraselkäisyys edes pienessä mittakaavassa olisi maakunnan kansanedustajalle eduksi. Nimeltä mainittujen kansanedustajien olisi pitänyt kertoa omille äänestäjilleen, että hallituspuolueen kansanedustajina heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin äänestää hallituksen esityksen puolesta. Yhteisten asioiden hoito on ennen kaikkea vastuun kantamista. Pään työntäminen takalistoa myöten maaliskuiseen lumipenkkaan päätöksenteon hetkellä ei osoita minkäänlaista vastuunkantamista. Kumpikin oli poissa ratkaisevasta äänestyksestä.

​

Minä olen ollut viime kesästä lähtien uuden sopimuksen puolella. Olen edelleen sitä mieltä, että sopimus on hyvä. Tärkeintä on, että loheen kohdistuvaa kalastuspainetta vähennetään. Lyhyesti kerrottuna uudesta sopimuksesta: Te kalastusmatkailijat ja me jokivarren matkailuyrittäjät maksamme siitä, että verkkokalastusta saadaan vähennettyä. Aika näyttää, onko hinta liian kova. Minun vankkumaton kantani on, että joessa tapahtuva lohen lahtaaminen verkoilla pitäisi lopettaa kokonaan. Ensimmäisenä pitäisi päästä eroon kulkuttamisesta, jossa ei ole minkäänlaista ihailtavan korkeakulttuurin sädekehää. Se on brutaali ja primitiivinen, lohikannalle äärimmäisen tuhoisa tapa tappaa lohia.

​

Viimeisen viikon aikana keskustelu on käynyt kylänraitilla kiivaana. Hämmästyttävän moni paikallinen uskoo edelleen, että eduskunnan ja Suurkäräjien säätämät lait saadaan kumottua eikä uusi sääntö astu voimaan. Samanlaista esivaltaa halveksivaa suhtautumista oli ilmassa myrskypilven paksuisena viime saamelaiskäräjävaalien aikana. Saamelaiskäräjät pyyhki takamusta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksillä. Perisuomalaisesta valtiovallan ja oikeuslaitoksen kunnioittamisesta on toisinaan vaikea löytää merkkejä näissä jokilaaksoissa.

​

Julkisuudessa esiintyneistä mielipiteistä ja kannanotoista on syntynyt kohtalaisen vääristynyt kuva. Uuteen kalastussääntöön tyytyväiset paikalliset lohenkalastajat eivät luonnollisestikaan pompi barrikaadeilla kehumassa olevansa tyytyväisiä. Lohta vain vapavälineillä pyytäville paikallisille uusi sääntö on erinomainen, sitä ei käy kiistäminen. Kesällä Tenon suvannoilla soudellessa tähän ryhmään kuuluvat eivät hypi millään tavalla silmille. Lohensoutuun suurella sydämellä ja iloisella mielellä suhtautuvalle kalastajalle toisten kalastajien kunnioittaminen on itsestäänselvyys.

​

Uusi kalastussääntö astuu voimaan 1.5.2017. Päätöksenteon venyminen näin lähelle alkavaa lohikautta on erittäin vahingollista paikalliselle yritystoiminnalle. Herrojen Helsingin ja arkea elävän maakuntien Suomen välissä on valovuosien mittainen aukko. Ministeriön virkamiesten mielestä uusi sääntö tulee hyvissä ajoin ennen kalastuskauden alkua. Tenon törmällä asuvan yrittäjän näkövinkkelistä maaliskuun lopussa saatu varmuus tulevan lohikesän kalastusjärjestelyistä ja toukokuun alussa alkava lupamyynti ovat katastrofaalisen lähellä sesonkia.

​

Omalta osaltani viime tinkaan jäänyt päätöksenteko merkitsee kolmen vuosikymmenen pitkäjänteisen työn menettämistä. Viime syksynä alustavia varauksia lohikesälle 2017 oli tehnyt 16 yritystä. Viimeisen kahden kuukauden aikana 15 yritystä on perunut varauksen ja vain yksi on edelleen tulossa. Perumisten syy on ollut kaikilla sama: Yritykset eivät ole voineet varata lentolippuja eikä sitouttaa vieraitaan, kun ei ole ollut mitään tietoa lupamyynnin järjestelyistä. Toukokuussa on turha yrittää saada yritysjohtajien kesän kalenteriin parin-kolmen vuorokauden Tenon reissua. Myös lennot Helsingistä Ivaloon ovat monille kesäpäiville jo täynnä. Herrojen kiireiden ansiosta minulla on kesällä aikaa soutaa lohta. Kesän liikevaihtoon tulee kiesin kokoinen kolo. Siitä huolimatta pidän sääntöä pitkässä juoksussa hyvänä.

​

Ministeriön eilisen tiedotteen mukaan sähköinen kalastuslupien myynti alkaa toukokuun alussa. Tenolle kesällä mielivän lohestajan pitää olla silloin hereillä. Aikainen lintu madon löytää.

​

Uusi sopimus löytyy kokonaisuudessaan eduskunnan sivuilta. Varsinaisten kalastusmääräysten osalta uusi sopimus on hyvä. Kalastuskausi on paikallisilla 1.6.-20.8. Matkailijoiden kausi on 10.6.-10.8. Rannaltakalastus on sallittua klo 23-16. Venekalastus on sallittua klo 07-19. Paikallisen soutajan mukana kalastus on sallittua läpi vuorokauden.

​

Ulkopaikkakuntalaisille kalastusoikeiden haltijoille tulee oikeus oman veneen rekisteröintiin, jos osuuslukema on suurempi kuin 0,50. Käytännössä tällä määräyksellä ei ole minkäänlaisia vaikutuksia paikalliseen yritystoimintaan. Se vain laillistaa vallitsevan käytännön. He saavat myös halvemmalla korvamerkittyjä kalastuslupia. Enintään kolmasosa turistiluvista on korvamerkitty heille. Lupavuorokausien määrä riippuu kalastusoikeuden suuruudesta.

​

Merkittävin ero vanhaan sopimukseen ovat lupakiintiöt. Suomella on myytävänä 5500 lupavuorokautta venekalastukseen ja saman verran rannalta kalastukseen. Norjalla on sama kiintiö. Joki jaetaan kalastuskuntien alueita noudattaviin kalastusalueisiin, joille on kiintiöity viikottain tietty lupamäärä. Lupia on sesonkiviikkoina enemmän kuin kauden alku- ja loppupäässä.

​

Olen käynyt tällä viikolla useampana aamuna hiihtämässä tunturissa. Tänä aamuna pakkasta oli -22 astetta. Eilen ja erityisesti toissapäivänä kova tuuli teki kelistä hyytävän kylmän. Aurinko lämmittää päivällä jo niin paljon, että auringon puolella lumi sulaa terasseilta ja rappusilta. Kevät tekee tuloaan, mutta paras raudunpilkintäkausi on vasta aluillaan. Viime viikolla Finnmarkissa olleita pilkkijöitä sää kohteli kaltoin. Tuuli riehui kovana, ajoittain myrskyisenä koko viikon. Tiet olivat poikki useissa paikoissa. Tämän viikon maanantaina Norjan puoleisella tiellä hieman Levajokihotellin ylävirran puolella sattui iso lumivyöry. Lunta tuli tielle parinsadan metrin levyisellä alueella noin 2,5 metriä.

​

Lumivyöryjen vaara on suuri. Lunta on noin metri. Alla on kevyttä, irtonaista pakkaslunta. Päällä on raskasta, tiiviimpää lunta. Tunturissa liikkuessa on katsottava tarkasti mahdolliset vaaran paikat. Jyrkkien törmien ja komeiden lumilippojen kiertäminen riittävän kaukaa on varmin tapa välttää vyöryn uhriksi joutuminen.

​

Torpan räystään alla roikkuvat kuivalihat ja talven aikana kirjoitetun kirjan eteneminen kertovat vahvasti kevään lähestyvän. Uusi aika alkaa Tenolla matkailijoiden osalta kesäkuun kymmenes päivä. Silloin on historiallisen hyvä päivä ottaa maistiaisia tämän vuoden kuivalihasta ja uudesta kirjasta.

Tenon kalastussääntö, uusi Tenosääntö, Lapin Ely-keskus

Tenon historian synkin päivä

keskiviikkona 17. toukokuuta 2017 klo 20.39

​

Lapin Ely-keskuksen viikko sitten keskiviikkona avaama Tenon kalastuslupien verkkokauppa sai veren kiehahtamaan arviolta noin kahdessatuhannessa kotitaloudessa eri puolilla Suomea. Osalla lohimiehistä pannu kuumeni punaiseksi. Minä jouduin valtion virkamiesten puolesta sijaiskärsijäksi. Klo 14 alkanut puhelu- ja viestitulitus hiljeni vasta aamuyöllä kolmen jälkeen. Ja silloinkin vain, koska panin kännykän kiinni. Kolmentoista tunnin aikana sain yli 1300 yhteydenottoa.

​

Esitän nöyrän anteeksipyynnön ja pahoitteluni kaikille niille, joiden yhteydenottoon en pystynyt vastaamaan. Samalla kiitän luottamuksesta. Autan jatkossakin mielelläni Tenoon ja lohenkalastukseen liittyvissä asioissa. Yrittäjänä minä en voi panna kännykkää kiinni klo 16.00 niin kuin virkamies tekee.

​

Olen ollut vahvasti uuden kalastussäännön puolella. Tärkeintä siinä on kalastuspaineen vähentäminen. Parasta ovat verkkokalastukseen kohdistuvat rajoitukset. Näkemykseni ei ole muuttunut mihinkään. Kalastusta koskevien määräysten ja rajoitusten osalta sääntö on hyvä. Aika tulee näyttämään sen toimivuuden nopeammin kuin arvaammekaan. Kesästä 2017 on tulossa hyvä lohikesä. Rohkenen tehdä valistuneen veikkauksen tulevasta lohikesästä: Pieniä, 6-9 kilon lohia nousee jokeen selvästi viime kesiä enemmän. Erityisen ilahduttavaa on suurten lohien määrä. Uskoo ken tahtoo. Ne, jotka kalastavat Tenolla kesällä, sen näkevät.

​

Viime keskiviikko oli Tenon historian synkin päivä. Kalastuslupien verkkokaupan avaamisen täydellinen epäonnistuminen kertoo karulla tavalla kotimaamme hallinnollisesta rappiotilasta. Vaikka jouduin itse turhautuneiden lohestajien tukihenkilöksi, en silti kohdista kritiikkiä Rovaniemelle. Lapin Ely-keskus on pelkkä työrukkanen, jolla oli armotta liian vähän aikaa käytännön toteutukseen. Jokaisen lupakauppaan suivaantuneen lohestajan pitää ottaa sydämen asiakseen soittaa pari-kolme puhelua maa- ja metsätalousministeriöön Tapio Hakasteelle ja hänen kollegoilleen. Sylttytehdas on siellä.

​

Kalastuslupien ostoa turhaan tunti- tai jopa vuorokausia yrittäneiden lohestajien purkauksia ei ole mahdollista kirjoittaa julkisesti luettavaksi. Se johtaisi ensi talveksi kunnianloukkauskäräjiä istumaan. Kaikkein parhaiten tilannetta kuvasi eläkkeellä oleva lääkäri, joka on tehnyt runsaasti tähystyksiä. Seitsemän tunnin sitkeän yrittämisen jälkeen hänelle jäi Musta-Pekka kouraan, ei yhtään lupaa. Hän lopetti minulle lähettämänsä viestin asiantuntijan oikeaan osuneesen lausuntoon: ”Ely-keskuksen verkkokauppa on syvältä perseestä. Niin syvältä, että minäkään en ole siellä käynyt, vaikka aika pitkälle olen mennyt”.

​

It-alan ammattilaiset ovat laidasta lukien, yksituumaisesti taivastelleet verkkokaupan rakennetta. Alan ammattilaisten mukaan Suomessa ei ole viimeisen vuosikymmenen aikana nähty toista yhtä huonosti ja amatöörimäisesti toteutettua verkkokauppaa. Noin kahdella tuhannella yhtäaikaisella kävijällä mikään muu verkkokauppa ei kaadu. Useimmat verkkokaupat kestävät 50 000 - 80 000 samanaikaista kävijää.

​

Tietoa ja asiantuntemusta on saatavilla, helposti ja kohtalaisella hinnalla. Ely-keskuksen ja ministeriön olisi pitänyt antaa verkkokaupan toteuttaminen ammattilaisille tai edes ammattikoululaisille. Todennäköisesti peruskoulun yläasteella olevat pojatkin olisivat rakentaneet paremman verkkokaupan.

​

Toimimaton verkkokauppa aiheutti sen, että suurin osa vanhoista Tenon kävijöistä jäi rannalle. Lohikesän 2017 osalta lupien myynnin toteuttaminen romutti suurimman osan uuden kalastussäännön hyvistä asioista.

​

Vanhalla säännöllä meidän paikallisten kalastuskausi alkaisi ensi lauantaina klo 00.00. Maisema on hyvin talvinen, Teno on tukevasti jäässä. Tunturissa on vielä hyvä kulku. Rautukelit alkavat olla parhaimmillaan. Tänään oli ensimmäinen lämmin kevätpäivä, lämpötila nousi +13 asteeseen. Tuulikaan ei haitannut ulkoaskareita.

​

Olin vapun jälkeisen viikon rautupilkillä Corgasnjargassa. Keli oli haastava koko viikon. Kova tuuli ja vesisade kiusasivat useana päivänä. Tiet olivat tukossa aika ajoin. Kotimatka venyi yhteentoista tuntiin. Hopseidetistä Beggarfjordiin matka taittui saattueajossa pahassa tuiskussa. Olosuhteista huolimatta viikko sujui hyvässä seurassa mukavasti. Rautuakin tuli syötyä monella tavalla.

Halpa käy kalliiksi

sunnuntaina 21. toukokuuta 2017

​

Tenon kalastuslupien myynnin epäonnistuminen ja myöhäinen aloittaminen ovat johtaneet siihen, että matkailuyritysten varausasteet ovat huomattavasti aikaisempia vuosia alhaisemmat. Normaalisti tähän aikaan kesäsesongin kapasiteetista on ollut varattuna 80-90 prosenttia. Nyt varausasteet vaihtelevat eri yrityksissä 10-40 prosentin välillä. Kyyti on kylmää. Meidän yrittäjien kannalta harmillisinta on se, että eniten palveluita käyttävät kalastajat jäivät rannalle lupakaupassa.

​

Norjan puolen luvista oli torstaina myyty vasta kolmannes. Suomen puolen luvista on myymättä enää Outakosken alueen rannaltakalastuslupia. Perhokalastajat ovat äänestäneet jaloillaan. Lupahinnan nosto oli toki kova, mutta Tenon kaltaiselle lohijoelle 60 euroa ei ole kohtuuttoman kallis. Lohenkalastuksen pitää erota myös hinnaltaan ahvenien onkimisesta. Toisaalta pitää muistaa, että Tenon urheilukalastuslupien hinnat eivät voi olla Norjan saati Britteinsaarten jokien hinnoissa niin kauan kuin verkkokalastus on sallittua. Teno ei ole maailmanluokan lohijoki ennen kuin brutaali lohien massateurastus verkoilla lopetetaan. Olen varma, että muutaman vuosikymmenen kuluttua myös saamelaisaktivistit ihmettelevät, miten joskus on sallittu tappaa arvokkaita lohia pakkopyydyksillä. Vieläpä saamelaiskulttuurin sankan verhon suojissa.

​

Halvalla ja huonosti toteutettu Tenon lupien verkkokauppa tuli yhteiskunnallisesti todella kalliiksi. Noin kaksituhatta henkilöä tuskaili netissä verkkokaupan tupajumia kirvaten. Suurella osalla oli joku toinen henkilö apuna. Minuun yhteydessä olleiden noin 270 lohenkalastajan kertoman perusteella keskimääräinen aika lupaostoksen tekemiseen on ollut yli viisi tuntia. Työaikaa haaskautui varovasti arvioiden 10 000 tuntia. Lisäksi pitää huomioida avustaneiden henkilöiden käyttämä aika. Joka toisella luvan ostajalla oli avustaja, osalla useampi. Heidän työaikaansa haaskautui noin 5000 tuntia. Keskimääräisellä palkkakustannuksella laskien kokonaismenetykset nousevat siis noin 600 000 euroon. On onni, että Ely-keskukset eivät myy mitään muita tuotteita. Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa kaupankäyntiin, jossa länget maksavat enemmän kuin hevonen.

​

Paikallisille kalastuslupien myyjille järjestetyssä Teno -infossa torstaina ministeriön virkamies kertoi lupakaupan parantamiseen liittyvien asioiden olevan haasteellisia. Luonnehdinta kuulostaa sosiaalipuolelta lainatulta. Sosiaalitantta kuvaa asiakasperheen tilannetta haasteelliseksi siinä vaiheessa, kun isä istuu elinkautista murhasta, äiti on katkaisuhoidossa, isoveli lusii huumetuomiotaan ja pikkusisko on muuten vain huostaanotettu. Suomeksi sanottuna tilanne on siis toivoton ja peli menetetty jo aikoja sitten.

​

Lähestyvän lohikesän suhteen tilanne ei ole luonnonoloiltaan haasteellinen, vaan suorastaan kutkuttavan hyvä. Joki vapautunee jäistä pitkän ajan normaalissa. 2000 -luvulla keväät ovat tulleet pitkän ajan keskimääräistä aikaisemmin. Lohikesää ajatellen jokainen jäiden verhoama päivä on eduksi. Koskipaikat ovat monin paikoin jo auki. Jäät ovat kasautuneet muutamissa paikoissa sadan, jopa kahdensadan metrin matkalla. Lämpötila on +7 astetta, vaikka taivas on ollut koko päivän pilvessä. Tunturista ei juurikaan tule vielä sulamisvesiä jokeen, mutta jäät heikkenevät paikoilleen.

​

Syönnösalueilta kutuvaellukselle liikkuvat lohiparvet saapuivat Keski-Norjan rannikolle normaaliin aikaan. Atlantin meriveden lämpötila oli koko talven normaali. Lohiparvet vaeltavat eteläistä reittiä, jolloin hävikki on merivaelluksella huomattavasti pienempi kuin pohjoisella reitillä. Keski-Norjassa lohia on tavattu noin kolminkertainen määrä viime vuoteen verrattuna. Isojen lohien määrä on nelinkertainen viime vuoteen verrattuna. Lupaostoksilla onnettaren seurassa käyneillä lohestajilla on siis perusteltu syy valmistautua tulevaan lohikauteen iloisin ja luottavaisin mielin.

Sylttytehdasta etsimässä

lauantaina 27. toukokuuta 2017

klo 01.30

​

Ensi viikon torstaina alkava lohikausi on monella tavalla historiallinen. Uuden kalastussäännön myötä kalastuksen säätely muuttui moninkertaiseksi edellisiin sääntöihin verrattuna. Alkuperäinen tavoite unohtui matkan varrella monta kertaa. Paikalliset neuvottelu-toimikunnan jäsenet tekivät kardinaalimunauksen, kun eivät noteeranneet Suomen ja Norjan ylimmän valtiojohdon nuotituksia. Norjan ympäristöministeri ilmaisi selvästi, että Norja haluaa vähentää loheen kohdistuvaa kalastuspainetta 50 prosenttia. Suomen maa- ja metsätalousministeri vastasi Suomen hyväksyvän 30 prosentin vähennyksen.

​

Saamelaisista matkailuyrittäjistä, kalastuskuntien ja saamelaiskäräjien edustajista koostunut neuvottelutoimikunta ei edes miettinyt paikallisten verkkokalastukseen kohdistuvia rajoituksia. He halusivat vastata ylimmän valtiojohdon esittämiin vaatimuksiin asettamalla kalastusmatkailijoille lisärajoituksia seitsemännen artiklan puitteissa. Syynä oli heidän horjumaton uskonsa saamelaisten niin vahvaan erityisasemaan, että minkäänlaisia myönnytyksiä ei tarvitse tehdä. Tämä asenneilmapiiri johti neuvotteluiden jumittumiseen. Neljässä vuodessa ei tapahtunut mitään edistymistä, minkä seurauksena valtiot vihelsivät pelin poikki.

​

Edellä kertomani on lähes absurdia ottaen huomioon sen karun tosiasian, että Tenon kalastuksen säätely ei ole pienimmässäkään määrin saamelaiskysymys. Saamelaisilla ei ole mitään erityisoikeutta Tenojokeen ja sen lohenkalastukseen. Tenojokilaakson kantatilojen ja kantatiloista lohkottujen kiinteistöjen omistajilla on kalastusoikeus Tenojokeen. Suurin osa heistä on saamelaisia, mutta se on eri asia kuin saamelaisten yleinen kulttuurillinen oikeus. Vuotsossa tai Peltovuomassa asuvalla saamelaisella ei ole minkäänlaista oikeutta Tenojoen lohenkalastukseen. Edes Utsjokivarressa asuvalla saamelaisella ei pitäisi olla minkäänlaista oikeutta kalastaa verkkopyydyksillä Tenossa. He ovat läpi historian kalastaneet omassa kotijoessaan käymättä Tenolla. Huonoina lohikesinä he ovat pysyneet hengissä kalastamalla oman kotipaikkansa läheisillä tunturijärvillä.

​

Eduskuntakäsittelyn aikana oli surullista katsella ja kuunnella etelän kuravesien rannoilla asuvien kansanedustajien ruikutusta saamelaisten tappamisesta nälkään uudella Tenon kalastussäännöllä. Erityisesti vihervasurit naiskansanedustajat olivat nielleet saamelaisaktivistien ruikutuksen viimeistä hikipisaraa myöten todesta. Moni täällä asuva saamelainen kertoi minulle, ettei tunnistanut itseään kansanedustajien puheista. Oman elämänsä parasta aikaa iloisena, onnellisena ja terveenä elävä saamelainen ei koe itseään nurkkaan ajetuksi uhanalaiseksi lajiksi. Arkipäivän saamelaisuus elää ja voi hyvin. Kehä kolmosen sisäpuolella olevat citysaamelaiset elävät omassa illuusiokuplassaan, josta on mahdotonta löytää kiinnesiteitä arkisen elämän realiteetteihin. Heihin pitää suhtautua samalla tavalla kuin spitaalisiin  kaksituhatta vuotta sitten, riittävä välimatka säilyttäen.

​

Tulevan lohikesän aikana on odotettavissa monenlaisia linjavetoja. Varsinaiset kalastusrajoitukset ja -määräykset ovat kohtalaisen selkeitä. Jokainen lohestaja voi omaksua ne parilla lukukerralla. Erilaisiin kalastuslupiin ja niihin liittyviin säädöksiin liittyen on olemassa suuri vaara väärin ymmärtämisestä, joko tahattomista tai tahallisista.

​

Lohikesän käynnistyttyä lohensoutua harrastaville on luvassa lisää vastuksia. Kovat tuulet ovat lisääntyneet merkittävästi. Vielä 1980 -luvulla tuuli haittasi lohensoutua keskimäärin kolmena päivänä kuukaudessa, 2000 -luvulla tuulisten päivien määrä on lähes viisinkertaistunut. Uusi sääntö siirtää kalastusmatkailijat päivärytmiin, samoille apajille tuulen kanssa.

​

Lämpötila on nyt -3 astetta. Jäälauttoja lipuu virran mukana koko joen leveydeltä. Vesi ei ole vielä noussut niin paljon, että rannat olisivat puhdistuneet jäistä.

Uusi aika on alkanut

lauantaina 17. kesäkuuta 2017

klo 17.00

​

Kevät eteni hiljaa hiipien, mutta kesä on tullut pitkän ajan normaaliin tahtiin. Ensimmäiset merkit lehdistä ilmestyivät koivuihin jo viikko sitten. Torstaina pienen vesisateen myötävaikutuksella jokilaakso verhoutui päivässä kesäisen vihreään vaippaansa. Vesi on vielä korkealla, noin 1,2 metriä kesävettä ylempänä. Osmankarin ja Matinkiven päällä vettä on noin 20 senttiä.

​

Kulunut lohiviikko on sujunut hyvissä merkeissä. Alakönkään ja Boratbokcan kalastajat, sekä lohensoutajat että perhokalastajat ovat saaneet hyvin kalaa. Saaliiksi on kertynyt lohijalkoja ja lohia. Viimeisen parin vuorokauden aikana kirkkaita nousukaloja on saatu jo pitkin jokivartta. Kuvassa on Janne ja Samuli Haapakarin tänään päivällä Kylmäkaltionsuvannosta hilepunaisella Invinciblellä saama 9,3 kiloinen lohi.

​

Uuden kalastussäännön vaikutukset näkyvät jo nyt. Monelle lohestajalle lohikesän aloitus on ollut parempi kuin koskaan. Kulkutusajan lyhentäminen tarkoittaa vähintään satojen, todennäköisemmin tuhansien lohien säästymistä. Se näkyy vääjäämättä urheilukalastajien saaliissa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että tästä kesästä tulee hyvä tai jopa erinomainen lohikesä.

​

Uusi sääntö näkyy myös rantatörmällä. Lomakylät ovat tyhjinä ja suurin osa veneistä on vieläkin pukeilla rantatörmän päällä. Lupakaupan sählingit pilasivat monen lohestajan kesäsuunnitelmat. Luvan saaneiden lohestajien osalta tilanne on loistava. Joella on tilaa. Tämän viikon aikana yöllä soudellessa on monta kertaa ollut tunne salakalassa olosta. Muita veneitä ei ole näkynyt. Pitäisiköhän lähettää omasta ja asiakkaitteni puolesta kaunis kiitoskortti ministeriön virkamiehille yksityisen lohijoen järjestämisestä?

​

Viikko sitten lauantaina vietimme minun 50 v syntymäpäiväjuhliani oikein porukalla. Lämpimät kiitokseni kaikille juhlaan osallistuneille sekä minua merkkipäivän johdosta muistaneille. Juhla oli ikimuistoinen. Ettei se vain ollut liian railakas, kun jälkimainingeissa meinasi hallituskin kaatua? Samalla juhlimme myös poikamiespäivien päättymistä. Häävalssin kauneus ja herkkyys säilyvät mielen sopukoissa.

​

Juhlassa julkistin myös uuden kirjan. Puoli vuosisataa lohimiehen elämää -kirjan ennakkoon varanneet henkilöt joutuvat valitettavasti odottamaan oman kirjan saamista. Juhlajärjestelyistä ja maanantaina alkaneesta kesätyöstä johtuen en ole ehtinyt postittaa kirjoja ilmoittamassani ajassa. Saan suurimman osan tilauksista postiin ensi maanantaina.

​

Suomen puolen lupakauppaan tuli viikolla noin 650 lupaa myyntiin. Siellä kannattaa käydä tarkistamassa, löytyykö itselle sopiville päiville vapaita lupia. Olosuhteiden ja uusien kalastusrajoitusten ansiosta Tenolle kannattaa ehdottomasti tulla.

Kunnon lohikesä

keskiviikkona 28. kesäkuuta 2017 klo 13.10

​

Lohikesän 2017 ensimmäiset viikot ovat sujuneet antoisissa lohenkalastuksen tunnelmissa. Juhannuksen alusviikolla keli oli ravakka. Lämpötila oli alhaisimmillaan vain asteen plussan puolella. Kova pohjoistuuli ja vesisade loivat osaltaan arktista tunnelmaa joella viihtyneiden lohenkalastajien iloksi.

​

Kovasta kelistä huolimatta joella on ollut mukava soudella. Nylonperinneyhdistyksen lohilahtareiden kevätkarkeloiden rajoittaminen kahdestatoista päivästä neljään päivään näkyi välittömästi jokeen nousevien lohien määrän tuntuvana lisääntymisenä. Olen kirjoittanut jo aikaisempina vuosina kulkuttajien huonosta moraalista saalisilmoitusten tekemisessä. Ennustin jokeen nousevan lohimäärän lisääntyvän enemmän kuin virallisten saalistilastojen perusteella oli odotettavissa. Viime päivinä yhä useampi utsjokelainen on rohjennut sanoa ääneen, että kulkutuksesta pitäisi luopua kokonaan. Sen lopettaminen merkitsisi Tenon lohikannan paranemista muutamassa vuodessa aivan eri tasolle kuin koskaan viimeisen vuosisadan aikana. Suurimmat voittajat kulkutuksen kieltämisessä olisivat Utsjoella asuvat saamelaiset. Hyvästä lohikesän alusta voimme lausua suuret kiitokset uudelle kalastussäännölle.

​

Kulkutuksen vähentyminen näkyy päivittäin. Lähes kaikki vapavälineillä saadut lohet ovat kuvankauniita, virheettömiä ja vaurioitumattomia. Aikaisempiin kesiin verrattuna ero on merkittävä.

​

Vesi on edelleen kylmää ja korkealla. Veden lämpötila vaihtelee paikasta riippuen 6-8 asteessa. Seuraavaksi viikoksi on luvattu kuivaa säätä. Vesi todennäköisesti laskee. Tunturitulva tulee vasta, kun sää lämpenee kunnolla. Odotettavissa on siis, että vesi laskee normaalikorkeudelle hyvin hitaasti. Veden lämpötila ja -korkeus ovat osaltaan tekemässä kesästä hyvää lohikesää.

​

Päänousun pitäisi alkaa tällä tai ensi viikolla. Se vasta kertoo totuuden lohikesän hyvyydestä. Tähän mennessä  jokeen nousseet lohet ja urheilukalastajien hyvät saaliit ovat uuden kalastussäännön verkkokalastukseen kohdistuneiden rajoitusten ansiota. Päänousun suuruus rakentaa lohikesän kokonaisuuden.

​

Suurten lohien osalta kesästä tulee varmasti ennätyshyvä. Tähän päivään mennessä on saatu jo kahdeksan yli 20 kilon painoista lohta. Ennustin keväällä hyvää kesää ennätyskojamoiden suhteen, mutta erehdyin pahasti alakanttiin. Ennustin 6-8 yli 20 kilon lohta vapavälineillä. Valistunutta veikkausta on pakko korottaa 13-16 kappaleeseen. Sekin voi jäädä alakanttiin. Isoja lohia on noussut hyvin. Koska joessa on hyvin kaikenkokoisia lohia, on kauden jälkimmäisellä puoliskolla huomattavasti tavanomaista helpompaa saada isoja kojamoita tarttumaan vieheeseen.

​

Kuvassa on Janne Haapakari tämän aamuisen ennätyskojamonsa kanssa. Kalalla oli pituutta 128 cm. Lohi iski Tiura -vaappuun (väri nro 523) Stuorra Gávvassa aamulla klo 07.45.

​

Tunnelmat Tenojoen soutupaikoilla ja rantatörmillä ovat monitahoiset. Avoimin mielin lohta kalastamaan saapuneiden henkilöiden ajatukset ja mielikuvat ovat hyvin valoisia ja toiveikkaita. Joella on hyvin tilaa, lohta on pyydettäväksi asti ja jarrut pärisevät hyvän lohikesän tahtiin. Hämmästyttävän moni matkailija on kuitenkin kertonut kohdanneensa ensimmäistä kertaa Utsjoella vihamielistä ja negatiivista kohtelua. Osa paikallisista kritisoi vihamielisesti uutta kalastussääntöä. Olisi syytä lukea lähihistoriaa ja avata silmät tulevaisuudelle. Itsenäisen, merkkivuottaan juhlivan  isänmaamme historia on osoittanut, että ilman tosiasioiden tunnustamista me soutaisimme lohta Venäjän rajajoella. Uusi sääntö on ja pysyy. Valitusten tehtailun ja marmattamisen sijaan nyt on aika nauttia hyvän lohikesän antimista.

Ennätykset paukkuvat

Torstai 6. heinäkuuta 2017

klo 18.10

​

Valtakunnan mediassa on surkuteltu kuukausikaupalla Tenon uutta kalastussääntöä ja sen vaikutuksia. Negatiivissävytteinen uutisointi ja mielipiteiden ilmaisu on ollut niin vahvaa, että totuus lohikesästä 2017 on hautautunut niiden alle. Uusi sääntö näkyy ja tuntuu myös hyvässä, ei vain pahassa.

​

Lohikesä alkoi erinomaisesti erityisesti Boratbockan ja Vetsikon soutajilla. Tahti on jatkunut kiivaana. Viime viikolla Teno veti henkeä Saamensillan yläpuolisilla kalastusalueilla. Tämän viikon aikana kalaa on noussut jokeen niin paljon, että kesän päänousu on selvästi alkanut. Se on viikon tai kaksi tavanomaista myöhässä.

​

Suurten, yli 20 kiloisten lohien suhteen on rikottu jo kaikkien aikojen ennätys. Näitä useimmille lohestajille ennätysluokan kaloja on saatu Suomen puoleiselta Tenolta jo noin 20 kappaletta. Viimeksi tänään Kimmo Kemppainen sai soudettua poikansa Anssin kanssa Vitoslompolosta elämänsä lohen, 22,5 kiloisen kojamon. Pituutta oli 128 cm. Kojamo otti Antti-Nestori -perhon muunnokseen (alkuperäinen resepti löytyy Tenon perhot -kirjasta) klo 12.40. Suurten lohien suhteen lohikesä on vielä nuori, joten odotettavissa on vielä monta onnellista ennätyskalan saantia.

​

Teija Saviranta sai oman ennätyslohensa Guollemuordappalista 5.7 klo 00.24. 15,2 kiloinen lohi iski hilepunaiseen Emmaan. Samalla vaapulla saimme viime kesänä 14,2 kiloisen lohen Osman Ylämontusta. Teija pääsi väsyttämään iltapäivällä kahdeksan kiloisen lohen, joka tarttui Tiuran Juhannusyö -väriin Stuorra Goatnelin alapäästä klo 14.37. Norjanväylästä tarttui vielä lohijalka kolmekoukkuiseen Kultakalaan. Neljännessä kuvassa on Harri Lämsä ja lohikesän ensimmäisen soudun kaunis lohi. Se tarttui Larke -vaappuun Vitoslompolassa.

​

Viime päivinä lähes jokainen venekunta on päässyt nauttimaan lohenkalastuksen jaloimmista hetkistä; tärpeistä, vavan taivutuksista, jarrun pärinästä ja lohen väsytyksen jännityksestä. Näin hyvää lohikesää ei ole koettu kesän 2001 jälkeen. Huomionarvoista on edelleen se, että lohet ovat poikkeuksetta täysin virheettömiä. Kulkutuksen rajoittaminen pelasti tuhansia lohijalkoja ja lohia. Luonto on hoitanut oman osansa lohen suojelusta mallikkaasti. Vesi on ollut koko kesän niin korkealla, että patokalastus on ollut mahdotonta. Huonot säät ovat kurittaneet lomalaisia. Lohenkalastukseen kesä on ollut erinomainen. Jatkuvaan sateeseen ja kovan pohjoistuuleen on jo tottunut.

​

Vesi on noin 60 cm ajankohdan normaalia korkeammalla. Suvantoja ei pysty soutamaan kunnolla, koska ne ovat liian vuolaita. Lohiluokan kalat kulkevat jo pääosin väylässä, joten isompaa kalaa tavoittelevan kannattaa siirtää soutulinjat matalista rantavirroista keskemmälle. Virta on niin voimakas, että lohensoutu on vääjäämättä hyötyliikuntaa.

​

Erinomaisen lohikesän keskellä ei kannata haaskata hyvää kalastusaikaa asioihin, joille itse ei voi mitään. Uuden säännön epäkohtien pohtimiseen verrattuna seuraavan laskun ottivieheiden pähkäily on suorastaan hekumallisen ihanaa puuhaa. Tenolla kunnon lohta, kahden leiviskän painoista kojamoa väsytellessä velatkin tuntuvat saatavilta. Yhden, vielä kesken olevan lohikesän perusteella uutta sääntöä ei kannata teilata. Muutosvastarinta on rajua, mutta Tenoa ylävirtaan nousevan lohen vietti on sitäkin vahvempi.

​

Uuden säännön suurin vaikutus tullaan näkemään vasta vuosien kuluttua. Muutoksessa on aina voittajia ja häviäjiä. Lapin perukoilla, jos missä pakko on luovuuden äiti. Paikallinen yrittäjäkenttä jakautuu voittajiin ja häviäjiin. Voittajia ovat ne, jotka ovat jo panostaneet nopeasti kasvavaan talvimatkailuun. Häviäjiä ovat he, jotka vänkäävät kaikin voimin uutta sääntöä vastaan, vaikka se on jo olemassa oleva fakta.

​

Kesämatkailussa voittajia ovat ne yritykset, joiden palvelurakenne on kunnossa. Uusi sääntö parantaa saalisvarmuutta, mikä osaltaan luo kysyntää palveluille. Tämän kesän aikana rantatörmillä ja juttutuvissa on ollut suoranaista tunkua häviäjien leiriin. Voittajat keräävät sillä aikaa hyvän työn hedelmiä asiakkailta. Ostaisitko sinä käytetyn auton diileriltä, joka haukkuu pihassaan olevat menopelit jokaiselle ostajakandidaatille heti ovella? Niinpä. Yrittäjän pitää sopeutua vikkelästi muuttuneisiin olosuhteisiin ja löytää olemassa olevien lakien ja määräysten sallimissa puitteissa itselleen markkinarako.

Mukavaa iltapuhdetta

tiistaina 11. heinäkuuta 2017

klo 02.40

​

Lohenkalastus on äärimmäisyyksien laji. Huonona lohikesänä, olosuhteiden ja tuurin ollessa kalastajaa vastaan, lohen eteen joutuu tekemään töitä hartiavoimin päivä- tai jopa viikkokausia. Hyvänä lohikesänä, kaikkien muuttuvien tekijöiden osuessa kohdalleen, lohen saaminen on helppoa kuin heinän teko.

​

Tänä kesänä Tornionjoen uudet lohenkalastajasukupolvet ovat joutuneet oppimaan kantapään kautta lohenkalastuksen oikullisuuden. Tenon uuden kalastussäännön takia jaloillaan äänestäneistä suurin osa suuntasi matkansa Väylän varteen. Heidän suurin virheensä oli verrata tämän vuoden lohennousua kaikkien aikojen ennätyskesään ja rakentaa toiveensa sen mukaisesti. Lohenkalastuksessa pitää aina muistaa kristallinkirkkaasti kaikkien aikojen huonoin ja paras lohikesä. Tuleva tai meneillään oleva lohikesä asettuu pomminvarmasti niiden väliin. Ennätyskesä ei voi olla joka vuosi. Lohikannat vaihtelevat eivätkä lohikesät ole sisaruksia.

​

Jokaisen Tenolla lohta soutavan ja uudesta kalastussäännöstä keskustelevan henkilön kannattaa paneutua ajatuksen kanssa myös Tornionjoen lähihistoriaan. Tämä kesä on jälleen kerran valitettavan hyvä muistutus Kallion laskuopin pätemisestä myös lohenkalastuksessa ja lohikantoihin. Tornionjoella on ollut viimeisen parin vuosikymmenen aikana hyvä lohikesä aina, kun merialueen kalastusta on rajoitettu. Tämän vuoden varhennettu meripyynti niittasi laakista hyvän lohikesän eväät.

​

Keskivertoa paremmalla muistilla varustetut lohimiehet muistavat vielä Tenon lohikesän 2000. Se oli kaikilla mittareilla mitattuna hyvä lohikesä, mutta ei suinkaan vain luonnonoikusta. Kyseisenä kesänä norjalaiset rajoittivat vapaaehtoisesti omaa verkkokalastustaan kahteen vuorokauteen viikossa. Heidän ansiostaan jokeen nousi ennätysmäärä lohijalkoja, tinttejä ja pieniä lohia.

​

Tänä kesänä luonto on osallistunut kiitettävällä tarmolla lohensuojelutalkoisiin. Syntymäpäiväjuhlistani lähtien korkealla pysytellyt vesi on edesauttanut merkittävästi jokeen nousevia lohia. Vedenkorkeus ei kuitenkaan ole suoranaisesti hyvän lohikesän syy, vaan sen aiheuttamat verkkokalastukseen kohdistuvat vaikeudet. Eli toisinpäin havainnollistaen tästä kesästä ei olisi tullut näin hyvää lohikesää, jos vesi olisi ollut koko kesän alhaalla. Silloin verkkokalastajat olisivat tuhonneet suuren osan hyvän lohikesän eväistä.

​

Tämän lohikesän kokonaiskuva varmentuu vasta syksyllä. Kokonaisuutena kesästä ei välttämättä tule erinomaista lohikesää, mutta yksittäisen lohestajan saalisvarmuudella mitattuna tämä kesä on yksi kaikkien aikojen parhaista ellei paras. Uuden kalastussäännön ja koko kesän korkealla pysyneen veden ansiosta kalastajat ovat saaneet hyviä saaliita. Lohensuojelun nimissä tehdyt rajoitukset ovat siis vähentäneet lohikantoihin kohdistuvaa kalastuspainetta todella merkittävästi. Samalla ne ovat mahdollistaneet yksittäisille lohestajille entistä parempaa lohenkalastusta. Yhtälön lopputulos on siis kalastuksellisesti ajatellen huikean hyvä.

​

Uuden lohiviikon ensimmäisellä iltasoudulla saimme nauttia lohenkalastuksen parhaista hetkistä, joiden synnyttämiä muistoja ei voi ulosmitata. Vetsikossa tämän viikon soutavalla Kari Remeksellä oli merkittävä rooli illan ensimmäisen lohen saamiseen. Kari toimi kuriirina tuoden Oulusta pari uutta vaappua. Koko kesän hyvin lohta antanut Tiuran väri nro 523:n punaisempi versio ihastutti Sumpunkosteenpäädyssä Lokkikiven alapuolella 10,2 kiloisen lohen ikihyviksi jo neljän minuutin soudun jälkeen klo 19.14.

​

Toisella laskulla Kuusiniemenväylän Norjan puoleisessa reunassa juotin yläpäässä jo viime viikolla hyvin toimineeseen Tiuran Juhannusyö -väriin iski lohi. Iloisen väsytyksen päätteeksi sain koukata 9,8 kiloisen lohen Porsinjokisuun yläpuolella. Lohi nappasi klo 20.58.

​

Leppoisan jutustelun, lohien kuvaamisen ja evästauon jälkeen päätimme jatkaa soutua ”upporikasta ja rutiköyhää” -taktiikalla. Solmin oikeanpuoleiseen laitavapaan vanhan Kultakalan, jolla on saatu kolme yli kahdenkymmenen kilon kojamoa. Kovin pitkään en ehtinyt soutaa, kun vapa taipui jälleen. Kultakalaan klo 22.30 iskeneen 8,4 kiloisen lohen koukkasin kyytiin Kuosnjarguoikan alaosassa.

​

Lohensoutu on hyvin sosiaalinen harrastus. Tämän iltainen soutu synnytti jälleen kerran vahvoja yhteisiä muistoja. Kiitos Ilkka hauskoista, mukavista ja antoisista keskusteluista. Yhteisessä harrastuksessamme oli tänään vuorossa mukava iltapuhde, jonka herkullisista hedelmistä saamme nauttia vielä monet kerrat.

Juhannusyön taikaa

keskiviikkona 12. heinäkuuta 2017 klo 02.15

​

Vesi on laskenut puolessatoista vuorokaudessa noin 40 cm. Se on silti vielä lähes metrin ajankohdan normaalia korkeammalla. Suvannot ovat rännejä, joita on käytännössä toivotonta soutaa. Viime viikon loppupuolen veden nousun myötä sen lämpötila laski alle kymmeneen asteeseen. Parin lämpimän päivän ja veden laskun myötä sen lämpötila on noussut jo 14 asteeseen. Mikäli sääennustus toteutuu, on odotettavissa veden lähtevän jälleen nousuun. Äsken oli lyhyt, mutta raju sadekuuro. Ilman lämpötila on +13 astetta.

​

Edelliseen kirjoitukseeni liittyen palaan vielä hyviin ja huonoihin lohikesiin ja lohenkalastuksen syvimpään olemukseen. Lohenkalastusta on turha harrastaa, jos hirmuinen saalisvimma hallitsee elämää ja kalastusta. Saaliiksi saatu lohi on aina bonus. Jos se unohtuu, on lohenkalastaja turmion tiellä. Omien lohenkalastustaitojen kehittymisen kannalta on vahingollista, jos reissujen ajoittaminen ja kalapaikan valinta tapahtuvat mahdollisimman suuren saaliin optimoinnin näkökulmasta. Lohta kannattaa kalastaa aina. Niin hyvää lohikesää ei olekaan, etteikö joku kalastaisi viikkoa tai kahta ilman lohta. Toisaalta kaikkien aikojen huonoimpana lohikesänä joku onnistuu aina saamaan elämänsä saaliin. Lohen saaminen on mahdollista niin kauan kuin vieheet ovat vedessä.

​

Tämä kesä on ollut hyvin poikkeuksellinen lohikesä. Vesi on pysytellyt korkealla. Normaaleja soutupaikkoja ei ole voinut kalastaa lainkaan. Normaalin veden ottipaikkoja on turha miettiä. Ne voi unohtaa. Korkealla vedellä pitää hakea hidasvirtaisia alueita. Hyvät ottialueet ovat nyt helposti havaittavia ja useimmiten pieniä.

​

On hieman tragikoomista, että perhokalastajat äänestivät näkyvimmin jaloillaan uuden kalastussäännön takia. Tämä kesä on ollut olosuhteiltaan perhokalastukseen paras vuosikymmeniin. Hämmästyttävän moni perhokalastaja on saanut tänä kesänä elämänsä parhaat saaliit.

​

Kotisuvantooni Osmaan vesi on armotta liian korkealla. Suvantoa ei ole mahdollista soutaa. Soutulinjat on rajattava rantojen lähivesille. Tämän päivän iltasoudulla saimme kokea Juhannusyön taikaa. Klo 20.53 Koveron Eetun kiven kohdalta parikymmentä metriä rannasta ulos Tiuran Juhannusyö -väriin tarttui kala. Se väkersi vahvasti ylävirtaan. Joutuin soutamaan vahvoin vedoin venettä lohen perään. Eläväisen väsytyksen päätteeksi koukkasin komean kojamon kyytiin Osmannuoran alapäässä.

​

Kojamo oli Seppo ja Jesse Jeskaselle suurin Tenonlohi tähän mennessä. Kalalla oli painoa 17,5 kg ja pituutta 120 cm. Juhannusyö -väri on nousemassa hyvää vauhtia kisaamaan tämän kesän parhaimman ottivaapun tittelistä. Se on antanut kalaa kaikilla keleillä kirkkaasta, aurinkoisesta päivästä yöntuhnuiseen vesisateeseen asti.

Tuoksuu lohelta

tiistaina 18. heinäkuuta 2017

klo 02.30

​

Viime viikolla saatiin tämän kesän suurin lohi. 27,5 kiloisen lohen kuva ja tiedot löytyvät Norjan puolen saalistilastosta. Osman lähivesiltä saadut viikon suurimmat lohet painoivat 17,6 kg, 17,5 kg ja 16,8 kg.

​

Veden nousu on ollut tänä kesänä hyvin herkässä. Viime viikon keskiviikon ja torstain välisenä yönä sade pompsautti veden noin 30 sentin nousuun. Veden hieman laskettua se nousi uudestaan vielä viikonlopun aluksi. Vesi on ollut hitaassa laskussa lauantaista lähtien, mutta parasta aikaa jokilaaksoa kasteleva sade saa veden kohtalaisen varmasti taas nousemaan. Veden lämpötila oli alkuillasta 17 astetta.

​

Uuden lohiviikon alku sujui lupsakkaissa lohitunnelmissa. Soudettuamme ensin Osmasta Junttinuoran niskalle nousimme uudestaan takaisin Osman lähtöpaikalle. Ensimmäisen laskun aikana keli tuntui kuumalta, vaikka päällä oli kesäisesti vain bermudat ja lyhythihainen kauluspaita. Päivällä lämpötila kävi parhaimmillaan 26,5 asteessa. Osman lähtöpaikalle noustuamme keli muuttui. Taivas meni kokonaan pilveen. Muutama sadepisara helpotti viehevalintoja. Suomen puoleiseen laitavapaan solmin 2/0 koukkuun sidotun Klemman ja keskivapaan Kultakalan.

​

Kultakalalle kotisuvannon soutu oli näytön paikka. Se vaurioitui viikko sitten maanantai-iltana Porsinjokisuulta tarttuneen lohen väsytyksen aikana. Vaapun leukalappu irtosi ja keskikoukku hävisi kokonaan. Kuivattelin vaappua muutaman päivän ja kiinnitin leukalapun uudestaan. Otin toisesta samanlaisesta vaapusta prikulleen samanlaisen koukun ja panin sen paikalleen uistinrenkaineen. Osman lähtöpaikalla vaappua uittaessani minun ei tarvinnut säätää sitä lainkaan. Korjaus oli onnistunut yli odotusten.

​

Kerroin vapamiehelle Reijolle vaapulla saadun jo kolme yli kahdenkymmenen kilon painoista kojamoa ja repullisen pienempiä lohia. Harmaan pilviverhon ja kostean ilman verhoama jokilaakso tuoksui vahvasti lohelle.

​

Suomen puoleisen Kojamokiven soudettuani käänsin veneen kohti rantaa. Oikean puolen keskivapa kumarsi varovasti. Kala jykersi hitaan vahvasti kohti Ylämonttua. Muut vieheet ylös saatuamme saimme nauttia Jorma Uotisen Tanssii tähtien kanssa -kilpailun tuomaroinnin mukaisesti vahvasta viennistä, määrätietoisesta etenemisestä kohti finaalia ja eleganteista kuvioista, joista ei puuttunut vauhdin hurmaa. Vahva vienti hiipui Vitoslompolon yläpuolella Norjan puoleiseen rantalahukkaan. Koukkasin kalan veneen laitaa vasten, autoin pappia antamaan viimeisen siunauksen ja nostin kojamon veneeseen.

​

Reijo Loukon ennätyskojamolla oli pituutta 123 cm. Painoa oli 19,7 kg. Kala otti kolmekoukkuiseen Kultakalaan klo 23.23. Kiitos Reijo luottamuksesta, yhteiset soutuhetket ovat kulkeneet nousujohteisesti kohti tämän iltaista onnistumista!

Siinä on kaikki samassa

torstai 20. heinäkuuta 2017

klo 03.40

​

Kyttyrälohia on Tenossa ennätyksellisen paljon. Niitä tulee saaliiksi päivittäin, parhaimmillaan monta samalla laskulla. Se on kelpo ruokakala savustettuna tai paistettuna.

​

Vesi on humpannut lähes päivittäin. Matinkiven huippu on vielä veden alla, joten vesi on nyt noin 80 cm ajankohdan normaalia korkeammalla. Veden lämpötila on noin 14 astetta. Ilman lämpötila on 12 astetta. Taivas on pilvessä. Viime yönä ja tänä aamuna vettä satoi ravakasti. Sateinen, märkä kesä on liottanut pintamaat läpimäriksi. Ulkona liikuttaessa on oltava varovainen, koska maa on niljakkaisen liukas.

​

Matti Koivu sai eilen Norjanväylän niskalta lohijalan Tiuralla. Sama vaappu antoi hänelle tänään aamupäivällä 11,6 kiloisen lohen Kuninkaankosteesta. Vaappu oli tämän kesän hittiväri eli Päivänsäde (nro 523).

​

Iltasoudulla Osman lähtöpaikalla otivieheitä valitessamme pähkäilimme tämän kesän värejä. Vieherasiasta käsiini sattui Tiura, josta vapamiehenä ollut Reijo Louko lausahti osuvasti: ”Siinä on kaikki samassa”. Vaappu pääsi Suomen puoleiseen laitavapaan. Kerroin Reijolle vaapun olevan uusi. Saman värisellä Tiuralla Sami Kämäräinen sai viime kesänä elokuun 16. päivä Kalakapustakosken alaosasta 18,5 kiloisen kojamon.

​

Nousujohteen yläpäässä kolmekoukkuiseen Kultakalaan tarttui kala. Vastavetoja vetäessäni hilepunaiseen Emmaan tarttui toinen kala. Hetken aikaa vapamiehellä oli kädet täynnä töitä. Arvelimme kaloja ”ryssänlohiksi”. Olimme saaneet jo edellisellä laskulla yhden. Onnistuneiden väsytysten jälkeen rantauduimme Vitosen lähtöpaikan kohdalla. Arviomme kalojen lajista piti paikkansa.

​

Vapamies totesi, että tuplatärppiin olisi hyvä lopettaa. Ilma tuoksui lohelta ja niskavillat väpättivät niin vahvasti, että ehdotin vielä Vitosen soutua lyhyen kaavan mukaisesti.

​

Vitoslompolon yläpäässä Suomen puolella olevien isojen kivien alapuolella pintavirta on voimakas. Kovan pintavirran alla on hidas pohjavirta. Soutaessani venettä kivien takaa kohti Suomen rantaa, Suomen puoleinen vapa painahti alas ja räikkä pärähti soimaan nopealla tempolla. Kala painui vauhdilla keskivirtaan.

​

Valuimme väsytyksen aikana vauhdilla alavirtaan. Kala ei näyttäytynyt, vaan jykersi voimalla paksun veden suojissa. Koukkaamaan pääsin vasta Kylmäkaltionsuvannossa. Kala otti klo 22.39. Väsytys kesti 40 minuuttia. Vapa oli Ugly Stikin vanha yhdeksän jalkainen takilavapa, joka on pyykkinarun notkea. Siinä ei ole voimaa ison kalan nujertamiseen, mutta siitä on lähes mahdotonta karkuuttaa kalaa. Kyseisellä vavalla voitettiin Tenon lohikuninkuus vuonna 2015, joten ihan turhasta kukkakepistä ei ole kyse. Eipä ole yksikään vapamies moittinut, vaikka väsytys on usein venähtänyt tavanomaista pitkäkestoisemmaksi.

​

Lohella oli painoa 19,1 kg ja pituutta 124 cm. Ei ole minullekaan ihan jokapäiväistä saada samalle viikolle kaksi yli 19 -kiloista kojamoa.

Kesävettä etsimässä

tiistaina 25. heinäkuuta 2017 klo 07.45

​

Vesi on laskenut launtaista lähtien. Vanhan, perinteisen vedenkorkeuden mittayksikön voi vihdoin ottaa käyttöön: Matinkiveä näkyy noin 10 senttiä. Suvannot ovat siis edelleen voimakkaasti virtaavia, mutta osan niistä pystyy jo soutamaan. Matalimmat korkean veden soutupaikat pitää kohta unohtaa. Väylien ja nivojen montut on syytä kopasta ohi kulkiessa. Veden lämpötila on 17,5 astetta.

​

Jatkuessaan veden lasku muuttaa lohikesän luonnetta tutumpaan suuntaan. Koko alku- ja keskikesä on pitänyt soutaa korkean veden tai tulvan olosuhteissa. Seuraavien 30-50 sentin veden lasku tuo suvantojen perinteiset ottipaikat kalastajan ulottuville. Suvannoissa on varmasti jo asentokaloja, mutta niiden tavoittaminen on ollut liian haastavaa.

​

Viime viikko oli asteen, pari edellisiä viikkoja rauhallisempi. Isojen lohien suhteen tahti jatkui kuluvalle lohikesälle tutuissa sävelissä. Yli 20 -kiloisia lohia on saatu jo yli kolmekymmentä kappaletta, mikä on ainutkertaisen uskomaton määrä.

​

Tänä kesänä on ollut ilo olla kalastusoppaana Tenolla. Saalisvarmuus on ollut ennennäkemättömällä tasolla. Taloudellisesti ajatellen yhtälö on hyvä. Soutaja saa työstään palkan ja ison lohen tai jopa useamman saaja tuntee jääneensä voiton puolelle. Ennen vanhaan soutajan palkka maksettiin ruokana ja juomana. Silloin puolet saaliista kuului luonnollisesti soutajalle. 2010 -luvun Suomessa kukaan ei enää souda ruokapalkalla. Soutajat perivät työstään käyvän korvauksen. Sen takia on turha etsiä perusteluja soutajan saalisosuudelle.

​

Pääsiäismuna nousi jälleen stagelle viime viikolla. Eero Leskinen nosti tuotannosta jo kertaalleen pois jääneen erikoisvärin parrasvaloihin ja koko kansan tutuksi 21 -kiloisella kojamolla 22.6.2014. Jukka Jokinen pääsi nauttimaan aurinkoisen kesäpäivän ratoksi 7,8 -kiloisen lohen väsyttämisestä Kuoppilaskaavassa perjantaina 21.7.2017. Vinkki Pääsiäismunan pelittämisestä tuli Sirman soutajilta pari tuntia ennen vesille lähtöämme.

​

Tälle viikolle on luvassa kauniita kesäpäiviä. Veden lasku jatkuu. Samalla vesi lämpenee. Niin hyvää lohikesää ei olekaan, etteikö siihen mahtuisi hiljaista hetkeä. Tämän lohikesän hiljainen aika kolkuttelee jo ovella. Lohen hampaaton aika on myöhässä, mutta eiköhän se tule veden lämpenemisen myötä.

Lohestuksen riemua,

ruinaamisen parkua

torstaina 3. elokuuta 2017

klo 03.20

​

Helleviikon ansiosta vesi laski tälle kesälle ensimmäistä kertaa lohenkalastusta ajatellen siedettävälle tasolle. Matinkiveä näkyi viime lauantaina noin 45 cm. Nopea vedenlasku aiheutti illuusion normaalista kesävedestä. Koko kesän tulvassa olevalla joella soutaneelle lohestajalle vesi tuntui olevan jo normaalikorkeudella. Silti se oli noin 45-50 cm ajankohdan normaalia korkeammalla.

​

Lauantain ja sunnuntain sateet pompsauttivat veden taas nousuun. Vesi nousi ensirytäkässä 22 cm. Vedennousu jatkui vielä tämän viikon alkupuolella. Tällä hetkellä Matinkiveä näkyy 19 cm eli vesi nousi yhteensä 26 cm. Minun kotivesiä ajatellen vesi on tällä hetkellä harmillisella korkeudella. Sen pitäisi laskea 30-40 cm, jotta suvantoja ja monttuja pääsisi soutamaan hyvin tai sen pitäisi nousta 30-40 cm, jotta korkeanveden ottipaikat olisivat hyvässä iskussa. Veden lämpötila oli eilen 12,5 astetta. Se on lohenkalastukseen erinomaisen hyvin sopiva lämpötila.

​

Alkuviikon aikana on ollut riemastuttavan hyviä lohenkalastuksen hetkiä. Veden viilentyminen on selvästi aktivoinut helteen passivoimia lohia. Eilisen ja tämän päivän aikana on saatu hämmästyttävän monta 15-20 kilon painoista lohta. Erityisesti eilisen päivän aikana kännykkääni pirisi tämän tästä lohiuutisia: 19,7 kg Alapeurasuvannosta Jyrki ja Ville Laaksolle, 18,6 kg Yläkönkään alta Tero Lämsälle, 18,0 kg Yläkönkään alta Risto Muukkoselle.. Viestilista jatkuu kilo kilolta alaspäin.

​

Kummipoikani Tommi Selkälä sai yhdessä kaverinsa Sami Kämäräisen kanssa eilen Kalakapustajyrhämän Isokosteesta 11,5 -kiloisen pikkukojamon Tiuran ”Sumun kirkastaja” -värillä (kuvassa). Tänään he saivat Saukkokuopasta 10 -kiloisen lohen (alin kuva) Janin (Aasu) Lohikesä 2015 -värillä. Osmansoutaja Kari Pakarinen sai kaverinsa kanssa tänään Norjanväylästä 8 kiloisen lohen oliivinvihreällä Sarvijaakolla. Pari laskua myöhemmin heidän vaappuunsa tarttui Osmansuvannon alapäässä reilumman kokoinen lohi. 15,6 -kiloinen kojamo iski Karin omatekemään vaappuun.

​

Vietimme eilen iltapäivällä mukavan juttelutuokion Norjanväylän lähtöpaikalla. Olin soutamassa vaimoni Tuulan kanssa. Klemet Halonen laski kotisuvantoni Osman perässämme vaimonsa Sirpan kanssa. Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle hyvin. Naapurimaan rantatörmältä kotimaahan katsellessamme pohdiskelimme Tenon uutta kalastussääntöä ja kulunutta lohikesää. Klemmalla ja Sirpalla on ollut huikean hyvä lohikesä samoin kuin minulla. Klemma tiivisti erittäin osuvasti tämän hetkiset tuntemuksensa. Hän puki sanoiksi Tenojoella ja sen rantatörmillä vallitsevan tilanteen: Kalastusta harrastavien paikallisten mielestä uusi sääntö on erinomainen. Kalastusta harrastamattomien mielestä se on huono.

​

Minun oli helppo yhtyä Klemman kertomaan. Rakennusalalla on havaittavissa samanlainen ilmiö. Menee mille tahansa kylälle, niin pitäjän parhaat ammattilaiset ”löytyvät” paikallisesta baarista. Alan todelliset taitajat, ne jotka rakentavat ihmisten talot ja mökit, paiskivat niin ahkerasti töitä, etteivät he jouda kuppilassa istumaan.

​

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa tälle kesälle Viddásnjárgan kodalla tulistelemassa ja makkaran paistossa. Samoille tulille saapui myös Antti Virranniemi. Hämmästelimme liiterissä olleita halkoja, jotka olivat pusseihin pakattuja. Aikaisempina kesinä halot on tuotu paikalle irtotavarana. Metsähallituksen puut olivat rutikuivia ja hyvin palavia niin kuin jokainen utsjokinen hyvin tietää. Tällä kertaa sytyttämiseen ei tarvittu lisäaineita.

​

Minun mielestäni lain omiin käsiin ottaminen ei ole sallittua missään olosuhteissa. Vetsikkojoella valtion vesialueella tapahtunut luvaton kalastaminen on käsittämätön episodi. Korkeasti koulutettujen henkilöiden tietoisesti tekemänä se on erityisen raskas ja tuomittava rikos, josta langetettavan tuomion pitää olla mahdollisimman ankara.

Se meni jo

lauantaina 12. elokuuta 2017 klo 12.05

​

Soitin eilen iltapäivällä hyvälle ystävälleni Antti Sorrolle Rovaniemelle. Vastasin hänen arkiseen kuulumisia koskevaan kysymykseensä sananmukaisen tarkasti: ”Se meni jo”. En suinkaan tarkoittanut tuhatta ja sataa huristelevaa linjabiiliä, vaan lohikesää 2017. Kahden kuukauden mittainen lohikausi on lyhyt.

​

Viimeinen lohiviikko oli hiljainen. Ala-Tenolla oli jonkin verran kirkkaita kaloja nousullaan, mutta Utsjoen yläpuolisella Tenolla niitä ei juurikaan näkynyt. Wanhan Osmaan kellariin tuotiin viikon aikana vain yksi yli 15 kiloinen lohi eikä pienempiäkään lohia ollut jonoksi asti. Kesän aikana kellarissa oli 97 lohta, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Yli 15 -kiloisia lohia oli yksitoista.

​

Kokonaisuutena lohikesä oli mielenkiintoinen, vaihteleva ja haastava. Vesi pysytteli koko kesän historiallisen korkealla. Heinäkuun sademäärä oli noin 150 mm, mikä on lähes kaksinkertainen keskimääräiseen verrattuna. Tenon vedenkorkeus pysyi koko kesän ajan 60-130 cm ajankohdan normaalia korkeammalla. Kesä tarjosi siis erinomaiset olosuhteet harjoitella korkeanveden lohenkalastusta.

​

Perusvedenkorkeudesta riippumatta lohi reagoi vedenkorkeuden muutoksiin samalla tavalla. Äkillinen veden nousu tai nopea veden lasku muuttavat aina lohen käyttäytymistä ja ottihalukkuutta. Tämä ja edellinen lohikesä olivat tässä suhteessa samanlaisia, vaikka perusvedenkorkeudessa oli suuri ero. Kesällä 2016 vedenkorkeus oli 40-60 cm tämän kesäistä matalammalla tasolla. Kesän 2016 aikana vesi pompsahti ylös yhdeksän kertaa. Tänä kesänä päästiin lähes yhtä moneen veden äkilliseen nousuun.

​

Lohikesän parasta antia olivat suuret lohet. Yli 20 -kiloisia lohia saatiin todennäköisesti kaikkien aikojen ennätysmäärä. Myös 15-19 kilon painoisia lohia saatiin ennätyksellisen paljon. Isojen lohien kokonaismäärä tarkentuu lähiviikkoina. Minusta ainoa oikea laskutapa on virallisten saalisilmoitusten kautta tuleva määrä. Uudessa kalastussäännössä on sisäänrakennettuna lohikantojen seurantaan perustuva mahdollisuus kalastuksen säätelyyn jopa kesken lohikesän. Sen takia saaliiden ilmoittaminen oikein on entistä tärkeämpää. Suurloheen, jota ei ole ilmoitettu saalistilastoon, on suhtauduttava kuin kalavaleeseen.

​

Yksittäisellä kalastajalla ei ole riittävästi tietoa arvioida kestävää kalastuksen tasoa, mutta tutkijoille jokaisen kalastajan tiedoilla on merkitystä. Kokeneinkaan lohenkalastaja ei tiedä kuin murto-osan käynnissä olevan lohikesän kokonaiskuvasta. Viime kuukausien keskusteluissa aivan liian moni henkilö on kyseenalaistanut Tenon lohentutkimuksen. Totta on, että kaikuluotainlaskurit olisi pitänyt saada joen alajuoksulle jo vuosia sitten. Tälle kesälle niitä ei saatu Suomen puolen puuttuneen rahoituksen ja Norjan puolen liian hitaan päätöksenteon vuoksi. Ensi kesälle lohilaskurit pitäisi tämän hetkisen tiedon mukaan tulla. Ne antavat lisää tietoa jokeen nousevien lohien määrästä.

​

Hämmästyttävän moni lohenkalastusta vähemmän tunteva kalastaja on väittänyt kesän aikana, että uudella säännöllä ei ole mitään vaikutusta jokeen nousevien lohien määrään. Suosittelen iltapuhteeksi tavallisen vesihanan toimintaan tutustumista. Pienellä olevasta hanasta vettä valuu vähän. Avaamalla hanan isommalle vettä tulee enemmän. Mitä enemmän verkkoja on joessa, sitä vähemmän lohia pääsee nousemaan jokeen. Verkkojen poistaminen avaa lohille esteettömän pääsyn jokeen. Ensimmäinen vähävetinen kesä osoittaa, että verkkokalastuksen rajoittaminen on todellakin parasta, mitä Tenolla on tapahtunut viimeiseen 50 vuoteen.

​

Matkailukauden osalta joutsenlaulu oli kaunis ja tunteikas. Torstai-ilta oli tyyni ja leppeän lämmin. Ilmankosteus tiivistyi kauniiksi pilviksi, jotka leijuivat jokivarren tuntureiden rinteillä ja sivujokien laaksoissa. Hannunväylästä kotirantaan ajaessani sain ihailla Osmansuvannon verhoutumista paksun sumun ja pilvien utuiseen harsoon. Haikein mielin ihailin kaunista maisemaa. Osman suuri kojamo, joka on vältellyt vieheiden houkutuksia Puurtokiven huopeessa, saa minusta haastajan vielä puolentoista viikon ajan. Olosuhteet ovat kojamon puolella, mutta isokin lohi on erehtyväinen.

Kaamos alkaa

perjantaina 24. marraskuuta 2017 klo 20.30

​

Alkuviikosta lumen paksuus oli minun pihassani noin 15 cm. Tänään lumityöt piti tehdä kahdesti. Nyt lunta on jo noin 35 cm. Lisää lunta on luvassa viikonlopun aikana.

​

Kontrasti jokilaaksoa verhoavan valkoisen lumen ja vapaana virtaavan Tenon synkänmustan veden välillä on käsinkosketeltavan vahva. Avoinna oleva väylä muuttaa muotoaan päivittäin lämpötilan vaihtelujen mukaan. Pakkasella hilelauttoja on runsaasti, lauhalla veden lämpö sulattaa ne näkymättömiin.

​

Päivittäisellä työmatkallani saan ihailla Suomen kauneimmaksi tieksi arvostetun Tenontien maisemia. Huomenna alkavan kaamoksen hämäryys verhoaa jo maisemaa, mutta sen kauneus on silti nähtävissä ja koettavissa. Jokaisen lohensoutajan pitäisi vierailla Tenojokilaaksossa kaamoksen aikana. Mustavalkoinen jokilaakso ja valkoiset tunturit ovat kaamoksen hämäryydessä paljon voimakkaampia kuin kesäyön auringossa.

​

Syksy oli poikkeuksellisen vähätuulinen samoin kuin viime vuonna. Syys- ja lokakuussa useimmat päivät olivat joko täysin tai lähes tyyniä. Syksyn kovin tuulenpuuska oli havaittavissa Utsjoella marraskuun 8. päivän iltana. Ympäristöministeriön ja energiayhtiö St1:n edustajat vierailivat paikan päällä esittelemässä Norjan puolelle suunnitteilla olevaa tuulivoimapuistoa ja sen kylkiäisenä rakennettavaa 400 kilovoltin suurjännitelinjaa. Norjaan, Rastigaisan pohjoispuolelle suunnitteilla olevan tuulivoimapuiston suomenkieliseen selvitykseen voi tutustua tästä: http://webfileservice.nve.no/API/PublishedFiles/Download/201702928/2152189.

​

Tuulivoimapuiston rakentaminen on norjalaisten asia, mutta suurjännitelinjalle suunniteltu linjaus Tenojoen Norjan puoleisella rannalla Levajokisuulta Saamensillan lähelle on törkeä maamme kauneimman lohijoen kulttuurimaiseman raiskaus. St1:n Mika Anttosen kannattaisi tulla ensi kesänä istumaan yhdeksi valoisaksi kesäyöksi Wanhan Osman sinilaitaisen lohiveneen kyytiin aistimaan, kokemaan ja näkemään lohenkalastuksen herkkyys ja syvin olemus. 40 metriä korkeat ja 32 metriä leveät terästornit niitä yhdistävine ilmajohtoineen eivät kuulu lohenkalastajan sielunmaisemaan.

​

Suurjännitelinja on kantaverkkoja hallinnoivan Fingrid Oyj:n kärkihanke tulevina vuosina. Fingridin verkossa kulkee noin 75 % maamme sähköstä. Minun käsitykseni on, että Rastigaisan tunturialueelta Rovaniemen lähellä sijaitsevaan Meltaukseen johtavan suurjännitelinjan rakentamista ei voi estää. St1 on ilmoittanut julkisesti suunnittelevansa Pohjois-Norjaan, Pohjois-Euroopan tuulisimmille alueille useamman tuhannen magawatin tuulivoimapuistoja. Rastigaisan pohjoispuolelle suunnitellun puiston teho olisi 800 megawattia. Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää miettiä vaihtoehtoisia linjauksia. Olisi todella surullista ja törkeää, jos Tenojoen ainutlaatuinen maisema tuhottaisiin yhden tuulivoimapuiston takia ja myöhemmin toteutettavien tuulivoimapuistojen myötä todettaisiin, että suurjännitelinjan linjaus oli huono myös kantaverkon kannalta.

Kaamoksen hämäryyttä, lohikesän muistoja

keskiviikkona 20. joulukuuta 2017 klo 23.40

​

Tänään oli leuto, mutta tuulinen keli. Lämpötila oli asteen, pari pakkasen puolella. Sininen taivas vilahteli ajoittain pilvien lomasta. Lämpötilat ovat vaihdelleet nopeasti. Eilen aamulla etelässä eli Inarin kunnan puolella käydessäni pakkasta oli parhaimmillaan -25,5 astetta. Pakkanen lauhtui iltaa kohti ja väistyi lumisateen ja tuiskun tieltä. Lunta kertyi yön aikana 5-7 cm.

​

Lumen paksuus vaihtelee paljon. Sitä on paikasta riippuen 30-45 cm. Tunturissa lunta on hyvin, mutta sen pehmeys aiheuttaa ongelmia. Sekä hiihtäjän että kelkkailijan riesana on pohjia myöten kahlominen. Lumen paksuus peittää kivet ja mättäät, mutta kulkijan menopeleihin ne tuntuvat kuuluvasti, myös vahinkoa aiheuttaen. Alkutalven nuoskakelin tekemä kantava välikerros on uuden lumen alla pehmennyt, joten se ei suojaa kelkkailijaa eikä hiihtäjää kalustovaurioilta.

​

Mantojärven rannalla, historiallisessa pappilan salissa oli eilen poikkeuksellisen mukava ja antoisa tilaisuus. Seurakuntamme kirkkoherra, Päivi Aikasalo, on järjestänyt syksyn ajan kirjallisuusiltoja. Minulla oli ilo ja kunnia vierailla kirjailijan ominaisuudessa kirjallisuuden ystävien seurassa. Ilta oli hyvin lämminhenkinen ja ajatuksia herättävä. Utsjoella on vahva ja monipuolinen tarinankertojien kulttuuri.

​

Lohirintamalla on nyt hiljaista. Kylän raitilla puheensorinaa aiheuttavat Rastigaisan tuulivoimapuisto ja sen edellyttämä suurjännitelinja Utsjoelta etelän rintamaille sekä Jussi Eiramon hotellisuunnitelma. Vahvaa pöhinää on siis ilmassa. Suurjännitelinja on valtakunnallista perusinfraa, joka aiheuttaa paikallistasolla moninkertaisesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Norjalaisten suunnittelema linjaus Levajokisuulta Saamensillan lähelle Tenojoen rantaa pitkin on varmasti yksi satavuotiaan isänmaamme historian raflaavin ja törkein ympäristöä tuhoava suunnitelma. Mittaluokaltaan se ei ole Urho Kekkosen aikaansannoksen, maamme suurimman lohijoen eli Kemijoen valjastamisen veroinen, mutta paikallistasolla se on vertaansa vailla. Pahemmin ei voisi Euroopan parhaimman lohijoen jokilaaksoa pilata.

​

Jussi Eiramon Utsjoelle suunnittelema hotelli sen sijaan on parasta, mitä tässä pitäjässä on tapahtunut talvisodan jälkeen. Koko laajuudessaan toteutuessaan Eiramon hotelli kaksinkertaistaisi Utsjoen matkailutulon, kertarysäksellä. Rakennusaikana hotellihanke työllistäisi 20-25 rakennusmiestä vuosittain huhtikuulta marraskuun alkuun. Valmistuttuaan se työllistäisi vähintään saman verran. Hotelli Kakslauttanen on yksi maailman tunnetuimmista hotelleista. Sen Utsjoella oleva hotelli nostaisi Utsjoen parissa vuodessa koko maailman tietoisuuteen.

​

Eiramon hotellista hyötyisi koko pitäjä. Utsjoen noustua maailmankartalle, ihmiset kaikkialla maailmassa googlettaisivat Utsjokea ja täällä olevia palveluita. Olemassa olevat matkailuyritykset hyötyisivät välittömästi lisääntyvänä asiakasvirtana. Eiramon hankkeen puolesta on helppo puhua senkin takia, että hän ei ole tulossa Utsjoelle avustusrahojen toivossa, vaan omalla rahoituksella.

​

Saamelaiset ja saamelaisuus hyötyvät matkailusta erityisen paljon. Paras esimerkki tästä on Inarin taajama. Siida ja Sajos eivät yksinään, ilman kasvavaa matkailua, olisi nostaneet saamelaisuutta valtakunnallisen mielenkiinnon ja uutisoinnin parrasvaloihin.

​

Matkailu on Utsjoella rajakaupan rinnalla ainoa potentiaalinen elinkeino, joka tuo pitäjäämme kaivattuja euroja, työtä ja hyvinvointia. Mitä paremmin yrityksillä ja yrittäjillä kunnassamme menee, sitä elinvoimaisempaa on myös saamelaisuus. Ristiriitojen rakentaminen saamelaiskulttuurin ja -elinkeinojen sekä matkailun välille on turhaa ja lyhytnäköistä. Tenon kalastusmatkailu on pitänyt Utsjoen elinkelpoisena saamelaisyhteisönä viimeisen puolen vuosisadan ajan. Uuden kalastussäännön rajattua lohenkalastusmatkailijoiden määrän, on kasvua haettava kalastusmatkailun paremmista palveluista tai talvimatkailusta.

​

Paikallislehti Inarilaisessa oli jokunen viikko sitten karigasniemeläisen Osmo Niittyvuopion 70 -v syntymäpäivähaastattelu. Minua haastattelussa ilahdutti päivänsankarin kertoma uudesta Tenon kalastussäännöstä. Osmo kertoi uuden kalastussäännön varmistavan sen, että Tenon yläjuoksulla ja latvajoillakin on toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Osmon ajatuksiin on helppo yhtyä: Mitä paremmin hän saa lohia kotivesiltään, sitä paremmin voi koko kuntamme. Ala-Tenolla alkukesästä kulkutusverkolla pyydystetty lohi tuo vähiten hyvinvointia Utsjoelle.

Tero Ronkainen 13.9.2018