wanhan osman

päiväkirja 2015

Pakkasen puremia ja vaapputerapiaa

torstaina 8. tammikuuta 2015

klo 11.00

​

Viime päivien sää on ollut hyvin vaihteleva. Pakkasta oli vielä tiistaina reilusti yli 30 astetta. Minun lämpömittarini näytti kylmimmillään -34 asteen pakkasta. Loppiaispäivän iltapäivän ja illan aikana keli lauhtui nopeasti. Eilen aamulla pakkasta oli enää -4 astetta.

​

Viimeisen vuosikymmenen aikana talvisäät ovat vaihdelleet voimakkaasti lyhyissä sykleissä. Pakkasjaksot ovat olleet vain muutaman päivän mittaisia. Lisäksi lämpötiloissa on suuria alueellisia vaihteluita. Myös lumipeitteen paksuudessa on ollut suuria eroja. Muutaman kymmenen kilometrin matkalla lumen vahvuus on vaihdellut jopa kymmeniä senttejä.

​

Lunta on paikasta riippuen 30-40 cm. Lumi on kevyttä pakkaslunta, joka uppoaa pohjia myöten. Tuntureiden rinteillä hiihtäessä suksi löytää vielä ikävästi mättäät ja kivet. Ylhäällä tunturissa on kohtalaisen hyvä hiihtokeli. Tenon jäällä ei vielä uskalla liikkua, koska heikon jään alueita on mahdotonta havaita lumen alta.

​

Alkuviikosta tunturissa lumikenkäillessäni meinasin palelluttaa itseni. Kolmenkymmenen asteen pakkasessa ja pienessä viimassa kylmyys tunki luihin ja ytimiin asti. Liikkuessa toki tarkeni, mutta tauoilla ja valokuvatessa pakkanen puri napakasti.

​

Viime päivinä olen käynyt läpi muutamia uistinpakkeja. Vanhoja ottivaappuja hypistellessä tuntuu kuin lukisi päiväkirjoja. Vaaput nostavat muistin peräkamareista esille mukavia Tenolla vietettyjä öitä, antoisia lohensoudun hetkiä ja unohtumattomia lohen väsytyksiä. En ole koskaan varsinaisesti kerännyt vaappuja, mutta niitä on silti kertynyt hämmästyttävän suuri määrä. Ottivaappuihin minulla on hyvin vahva tunneside.

​

Takavuosina vanhoja lohimiehiä haastatellessani havaitsin ”viehepakkiterapian” erinomaiseksi lähestymistavaksi. Talvella moni vanha lohimies ei muistanut soutulinjoja eikä ottipaikkojen nimiä. Uistinpakin esille kaivamisen jälkeen tarina alkoi soljua ja unohtuneet paikannimet nousivat esille kuin apteekin hyllyltä. Omaa luottovaappuaan esitellessään kokenut lohimies elää vahvasti uudelleen muistorikkaita joella vietettyjä hetkiä. Viimeistään siinä elämänvaiheessa ottivaappuihin kertynyt tunnearvo tulee arvoisellaan tavalla esille.

Kaamos päättyi

sunnuntaina 18. tammikuuta 2015 klo 09.00

​

Päivän jatkuminen kiihtyy nopeasti. Viisi päivää myöhemmin eli 21. päivä aurinko nousee klo 11.06 ja laskee klo 13.41. Tammikuun 26. päivä aurinko nousee klo 10.32 ja laskee klo 14.18. Tammikuun viimeisenä päivänä aurinko on näkyvissä jo 4 tuntia ja 46 minuuttia.

​

Wanhassa Osmassa auringon paistetta joutuu odottamaan vielä hyvän tovin. Eteläisen taivaan näkymiä rajoittava tunturi estää myös matalalta paistavan auringon näkymisen.

​

Viime viikon loppupuolen kova, neljänkymmenen asteen pakkanen jäi onneksi lyhyeksi. Tiistaina pakkanen lauhtui huomattavasti mukavampiin lukemiin. Keskiviikon ja torstain aikana pakkasta oli enää 10-15 astetta.

​

Nyt pakkasta on -7 astetta. Lunta on noin 50 cm.

​

Perjantaina lapioin lohikellariin lunta ja kastelin sen läpimäräksi. Viimeisen kuukauden aikana olen laskenut pelkkää vettä useamman kerran kellarin maapohjaan. Märkä maa jäätyy nopeammin ja syvemmälle kuin kuiva. Kellarin pohjan jäädyttäminen ei onnistu ensimmäisellä kerralla, vaan vesi häviää maahan. Jään kasvattaminen on helppoa sen jälkeen, kun on saanut pohjan pitäväksi. Tänä talvena saan jäädyttämisen valmiiksi todennäköisesti vasta maaliskuun alkupuolella.

​

Lauhan alkutalven aikana Tenon jäätyminen tuntui toivottamalta. Luonto korjaa yleensä tekosiaan. Kovat pakkaset ovat vahvistaneet joen ja tunturijärvien jääpeitettä nopeasti. Myös lumipeite on vahvistunut huomaamatta. Tiistain-keskiviikon aikana uutta, kevyttä pakkaslunta satoi noin kymmenen senttiä.

​

Lentopallossa on ollut viime aikoina pientä pelaajavajetta. Utsjoen turnaus lähestyy. Ajankohta on vaihtunut aikaisempia vuosia myöhäisemmäksi. Turnaus pelataan 31. päivä tammikuuta. Lentopalloa pelataan maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 19-21.

Talviunilta auringon lämpöön

torstaina 22. tammikuuta 2015

klo 08.40

​

Tenon kalastussäännön osalta naapurimaassa Norjassa on kuultu viime päivinä kovia puheenvuoroja. Vaatimukset valtioiden välisen Tenojoen kalastussopimuksen irtisanomisesta, jos Suomi ei vähennä kalastusmatkailua, ovat saaneet laajasti tilaa paikallisessa mediassa.

​

Minä suhtaudun hyvin rauhallisesti näihin vaatimuksiin. Rohkenen luottaa siihen, että Norja kunnioittaa kansainvälisiä sopimuksia ja sitoutumistaan luonnonlohikantojen kestävään kehitykseen. Kalastusmatkailussa lohikantaan kohdistuva verotus on kaikkein alhaisin suhteessa pyynnin volyymiin ja siitä saatavaan tuloon.

​

Kaamoksen pimeyden jälkeen on aika suunnistaa kesäkalastuskauden avajaisiin. Kirjatoimitukset hoituvat myös matkani aikana pääsääntöisesti samana päivänä kuin tilaus tulee. Päiväkirjani osalta palaan asiaan seuraavan kerran vasta talven selän taituttua kohti lämpenevää kevättä.

Toinen painos

perjantaina 13. helmikuuta 2015

klo 17.15

​

Lohivaaput -kirjan toinen painos on valmis. Rekka toi kirjalähetyksen Utsjoelle keskiviikkona. Kirjat ovat nyt varastossani. Ensipainoksen loppumisen aiheuttaman tilaussuman olen saanut puretuksi. Jatkossa saan tilaukset postiin pääsääntöisesti saman päivän aikana. Iltapäivällä ja illalla saapuvat tilaukset lähtevät seuraavana päivänä.

​

Kolmen viikon matkan aikana lunta oli satanut kiitettävästi. Tiistaina kolasin kummankin talon pihat ja pihatiet. Hyötyliikuntaan kului neljä ja puoli tuntia. Lumen paksuus vaihteli huomattavasti. Ohuimmillaan uutta lunta oli parikymmentä senttiä, paksuimmillaan tuulen kasaamissa kinoksissa sitä oli yli puoli metriä. Intoa lumitöihin oli onneksi kertynyt hiekkarannalla kävelyn ja lämpimässä vedessä uimisen ansiosta.

​

Päivä on jatkunut jo niin paljon, että virkamies voi taivaltaa työmatkansa aamuin illoin valoisassa. Lumipeitteen kokonaisvahvuus on noin 60-70 cm. Tunturissa on hiihtäjälle hyvä keli, mutta kelkkailijalle paikoin hankala keli. Tuulen pieksämä hanki kantaa paikoin kävelymiehen. Kelkkailijalle keli on monissa paikoissa vaikea, koska telamatto uppoaa, mutta astinlaudat jäävät kovan pinnan varaan.

​

Viime viikkoina sosiaalisessa mediassa on ollut esillä hankalasti ymmärrettävä ilmaisu ”rehellisistä rehellisimpiä”. Asiaan sen tarkemmin kantaa ottamatta on hyvä pohdiskella, kuinka joustava ja venyvä on rehellisyyden käsite. Tavallinen, kateellinen savolainen lohimies on minun kokemukseni mukaan niin perusrehellinen ja suoraselkäinen, että hänen rehellisyyttään arvioitaessa mitta-asteikko loppuu vääjäämättä kesken, sillä hän ei missään olosuhteissa syyllistyisi paljastuneisiin tekoihin.

Orpolaki

sunnuntaina 15. helmikuuta 2015 klo 23.55

​

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok) on kertonut puskevansa kalastuslakiuudistuksen läpi tällä vaalikaudella. Hän on myös kertonut haluavansa jättää lakiin oman kädenjälkensä. Kokoomus on epäonnistunut kaikissa suurissa lakiesityksissä. Nyt se yrittää viimeisillä voimillaan runnoa kalastuslain läpi hirmuisella kiireellä lain sisällöstä ja sen laadusta välittämättä.

​

Jokainen valtioneuvoston kalastuslakiesityksen ajatuksella läpi lukenut kalastaja ymmärtää, että kalastuslaista tulee susi. Mikäli ministeri Orpo onnistuu puskemisyrityksessään, on uudelle kalastuslaille jo hyvä ja kuvaava nimi, Orpolaki.

​

Metsätalouspäivillä Levillä vieraillut ministeri ei ilmeisesti ole lukenut kalastuslakiesitystä tai hän erehtyi kuulijakunnasta kertoillessaan kokoomuslaisia iltasatuja Lapin miehille. Hän kertoi muun muassa, että ”paikallinen valmistelu on oltava pohjana kalakantojen hoidossa, ja tälle kalastuslaki luo raamit”. Eduskunnalle annetussa lakiesityksessä asia on kuitenkin toisin eli vesialueen omistajien päätösvaltaa rajataan virkamiesvallan alle.

​

Ministeri kertoi myös syitä Tornionjoen viime vuoden ennätykselliseen lohikesään. Hän kertoi käyneensä Muonionjoella lohensoudussa ensimmäisen kerran 2000 -luvun alkupuolella: ”Nousumäärät olivat silloin joitain tuhansia. Jokisuu oli rysillä tukittu, ihan hullua. Siitä alkoi rajajokisopimukset ja samaan aikaan aloitettiin kovat neuvottelut Itämeren altaalle. Niitä on sitten saatu painettua alaspäin. Ollaan tehty pirusti hommia, että meillä on järkevä lohipolitiikka” Orpo sanoi Enontekiön sanomien haastattelussa (11.2.2015) kuluneella viikolla.

​

Ministeri on jättänyt kotiläksynsä lukematta tai sitten hänellä on tavallistakin parkkiintuneempi päänahka. Hän tietää itsekin olevansa poliittisen uransa huipulla. Silti tai paremminkin juuri siksi hänen kannattaisi paneutua asioihin huolellisemmin. Enontekiön sanomiin antamassaan haastattelussa ministeri Orpo haali edustamalleen puolueelle kunnian Väylän hyvästä lohennoususta. Tässä asiassa on valitettavasti muistutettava kokoomuslaista ministeriä ja hänen edustamansa ministeriön virkamiehiä vuoden 2011 tapahtumista.

​

EU:n kalastuskomissaari Maria Damanaki esitti  16.8.2011 Itämeren lohikiintiön pienentämistä 79 prosentilla. EU:n kalatalouspäällikön Carla Montesin mukaan ministeri Jari Koskinen (kok) ja valtiosihteeri Risto Artjoki (kok) vastustivat brutaalisti Itämeren lohikiintiön pienentämistä ja vaativat vähintään 200 000 lohen pyytämistä Itämerellä. Suomen vastustuksesta huolimatta Itämeren lohikiintiö puolitettiin. Puolittamisella oli todellista merkitystä. Sen jälkeen Simojokeen on noussut joka vuosi kolme kertaa enemmän lohta ja Tornionjokeen kolme, neljä ja viisi kertaa enemmän lohta kuin ennen Itämeren lohikiintiön puolittamista. Ansio lohikiintiön puolittamisesta kuuluu kiistatta kalastuskomissaari Damanakille ja Suomessa Tornion-Muonionjokiseuralle, ei kokoomukselle.

​

On syytä kiittää pian työnsä päättävää eduskuntaa ja erityisesti sen maa- ja metsätalousvaliokuntaa, jotka ovat olleet voimakkaasti luonnonlohen puolella päinvastoin kuin kokoomusvetoinen maa- ja metsätalousministeriö.

​

Risto Artjoella (kok) on sormet syvällä valtioneuvoston kalastuslakiesityksessä. Valitettavasti.

Talven riemuja

lauantaina 21. helmikuuta 2015

klo 12.00

​

Heidän, jotka eivät mahtuneet Havannan koneeseen, on aika nauttia talven tarjoamista harrastusmahdollisuuksista. Viime päivinä lämpötila on ollut mitä sopivin talvisiin ulkoiluihin. Kova tuuli on ajoittain haitannut harrastustoimintaa. Hiihto- ja lumikenkäilyreitit on pitänyt monena päivänä valita tuulen asettamien rajoitusten mukaisesti.

​

Jokilaaksoissa tuuli ei estä ulkoilua, mutta tuntureille aikovan on otettava tuuli ja muut luonnon olosuhteet vakavasti. Puuttomalla tunturilla tuuli voi yltyä vaarallisisen voimakkaaksi, vaikka samaan aikaan jokilaaksossa on vain kohtalaisen kova puhuri. Tunturiin lähtevän pitää muistaa joka kerta kertoa liikkumisaikeistaan, matkareitistään ja aikataulustaan jollekin henkilölle, joka tarvittaessa osaa huolestua, jos kulkija ei kotiutu takaisin sivistyksen pariin.

​

Pakkasta on -9 astetta ja keli on kaikin puolin talvisen mukava ja ulkoiluun sopiva. Lohikellarin jäädyttämisen kannalta olisi suotavaa, että pakkasta olisi vähän reippaammin. Kovat yöpakkaset ja lupsakat päivälämpötilat olisivat lähiviikoille ihanteellisin yhdistelmä.

​

Kalastuslakiesityksen käsittely jatkuu eduskunnassa. Maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyssä parasta aikaa oleva lakiesitys tulee kokemaan saman kohtalon kuin paljon esillä ollut Sote -uudistus. Maa- ja metsätalousministeriö runnoo lakiesitystä läpi, vaikka ministeriön virkamiehet tietävät jo itsekin lakiesityksen olevan niin torso ja virheitä täynnä, että se joudutaan avaamaan uudestaan, todennäköisesti jo ennen kuin laki edes astuu voimaan.

​

Eduskunnan tulee uutta lakia säätäessään varmistaa, että laki ei ole ristiriidassa muiden lakien kanssa. Kalastuslakiesityksen osalta on jo nyt tiedossa useita ristiriitaisuuksia, joten kansanedustajien pitäisi ymmärtää ottaa aikalisä lain valmistelussa ja siirtää se suosiolla seuraavalle eduskuntakaudelle.

​

Hallitusohjelmassa on kauniita teesejä muunmuassa valtion hallinnon keventämisestä sekä byrokratian ja kustannusten karsimisesta. Kalastuslakiesityksessä mennään toiseen suuntaan. Lakiesityksessä viedään arvo ja toimintavalta ainoalta paikalliset olosuhteet ja kalavedet tuntevalta taholta eli kalastuskunnilta. Kalastuskunnissa tehdään kaikkialla Suomessa erinomaista, pyyteetöntä ja pitkäjänteistä talkootyötä kalavesien ja kalakantojen kestävän kehityksen turvaamiseksi. Lakiesitys siirtää suuren osan erinomaisesti talkoilla tehdystä työstä virkamiesten hoidettavaksi. Kustannusten moninkertaistumisen lisäksi tämä hävittää paikallisten olosuhteiden tuntemisen.

​

Lapissa virkakoneiston toiminnasta ovat eniten kärsineet Tornionjoen kalastusoikeuksien omistajat ja jokilaakson asukkaat. Lapin Ely-keskus on häärinyt päällepäsmärinä yhteislupa-alueessa lohiregaleen vedoten. Valtiolla ei ole koskaan ollut mitään lohiregaletta, joten Ely-keskuksen toiminta on ollut lainvastaista. Valtiolla olisi ollut oikeus olla yhteislupa-alueessa mukana ainoastaan vesialueen omistajan ja kalastusoikeuden haltijan asemassa omistamansa vesialueen mukaisella osuudella.

​

Väylän varressa taitaa tulla mielenkiintoinen kevät. Parikymmentä vuotta toimineen yhteislupa-alueen perustukset horjuvat pahasti. Nyt olisi aika päivittää lupa-asiat ajantasalle niin, että kaikki kalastusoikeuksien haltijat saavat osuutensa mukaisen osuuden lupatuloista. Ely-keskuksen kalatalousosastolla ei luulisi olevan enää intoa käyttää pian kokonaan haudattavaa lohiregaletta lyömäaseena järjestäytymättömiä jakokuntia ja Väylän viehelupa-aluetta vastaan.

Iso ei aina karkaa

sunnuntaina 22. helmikuuta 2015 klo 23.50

​

Kokenut Tenon lohensoutaja, lappeenrantalainen Juhani Airaksinen, sai elämänsä vonkaleen Palm Tree Lagoonissa Thaimaassa 12.2.2015.

Kymmenen jalan vavalla, Shimanon avokelalla ja kuitusiimalla elävää kalasyöttiä uittaneen Juhanin pyytöön tarttui kala iltapäivällä noin klo 16. Kalan ensimmäisten liikkeiden perusteella Juhani arveli väsyttävänsä reilun kokoista taistelijaa.

​

Siiman päässä taistelevan otuksen koko paljastui reilun kymmenen minuutin väsyttelyn jälkeen kalan noustua pintaan hengittämään. Vedenpinnan yläpuolelle nousi puoli metriä leveä selkä, joka näytti jatkuvan metritolkulla. Hieman myöhemmin kala hyppäsi osittain pinnan yläpuolelle, jolloin sen koko paljastui kaikessa jyhkeydessään. Hätäisemmällä vapamiehellä olisi voinut lorahtaa hätäsellainen kintuille, niin järkälemäisen iso otus oli.

​

Kala kiersi järveä ympäri aiheuttaen useita jännittäviä tilanteita. Onni oli kerrankin Juhanin puolella. Kala pysyi kiinni eikä siima katkennut, vaikka väsytyksen aikana se ui monta kertaa vahvojen oksien seassa. Pahin tilanne syntyi kalan uidessa järvessä olevan hapettimen luokse. Paikallinen kalastusopas ehti hätiin. Hän hakkasi haavilla vedenpintaa niin voimakkaasti, että kala kääntyi viime hetkellä toisaalle.

​

Väsytys kesti kaksi tuntia. Paikalliseen tapaan kalaa ei otettu rannalle, vaan se uitettiin isoon häkkiin. Kalan temmeltäessä häkin vieressä kolme kalastusopasta yrittivät parhaansa mukaan pysyä turvallisella alueella.

​

Onnistuneen häkkiin uittamisen jälkeen kala kuvattiin. Kalastusoppaat puhdistivat ja lääkitsivät koukun tekemät reiät ja kala elvytettiin takaisin vapauteen. Kuvausta varten kalaa nostamassa piti olla neljä miestä.

​

Sama kala oli saatu edellisen kerran viime vuonna. Silloin se oli punnittu. Kalan paino oli 220 kg. Kala on arapaima (Arapaima gigas). Arapaima elää luonnonvaraisena Etelä-Amerikassa Amazon- ja Esselquibo -joissa. Arapaimaa on istutettu Thaimaassa ja Malesiassa useisiin vastaavanlaisiin kalastuspuistoihin. Luonnonoloissa kala voi kasvaa kolmen metrin mittaiseksi ja noin 200 kilon painoiseksi. Se on maailman suurin suomullinen makean veden kala.

​

Juhanille ennätyskala oli hänen kolmas Thaimaassa saamansa arapaima. Hänen aikaisempi arapaima ennätyksensä oli noin 70 kg.

​

Palm Tree Lagoon Fishing Park & Restaurant (www.palmtreelagoon.co.uk) sijaitsee Ratchaburissa, Bangkokin ja Hua Hinin puolivälissä. Ajomatka Bangkokista kestää pari tuntia, Hua Hinistä noin 2,5 tuntia.

Kohti uutta lohikesää

tiistaina 24. helmikuuta 2015

klo 14.50

​

Lohikesä 2015 lähenee. Kalastuskauden alkuun on enää kolme kuukautta. Täällä Suomen Lapin pohjoisimmalla perukalla kolmeen kuukauteen mahtuu kovia pakkasia, lumituiskuja, talven parhaimmat pilkkikelit ja ripeästi talven syrjäyttävä kevät.

​

Lohivaaput -kirjasta on tullut runsaasti palautetta. Kirjan lukeneilta henkilöiltä saamassani palautteessa on noussut muutama asia vahvasti esille. Fluorisoivan keltaisen siiman käytön vahva esilläolo kirjassa on kiinnostanut monia kalastajia. Keltaisen siiman käytöstä ei ole julkaistu aikaisemmin yhtä vankkaan ja pitkäaikaiseen kokemukseen perustuvaa tietoa. 

Keltaisen siiman käyttöä epäileville tai suoraan sitä vastaan kirjoittaville henkilöille yhteistä on se, että heidän oma kokemuksensa näkyvän siiman käytöstä on hyvin vähäistä tai he eivät ole kokeilleet sitä koskaan.

Kalastuslehdissä keltaisen siiman käyttöä vastaan ovat puhuneet samat henkilöt, jotka väittävät lohen värinäön olevan niin huono, että se ei näe perhon tai vaapun värejä. Miten lohi sitten näkee siiman värin, jos se ei näe vaapun värejä?

​

On hyvin todennäköistä, että tulevana kesänä Tenolla nähdään aikaisempia kesiä runsaammin fluorikeltaisella Strenillä tai Gammalla vieheitä soutavia venekuntia. Fluorikeltaista Gammaa on saatavilla, mutta fluorikeltaista Streniä on hankalampi löytää. Usein kuulluista väitteistä huolimatta Stren valmistaa edelleen fluorikeltaista siimaa, mutta sitä on vaikea löytää kalastusvälineliikkeistä.

​

Toinen lukijoiden huomiota herättänyt asia on vaapun uintiliikkeen tärkeys. Kirjassa esiintyvien lohensoutajien kokemuksen perusteella uintiliike on ratkaisevampi tekijä kuin vaapun väri. Hyvän uintiliikkeen omaavalla vaapulla saa lohta, vaikka sen väri ei ole paras mahdollinen. Kalastavan värisellä vaapulla ei välttämättä saa yhtään lohta, jos sen uintiliike on huono.

​

Oikeanlaisen, kalastavan uintiliikkeen määrittelyssä maltillisen rauhallinen untiliike nousee voimakas- liikkeistä ja hakevaa uintia kalastavammaksi.

​

Luottamus omiin vaappuihin on myös yksi Lohivaaput

-kirjan vahvoista teeseistä. Hyvä ottivaappu löytyy harvoin vahingossa. Kalastajan pitää luottaa ottivaappuunsa, hänen pitää opetella vaapulle sopivat kalastuspaikat, kelit ja vedenkorkeudet. Lisäksi vaapulle pitää antaa aikaa. Paraskaan vaappu ei anna joka laskulla kalaa. Lohestajan luottamuksen saavuttanut luottovaappu antaa lohen sille sopivassa paikassa ja oikealla kelillä.

​

Kevättalvi on erinomaista aikaa lohiperhojen sidontaan ja kalastusvälineiden huoltoon. Vavoista tarkistetaan kelankiinnikkeet, liitokset ja vaparenkaat. Keloja ei tarvi joka vuosi puhdistaa ja huoltaa, mutta kelan toimivuus on syytä kokeilla. Jarru kannattaa pitää löysällä talven yli, jolloin jarrulevyt säilyvät moitteettomassa kunnossa. Kelan ruuvien kireys tarkistetaan vähintään kerran vuodessa, mieluummin useammin. Uistimien koukut ja uistinrenkaat tarkistetaan ja tarvittaessa vaihdetaan uusiin.

Messuilla tavataan!

perjantaina 6. maaliskuuta 2015

klo 07.20

​

GoExpo -messut Helsingin messukeskuksessa ovat avoinna tänään klo 12 - 19, lauantaina klo 10 -18 ja sunnuntaina klo 10 - 17. Messujen kalastuspuoli löytyy hallista nro 6. Minä olen Eräkontion osastolla (6 r 149).

​

Esittelen ja myyn messuilla kirjoja sekä sidon perhoja. Uutena tuotteena esillä on perhotauluja. Kauniissa tauluissa on itse sitomiani perhoja, joiden sidontaohjeet on julkaistu Tenon perhot -kirjassa sekä amerikkalaisen Paul Scheymourin sitomia lohiperhoja. Sidon pääasiassa lohiperhoja ja näytän sidonnan eri vaiheita ja tekniikoita. Perhonsidonnan ohessa kerron lohiperhoista, lohen kalastuksesta ja Tenosta.

​

Tervetuloa messuille viihtymään, hankkimaan uutta tietoa ja ostamaan hyviä kalastusvälineitä.

Huhtikuisia kelejä ja huonoja lakeja

lauantaina 14. maaliskuuta 2015

klo 09.30

​

Uusi kalastuslaki hyväksyttiin äänin 98 puolesta ja 92 vastaan. Koko maata koskeva, vesialueet ja kalastajat tasapäistävä laki vahvistettiin Etelä-Suomen vaalipiirien kansanedustajien äänillä. 

​

Mieskansanedustajista enemmistö vastusti uutta lakia (58 vastusti, 50 tuki), naisten äänestäessä selvästi lain hyväksymisen puolesta (49 puolesta, 33 vastaan). Hallituspuolueiden kaikki kansanedustajat äänestivät lain hyvksymisen puolesta. Opposition kansanedustajista yksi Perussuomalaisten edustaja äänesti lain puolesta, kaikki muut sitä vastaan.

​

Vaalipiireittäin tarkasteltuna Pohjois- ja Itä-Suomen vaalipiirien kansanedustajat vastustivat lakia, Helsingin, Uudenmaan, Vaasan ja Pirkanmaan vaalipiirien kansanedustajat tukivat.

​

Äänestystuloksen perusteella uuden kalastuslain vahvistivat kaikkein vähiten kalavesiä sisältävien vaalipiirien kalastusasioita täysin ymmärtämättömät kansanedustajat.

​

Uusi laki astuu voimaan ensi vuoden alussa. Lain valmistelussa ja sen läpimenon varmistamiseksi tehdyssä työssä kokoomus ja ministeriön virkamiehet onnistuivat erinomaisesti viemään keskustelun lillukan varsiin. Uuteen lakiin kirjatut suuret muutokset jäivät taka-alalle. Demarit tarttuivat yli 65-vuotiaiden vapautukseen kalastuksenhoitomaksun suorittamisesta eikä heitä kiinnostanut mikään muu uudessa laissa. Omassa tuttavapiirissäni kaikki yli 65 -vuotiaat olisivat halukkaita maksamaan kalastuksenhoitomaksun.

​

Lappia ajatellen uusi kalastuslaki on surkea. Lapin ihmiset jaettiin kahteen kastiin mielivaltaisella 67 leveyspiirin rajalla.

​

Surullista on se, että kokoomus toimi kalastuslakiuudistuksessa niin vasemmistolaisin ajatuksin, että entiset kommunistit joutuivat väkisin kääntämään omaa päätää vasemmalle nähdäkseen Petteri Orvon esikuntineen koukkaavan heidän ohitseen. Yksityinen omistus ja perustuslaki eivät nauti enää kovin suurta arvostusta Alexander Stubbin isännöimässä puolueessa. Lappilainen kansanedustaja Heikki Autto äänesti sekä maa- ja metsätalousvaliokunnassa että eduskunnan suuressa salissa kokoomuksen puolesta Lappia ja myös lohta vastaan.

​

Arkadianmäen hullut päivät ja harrastelijateatteri ovat onneksi niin kaukana, että ne on helppo sulkea mielestä heti ulos astuttuaan. Luonto on hellinyt myös Utsjokea poikkeuksellisen leudolla säällä jo pitkän aikaa.

​

Lämpömittari näyttää +3 astetta. Lohikellarin jäädyttäminen ei ole viime viikkoina edennyt, kun yöpakkasia ei ole ollut kuin parina yönä. Viimeisen kuukauden ajan on tuullut kovasti tai todella kovasti. Tuuli vonkuu niin kovalla voimalla, että talon nurkat natisevat.

​

Viime keväänä saimme nauttia kahdesta huhtikuusta, kun maaliskuu oli yhtä lämmin kuin huhtikuu normaalitalvena. Nyt olemme saaneet nauttia huhtikuisista keleistä jo helmikuun puolivälistä lähtien. Talven parhaat kelit ja kauneimmat päivät ovat silti edessäpäin.

​

Norjan puolella on käynnissä iso koiravaljakkokilpailu. Olin eilen valokuvaamassa tuntureita Yläkönkään ja Dalvadaksen välisellä alueella. Koiravaljakoita liikkui Tenon jäällä. Levajoen hotellin rantatörmällä oli kymmeniä koiravaljakoita. Huskyt lepäsivät kerälle kääriytyneinä omissa laumoissaan.

Etelän matkalla

sunnuntaina 15. maaliskuuta 2015 klo 22.20

​

Kävin eilen Ylä-Tenolla viimeistelemässä muuraamani takan. Takan etuseinään tein kohorappaamalla pari riekkoa, jotka ruokailevat lumikinoksen päällä. Takan kuviointia suunnitellessani en tiennyt, kuinka osuva siitä tulisi. Kuulin vasta myöhemmin, että mökin vesikaton rakentamisen aikana riekko oli lentänyt mökin sisälle sitä jahdannutta haukkaa karkuun.

​

Tänään sain ihailla vielä kauniimpia riekkoja Saariselällä. Laanilasta Kiilopäälle hiihdimme kauniissa, aurinkoisen lämpimässä kelissä. Kova tuuli puhalsi voimalla etelän ja lounaan välistä. Kiilopään retkeilykeskuksen pihassa vaivannäkömme palkittiin ruhtinaallisesti.

​

Jakutialaisen jää- ja lumiveistostaiteilija Feodor Markovin ryhmä on tehnyt retkeilykeskuksen pihaan  uskomattoman kauniita ja taidokkaita jääveistoksia, joiden aiheena ovat Muumit ja Angry Birds -hahmot. Toivottavasti pakkaset palaavat pian, jotta veistokset säilyisivät mahdollisimman monen silmäparin ihailtavina.

​

Käyn silloin tällöin Saariselällä ”etelän matkalla”. Alueella on Lapin parhaat hiihtoladut, joista löytyy jokaisen kunnolle ja hiihtotyylille sopivat reitit. Osa laduista kulkee mäntymetsien ja tunturikurujen suojissa, osa puolestaan avoimessa tunturissa. Tänään laduilla oli runsaasti hiihtäjiä. Lentokeli siivitti hiihtäjää huomaamatta, erityisesti myötätuuleen sivakoidessa.

​

Eilen Tenontietä Karigasniemelle ajellessa oli helppo havaita, missä sijaitsee utsjokelaisten talvinen puuhamaa. Tien varressa, mökkien ja talojen pihoissa oli paljon autoja ja peräkärryjä. Tuoreita moottorikelkan jälkiä oli jokaisessa tunturiin nousevassa kurussa ja sivujoen laaksossa. Kevättalven aurinkoisena, lämpimänä viikonlopun päivänä kioski- ja makkarakauppias pärjäisi kylän raittia paremmin Kuoppilasjärven kammin pihassa.

​

Monessa talossa syödään lähipäivinä maailman herkullisinta lähiruokaa, tunturijärven rautua. Paras raudunpilkintäkausi on vasta aluillaan. Etelä-Suomen kukkeassa keväässä on helppo unohtaa, kuinka pitkä maa Suomi on. Kevään ensimmäisten varhaisperunoiden noston aikoihin Lapin viimeisillä perukoilla pilkitään maailman kauneinta ja herkullisinta jalokalaa valkoisessa maisemassa.

Kunpa tulis pakkanen

torstaina 19. maaliskuuta 2015

klo 22.40

​

Eilen lämpötila nousi Tenojokilaaksossa paikasta riippuen 5-8 astetta plussan puolelle. Viime yönä lämpötila kävi puoli astetta pakkasen puolella. Tänään lämmintä oli 2-4 astetta. Iltapäivällä alkoi lumisade ja lämpötila laski pakkasen puolelle. Illan kuluessa lunta on satanut 2-3 senttiä.

​

Lumi oli vielä tänään erittäin märkää. Lumikengillä kävellessä lumi polkeutui nopeasti tiiviiksi poluksi. Tulevan yön pakkanen kovettaa polun niin kovaksi, että huomenna voi kävellä ilman lumikenkiä.

​

Tenon jää on monin paikoin vesillä. Jyrkät rantatörmät ovat jo pitkiä matkoja sulana. Maiseman perusteella nyt pitäisi olla vähintään huhtikuun puoliväli.

​

Norjan sääennustus lupaa seuraavaksi viikoksi pientä pakkasta. Toivottavasti ennustus pitää paikkansa. Lohikellarin jäädyttäminen on vielä niin pahasti kesken, että herra pakkanen on enemmän kuin tervetullut vieras tähän taloon.

​

Kylätalolla päiväkaakaolla oli tavanomaista hauskemmat keskustelut. Puheenaiheet liikkuivat ensi kesän ottiperhojen sidonnasta Saariselän hiihtoladuille, Utsjoen kunnallispolitiikasta vaalilomalle jääneeseen eduskuntaan ja tunturijärvien raudun pilkintään. Halosen Klemma kertoi saaneensa vaimonsa Sirpan kanssa eräästä tunturijärvestä niin suuria rautuja ja niin paljon, että lammen jää oli rysähtänyt roimasti alemmaksi. Hän ei muistanut järven nimeä, mutta se on helposti löydettävissä. Järvelle pitää mennä harkiten, sillä jää viettää rannoilta järven keskelle niin jyrkästi, että on vaikea päästä takaisin rannalle..

​

Tv:stä tutut poliisitkin piipahtivat kylätalolla kahvilla. Heidän työskentelystään kertovassa tv-sarjassa näkyi eräänä iltana Utsjoen lentopalloturnauksesta kotiutuvien pelaajien keskinäisen otsaanlyöntikilpailun selvittelyä. Astalona oli käytetty auton varoituskolmiota. Seuraavassa turnauksessa Utsjoen kuohun joukkueen ei kannata nuijia Ylä-Tenon suunnalta saapuvia joukkueita yhtä murskaavin lukemin laulukuoroon, jotta joukkueet selviävät kotimatkasta ilman pahempia pettymysten aiheuttamia nujakoita.

Kauniita talvipäiviä

sunnuntaina 22. maaliskuuta 2015

​

Viime yönä pakkasta oli reilut parikymmentä astetta. Lohikellarin jäädyttäminen on edennyt hyvin keskiviikon jälkeen. Pakkanen on vaihdellut muutamasta asteesta viime yön -22 asteeseen. Tänään satoi uutta, kevyttä pakkaslunta noin viisi senttiä.

​

Ajoin eilen Ala-Tenolla kuvaamassa tulevaa julkaisua varten. Utsjoella oli lähes pilvetön taivas ja häikäisevän kaunis talvikeli. Miljoonasuvannon kohdalla  alkoi lumisade, joka muuttui hieman ennen Nivajokea todella sankaksi. Nivajoelta Boratbokcan alapuolelle asti lunta satoi niin rajusti, että oli vaikea ajaa autolla. Näkyvyyttä oli pahimmillaan vain muutama metri. Nuorgamissa oli aurinkoinen keli. Kaupan pihassa tapasin pari tuttua. He eivät uskoneet, kun kerroin kuinka raju lumisade oli vajaan kymmenen kilometrin päässä.

​

Uusi lumi on peittänyt vanhoja jälkiä. Lohikellarin vieressä asustavan hirven jäljet näkyvät vielä joissakin paikoissa. Tuulisissa alueilla lumi on täyttänyt kolot, joten vanhoja jälkiä on vaikea havaita.

​

Pakkanen on kovettanut hangen hiihtäjän kantavaksi. Eilen illalla nousin lumikengillä Tanssijoen kohdalla Suomen puolelle tunturiin. Rinteessä lumi kantoi kohtalaisen hyvin. Suojaisissa paikoissa ja pusikoissa lumikengät upposivat lähes maata myöten. Ylhäällä tunturissa lunta oli todella vähän, mutta hanki kesti kävellä.

​

Lohikellarissa jään paksuus on tällä hetkellä noin 75-80 cm. Saan jäädyttämisen valmiiksi tulevan viikon aikana, jos sääennustus vain pitää kutinsa. Jäädyttäminen on ollut tänä talvena poikkeuksellisen työlästä, kun pakkasia on ollut niin harvoin. Viimeisen parin viikon aikana kova tuuli on aiheuttanut lisäharmia. Tuuli on repinyt puista pieniä oksia ja muita palasia, jotka ovat kertyneet lumen pinnalle. Kellariin lunta lapioidessa ja tampatessa olen poistanut kaikki havaitsemani epäpuhtaudet.

​

Yli kuukauden kestänyt poikkeuksellisen voimakas eteläinen ilmavirtaus on päättynyt. Biskanjanlahdelta ja Azoreilta voimansa ja lämpönsä kerännyt ilmavirtaus toi meille lämpimän kevään pari kuukautta liian aikaisin. Puheet takatalvesta ovat vahvasti liioiteltuja ja ennenaikaisia. Maaliskuussa pitäisi sataa puolet talven lumesta ja olla kunnon pakkasia. Lohikesää ajatellen olisi eduksi, jos rehellisiä talvikelejä jatkuisi reilusti huhtikuun puolivälin ohi.

​

Rukanvalkoinen lumi tekee maiseman häikäisevän kauniiksi. Tulevalla viikolla tunturissa on hyvä liikkua kaikilla talvisilla menopeleillä. Pakkaset pitävät hanget kantavina ja uusi lumi pehmentää hieman kulkua.

​

Keltaisen Strenin etsijöille kerrottakoon ilouutinen: Eräkontiossa on myytävänä isoissa puolissa 0,40 ja 0,45 millistä fluorikeltaista Streniä. Osku on tilannut siimaa varta vasten lohensoutajien tarpeisiin.

Perhoja sitomaan

perjantaina 27. maaliskuuta 2015

klo 20.40

​

Lohiperhot ovat muuttuneet ja osin myös kehittyneet paljon viimeisen puolen vuosisadan aikana. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana perhojen muuttuminen ei ole vienyt kehitystä yksinomaan parempaan suuntaan.

​

Lohiperhoissa suuntaus on vienyt yhä vahvemmin pienten kalojen eli tinttien pyyntiin. Koukkukoot ovat pienentyneet vanhojen hyvien aikojen isoista yksihaaraisista koukuista pieniin tai jopa todella pieniin kaksi- ja kolmihaarakoukkuisiin perhoihin. Myös perhoissa käytettävien materiaalien suhteen kehitys on kulkenut koko ajan entistä vahvemmin tinttien narraamisen suuntaan.

​

Perhon koolla ja käytettävillä materiaaleilla on ratkaiseva merkitys saaliskalan kokoon. Jos haluat saada Tenolta perholla lohiluokan kalaa, sinun kannattaa ehdottomasti suurentaa perhojesi koukkukokoa ja käyttää perhojen siivissä ja häkilöissä jäykempiä materiaaleja.

​

Yksihaarainen 2/0 tai 3/0 koukku on edelleen kalastava vaihtoehto. Lohensoudussa iso yksihaarakoukkuun sidottu perho toimii läpi kalastuskauden. Perhokalastuksessa perhon koon valinnassa pitäisi kalastuspaikan ja saaliskalan painoarvo olla suurempi kriteeri kuin perhon helppo heitettävyys.

​

Materiaalivalinnoilla on perhon uintiin ja kalastavuuteen vähintään yhtä suuri vaikutus kuin käytettävien materiaalien väreillä. Perhon rungossa synteettiset materiaalit säilyttävät värinsä ja näkyvät vedessä paremmin kuin luonnonmateriaalit. Tämä ei tarkoita sitä, että synteettiset materiaalit olisivat parempia. Niitä käytetään silloin, kun perhon rungon halutaan näkyvän mahdollisimman hyvin.

​

Luonnonmateriaaleja käytetään silloin, kun perhon rungon ei tarvitse näkyä selkeästi. Karkeasti voidaan sanoa synteettisten runkomateriaalien sopivan alku- ja keskikesän kirkkaille nousulohille. Kesän jälkimmäisellä puoliskolla kannattaa suosia luonnonmateriaaleja, esimerkiksi villaa ja eläinten pohjakarvasta dupattuja runkoja.

​

Perhon häkilä vaikuttaa suuresti sen uintiin. Kukon häkilähöyhenestä sidottu häkilä tekee perhosta ”rintavamman”, jolloin sen uintiliike on vahvempi. Vahva häkilä vähentää perhon siiven vaikutusta untiliikkeeseen. Hitaassa virrassa ja erityisesti asentokaloja pyydettäessä perhon kalastava uinti rakentuu siiven varaan. Tällöin häkilä pitää olla pehmeämmästä materiaalista ja niukemmaksi sidottu.

​

”Siipiuintisen” perhon paras runko on tasainen ja ohut. Runkosilkki, litteä metalli- tai muovitinseli ovat sopivimmia materiaaleja. Vahvempaa silhuettia ja kokonaisvaltaisempaa uintia saadaan aikan dupatulla rungolla ja käyttämällä häkilään kanan häkilähöyhentä, helmikanaa tai kukon satulahöyhentä.

​

Perhon siipimateriaali valitaan kalastuspaikan virran ja kalastustavan mukaan. Lohensoudussa perhoa uitetaan enemmän virran suuntaisena kuin perhokalastuksessa. Perhon siiven pitää olla jäykempi, jolloin se uittaa perhoa kalastavammin. Sekasiipi on oikotie kalastavaan soutuperhon siipeen. Alussiipi sidotaan oravankarvasta ja päällisiipi mallardista, hanhesta tai myskisorsasta.

​

Kalastusperhoja sidottaessa ei ole mitään syytä ujostella pään koossa. Isosta päästä on lohen kalastuksessa varmasti enemmän hyötyä kuin haittaa.

Aurinkoista pääsiäistä

sunnuntaina 5. huhtikuuta 2015

klo 15.10

​

Aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Tuntureiden jylhyys on verhoutuneena pehmeän, valkoisen lumen alla. Moottorikelkkojen ulina rikkoo luonnon rauhan ja hiljaisuuden. Luonnonystävän korvalle ja mielenrauhalle nelitahtisen moottorin tahdittamana liikkuva moottorikelkka on paljon kaksitahtista miellyttävämpi vaihtoehto.

​

Pääsiäinen on Lapin matkailukeskuksissa vilkasta aikaa. Valitettavasti aikainen pääsiäinen merkitsee matkailusesongin varhaista hiljentymistä. Hyviä hiihto- ja laskettelukelejä riittää yleeensä toukokuulle asti, mutta Etelä-Suomessa asuvien ihmisten ajatukset kääntyvät jo kohti orastavaa kesää.

​

Utsjoen tunturijärvillä on pääsiäisen pyhinä runsaasti rautua etsiviä pilkkijöitä. Käsivarressa ja Finnmarkin tuntureilla paras rautusesonki on vasta huhtikuun lopulla ja toukokuun alkupuolella. Rautukelit jatkuvat niin kauan kuin tunturiin pääsee jollakin liikkumistavalla ja järvissä on vielä jäätä kairalla kairattavaksi.

​

Tenojoen ensi kesän kalastuksen lisärajoitukset olisi pitänyt vahvistaa huhtikuun alkuun mennessä. Ely-keskuksesta ei ole kuulunut mitään asian tiimoilta. Selvitän asian ensi viikon aikana. Johdonmukaista olisi sanoa, että mitään muutoksia ensi kesän kalastukseen ei tule. Valtioiden välisen uuden kalastussopimuksen neuvottelut ovat edelleen kesken. Aika juoksee nopeasti ja kesä 2016 saattaa tulla liian äkkiä uutta kalastussääntöä ajatellen. Sen voimaantuloon saakka kalastuta jatketaan vanhalla säännöllä.

​

Olen aikaisemminkin kritisoinut suomalaiseen eräkulttuuriin kuulumatonta, mutta nykyään valitettavan yleistä saalishimoista hamstraamista. Erältä, niin kalavesiltä kuin jahtimailta on aina haettu kohtuudella apetta ruokapöytään. Kalastus ja metsästys ovat tapahtuneet omilla kotivesillä ja -selkosilla. Minulta ei riitä ymmärrystä kalastajille, jotka raahaavat paketti- tai matkailuauton perässä olevilla pakastearkuilla tunturijärvien rautuja, Inarijärven taimenia tai Ruotsin suurien järvien lohikaloja kotiin arkiruuaksi.

​

Norjassa on kytenyt jo pitkään suuttumus suomalaisten kalastajien käyttäytymisestä. Viimeisten parin vuoden aikana myös Ruotsissa on nousut esille vaatimuksia suomalaisten kalastuksen rajoittamisesta. Kummassakin maassa suuttumuksen ja suomalaisiin kohdistuvien rajoitusvaatimusten takana ovat häpeällisen saalishimoiset kalastajat, jotka eivät kunnioita mitään muuta kuin omaa ahneuttaan. Pahimmat ylilyönnit ovat olleet niin törkeitä, että niiden puolustaminen olisi häpeällistä.

​

Pohjois-Ruotsin lapinkylien asukkailta on kahden viimeisen kesän aikana tullut useita yhteydenottoja paikallisille kalastusviranomaisille. Ihmiset ovat hämmästelleet suomalaisia ”ahmattikalastajia”, joilla on autoissa mukana pakastearkut ja generaattorit, vacuumikoneet ja jopa purkituslaitteet.

​

1930 -luvulla kirjoissa ja lehdissä hehkutettiin Kitkajärven ja lukuisten muiden järvien ehtymättömiä taimenkantoja. 1990 -luvulla kalastuslehdissä hekumoitiin Venäjällä sijaitsevien Pää- ja Tuoppajärven valtavista taimenkannoista ja ennätyskokoa olevista saaliskaloista. Viime vuosina suomalaisissa kalastuslehdissä on hehkutettu Ruotsin suurien järvien loppumattomista lohi- ja taimenkannoista.

​

Ihminen ei tunnu oppivan virheistään, eikä varsinkaan kalamies. Parinkymmenen vuoden kuluttua Ruotsin vetouisteluparatiisien rannoilla on rauhallista. Kalojen keskikoko on pienentynyt ja kannat ovat romahtaneet. Vieraanvaraisuutta ei saa käyttää väärin kalavesilläkään. Suomalaisille kalamiehille tämän muistaminen tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa.

Perhomessuilla tavataan

keskiviikkona 8. huhtikuuta 2015

klo 20.50

​

Pihateiden ja piha-alueiden polanteet ovat pettäneet viimeisen kahden päivän aikana. Utsjoen keskustan pienet tiet olivat päivällä pehmeässä kunnossa. Miessipolulla sai kahloa syvässä sohjoisessa lumessa. Tenojoen Norjan puoleiset rantatörmät ovat jo pitkiä matkoja sulana. Rantajäät ovat korkealla ja joen keskiosan jää on rantajäistä irti huomattavasti alempana. Rantaväylät ovat pitkin jokivartta sulana.

​

Viikonloppuna olen Tampereen Perhomessuilla, jotka nykyisin pidetään Ylöjärvellä. Messut ovat lauantaina ja sunnuntaina. Sidon messuilla perhoja ja markkinoin kirjoja. Lauantaina klo 14.00-14.30 pidän esitelmän lohen kalastuksesta Tenolla. Luvassa on vankkaa kokemukseen perustuvaa tietoa lohenkalastuksesta ja perhokalastajien vakiintuneita uskomuksia ravistelevia ajatuksia. Tervetuloa messuille.

​

Pääsiäispyhien aikana pilkkijäillä sattui useita yllättäviä loukkantumisia, joissa kaikissa oli yhteinen nimittäjä. Akkuruuvareista rakennetut jääkairat aiheuttivat ainakin kolmelle ihmiselle vammoja. 18 voltin akkuruuvarissa on vääntöä niin paljon, että terän varteen tai sen kiinnitysadapteriin tarttunut käsine ehtii kiertyä sormille vahinkoa aiheuttaen ennen kuin terä pysähtyy. Erityisesti vasemman käden peukalo on suuressa vaarassa. Terä pitäisi aina nostaa ylös ennen kuin kone pysäytetään. Avannossa pysähtyneenä olevan kairan käynnistäminen on vaarallista, koska terä pysyy helposti paikallaan ja ruuvari lähtee pyörimään.

​

Suomalainen luovuus ja kalastajien laiskuus vaativat toisinaan veronsa. Kuinka monen pilkkijän pitää menettää peukalonsa, ennen kuin aivan toisenlaisiin töihin ja työasentoihin tarkoitetun koneen käytön vaarallisuus myönnetään?

Piiska ja messukuulumisia

perjantaina 17. huhtikuuta 2015

klo 14.05

​

Perhomessuilla oli väki vähentynyt, mutta pidot parantuneet. Messukävijöitä oli aikaisempia vuosia vähemmän, mutta he olivat sitäkin paremmin alaan vihkiytyneitä. Messuilla oli hyvä tunnelma ja mielenkiintoista ohjelmaa. Messujen kävijämäärää rajoitti jonkin verran lauantain aivan uskomattoman hieno ja lämmin sää. Kiitokset Pirkanmaan Perhokalastajille ja seuran aktiivisille talkoolaisille.

​

Kevät on tehnyt tuloaan hiljaa ja huomaamatta. Lämpötila on noussut päivittäin plussan puolelle. Lumet ovat vajonneet ja pälvet suurentuneet. Jokilaaksossa koivujen tyvet ja korkeammat mättäät ovat jo paljaina. Eilen kuvasin Levajoen-Tervasuvannon alueella kevään edistymistä. Norjan puolella on kapea, sula väylä, joka yltää reilusti Levajokisuun yläpuolelta Tanssijoenkarin alapuolelle asti. Kuoppilaskoskessa pystyisi uittamaan perhoa lyhyellä siimalla jo useamman sadan metrin matkalla.

​

Tenon jää on suurimmaksi osaksi lumeton. Vesi on painunut jään alle. Jää on jo valkoinen. Lähiviikkojen lumi- tai vesisateista jäälle kertyvä vesi painuu suoraan jään läpi. Lunta on niin vähän, että viikon lämpöaalto voi repiä talven valkoisen turkin riekaleiksi. Lunta on kuitenkin niin paljon, että sään kylmetessä kevään tulo voi siirtyä viikkoja eteenpäin.

​

Ohessa on ”Piiskan” resepti. Perhokalastajan kannattaa sitoa perho numeron 6 tai 4 kaksihaaraiseen lohikoukkuun. Suvantojen soutuperhoksi sopiva koko on numeron 4 tai 2 yksihaarainen lohikoukku.

Vanhan surmaa

torstaina 23. huhtikuuta 2015

klo 22.10

​

Viime yönä oli pitkästä aikaa pakkasta. Lämpötila laski yöllä -4 asteeseen. Aamun tullen taivas meni pilveen ja uutta vitivalkoista lunta satoi maan valkoiseksi. Päivällä lämpötila nousi plussan puolelle ja uusi lumi suli pois. Iltapäivän ja illan aikana sateli ajoittain pieniä lumihiutaleita ja märkää räntää.

​

Lumen paksuutta ja Tenon jäätilannetta tutkaillessa luulisi toukokuun olevan jo hyvällä alulla. Kevät ja kesä ovat tulleet koko 2000 -luvun pitkän ajan normaalia aikaisemmin. Nyt on olemassa hyvät eväät vielä varhaisempaan kesän tuloon. Tässä vaiheessa kevättalvea satava uusi lumi koituu nopeasti vanhan lumen surmaksi.

​

Pääsiäisenä kirjoitin kriittisesti saalishimoisista kalastajista. Muutaman ahneen takia kaikki kalastajat voivat joutua uusien rajoitusten totutteluun. Tuorein esimerkki tästä on Tenojokisuun joki/merirajan siirto kauemmaksi. Tulevana kesänä jokisuulla ei enää saa kalastaa ilmaiseksi meritaimenia. Lisätietoa asiasta löytyy: http://tanafisk.no/ny-grense-sjoelv-tanamunningen/3670

​

Rautukausi on parhaimmillaan, mutta tunturijärville kulku tuottaa kelin vuoksi tuskaa. Kilpisjärven suunnalla kelit ovat vielä erinomaiset, mutta Utsjoella ja Inarissa tarvittaisiin reiluja pakkasöitä hyville rautuvesille pääsyyn. Myös Finnmarkin suosituimmilla rautuvesillä on ollut lämmintä keliä. Järvien jäällä on paikoin läpimärkää lunta ja sohjoa. Hyvät rautusaaliit kruunaavat hikeä ja hiihtoa pelkäämättömien kalastajien päivän.

​

Eduskuntavaalien tulosta arvioidessa huomio kiinnittyi ensimmäiseksi hyvin valitettavaan asiaan. Lohen, erityisesti Tornionjoen lohen osalta uusi eduskunta on edellistä huonompi. Väylän varren puuhamiehet joutuvat käärimään hihat ylös ja aloittamaan uusien kansanedustajien kanssa kaiken alusta.

Rautupilkillä

keskiviikkona 6. toukokuuta 2015 klo 06.30

​

Minulla oli ilo viettää pitkä viikonloppu erinomaisessa seurassa huikaisevan kauniissa maisemissa Ifjordin rautujärvillä ja Jäämeren vuonomaisemissa. Kelit vaihtelivat vesisateesta tuiskuun ja sumuisesta, pilvisestä säästä häikäisevän kirkkaaseen auringon paisteeseen. Sopivalla vaatetuksella olosuhteet säilyivät koko ajan kalastukseen ja luonnossa liikkumiseen soveltuvina.

​

Ifjord Campingin asiakkaista noin 95 prosenttia on suomalaisia kalastajia. Jokaisessa mökissä oli kolmen-neljän hengen porukoita, joista valtaosa on kulkenut samoilla rautuvesillä vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen. Lomakylässä vallitsi erittäin hyvä, lupsakka tunnelma. ”Aamuvuoro” lähti aamulla varhain. Ensimmäiset pilkkijät suuntasivat aamunälkäisten rautujen perään kolmelta. Me olimme hieman myöhäisemmässä aamurytmissä. Herätys oli neljältä ja startti viideltä.

​

Kalastajat saapuivat takaisin majapaikkaan klo 16-18 aikaan. Kalankäsittelypaikalla ja pihalla oli mukava kuulla muiden porukoiden päivän kokemuksia. Majatalon isäntä vahvisti Suomi-Norja maaottelun olevan sinivalkoisen joukkueen eduksi huomattavasti jääkiekon murskalukemia suuremmin numeroin. Moni suomalainen pilkkijä tuntee Ifjordin rautujärvet ja hallitsee raudun pilkkimisen paljon paremmin kuin yksikään norjalainen.

​

Meidän kohdallemme ei sattunut huippuhyvää syöntiä, mutta saimme rautuja kahtena päivänä kohtalaisen hyvin. Lajiin kuuluva oikullisuus tekee siitä mielenkiintoisen. Syönti voi alkaa milloin tahansa. Huippusyönnin sattuessa kohdalle voi samasta avannosta nousta niin paljon rautuja, että kohtuudessa pysyminen vaatii kovaa itsekuria. Syönti loppuu usein kuin veitsellä leikaten. Sen jälkeen on vaikea saada yhtään kalaa.

​

Ifjordin lähialueella on niin paljon järviä, että samalla järvellä on harvoin kovin montaa pilkkijää. Hyville rautujärville päästäkseen ei tarvitse olla himohiihtäjä. Me hiihdimme enimmillään alle kahden kilometrin etäisyydelle maantiestä.

​

Lunta oli erittäin vähän. Tunturissa oli paljon pälviä ja tien reunat olivat sulat monen metrin päähän asvaltin reunasta. Auton sai pysäköityä vaivatta melkein minne tahansa. Keli oli erinomainen. Kaikkialla oli kävelyhanki, jonka päällä oli 1-5 senttiä pehmyttä lunta. Jäällä oli helppo liikkua kävellen. Pidemmät siirtymiset oli sujuvampi tehdä hiihtäen.

​

Rautu on ruokakalojen ehdoton aatelinen ja parhaimmillaan se on tuoreena jylhissä tunturimaisemissa maisteltuna. Rautu ei pakkasessa parane, joten sitä on turha kiikuttaa kotiin arkiruuaksi. Viikonkaan pilkkireissulla ei vielä ehdi kyllästyä päivittäiseen raudun syöntiin. Rautu maistuu makoisalta graavattuna, savustettuna, paistettuna ja keitettynä.

​

Tenojokilaaksossa satoi eilisen illan ja yön vettä. Lumi on nyt todella märkää ja pehmyttä. Lämpötila on +3 astetta. Jäät ovat heikot. Palosuvanto oli jo viime viikolla auki. Eilen Nuorgamin kautta kotiin ajellessani kuvasin useammassa paikassa. Alajuoksulla oli pitkiä sulia väyliä siellä täällä. Karnjarga on sulana pitkän matkaa. Antti Niiles Länsmanin Hi-Ace oli parkissa vakiopaikallaan. Mies seisoi jokirannassa vaappuja koeuittamassa. Suomesta ei löydy toista lohimiestä, joka tietäisi vaapun uinnista ja virittämisestä yhtä paljon kuin hän.

​

Perjantaina sankassa räntäsateessa Nuorgamiin ajellessani poikkesin Elmo Olkkolan luona. Sain häneltä koekalastukseen muutamia morreja sekä hyvät ohjeet niiden käytöstä. Maanantaina iltapäivällä kauniissa aurinkoisessa kelissä Elmon morrit ja ohjeet toivat reissun parhaan yhden avannon saaliin. Smedsin Paulin 1900 -luvulla tekemä iso rautupilkki ja sen alapuolella ollut Elmon suurin morri antoivat minulle reissun komeimmat raudut 1,5-2 metriä pohjan yläpuolelta noin kymmenen metrin syvyisessä paikassa.

Pääskysestä päiväkausia

perjantaina 8. toukokuuta 2015

klo 06.30

​

Aurinko on paistanut jo tuntikausia kirkkaasti alavirran puoleiselta taivaalta. Kevään kaunein aamu siivittää lohimiehen ajatukset vahvasti kohti kesää. Pari vapaa nojaa jo lupaavasti lohitorpan seinää vasten ja veneiden käsittelypukit odottavat keväthuoltojen alkamista.

​

Kevät on Lapissa mukavaa aikaa. Maisema muuttuu joka päivä ja uusia asioita ilmestyy ihmistenkin ihailtavaksi. Vapun alusviikolla Utsjoelle ilmestyi runsaasti haukkoja. Päivittäin näkyy lukuisia hiirihaukkoja, piekanoita ja eri pöllöjä. Myös merikotka on lähes päivittäinen näky.

​

Eilisen päivän mielenkiintoinen lintuhavainto oli Onnelansuvannon yläpuolella iloisesti kiertelevä haarapääsky. Toukokuun seitsemäs päivä on sille aikainen ajankohta, mutta ei aivan ainutlaatuinen. Pääsky saapui Utsjoelle todennäköisesti Jäämeren rannikolta. Sinne se myös palasi aikaiselta tutustumiskäynniltään. Lentoaikaa mereltä Utsjoelle on vain reilu tunti, joten lintu voi piipahtaa päivälennolla Klemet Halosen kättenjälkiä eli Saamensiltaa ihailemassa. Pääsky saa lentää vielä monet reissut ennen kuin kesä on totta Onnelantörmällä.

​

Tenon jäät liikahtelivat eilen monessa kohdassa. Jäänlähtö alkaa olla käsillä. Tenon veden pitää nousta ennen kuin jäät lähtevät liikkeelle. Rytinää on tänä keväänä turha odottaa, niin heikkoja jäät ovat. Sulat paikat laajenevat huomaamatta ja väylät levenevät päivä päivältä. Kalastuskausi alkaa vajaan kahden viikon kuluttua tiistain ja keskiviikon välisenä yönä.

​

Jokilaaksossa lunta on vähän. Monessa talossa pihat on jo haravoitu. Tunturissa on edelleen talvisen näköistä. Rastigaisa on vitivalkoinen ilman yhtään ainutta pälveä. Hyvät pilkkikelit jatkuvat vielä, mutta tunturiin pääsy vaatii hikeä ja kyyneliä.

​

Pohjois-Suomen Erämessut ovat 14.-17.5 Oulussa. Olen messuilla omalla osastolla. Sidon lohiperhoja ja myyn kirjoja. Tervetuloa messuilla juttusille. Pidän perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina esitelmät esiintymislavalla. Osastoni löytyy Ouluhallista pääsisäänkäynnin oikealta puolelta Marttiinin osaston vierestä.

Västäräkistä vähäsen

lauantaina 9. toukokuuta 2015

klo 21.30

​

Eilen työmaalla evästaukoa pitäessäni sain poikkeuksellisen varhaisen seuralaisen. Terassille tupsahti västäräkki, joka keikaroi kesäisen innokkaasti. Hyvä oli västäräkin iloisesti pyrähdellä, niin kaunis oli eilisen sää. Aurinko paistoi lämpimästi sinitaivaalta. Lämpömittari näytti parhaimmillaan +13 astetta.

​

Tänään on ollut toisenlainen keli. Taivas on ollut koko päivän synkän pilviverhon peitossa. Vettä on satanut pitkin päivää. Sade yltyi ajoittain reippaaksi. Lumi on huvennut rivakasti. Eilen venekatoksen edessä oli lunta noin 35 cm. Hetki sitten ajoin autolla katoksen eteen. Lumi ei yltänyt enää auton pohjaan. Lumi on läpimärkää.

​

Oheiset kuvat kertovat hyvin kevään etenemisen vauhdista. Ylimmäisen kuvan otin eilen aamulla. Keskimmäinen kuva on eilen iltapäivällä otettu. Alimman kuvan otin pari tuntia sitten töistä kotiin ajellessa.

​

Sivujoet aukesivat eilisen päivän aikana. Niistä ei tule vielä vettä tuutin täydeltä, mutta virtaamat kasvavat nopeasti. Tenon vesi on on noussut hitaasti, mutta Inarinjoen ja Utsjoen virtaamien nopea kasvu viime tuntien aikana merkitsee pääuoman nopeaa vedennousua tulevan yön ja huomisen päivän aikana.

​

Nyt on vaikea sanoa, milloin jäät lähtevät. Joki on pitkiä matkoja auki. Toisaalta muutamissa suvannoissa jääkansi yltää vielä Euroopan unionin rantavaltiosta Natomaa Norjan rantapenkalle asti. Virta on kasannut jäitä padoiksi ja röykkiöiksi rannoille, karien ja suurten kivien yläpuolelle.

​

Sääennustuksen perusteella kesätyöpaikan aukeaminen on hyvin lähellä. Vapaana soljuva Teno, joen yllä lentävät lokit ja tervan tuoksu talojen pihoilla saavat lohimiehen sydämen sykkimään lohikesän odotusta ja intoa. Lohikesän ensimmäinen lasku, siimojen oikaisu ja airojen liike siintävät jo silmän verkkokalvolla. Lohikesä 2015 on lähempänä kuin koskaan.

Antoisat messut

keskiviikkona 20. toukokuuta 2015 klo 8.40

​

Viime viikonloppuna järjestetyt Pohjois-Suomen Erämessut kokosivat eräalan toimijat ja harrastajat yhteen antoisissa merkeissä. Neljän päivän tapahtuma tarjosi runsaasti kalastukseen, metsästykseen, retkeilyyn ja ulkoiluun liittyviä asioita, elämyksiä, tietoa ja tuotteita.

​

Pohjois-Suomen Erämessut ovat olleet jo pitkään Suomen paras eräalan tapahtuma. Messuilla on mukavan lupsakka tunnelma, runsas ja hyvä näytteilleasettajakaarti, erinomainen ohjelmisto ja suurin kävijämäärä. Etelä-Suomen messuihin verrattuna Oulu poikkeaa edukseen myös messukävijöiden suhteen. Jokainen messuille saapuva henkilö on kiinnostunut omasta harrastuksestaan. Ihmiset saapuvat messuille iloisin ja avoimin mielin hakemaan uutta tietoa ja tuotteita.

​

Utsjoelta messuilla oli minun lisäkseni vain Muotkan Ruoktun Hans Niittyvuopio. Tenon lohenkalastajista yllättävän iso osa asuu Pohjois-Suomessa, joten useamman yrittäjän olisi mielellään nähnyt messuilla palveluitaan tarjoamassa.

​

Tornionjoen vahva virta näkyi ja kuului messuilla. Lohenkalastajien mielenkiinto kohdistuu yhä suuremmassa määrin Tenon sijasta Tornionjoelle. Tenon sääntöneuvotteluiden venyminen on yksi osasyy lohestajien epävarmuuteen. Tenon lohenkalastuksen tulevaisuus on häilyvän pilviverhon takana. Norjalaisten uhkaus irtisanoa Tenojoen kalastussopimus vuoden 2017 alusta luo suurta epävarmuutta.

​

Messut tarjosivat runsaasti mielenkiintoisia tapaamisia kalastajien ja lukijoiden kanssa. Olin messuilla ensimmäistä kertaa Luossa.fi -brändillä. Wanhan Osman päiväkirja on saavuttanut lohenkalastajien vankkumattoman arvostuksen, joten on luontevaa tuoda sitä esille laajemmalle yleisölle.

​

Lohikesä alkoi yöllä klo 00.00. Omalta osaltani aloitan lohikesän vasta ensi viikolla. Tunturissa on lunta vielä kohtalaisesti. Viimeisen viikon viileä sää on aiheuttanut sen, että jäiden lähtöä seurannut tulvahuippu jäi lyhyeksi. Vesi nousee vielä uudestaan siinä vaiheessa, kun lämpötila nousee riittävän korkealle.

Taituri

lauantaina 23. toukokuuta 2015

klo 01.30

​

Sain nauttia tänään lounasta erinomaisessa seurassa ja mukavassa tunnelmassa. Hyvä ystäväni Jouni Ronkainen täytti viime sunnuntaina 17. päivä toukokuuta 50 vuotta. Tänään hän sai lahjaksi sitomani nimikkoperhon.

​

Perhon nimi kuvaa hyvin Jounia. Hän on taituri kaikissa tekemisissään. Monipuolisesti lahjakas ja käsistään kätevä taiteilija, erinomainen piirtäjä ja loistava rumpali. Perhonsitojana Jouni on pedanttisen tarkka ja huolellinen, perhonsidonnan Suomen mestari. Kuusamon perhokalastajien jäsenet ovat saaneet nauttia Jounin perhokursseista jo parin vuosikymmenen ajan.

​

Taituri on perinteitä kunnioittava, mutta nykyaikainen, puhdasoppinen Tenon soutuperho. Väreiltään se on hyvä yleisperho, jonka voi solmia siimaan juhannukselta alkaen lähes joka kelillä. Perhon kalastavuuden varmistaa Klemmasta tuttu siiven rakenne. Sisäsiiven kultafasaanin tippet -höyhenen siikaset antavat perhon uintiin ryhtiä ja kantavuutta. Samalla ne luovat hyvän kontrastin tumman ja vaalean vaihtelussa. Orava tuo siipeen tarvittavaa eloa ja pehmeyttä.

​

Sisäsiiven molemmin puolin sidotut kokonaiset kukon häkilähöyhenet antavat perholle erinomaisen uinnin hidasvirtaisen suvannon hennossa virrassa. Samalla ne antavat perholle jämäkkyyttä, jota tarvitaan jäntevävirtaisissa väylissä. Päällisiipenä oleva myskisorsa kruunaa lohille mieluisan perhon olemuksen. Kesäsorsa ja viidakkokukon silmähöyhenet ovat lohestajan kaipaamaa kauneutta, jota ilman perho voisi helposti jäädä perhorasian kätköihin. Juovikas tavi on kalastava valinta kurkun materiaaliksi. Kurkku ei saa olla liian tuuhea, jotta se ei hallitse perhon näköä eikä uintia.

Kesää tekee

maanantaina 25. toukokuuta 2015 klo 00.40

​

Iltapäivällä tuulen voimakkuus oli ajoittain lähellä myrskylukemia. Tuuli ravisteli ankariin sääoloihin tottuneiden koivujen lisäksi jo rakennuksia. Huonosti suojatut rakennustarvikkeet levisivät lähirinteille. Torpan pihassa tuuli kuljetti Fiskarsin lumilapiota yli 20 metriä.

​

Viikonlopun kylmästä säästä huolimatta Tenon vesi on jatkanut nousuaan. Kovat vesisateet ovat suurin syy veden nousuun. Tänään vesisade muuttui väliin räntäsateeksi. Keli oli niin raju, että joella ei näkynyt yhtään amatööriä lohta tavoittelemassa. Aittikiveä näkyy noin puoli metriä eli vesi on pari metriä kesävettä korkeammalla.

​

Tulevalla viikolla ei ole odotettavissa maata kaatavia lohiuutisia. Joessa on toki kirkkaita nousulohia, mutta ei vielä ylenpalttisen runsaasti. Keli on vahvasti lohen puolella, lohimiestä vastaan.

​

Lohimiehen mieli on jo vahvasti Tenon soljuvilla suvannoilla ja kuohuvilla koskilla. Viime päivien kylmät säät ovat estäneet veneiden keväthuollot, mutta ne eivät estä innokkaimpien kalastajien lohikesän aloitusta. Lohi antaa vielä odotuttaa itseään.

Tervan tuoksua, vernissan tenhoa

tiistaina 26. toukokuuta 2015

klo 01.30

​

Lohimiehen mieli kirkastui iltapäivällä harmaan pilviverhon repeytyessä ja sinitaivaan astuessa rohkeasti esiin. Hyvässä vauhdissa ollut rakennustyö oli pakko keskeyttää. Ajoin kiireen vilkkaa paikallista konstaapelia kunnioittaen ja nopeusrajoitusta noudattaen torpalle veneiden keväthuoltoa tekemään.

​

Ilta oli sään puolesta erinomainen veneiden käsittelyyn. Minä en vieläkään usko siihen, että veneet pitäisi käsitellä kevättalvella ennen kesän puhkeamista kauneimpaan kukkaansa. Lapsuudenkodissani Metsäpirtissä terva tuoksui vasta siinä vaiheessa, kun aurinko paistoi lämpimästi pilvettömältä taivaalta ja pihan viimeisetkin lumet olivat sulaneet. Veneen tervaamisen yhteydessä tervattiin myös kesäteloille vietyjen rekien jalakset ja metsäsuksien pohjat.

​

Tenon vesi on noussut urheilukalastajaa hykerryttävän korkealle. Vesi on jo yli kaksi metriä kesävettä korkeammalla. Kulkutusta ajatellen vesi on nyt niin korkealla, että ainoastaan Boratbokcassa ja Piltamossa on hyvä mahdollisuus saada lohi verkkoon. Minun kotivesilläni vedenkorkeus ei suosi kulkuttajia. Minä en edes yritä kätkeä tyytyväisyyttäni, jos olosuhteet ovat kulkutusta vastaan. Minun mielestäni lohi on niin arvokas kala, että sitä ei pitäisi pyytää lainkaan pakkopyydyksillä.

​

Kesän tulo on Tenojokilaaksossa huomattavasti normaalia aikaisemmassa. Koivuissa on paikoin jo isot silmut. Uskon harmaiden koivujen verhoamien rinteiden muuttuvan vihreiksi lähipäivien aikana. Ennen vanhaan lehti tuli koivuun juhannuskesällä. Vanhaan hyvään aikaan verrattuna kesän tulo on siis kolme viikkoa aikaisemmassa.

Lohi nousee

torstaina 28. toukokuuta 2015

​

Joki on ollut auki yli kaksi ja puoli viikkoa. Ensimmäiset lohet ovat nousseet jo kauas yläjuoksulle. Nyt vallitseva tilanne toistuu vuosittain. Lohimiehet odottavat malttamattomina kauden ensimmäisen lohen saamista. Lohi tuntuu olevan myöhässä ja kesän tulo etenee liian hitaasti, vaikka kalenterin mukaan luonto elää aivan oikeassa rytmissä.

​

Muutama onnekas kalastaja on päässyt nauttimaan lohen otin sykähdyttävästä hetkestä ja väsytyksen jännityksestä. Alakönkäältä on saatu ainakin kuusi lohta.

​

Kulkuttajat eivät ole vielä päässeet lohen makuun paria poikkeusta lukuunottamatta. Vedenkorkeus ei onneksi suosi kulkutusta.

​

Työt haittaavat omalta osaltani harrastuksia niin pahasti, että en ole vielä ehtinyt siimoja oikaisemaan. Rannassa olen toki muutamia vaappuja koeuittanut ja virittänyt. Tänään sidoin alkukesän nousulohille ison, värikkään lohiperhon 5/0 numeron koukkuun. Veneen lasken vesille huomenna työpäivän jälkeen.

​

Aittikiveä näkyy noin metrin verran. Osmankarin korkeimmat kivet eivät vielä piirrä. Vesi on laskenut viimeisen parin vuorokauden aikana hyvää vauhtia. Viime yön ja tämän illan vesisateet jäivät niin vähäisiksi, että ne eivät käännä vedenkorkeutta nousuun. Koivuissa on paikoin isot silmut, mutta lehti ei ole vielä puhjennut. Huomenna tai viimeistään lauantaina jokilaakso alkaa verhoutua vihreään kesätakkiin.

Mukava oli soudella

lauantaina 30. toukokuuta 2015 klo 8.10

​

Veneen vesillelasku on aina juhlava hetki. Pitkän talven jälkeen on mieltä ja sielua ilahduttavan mukavaa laskea vene alas törmältä, nostaa moottori paikalleen ja kiinnittää vapatelineet. Talven aikana venekatoksessa kuivunut vene kelluu kuin korkki.

​

Keväällä ensimmäistä kertaa veneeseen astuessa se tuntuu kiihkerältä. Kesän aikana vene tulee niin tutuksi, että elokuun lopussa siinä voisi tanssia parit polkat ilman huolen häivää.

​

Aloitin lohikesän ajamalla Yläkönkään alle. Vesi on niin korkealla, että ylävirtaan ajaessa on parempi hakea hitainta virtaa ja matalinta aallokkoa rannnan läheltä. Keskivirran kovimpia kuohuja kannattaa vältellä.

​

Soudin Patakuopan ja Kuusiniemenväylän. Pitkä, sopivan hidasvirtainen soutualue alkaa Patakuopan yläpuolelta ja jatkuu Kuosnjargan kärjen ohi hieman Porsinjokisuun alapuolelle. Soutualue on kilometrin mittainen, joten tilaa on useammalle veneelle. Illalla sain soutaa yksin. Tenon rantatörmät olivat autioita. Muutama yksittäinen vene oli siellä täällä, mutta matkailuyrittäjien vuokraveneet ovat vielä pihoilla tulvan laskua odottamassa.

​

Soutu maistui. Roskia oli niin vähän, että ne eivät häirinneet. Minulla on vaapun yläpuolella kolme solmua roskia keräämässä. Kesän ensimmäisillä laskuilla tarkastan vieheet kohtalaisen usein. Illalla roskia oli vaapussa vain pari kertaa. Siimaa pitkin valuvaa nöyhtää ja heinän pätkiä kertyi solmuihin muutaman kerran.

​

Patakuoppa ja Kuusiniemenväylä olivat hiljaisia. Aidossa, alkuperäisessä Suomen Uistimen valmistamassa JANissa (värinä ”Tulihiili”) oli kaksi tärppiä. Todennäköisesti kalat olivat alhaisen rasvaprosentin omaavia pitkän hoikkia kevytlohia.

​

Paluumatkalla soudin vielä kotivedet Kaakkurikuopasta omaan rantaan. Vesterisojansuulla talvikko kiusasi minua aikansa, vai oliko se toisinpäin? Vieheet uudestaan veteen laskettuani sain kahden päivän lounaan ja pyhäaamun graavikalan. Meritaimen iski vanhaan tuttuun Punapää Joonakseen.

​

Lakkiaispäivästä on tulossa kaunis. Lämpötila on +11 astetta. Taivas on ohuen pilviverhon peitossa. Linnut laulavat iloisesti. Tenon veden lämpötila on +7 astetta. Pienet purot ovat enää liruja, mutta korkeammilta tuntureilta alkunsa saavissa joissa virtaamat ovat vielä kohtalaisen runsaita. Jokilaakso on ollut lumeton jo pitkään, mutta tuntureilla lunta on jonkin verran. Ylhäällä oleva Rastigaisan kuva on eilen otettu. Lähipäiville on odotettavissa Tenon veden nopeaa laskemista.

Monen alan urakkamiehiä

sunnuntaina 31. toukokuuta 2015 klo 01.00

​

Rakennustyössä ja lohenkalastuksessa on paljon yhteistä. Kummassakin lajissa tekijän pitää muistaa olla ahkerasti työmaalla, jotta jotain saa aikaan. Huonoja työkaluja on turha raahata työmaalle tai lohijoen rantaan. Kokemus ja harjoittelu ovat kummassakin lajissa ensiarvoisen tärkeää. Työ tekijäänsä kiittää myös lohenkalastuksessa.

​

Lohen heittokalastusta Alakönkäällä aamupäivällä kuvatessani tapasin Antti Niiles Länsmanin. Hän seisoi vakiopaikallaan vaappua vomakkaaseen virtaan rauhalliseen tahtiin heitellen. Antti Niileksen olemus huokui tyytyväisyyttä. Hän oli saanut viikolla kahdeksan kiloisen lohen ja katkottanut toisen. Iso lohi oli vienyt mennessään hyvän ottivaapun. Antti Niiles ehtii saada vielä lukuisia lohia, niin ahkerasti hän käy päivittäin omalla työmaallaan.

​

Rakennus- ja lohenkalastuskuulumisten vaihtamisen jälkeen keskustelimme pitkän aikaa Tenon kiemuraisista sääntöneuvotteluista ja diplomi-insinööri Sipilän aikataulussa sujuneista hallitusneuvotteluista. Luulisi yhden lohijoen vuosikymmeniä voimassa olleen ja hyvin toimineen kalastussopimuksen uudelleen neuvottelemisen olevan helpompi tehtävä kuin kuralla olevan valtion seuraavan eduskuntakauden hallitusohjelmasta sopimisen. Liekö viisaita miehiä maailmassa niin vähän, että Tenon neuvotteluihin ei ole riittänyt yhtäkään?

​

Norjalaisten esittämien kalastusmatkailuun kohdistuvien kovien rajoitusvaatimusten osalta Antti Niiles hämmästeli erityisesti ajankohtaa. Tenojoen lohen poikastuotanto on säilynyt hyvällä tasolla. Myös alkavalle suvelle on odotettavissa hyvä lohikesä. Liekö syynä vain norjalaisten kateus Suomen puolella tapahtuvaan kalastusmatkailuun?

​

Boratbokcan kohdalla Norjan puolella asuva mies on saanut soutamalla jo viisi kalaa kotikoskestaan. Korkea vesi ja voimakas virta edellyttävät soutajalta suurta huolellisuutta. Rohkein mies saa soudella vielä tovin rauhassa ennen kuin muut tekevät hänelle seuraa.

​

Kävin työpäivän jälkeen lyhyellä iltasoudulla. Soudin Kaakkurikuopan, Vesterisojansuun ja Nuoran. Kaakkurikuopasta on hyvä lähteä liikkeelle, koska veneen saa helposti rantaan. Tällä vedenkorkeudella rantapenkat ovat lähes kaikkialla niin jyrkkiä, että rantautuminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Vesi on noussut perjantaiaamusta noin 25 cm. Roskaa tuli silti yllättävän vähän. Vesterisojasta tuli vielä eilen vettä, mutta nyt oja on kuivunut.

​

Ilta-aurinko painui soututuokion aikana Norjan puolen tunturin taakse piiloon. Valonsäteet valaisivat ainoastaan Viddasoaivin rinteitä. Jokilaakso oli alastoman, lohduttoman näköinen. Koivujen silmut eivät ole vieläkään avautuneet lehdiksi. Tunturirinteiden harmautta piristävät ainoastaan koivujen vaaleat rungot. Ne häviävät näkyvistä heti, kun lehti avautuu puiden oksille.

​

Rantatörmällä leijailevat vahvat kesän aromit, vahvimpana niistä on koivu. Nurmikko ei vielä tuoksu kesältä, mutta lintujen laulussa sykkii kaunis, kansallisromanttinen kesäilta sinisen taivaan ja kimmeltävien vetten äärellä. Lohimiehen saunapolulta puuttuu vain raikas vastan tuoksu ja lohitytön kaunis hymy.

Taviokuurna

sunnuntaina 31. toukokuuta 2015

​

Pyhätyössä on omat hyvät puolensa. Tänään työpäivääni piristivät taviokuurnat, jotka viipyivät pihakoivuissa pitkän tovin. Kuvasin lintuja terassilta. Väliin linnut tulivat niin lähelle, että 400 millisellä objektiivilla ei pystynyt edes kuvaamaan. Taviokuurnat ilmestyivät Tenojokilaaksoon huomattavasti tavanomaista aikaisemmin eli helmikuussa.

​

Tenon lohikesä alkaa varsinaisesti huomenna, kun matkailijat pääsevät aloittamaan kalastuksen. Ensimmäiselle viikolle on tulossa vain kourallinen kalastajia. Toisella viikolla, joka alkaa mukavasti syntymäpäivän merkeissä, kalastajia on tulossa jo huomattavasti enemmän.

​

Kalastuskulttuurin kehittymättömyys paistaa Suomessa läpi harmillisen usein. Lohikauden avaus on muualla maailmassa iso juttu, jota juhlistetaan näyttävästi. Olisi se vain mukavaa pukata vene vesille lohikauden ensimmäiselle laskulle tykin laukauksen tai Hornettien ylilennon julistettua sesongin alkaneeksi. Olen ollut useita kertoja Mörrumin avajaisissa hämmästelemässä väen paljoutta ja kansanjuhlan tunnelmaa.

​

Toivotan lukijoilleni ja asiakkailleni antoisaa lohikesää ja mukavia kalastushetkiä Tenojoen soljuvilla suvannoilla. Saalis on toki tärkeä osa kalastusta, mutta paras tunnelma syntyy hyvässä seurassa kauniissa maisemissa iloisin mielin ja avoimin silmin omasta harrastuksesta nauttien.

Taimenta soudellen, lohta odotellen

torstaina 4. kesäkuuta 2015

klo 23.30

​

Vesi on laskenut nopeasti parin vuorokauden kuluessa. Aittikiveä näkyy jo 1,3 m. Matinkiven päällä vettä on arviolta noin 40 cm. Jäiden lähdöstä on jo yli kolme ja puoli viikkoa. Sinä aikana vesi on noussut kolme kertaa ja on nyt kolmatta kertaa laskussa.

​

Tämän illan iltasoudulla soudin vieraiden kanssa Osmannuoran ja Leppäkaavan sekä Kuninkaankiven alapuolelta Viddasnjargan kärkeen. Nuoran alaosassa, Sammakkokiven yläpuolella Antti Harjun tekemään vaappuun iski kala. Veneeseen asti se ei suostunut nousemaan, vaan jatkoi kotvasen taistelun jälkeen omia uintireittejään. Samalla vaapulla (kuvassa) sain eilen illalla meritaimenen. Satulalappuisessa vaapussa on erinomainen uinti. Uskon vankasti vaapun maistuvan myös lohille.

​

Kiviniemen yläpuolella aitoon, alkuperäiseen Suomen Uistimen tekemään 65 milliseen JANiin (Vanha papukaija) iski meritaimen. Kala hyppäsi korkealle ilmaan ja onnistui rimpuilemaan itsensä irti.

​

Roskia tuli harvakseltaan. Vaapun etupuolella olevat solmut keräsivät ne kaikki yhtä vaapun koukkuihin tarttunutta koivun lehteä lukuunottamatta.

​

Takaisin kotirantaan noustessamme ajoin Kivikosken ylös Suomen puolella. Vesi menee Kuninkaankiveä lukuunottamatta kaikkien koskessa olevien kivien yli. Virta on erittäin voimakas ja aallokko korkea. Suurimmissa kuohuissa vettä tuli veneeseen ämpärikaupalla. Pahimmat kuohut välttää, kun ajaa kosken ylös Norjan rannan lähellä.

​

Tällä vedenkorkeudella Kivikosken soutu kannattaa aloittaa Kuninkaankiven alapuolelta. Suomen ranta on hidasvirtainen Kiviniemeen asti. Vieheet vedessä voi valua alas Kiviniemen ja rannan välisestä kapeasta rännistä. Niemen alapuolella rannalla olevan hiekkapakan alapään kohdalla on hyvä ottipaikka aivan rantapenkassa. Hyvää soutualuetta jatkuu Vitoslompolon alaosaan saakka. Soutulinja kulkee koko matkan kapealla sektorilla Suomen rannan lähellä.

​

Yhtenä päivänä virittelin uusia vaappuja kotirannassa. Mukavin yllätys löytyi Nils Mastereista. Viidestä uittamastani Sivutissistä kolmessa oli todella hyvä uinti suoraan tehtaan paketissa. Kahteen vaappuun sai pienellä säädöllä lohimiehen silmää miellyttävän uintiliikkeen. Toinen positiivinen asia on nykyisten JANien etulenkki. Se on selvästi pidempi kuin takavuosina eli vaapun uintiliike on nyt säädettävissä.

​

Veden lämpötila on hieman alle yhdeksän astetta. Ilman lämpötila oli päivällä parhaimmillaan +13 astetta. Yöstä on tulossa kylmä. Lämpötila laskee lähelle nollaa.

Teron päivä

maanantaina 8. kesäkuuta 2015

klo 06.20

​

Aurinko paistaa ja linnut laulavat kesäisen kauniisti. Taivas on ohuen pilviverhon peitossa muutamaa sinistä aukkoa lukuunottamatta. Ilman lämpötila on +6 astetta. Eilen oli kaunis päivä, mutta kova tuuli haittasi jälleen ulkoharrasteita.

​

Lohirintamalle kuuluu hyvää. Lohikesä etenee omalla tavallaan. Vesi on laskenut viikon aikana noin metrin. Joki ei ole enää tulvassa, mutta vesi on edelleen korkealla. Veden lämpötila on yhdeksän astetta. Viikonlopun aikana joella näkyi jo useita veneitä lohta soutamassa. Ala-Tenolla kalastajat saivat myös saalista, lohijalkoja ja 8-11 kilon painoisia lohia. Kaikki tiedossani olevat kalat saatiin vaapulla.

​

Nelitahtista nylonperinnekalastusta harjoittavat saavat lahdata lohia kesäkuun 15. päivään asti. Tällä viikolla kulkutus on sallittua maanantai-illasta torstai-iltaan. Ensi viikolla kulkutusta on maanantai-iltana klo 19-24. Kevätkulkutus on niin nuori harrastus, että valtaosa nykyisistä kulkuttajista on käynyt kansa- ja keskikoulun ennen sen alkamista. Mistään ikimuistoisesta, vuosisatoja vanhasta perinnekalastuksesta ei siis ole kysymys.

​

Tälle viikolle on odotettavissa hyviä lohenkalastuksen hetkiä. Jokilaakso on kauniin vihreä. Vesi laskee kohtalaisen nopeasti luoden entistä enemmän hyviä soutupaikkoja. Vesi on kirkastunut eikä roskiakaan kulje enää kovin paljoa. Vaappujen rinnalla lohille pitää tarjota myös perhoja. Sääennustus lupaa shortsikelien sijasta yhden villapaidan lohikelejä.

​

Tänään Wanhassa Osmassa on Teron päivä monesta eri syystä johtuen. Päivän teen rakennustöitä, mutta illalla laji vaihtuu huomattavasti kesäisempään. Lohikesän 2015 ensimmäisen asiakasryhmän opastus siirtää ajatukset kertalaakista paneleista, alaslaskuista, primereista ja silikonien vedoista ottivieheiden ja soutulinjojen valintaan. Teno on lohimiehelle luontevin paikka siirtyä jälleen entistä varttuneempien miesten joukkoon.

Pientä sievää

torstaina 11. kesäkuuta 2015

klo 09.30

​

Lohiviikko on sujunut mukavissa tunnelmissa. Viime päivinä vedenlasku on hidastunut, mutta suunta on edelleen alas. Soutualueet ovat laajentunet merkittävästi. Suvannoissa vesi virtaa vielä vauhdilla läpi, mutta korkean veden väylät ovat edelleen valtaosin soudettavissa.

​

Kesän ensimmäinen lohi iski Kalakapustajyrhämän alaosassa keskellä jokea pieneen Tiura -vaappuun, jonka väri on ”Pääsiäismuna”. Tavanomaisesta poikkeava väri nousi lohimiesten tietoisuuteen viime kesänä Eero Leskisen saaman yli kaksikymmentä kiloisen lohen ansiosta.

​

Kaikki tämän viikon lohet ja lohijalat ovat tarttuneet väylästä eli keskivirrasta. Ajankohta ja olosuhteet huomioiden olisi luontevaa soudella rantapenkkoja, mutta sieltä ei ole löytynyt ottihaluisia kaloja. Eilen sain soudettua asiakkaalle pienen lohijalan, joka tarttui pitkään kolmekoukkuiseen Janiin keskeltä jokea Osmansuvannon alaosasta, hieman Matinkiven alapuolelta.

​

Sää on ollut koko viikon vaihteleva. Vettä ei ole onneksi satanut niin paljoa kuin sääennustukset ovat lupailleet. Yleensä Mette Mannosen kesäsään ennustukset lupaavat sadekuuroja siellä täällä, mutta miksihän se sataa aina täällä, eikä koskaan siellä.. Viime yönä vettä satoi reilummasti. Lämpötila oli +4 astetta. Keli tuntui kolealta. Lopetin soudut Junttinuoran niskalle. Sieltä kotirantaan ajellessa sade ja tuuli pieksivät poskipäitä kohtalaisen kipakasti.

​

Matinkiveä näkyy noin 10 senttiä. Osmankari on jo parisataa metriä pitkä. Osmannuora ja Norjanväylä ovat hyvällä soudulla. Kaava on erinomaisessa soutukunnossa, samoin Pässiniva ja Kuoppilaskaava. Paddasuvannossa vesi on jo liian alhaalla kaavan soutamiseen, mutta liian korkealla keskivirran ja Norjan puolen soutuun.

​

Kulkuttajien saaliit eivät ole olleet kovin hyviä. Ala-Tenolla myös lohensoutajien saaliit ovat olleet niukkoja. Kovin runsaasti lohta ei siis jokeen vielä nouse. Kesä on nuori, joten lohen nousu ehtii vielä kasvaa lohimiesten toiveiden mukaisiin mittasuhteisiin.

Tuulituloksia

perjantaina 12. kesäkuuta 2015

klo 23.40

​

Tänään sai jälleen hyvää hyötyliikuntaa, kun kova tuuli puhalsi ylävirrasta voimalla pitkin jokilaaksoa. Aurinko paistoi päivällä monta tuntia. Suojaisissa joen kohdissa aurinko lämmitti tuntuvasti, mutta tuulisella paikalla oli edelleen kylmä. Vapamiehet ovat valitelleet koko viikon kylmyyttä. Soutaessa pysyy sentään kohtuudella lämpimänä.

​

Iltasoudun ilonpilleri löytyi Kotkakarin Norjan puolelta käkkärämännyn montusta. Lohijalka ihastui tämän viikon parhaaseen ottivaappuun, Tiuran Pääsiäismunaan. Väri tuntuu toimivan joka kelillä, satoi tai paistoi, oli päivä tai synkkä yö. Kova tuuli hankaloitti kalan ylösottoa. Myötätuulitulos on oikea määritelmä tälle saaliskalalle.

​

Ala-Tenolla on ollut hiljainen viikko. Hätäisimmät ovat jo myymässä kalavehkeitään mukamas huonon lohikesän takia. Aloittelevan lohensoutajan ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä ja hätäisiä johtopäätöksiä oman tyhjän soutelunsa perusteella.

​

Lohikesä on vielä nuori. Kesäkuun 12. päivä on pitkällä aikajänteellä tarkasteltuna hyvin varhainen ajankohta Tenon lohikesän kulussa. Viimeisen vuosikymmenen aikana kesä on tullut huomattavasti normaalia aikaisemmin. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että lohennousu käynnistyy todenteolla vasta juhannuksena tai sen jälkeen. Tässä vaiheessa ei ole mitään syytä huoleen. Luonto elää ajallaan ja lohi nousee Tenoon omalla rytmillään. Kalastajan on sovitettava omat menonsa luonnon mukaan.

​

Luontoa tarkasti seuraamalla oppii myös lohikesästä paljon. Tänä vuonna kevään ja kesän tulo on sujunut tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Koivuissa on ollut lehti jo pari viikkoa. Haavat huojuvat paljaan harmaina vihreän koivuoudan verhoamilla tunturirinteillä. Hilla on kukassa, mutta pölyttäjät puuttuvat. Hillakesälle käy huonosti, jos keli ei lämpene lähipäivinä. Vanhoille lohimiehille haavikon lehtien havina kertoo hopeanhohtoisten lohien saapumisesta kotisuvannolle. Malttakaamme odottaa vielä viikko-puolitoista, niin joessa on monenlaisia kaloja: Siiman mittaajia, jarrun testaajia ja vavan taivuttajia. Lohia kaikki.

Tuulen viemää

tiistaina 16. kesäkuuta 2015

klo 22.30

​

Lämpömittari näyttää torpan nurkalla +6 astetta eli reilusti plussan puolella. Tuulen voimakkuus on ollut koko päivän 9-15 m/s. Luonnon piristykseksi taivaalta on satanut vettä, ajoittain todella ravakasti. Tenon vesi ei ole silti noussut, mutta veden lasku on pysähtynyt. Matinkiveä näkyy noin 35 cm.

​

Tänään sain soutaa erinomaisessa seurassa vanhanajan herrasmiehen kanssa. Kovasta, poskipäitä pieksäneestä tuulesta huolimatta tunnelma oli korkealla. Vapamies ei ollut sokerista tehty, vaan hän osasi nauttia luonnon kauneudesta ja kelin haasteellisuudesta.

​

Tuuli on lohensoutajan pahin vastustaja. Pitkään jatkuessaan kova tuuli ottaa miehestä selkävoiton. Tänä kesänä tuulta on piisannut omiksi tarpeiksi ja roimasti yli. Kivikosken rannalla olevan Tapiolan Ilmarin mökin katolla oleva tuulimylly on pyörinyt vinhasti viikkokausia. Tänään tuuli ilahdutti Osman soutajia poikkeuksellisella tavalla. Ensimmäistä kertaa tälle lohikaudelle oli alatuuli. Pässiniva, Halosenväylä, Osma, Norjanväylä ja Kivikoski olivat hyvällä soudulla. Vitosessa tuuli voimakkaasti, Hannunväylässä kovasti ja Kaavassa rajusti.

​

Kova, puuskittainen tuuli tuo soutajalle lisähaastetta. Oikealla veneen painotuksella tuulen vaikutusta voi pienentää merkittävästi. Alatuulella veneen painopisteen pitää olla mahdollisimman perässä. Ylätuulella painoa siirretään mahdollisimman keulaan. Kovan tuulen puuskan saapumisen näkee veden pinnasta. Alavirrasta tuleva puhuri nostaa pienen tumman aallokon. Vene oikaistaan virran suuntaiseksi ennen kuin tuulenpuuska iskee kimppuun.

​

Kovalla tuulella korostuu kummankin airon käytön tärkeys. Venettä ei soudeta virrassa koskan vain yhdellä airolla.

​

Lohirintamalla on selvästi viime viikkoa parempi tilanne. Lohijalkaa ja 6-7 kilon painoista lohta on jo kohtalaisen mukavasti. Muutamia 12-15 kilon painoisia lohia on joutunut kalastajien saaliiksi.

​

Harri Lämsä avasi lohikesän omalta osaltaan eilen illalla. Hän sai tintin Janin ”Lohikesä 15” -vaapulla Kalakapustakosken alapäästä. Keli oli kuin luotu kyseiselle värille. Vettä satoi paksun, harmaan pilviverhon verhoamalta taivaalta.

Jurmun päivä

torstaina 18. kesäkuuta 2015

klo 02.15

​

Ilta oli tämän kesän kauneimpia. Harmaa pilviverho oheni jo iltapäivällä. Tuuli rauhoittui iltaa myöten ja aurinko paistoi pilvien lomasta kesäisen kauniisti. Lämpötila oli silti vain puolenkymmentä astetta. Nyt lämpötila on neljä astetta.

​

Päivällä tapahtumia oli kiitettävästi. Kesän ensimmäinen selkeä tinttiparvi toi eloa sekä joelle että veneeseen. Pirteä, vajaan kolmen kilon tintti ihastui Kalakapustajyrhämässä Niileksenkiven yläpuolella Jurmun vihreäselkäiseen Kultakalaan. Tuntia myöhemmin saman kokoinen tintti iski Leppäkaavan ja Kivikosken niskan välissä kultaoranssiin viisi senttiseen Emmaan.

​

Minun vaappuvalinnoistani tietämättä Esko Nenola solmi Jurmun mustaselkäisen Kultakalan siiman päähän Pässinivan lähtöpaikalla. Vesille lähdettyään hän oli laskemassa toista viehettä, kun Jurmuun iski lohi. Väsytys sujui mallikkaasti, joten pääsimme punnitsemaan ja kuvaamaan kaunista juhannuslohta. Kala painoi 11,2 kg. Pituutta sillä oli 107 cm.

​

Eilisen päivän sateet nostivat hieman vettä. Roskaa tuli tänään todella paljon. Vieheitä piti tarkistaa erittäin usein.

​

Juhannus lähenee hyvissä tunnelmissa. Vesi on hyvällä korkeudella. Teno ei ole täynnä lohta, mutta kalaa on silti tullut saaliiksi asti. Minun oma lohikesäni on alkanut paremmin kuin kertaakaan 2000 -luvulla. Lohikesä etenee vanhan hyvän ajan aikataulun mukaan. Kauniin juhannuslohen saaminen on mahdollista jokaisella laskulla.

Hyvää Juhannusta

perjantaina 19. kesäkuuta 2015

​

Vuosi sitten juhannussunnuntaina oli kylmempää kuin edellisenä joulupäivänä. Tällä kertaa saamme nauttia juhannuksena huomattavasti korkeammista lämpötiloista kuin viime jouluna. Lapissa sää ei ole aina kahdella jalalla liikkuvalle tasalämpöiselle nisäkkäälle paras mahdollinen, mutta onneksi sopivalla pukeutumisella saa tasattua olosuhteiden vaihtelut.

​

Juhannus on ollut Utsjoella perinteisesti hyvin rauhallinen. Tänä vuonna Tenojoen rannoilla on juhannuksen vietossa enemmän matkailijoita, myös kalastajia kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Huonot säät, tuulet ja sateet eivät pelota luontoharrastajia niin helposti kuin muita matkailijoita.

​

Torstai oli hiljainen Tenon soutusuvannoilla ja heittopaikoilla. Joessa on kalaa kohtalaisesti, mutta olosuhteet ovat lohen puolella. Lohikesä etenee hyvässä rytmissä. Sään ja veden lämpiäminen herättävät lohikesän kauan odotettuun kukoistukseen. 11-15 kilon lohia on joessa jo nyt huomattavasti enemmän kuin viime kesänä. Lohimiehen odotukset ovat korkealla tuleville viikoille. Ensi viikko ei todennäköisesti ole vielä paras mahdollinen, mutta heinäkuun kahden ensimmäisen viikon aikana saamme nauttia hyvästä lohennoususta.

​

Toivotan sinulle hyvää ja rauhallista Juhannusta.

Kokkakokko

lauantaina 20. kesäkuuta 2015

klo 12.20

​

Juhannusaaton iltasoudulla oli yllättävän monta venettä. Ilta oli kaunis, mutta kylmä. Osman rannalla roihusi komea kokko ja pari sataa metriä ylävirtaan toinen lähes samanmoinen. Puolenyön jälkeen veneen lämpömittari näytti +2 astetta. Törmän päällä torpan nurkalla oli +1. Onneksi tuulta oli vain nimeksi. Yhden maissa taivas vetäytyi harmaan pilviverhon taakse ja lämpötila nousi nopeasti neljään asteeseen.

​

Veden lämpötila oli illalla 9,5 astetta. Matinkiveä näkyy noin 30 senttiä. Vesi on vielä hieman tummaa. Roskia tuli iltasoudulla runsaasti. Nöyhtää, heiniä ja lehtiä oli vaapuissa lähes jokaisella tarkistuskerralla. Tänä kesänä roskista on ollut harmia poikkeuksellisen pitkään. Normaalisti roskien tulo lakkaa veden laskiessa muutamassa päivässä. Kova tuuli lienee suurin syyllinen lehtien ja heinien runsauteen.

​

Osmansuvannon alapäässä, Norjanväylän niskan matalassa perhoon iski lohijalka. Juhannuskihloihin asti seurustelumme ei koskaan ehtinyt, vaan tiemme erosivat lyhyen, mutta temperamenttisen tuokion päätteeksi.

​

Ottiperho on sidottu hopeanväriseen, kaksihaaraiseen Partridge Salar -koukkuun. Omat kokemukseni tästä Mikael Frödinin suunnittelemasta koukusta ovat huonoja. Koukkuun saa sidottua kauniita perhoja, mutta kalojen tartuttamisessa se on ylivoimaisesti huonoin minun uittamistani. Kahden kesän ja noin kahdenkymmenen tärpin kokemuksella koukusta on karannut kolme kalaa neljästä. Otanta on toki vielä niin suppea, että liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei kannata tehdä. Ensivaikutelma koukun toimivuudesta on kuitenkin huonoin mahdollinen.

​

Boratbokcasta kantautui eilen hyviä tinttiuutisia. Perhokalastajat saivat päivän aikana yli kymmenen tinttiä. Niitä on näkynyt harvakseltaan myös koski-Tenon soutusuvannoilla.

Lohi-iloa

keskiviikkona 24. kesäkuuta 2015 klo 05.40

​

Kalastusoppaan työ oli tänään tavallista antoisampaa. Sain soutaa kauniissa, lämpimässä kesäillassa iloisessa ja innostuneessa seurassa. Lohikärpäsen kevyt pisto muuttui illan aikana kunnon puraisuksi. Vanhan lohimiehen sydän lyö vahvasti aina, kun pääsen seuraamaan ensikertalaisen tenonkävijän innostuneisuutta.

​

Kotisuvantoni Osman lähtöpaikalla illan ensimmäiselle laskulle valmistautuessani vaihdoin yhden varmoista luotto-ongistani uuden ajan ottivaappuun. Solmin keskivavan siimaan Tiuran Pääsiäismunan, koska tiesin joessa olevan lohijalkaa ja pientä lohta kohtalaisen hyvin.

​

Luottamukseni tämän kesän parhaaseen ottivaappuun palkittiin Suomen puoleisen Kojamokiven huopeessa. Pääsiäismunaan tarttui kala. Tyhjien siimojen ylöskelaus ja kalan väsytys sujuivat mallikkaasti. Nostin kirkkaan lohijalan haavilla veneeseen Matinkiven alapuolella keskellä jokea. 5,4 kiloa ja 85 senttiä olivat päivän ensimmäisen kalan tärkeimmät mitat. Tenojoen lohensoudussa ensikertalaisia siskoksia, Susanna Moisiota ja Riikka Mettälää ei tarvinnut houkutella hymyilemään kameralle.

​

Kivikosken lähtöpaikalla ollessamme saimme seurata Sami Kämäräisen taidonnäytettä hänen väsyttäessään perhoon iskenyttä noin kahdeksan kilon painoista lohta.  Samin etupuolella soutanut venekunta oli saanut hetkeä aikaisemmin samasta paikasta 11,9 kiloisen, 104 senttisen lohen Tiura -vaapulla (alimmainen kuva). Soutajana oli Ville Paldanius (toinen kuva) ja vapamiehenä Onni Savolainen. Ville kertoi saaneensa edellisenä yönä kaksi kalaa, 5,4 kiloisen jalan ja tasan kymmenen kilon painoisen lohen. Lohi iski Porkkana Sivutissiin.

​

Kesän kaunein yö antoi Osmassa ja lähisuvannoilla yhteensä kahdeksan kalaa. Hyvin alkanut lohikesä jatkuu siis mukavissa, lohentuoksuisissa tunnelmissa. Omaa soutuvuoroa lopetellessani sain soudettua Osmannuorasta kauniin, pirteän tintin uudella hopearunkoisella perholla.

Iltapäiväsoudun satoa

keskiviikkona 24. kesäkuuta 2015 klo 21.10

​

Hyvät lohikelit jatkuvat. Tänään oli koko päivän erinomaisen mukava keli. Taivas meni aamulla pilveen. Vettä ripsautti muutaman pisaran verran. Tuulta ei ollut lainkaan, joten joella oli mukava soutaa. Lämpötila oli 16 astetta. Veden lämpötila on 14,5 astetta. Eilisen päivän vedennousun aiheuttama roskien tulo laantui tänään huomattavasti. Vieheitä tarkistettaessa roskia oli erityisesti vaapuissa, välillä myös perhoissa.

​

Iltapäivän lyhyt soututuokio antoi virheettömän kauniin lohen. Kalakapustajyrhämästä keskeltä jokea hieman Kuninkaankiven yläpuolelta tarttunut lohi iski Sivutissi Nilsuun. Väri on raitapapukaija. Lohella oli painoa 8,3 kg ja pituutta 99 cm. Vapamiehenä oli Janne Haapakari. Tornionjoelta muutama päivä aikaisemmin kahdeksan kiloisen lohen väsytellyt Samuli -poika antoi isälleen hyviä neuvoja väsytyksen aikana. Nostin kuvankauniin lohen veneeseen haavilla.

​

Ala-Tenolta lohiuutisia ei ole juurikaan kuulunut. Viime kesänä Osman lähivedet olivat välillä todella hiljaisia, vaikka muualta saaliskaloja nousi tasaisesti. Tänä kesänä Vitoslompolon ja Pässinivan välisen alueen soutupaikat ovat olleet hyvässä iskussa, vaikka muualla on ollut rauhallista. Minun asiakkaani ovat saaneet viimeisen vuorokauden aikana yhteensä 12 kalaa, joten joessa on kohtalaisen hyvin nousukalaa.

​

Saaliskalojen koko on huomattavasti suurempi kuin viime vuonna. Viime kesänä lohia oli todella vähän, heikoimmin moneen vuosikymmeneen. Nyt joessa on kaikenkokoisia lohia pienistä kuuden-seitsemän kilon kaloista suuriin 15-18 kilon kojamoihin.

​

Olosuhteet ovat kaikilta osin erinomaiset. Nyt on mukava istua Laitin Einon tekemässä lohiveneessä Tenon soljuvalla virralla lohensoudun antoisista hetkistä nauttien.

Niilon parvi

perjantaina 26. kesäkuuta 2015

klo 13.00

​

Yö oli sateinen. Keli oli Tenon perhot -kirjan mukaisesti täydellinen Klemman uittamiseen. Minulla ei kuitenkaan ollut Klemmaa vedessä, koska kaikki Klemmani ovat rispaantuneet lohien hampaissa niin huonokuntoisiksi, että niitä ei raski enää uittaa.

​

Kiivaimman sesongin hieman löysättyä on aika istua perhokutomolla tuotantolinjan eteen ja sitoa muutama Klemma kaikkien aikojen parhaimmista myskisorsan sulista. Myskisorsa-agenttini toi minulle alkuviikosta kaksi pussillista sulkia. Toisen pussillisen hän oli löytänyt Englannista, toisen Ranskasta. En ole koskaan nähnyt yhtä isoja myskisorsan sulkia, vaikka olen niitä sentään useamman tuhat paria sitojan urani aikana käsitellyt. Nyt voin sitoa Klemman jopa 7/0 koukkuun.

​

Lohiparvi ui Lohisuvannon läpi Niilo Länsmanin arvioivan katseen seuratessa keskiviikkona klo 19.40. Näille suvannoille sitä odoteltiin viime yön, viimeistään tämän päivän aikana. Yö oli hiljainen, joten parvi on joko matkalla tai suut supussa uimassa jo Osman yläpuolella.

​

Tämä viikko on ollut ennustukseni (19.6) mukaisesti orastava. Lohen päänousu ei ole vieläkään alkanut. Kaloja on silti tullut mukavasti. Olen saanut tällä viikolla kaksi lohta, kaksi lohijalkaa ja yhden tintin. Viikon ainoa menetys tapahtui torstaina aamuyöllä. Osman Ylämontusta Punapää M-koon Joonakseen (vm. 1995) tarttui lohi hyvin räväkästi. Vauhdikkaan ja urheilullisen väsytyksen päätteeksi en päässyt onnittelemaan kaksinkamppailun voittajaa, vaan jouduin lohduttamaan häntä suuresta menetyksestä. Kala irtosi kesken tasaisen vedon Osmannuoran puolivälissä 16 minuutin väsytyksen päätteeksi.

​

Aloittelevalla lohenkalastajalla on lapsenomainen usko siihen, että vieheeseen tarttunut lohi nousee ylös asti. Ensimmäisen ison kalan karkuutuksen jälkeen lohestajan maailma ei ole enää koskaan entisensä. Lohen väsyttämisen luonne muuttuu lopullisesti. Vahvan uskon ja ilon tilalle tulee huomattavasti laajempi tunneskaala, jossa väsyttämisen tuoma riemu ja pelko lohen karkaamisesta vuorottelevat kalan jokaisen syöksyn ja pyörähdyksen tahdissa. Hätä ja hyvä mieli samanaikaisesti on erittäin vahva tunnetila.

​

Mika Koskenniemi ja Sami Rellman saivat aamuyöllä lohijalan Osmansuvannon alapäästä venerannan kohdalta keskeltä jokea. Aake Nurmi sai eilen iltapäivällä perhokalastamalla kuuden kilon kalan Kuusiniemenväylästä pikkumustalla perholla.

Lohivelho

lauantaina 27. kesäkuuta 2015

klo 07.00

​

Valon ja varjon kisailu loi Tenojokilaaksoon uskomattoman kauniita näkymiä. Tuntureiden rinteet kylpivät auringon valossa, mutta jokilaakso oli varjossa. Osman lähtöpaikalta avautui huikaisevan kaunis  maisema, jota ihailimme muiden lohimiesten kanssa.

​

Yön hiljaiselon jälkeen kaunis kesäinen aamu linnunlauluineen ja räikän pärinöineen herätti lohimiehet. Tenon ensikertalaiset, soutajana Pekka Puntila ja vapamiehenä Mika Gylden pääsivät nauttimaan Tenonlohen voimasta. Miehet tartuttivat Osmannuoran keskivaiheilta Wanhan Osman venerannan kohdalta lohen. Koukkaus tapahtui onnistuneesti Kivikosken lähtöpaikan yläpuolella. Lohi painoi 8,3 kg, pituutta sillä oli 95 cm. Ottiviehe oli Lohivelho.

​

Matinkiveä näkyy noin  40-45 cm. Runsaat sateet ovat nostaneet vedenpintaa viikon kuluessa kaksi kertaa. Veden lämpötila oli illalla 10 astetta. Roskaa tuli muutaman kerran illan aikana.

Lohiviikon satoa

maanantaina 29. kesäkuuta 2015

​

Saimme kalastaa lohta koko viime viikon erinomaisissa olosuhteissa. Kevään ja alkukesän piinannut kova tuuli ei häirinnyt yhtenäkään päivänä. Vesi nousi pienen pyrähdyksen viikon aikana kaksi kertaa, joten vedenkorkeus on nyt suunnilleen samassa tasossa kuin viikko sitten. Vesi oli kesäkuun toisesta viikosta juhannukseen asti selvästi ajankohdan normaalia alempana, mutta viime viikon aikana se palasi normaalille korkeudelle. Viikon takaiset kaksi lämmintä päivää nostivat veden lämpötilan jo 14,5 asteeseen, mutta loppuviikosta vesi jäähtyi takaisin 10 asteiseksi.

​

Viikon lohikuulumiset olivat yleisesti ottaen vaatimattomia. Lohen saaminen oli erinomaisista olosuhteista huolimatta haastavaa. Minun asiakkaani saivat viikon aikana yhteensä 26 kalaa, joista 11 oli lohia. Erityisen ilhaduttavaa oli juuri lohien suuri osuus saaliskaloista. Tiivistäen voidaan sanoa, että tinttien vähäisyys näkyi hiljaiselona joella, mutta lohien ansiosta viikko oli kokonaisuutena hyvä.

​

Viime viikolla moni perusvarma kalastaja jäi ilman saalista. Useimmat niistä kalastajista, jotka ovat viime vuosien aikana opetelleet ja keskittyneet tinttien kalastamiseen, jäivät ilman kalaa. Lohensoutajat puolestaan saivat hyvin kalaa. Opastin viikon aikana omia asiakkaitani keskittymään lohiluokan kalojen pyytämiseen, koska tinttiä oli joessa vähän, mutta lohia huomattavasti enemmän kuin moneen vuoteen. Joessa olevaa kalaa on helpointa pyytää.

​

Viime viikon lohet ja useimmat lohijaloista tulivat paksusta vedestä. Kokenut lohimies ymmärtää heti, mitä paksu vesi tarkoittaa. Se ei tarkoita syvää monttua tai väylää eikä tulvaa. Paksu vesi tarkoittaa sellaista virran tai joen kohtaa, jossa vesi on ”koholla”. Syynä voi olla alapuolella oleva iso kivi, jyrkän kosken alla oleva lyhyt jyrhämä tai väylän kapenema.

​

Viikonloppuna jokeen nousi tinttiä huomattavasti runsaammin. Perhokalastajat saivat niitä paikoin hyvin. Myös lohensoudussa kertyi jo viitteitä siitä, että pienempi kala nousee rantaväyliä myötäillen. Luonnonmerkeistä päätellen tälle viikolle on odotettavissa selvää piristymistä.

​

Viime viikon paras ottivaappu oli edelleen Tiuran Pääsiäismuna. Eilen aamulla varhain annoin Renki-Matille Pääsiäismunan. Hän katseli vaappua hetken hämmästellen. Vaapun väri oli erilainen kuin minun luotto Pääsiäismunani. Kehotin häntä uittamaan vaappua, vaikka se ei ollutkaan väriltään aivan samanlainen. Matti solmi vaapun siimaan Kaavan lähtöpaikalla. Kaavan venerannasta siihen tarttui kala. Vapamiehenä ollut Urpo Hartikainen pääsi väsyttelemään pirteän 5,7 kilon lohijalan.

​

Vuosi sitten kesäkuun 23. päivä Kruvnagoatnellista 21 kiloisen kojamon Pääsiäismunalla saanut Eero Leskinen oli tuumannut uuden Pääsiäismunan nähtyään: ”Kylläpä Pääsiäismuna on pudonnut kauaksi puusta”. Jokainen Pääsiäismuna on hieman erilainen, mutta silti kalastava. Liekö kesäntulo niin paljon myöhässä, että lohet elävät vielä huhtikuista pääsiäisen aikaa. Kukapa ei haluaisi maistaa herkullista pääsiäismunaa.

​

Moni pitkään Tenolla kalastanut lohimies on jäänyt tänä kesänä pois. Osa on siirtynyt Tornionjoelle, osa jättää lohireissun kokonaan väliin. Tilalle on tullut ensikertalaisia. Kokeneempien lohimiesten kannattaa kaikkien, myös oman viihtyvyytensä takia olla kärsivällisiä ja opastaa ensikertalaisia oikeille soutu- ja ennenkaikkea ajolinjoille.

​

Suurin parannus, mitä Tenolla voitaisiin tehdä, on kaikkien soutusuvantojen siirtäminen kertarysäyksellä puoli kilometriä ylävirtaan. Muuten lähtöpaikkoja ei saada oikeille paikoille. Jostakin käsittämättömästä syystä lohensoutajat hinaavat lähtöpaikkoja jopa satoja metrejä ylävirtaan.

​

Vitosen lähtöpaikka on Kalakapustakosken alaosassa, muutama kymmenen metriä rantatörmällä olevan kodan yläpuolella. Se ei siis ole kosken puolivälissä. Kodan yläpuolella, oikealla lähtöpaikalla oleva venekunta voi lähteä soutamaan, vaikka kolmesataa metriä ylempänä olisi laivastollinen veneitä. Vitosen lähtöpaikka on nimenomaan lompolon lähtöpaikka. Kalakapustakosken soutuun ihastuneet voivat harrastaa koskisoutua jatkamalla Kivikosken soutua Vitosen lähtöpaikalle asti.

​

Hannunväylä on oma, itsenäinen soutupaikka. Sen lähtöpaikka on Alemman Vitosjoen suulla. Vitosesta voi laskeutua suoraan Hannunväylään vain silloin, jos lähtöpaikalla ei ole ketään vuoroaan odottamassa.

​

Pässinivan lähtöpaikka on Silmäkivellä, korkeiden rappusten kohdalla. Pässinivanpuron luota voi toki lähteä soutamaan, mutta Silmäkivellä pitää kelata siimat ylös ja jäädä vuoroaan odottamaan. Halosenväylän lähtöpaikka on Tittikuopan yläpuolella. Pässinivasta tulijan pitää lopettaa soutu, jos lähtöpaikalla on joku vuoroaan odottamassa.

​

Lauantaina eräs lohensoutaja kertoi minulle ihmettelevänsä, miksi Halosen Markku oli joella niin pahalla päällä. Vastasin hänelle olevani itsekin pahalla päällä, jos joku etuilisi minua joka kerta kaupan kassajonossa. Lähtöpaikkoja ei voida siirtää kaveriporukan sopimuksella.

Vetsikon kuulumisia

maanantaina 29. kesäkuuta 2015 klo 16.30

​

Ala-Tenolla lohiluokan kalan saaminen kesäkuun viimeisellä viikolla oli melko harvinaista herkkua. Onnekkaat kalastajat saivat siiman päähän kunnon kalan, mutta yllättävän moni kokenutkin lohenkalastaja joutui tyytymään vaatimattomiin saaliisiin.

​

Pieniä lohiparvia nousi ja paikalle ollut venekunta saattoi saada kalan. Joessa oli mukavasti 3 -4 kg painoisia lohijalkoja, tittiparvien nousua vasta odoteltiin. Maankulu perhovelho Jouko Lukkari Vetsikon leirintämökeiltä osoitti tyytyväisyyttään, sillä kalojen joukossa oli runsaasti ns. "peruskymppejä". Lohet olivat painoltaan useimmiten 7,5 - 11 kg luokkaa.

​

Asia, mitä Ala-Tenollakin kaipaisin, olisi ensikertalaisten perehdyttäminen kalastuskäyttäytymiseen. Tietynlainen kohteliaisuus toisia joella liikkuvia kohtaan pitäisi olla itsestäänselvyys. Ikävä piirre on moottorilla ajaminen kalastavan veneen alapuolelle ja siitä soutamaan lähteminen, mikä on lisääntynyt huomattavasti. Myös ajolinjoihin tutustuminen ennakolta saattaisi säästää monelta ärräpäältä ja potkuririkolta.

​

Joillekin perhokalastajille antaisin sapiskaa. Rannalta heittävän velvollisuus on väistää venettä. Jopa muutamasta kiperästä tilanteesta kuulin, kun vene oli ollut ajautumassa liki kainaloitaan myöten keskellä kosken niskaa seisovan perhonheittäjän päälle.

​

Ja jos kalastus alkaa kivistää liiaksi, voi vaikka käväistä Jäämeren tuulia haistelemassa. Miksei Pikku-Suomessa eli Pykeijassa saakka.

​

Matti Kettunen

Kaksoset

keskiviikkona 1. heinäkuuta 2015 klo 11.00

​

Vaihtelevat säät jatkuvat. Aurinko pilkahtelee ajoittain pilviverhon lomasta. Taivaan peittona on harmaita pilviä, mutta sääennusteen mukaan vesisadetta ei pitäisi tulla ainakaan lähitunteina. Ilman ja veden lämpötilat ovat tällä hetkellä 10 astetta. Matinkiveä näkyy kohta 50 cm.

​

Vesi on laskusuunnassa. Suvannoissa virtaus on rauhoittunut niin paljon, että väylien asentokalojen paikat ovat soudettavissa. Olosuhteet ja keli ovat lohenkalastukseen sopivia.

​

Viikon alku ei ole sujunut niin lohentuoksuisissa tunnelmissa kuin lohestajat odottivat. Tinttiä on noussut jokeen jonkin verran, mutta viime viikon kaltaista lohen saamisen riemua ei ole ollut tarjolla. Saalista on kertynyt viime viikkoista useampaan veneeseen, mutta kalojen koko on tipahtanut jalka- ja tinttiluokkaan. Tinttejä näkyy myös pinnassa ja ilmassa.

​

Pesiviä lokkeja ja tiiroja on todella vähän. Karit ja särkät ovat tavallisesti niiden hallitsemaa valtakuntaa, mutta tänä kesänä agressiivisesti pesäänsä puolustavia lintuja ei ole ollut kuin muutama. Tuntureiden lakialueilla tiiroja on puolestaan poikkeuksellisen paljon. Tuskinpa tiirat ovat kyllästyneet jatkuvaan lohien perkeiden syömiseen.

​

Kalastajien käyttäytyminen on muuttunut viime vuosina entistä hätäisemmäksi ja kärsimättömämmäksi. Hätäisimmät pakkaavat kimpsut kasaan ja lähtevät maitojunalla kohti etelää jo parin yön tyhjän pyytämisen jälkeen. Jos ylenpalttisen runsaat saaliit ovat ainoa syy saapua lohijoelle, on kalastaja ymmärtänyt lohenkalastuksen luonteen totaalisen väärin. Myös lohen arvostus on silloin väärässä mittaluokassa. On epärealistista odottaa saavansa joka reissulla hirmuisen lohisaaliin. Mitä pidempään lohenkalastusta harrastaa, sitä varmemmin joutuu kokemaan lohettoman viikon tai jopa kaksi.

​

Hiljaisissa merkeissä alkanut lohireissu voi saada kirkkaan kruunun viikon viimeisellä laskulla. Maitojunalla kotiin matkanneen kalastajan voi olla vaikea ymmärtää sitä ilon ja riemun määrää, jonka kovan työn jälkeen saatu lohi antaa.

​

Esko Nenola ja Risto Kivilahti saivat sunnuntain aamusoudulla seitsemän aikaan samankokoiset 9,5 kiloiset lohet. Miehet soutivat peräkkäin ja saivat kalat samasta paikasta. Kuvassa Esko miesten saamien lohien kanssa. Hieman heidän yläpuolellaan soutanut venekunta tartutti muutaman minuutin välein jalan ja tintin.

Kylmän kaunista

torstaina 2. heinäkuuta 2015

klo 03.45

​

Soutamisen lopetettuani kävin ajamassa autolla hyviä kuvauspaikkoja etsien. Auton mittari näytti kylmimmillään puolitoista astetta pakkasen puolella. Ei ihme, että veneessä tuntui kylmältä parin viimeisen laskun aikana.

​

Kylmää keliä enemmän lohimiehen mieltä painoi joella vallitseva hiljaisuus. Yön saldona pitkältä, pitkältä matkalta tietooni kantautui vain yksi saaliiksi saatu tintti. Minun omaa perhoani kävi Kuoppilaskoskessa joku vedenelävä kuljettamassa kotvasen, mutta ei ihan toista tuokiota.

​

Veneitä oli vesillä vähän. Niitä mahtuisi joelle huomattavasti enemmän. Mökkien pihoissa on autoja enemmän kuin koskaan, mutta vesille asti väen paljous ei tunnu yltävän.

​

Roskaa tuli illan aikana vielä jonkin verran. Vieheissä oli heinää lähes joka kerta, kun niitä tarkastettiin. Roskankerääjistä ja vieheiden säännöllisestä tarkastamisesta on siis suuri ilo ja hyöty.

Lohikeliä ja lohen odotusta

perjantaina 3. heinäkuuta 2015

klo 9.10

​

Lämmin, aurinkoinen ilta tarjosi eilen mukavat puitteet soutaa pitkä lasku kotirannasta Aittisuvantoon. Tänä kesänä aurinkoisia päiviä on ollut niin vähän, että ne on helppo laskea. Viime viikon kaksi perättäistä lämmintä päivää ovat toistaiseksi ainoat lähelle hellerajaa yltäneet.

​

Lopetin soudun Aittisuvannossa lomakylä Vallen rantaan. Henry´s River Cafen maistuvaa pullaa nautiskellessa oli antoisaa seurata lohestajien askareita Aittisuvannon tyynellä pinnalla. Viime viikon sunnuntaina kahden asiakkaani kauan odotettu kalastuspäivä meinasi tyssätä heti alkumetreillä. Luvanosto ei onnistunut sunnuntaina. Kauppa oli kiinni ja pubissa oli koneet niin sekaisin, että luvan myyminen ei onnistunut. Onneksi kylästä löytyy palvelualttiita, kesällä kelloa tuijottamattomia yrittäjiä. Petteri Valle riensi pyhäpäivän vietosta luvanmyyntiin. Kiitos Petteri, pelastit kahden rouvan kesän!

​

Henry´s River Cafen terassilta avautuu huikaisevan kaunis näköala yhdelle Tenojoen suosituimmista soutusuvannoista. Aittisuvanto on erityisen kaunis aurinkoisena iltapäivänä ja iltana. Kahvilassa on myös lupamyynti. Maanantaita lukuunottamatta on tarjolla keittolounas klo 14-18. Kahvilassa myydään Lohivaaput, Tenon perhot ja Lohijoelta ja elämänvirralta -kirjoja.

​

Juhani ”Nahni” Airaksinen sai soudettua eilen lähes ”partalohen”. Hän on luvannut ajaa parran heti, kun saa yli 15 kiloisen lohen. Eilen Aitista saamansa lohen myötä hän joutui jo vakavasti harkitsemaan parran ajamista. Veret laskettuna 14,6 kiloiseksi punnittu lohi jäi vain karvan verran tavoiterajan alle. Lohi tunnetusti kasvaa nopeimmin kuoltuaan, joten nyt on syytä seurata, milloin Nahni ilmestyy kylän raitille siloposkisena. Siitä voi sitten laskea kuolleen lohen kasvuvauhdin..

​

Ai niin, meinasi ihan unohtua. Ottiviehe oli Emma, väri numero 17. Se on toiminut tällä viikolla hyvin myös alajuoksulla.

​

Yleisilme on rauhallinen. Viimeisen parin vuorokauden aikana on saatu useita 10-15 kilon painoisia lohia. Kesän ensimmäinen yli 20 -kiloinen lohi saatiin viikko sitten Ala-Peurasuvannosta. Lohijalkoja ja tinttejä tulee harvakseltaan pitkin jokea. Teno ei ole niin täynnä kalaa, etteikö sekaan mahtuisi soutamaan. Kalaa on kuitenkin sen verran, että lohensoutu maistuu.

​

Vesi jatkaa laskuaan, joten suvannot paranevat päivä päivältä. Korkean veden soutupaikkoja ei enää kannata soutaa, joten Pässinivan yläosan soutajat voivat rauhallisen mielin haalautua Pässinivanpuronsuulta oikealle lähtöpaikalle Silmäkiven yläpuolelle. Jospa se niskakipukin samalla hellittäisi, kun ei enää tarvitse pää vasemmalle kenossa soudella lähtöpaikalla olevan jonon ohi.

​

Tämä lohikesä on kulkenut hyvin samalla tavalla kuin vuonna 1986. Silloin lohennousu alkoi todenteolla vasta heinäkuun puolivälissä. Aika näyttää, toistuuko kesä kokonaisuudessaan samalla muotilla. Tenon Lohikuninkuuskilpailu on heinäkuun 11. päivä. Tässä vaiheessa ei ole vaaraa, että kilpailijat olisivat ylikunnossa.

Eikö olekin mukavaa?

sunnuntaina 5. heinäkuuta 2015 klo 03.15

​

Naapuriapua voi saada yllättäen ja pyytämättä. Olin asiakkaan kanssa iltapäivällä lähdössä soutamaan kotisuvantoani Osmaa. Rantaan kävellessämme havaitsin Lasse Kuntun ajavan veneellä Osman lähtöpaikalle. Olin sopinut asiakkaan kanssa vain tunnin soutuvuorosta, joten meillä ei ollut aikaa istuskella soutuvuoroa odottamassa lähtöpaikalla. Lassen suosiollisella avustuksella päädyin ajamaan Pässinivan lähtöpaikalle Silmäkiven yläpuolella.

​

Pässinivan soutualueen alapäässä sijaitsevasta Patakuopasta Punapää Joonakseen iski kala. Ensikertalainen asiakkaani hoiti tyhjien ylös kelaamisen ja kalan väsyttämisen mallikkaasti. Kysyin häneltä lohenväsytyksen kiihkeimpien hetkien aikana: ”Eikö olekin mukavaa?” Koukkasin kesän ensimmäisen kojamon kyytiin kahdenkymmenen minuutin väsytyksen jälkeen.

​

Päivän soudut sujuivat muutoinkin suotuisissa tuulissa. Sain soudettua yhden tintin, kaksi lohijalkaa ja edellä mainitun pikku kojamon. Harri Lämsä sai tänään Kalakapustajyrhämästä lohijalan perholla. Petteri Virranniemi sai viime yönä perholla kaksi lohijalkaa ja päästätti kolmannen jalan. Sirpa ja Klemet Halonen saivat perholla Osmasta perjantaina iltapäivällä klo 16 aikaan kauniin marjuksen, joka painoi perattuna 16,5 kg.

​

Lohijalkoja on joessa mukavasti. Lohiluokan kaloja on selvästi viime vuotista runsaammin. Itse olen saanut tähän mennessä jo kolme kertaa enemmän lohia kuin koko viime kesänä. Viimeksi tänään mieleeni muistui Tenolla vuosikymmeniä kulkeneen Pentti Salmelan viisas ja paikkansa pitävä lohkaisu: ”Lohenkalastus on helppoa, kun joessa vain on lohta”.

Tinttisirkus pyörii

torstaina 9. heinäkuuta 2015

klo 10.00

​

Kesän 2015 kuudes aurinkoinen päivä hellii Utsjoen luontoa ja eläväisiä. Shortseja ei ole tarvinnut vieläkään kaivaa vaatekaapista esille. Joella on saanut olla koko kesän paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki mahdolliset vaatteet päällä. Eilen oli monta tuntia niin lämmin, että pystyi soutamaan paitasillaan.

​

Normaalisti lohikesä etenee totutun kaavan mukaisesti. Keväällä lohia nousee jokeen harvakseltaan. Nousu kiihtyy hitaasti juhannukseen asti. Sen jälkeen nousuvauhti paranee saavuttaen huippunsa viikolla 27 tai 28. Huipun jälkeen nousulohien määrä laskee. Tämä kesä on ollut erilainen. Nousulohien määrä ei ole lisääntynyt tasaisesti kohti huippua. Kaloja on pyrähtänyt jokeen pieninä ryppäinä pitkin kesää.

​

Viime päivinä nousulohien määrä on jäänyt pieneksi, mutta tinttien nousu on alkanut todenteolla. Perhokalastajilla on nyt onnenpäivien ohessa myös varmat päivät. Jos vain saa perhon veteen oikeassa paikassa, varmasti tärppää.

​

Lohikesän kuva on voimakkaasti kaksijakoinen. Moni vanha lohensoutaja on soutanut alkukesän ilman kalaa tai vain pari lohta saaneena. Hyvän paikallistuntemuksen omaavat ja muuttuvien olosuhteiden lukemista osaavat lohestajat ovat samaan aikaan saaneet hyvin kalaa. Minun asiakkaitteni kesän saalis on enää kaksi kalaa pienempi kuin viime kesän koko saalis. Tasaisen vauhdin taktiikalla tästä kesästä voi siis tulla kaksi kertaa parempi kuin viime kesä. Lohien suhteen kesä on jo nyt kolme kertaa parempi kuin viime kesä.

​

Veden lämpötila on pysynyt jo lähes kuukauden ajan noin kymmenessä asteessa. Juhannuksen jälkeisen viikon alussa vesi lämpeni lähelle viittätoista astetta, mutta se jäähtyi nopeasti takaisin kymmeneen asteeseen. Vesi oli alkukesästä huomattavasti normaalia alempana. Viimeiset pari viikkoa se on ollut normaalilla korkeudella. Tällä viikolla vesi on laskenut kalastuksen kannalta merkittävästi. Nivoissa ja koskissa ei ole enää paksun veden jäntevyyttä, mutta virtaus on edelleen niin vahva, että ajaminen on helppoa. Suvannot ovat hyvällä soudulla.

​

Tenon Lohikuninkuuskilpailu on lauantaina. Joessa on kalaa niin hyvin, että rohkenen ennustaa hyvää kisasaalista. Veikkaan 12-15 venekunnan pääsevän kalan kanssa puntarille. Valtaosa kaloista tulee olemaan tinttejä, mutta podiumin korkeimmalle pallille pääsee vasta lohen saaneena. Hopeaa ja pronssia voitetaan pienemmillä lohilla tai lohijaloilla.

Tenon Lohikuninkuus 2015

sunnuntaina 12. heinäkuuta 2015 klo 11.40

​

Lohikesän huipennus, Tenon Lohikuninkuuskilpailu kerää vuodesta toiseen suuren joukon lohestajia mittelemään taitojaan ja kalaonneaan. 35:ssä Lohikuninkuuskilpailussa oli 138 osanottajaa, joiden kalastusta seurasi runsas yleisöjoukko. Onnelantörmällä oli kilpailun aikana oheisohjelmaa ja erilaisia kilpailuja.

​

Tapahtuman avauspuheen pitänyt Aulis Nordberg nosti esille Suomen ja Norjan välisten kalastussopimusneuvotteluiden vaikean tilanteen. Hän myös vetosi lohenkalastajiin herrasmiessääntöjen kunnioittamisesta. Tänä kesänä Tenolla on ollut tavallista enemmän lohenkalastuksen jaloon lajiin kuulumatonta huonoa käyttäytymistä. Lähtöpaikat ovat pitkän ajan kuluessa vakiintuneet oikeille paikoilleen. Lähtöpaikalla vuoroaan odottavia ei saa koskaan ohittaa, ajolinjoista on pidettävä kiinni ja rannalta kalastava väistää veneellä kalastavia.

​

Omalta osaltani Lohikuninkuuskilpailu sujui hyvin. Hyvä lohikesä sai erinomaisen huipennuksen. Jo perjantain ”harjoitukset” antoivat hyvät eväät kilpailuun. Sain soudettua perjantaina lohen ja kaksi tinttiä. Seitsemän vuotias Jesse Jeskanen pääsi nauttimaan heti ensimmäisellä Tenon reissullaan lohen saamisen riemusta. Numero kuutosen kaksihaaraiseen koukkuun sidottuun oliivinvihreään Sarvijaakkoon tarttui 6,2 kiloinen nousulohi Perhomestarinmontusta. Ylävirtaan ajaneen Klemet Halosen venekunta seurasi aitiopaikalta lohen otin ja mallikkaasti sujuneen väsytyksen.

​

Samalla perholla saimme Teija Savirannan kanssa perjantai-iltana myöhään Osmasta Ylämontun Suomen puolelta tintin. Lauantain kilpailussa ottiperho oli päivän vedessä.

​

Aloitimme kilpailun perinteikkäästi Kaavasta. Sen soudettuamme nousimme uudestaan ylös. Seppo Rajamäen venekunta väsytti perässämme lohen veneen viereen asti. Koukkaus epäonnistui pahimmalla mahdollisella tavalla. Siima katkesi ja kala meni menojaan ottiperho leukapielessä.

​

Kaavan toisen kerran soudettuamme laskimme Nollamin. Laskun aikana pilviverho oheni ja aurinko tuli esiin. Kilpailun järjestäjältä tulleiden tekstiviestien ansiosta tiesimme pienellä viiveellä kilpailualueelta saadut kalat. Viestit kertoivat kaloja saadun Gánedappalin ja Utskosken alustan väliseltä alueelta. Kelin kirkastuminen ja tieto saaliskaloista helpottivat taktiikan miettimistä. Tein päätöksen, että jatkamme kalastusta kilpailualueen keskiosan koskialueella. Siirryimme ajamalla Kortsamin lähtöpaikalle.

​

Kortsamissa omaa vuoroamme odottaessamme seurasin edellä soutaneiden veneiden soutulinjoja. Kaikki muut soutivat Norjan puolella. Aikion Mikalta saimme tuoreet Kortsaminsuvannon soutulinjojen päivitykset. Oma vanha kokemukseni Mikan erinomaisilla tarkennuksilla täydennettynä ohjasi soutulinjamme Suomen puoleiselle vesialueelle. Edellisen päivän ottiperhoon iski kala suvannon keskivaiheilla asuntovaunun kohdalla Suomen puoleisessa käännöksessä matalan reunassa klo 16.40. Koukkasin Teijan väsyttämän lohen Aittikosken puolivälissä. Soudimme lohi veneessä Aittikosken lähtöpaikalle. Kilpailun valvoja Armas Nuorgam nouti kalan pian rantautumisemme jälkeen. Hän oli saanut tiedon kalasta jo väsytyksen aikana.

​

Tulokset:

​

1.   Teija Saviranta, Sirkka ja Tero

    Ronkainen, Utsjoki 7,278 kg

2.    Jarmo Helander, Utsjoki ja Harri

    Halonen, Oulu 6,953 kg

3.   Reijo Hautalahti, Tampere 5,048 kg

4.    Tuija Pakkala ja Janne Hoffren,

    Toivala 4,861 kg

5.    Aarre Mattila, Utsjoki ja Ari

    Kellokumpu, Salla 4,027 kg

6.    Raine ja Johan Uula Tapiola, Utsjoki

    3,690 kg

7.    Teemu Ryynänen, Maaninka ja

    Tuomo Ruotsalainen,    Iisalmi

    3,216 kg

8.    Aslak Järvensivu, Utsjoki ja Markku

    Ojala, Sievi 1,690 kg

9.    Kaarlo Leppänen, Kaavi 1,514 kg

10.    Pekka Niskanen, Kuopio 1,365 kg

11.    Marjatta ja Tapio Määttä, Perä-Posio

    0,975 kg

​

Yhteensä 40,617 kg.

Lähiruokaa kaukaiselle vieraalle

tiistaina 14. heinäkuuta 2015

klo 12.15

​

Viime yönä oli erinomainen lohikeli. Joella tuoksui vahvasti lohelle. Taivas oli pilvessä keskiyöhön asti, tuulta oli vain nimeksi. Hetken aikaa satoi vettä. Joillakin alueilla sade tuli räntänä. Lämpötila laski lähelle nollaa.

​

Lohirintamalla on kesän kulun mukaisesti tasaisen rauhallista. Saaliiksi kertyi muutamia tinttejä ja yksittäisiä lohijalkoja sieltä täältä. Valtaosa kaloista saatiin perhoilla.

​

Nestorin majalla vieraili viime viikonloppuna kalamies Atlantin takaa. Graig Hughes osallistui myös Tenon Lohikuninkuuskilpailuun yhdessä Antti Virranniemen kanssa. Kilpailussa miehillä ei ollut onni myötä, mutta sunnuntaina Graig pääsi nauttimaan hopeanhohtoisen Tenonlohen väsyttämisestä. Hän sai Antti Koramon soutamana Vitoslompolosta 7,5 kiloisen lohen perholla.

​

Graig sai ensimmäinen lohen Tenosta jo vuonna 1993. Meillä oli heti ensimmäisellä laskulla iso lohi kiinni Yläkönkään alla, mutta se ei noussut veneeseen asti. Seuraavana päivänä Kuoppilassuvannosta saamamme lohi haihdutti nopeasti karkuutuksen katkeran kalkin. 8,3 kiloinen lohi iski ohueen Helmi-Räsäseen. Siitä lähtien Graig on pyrkinyt käymään joka kesä Tenolla lohta pyytämässä.

​

Graigin ensimmäinen Tenonlohi on tuttu monille vanhoille Tenon kävijöille. Hän poseerasi veneessä mukana olleen Petteri Virranniemen ja lohen kanssa vuonna 1994 ilmestyneen Tenon kalastus- ja palveluoppaan kansikuvassa.

​

Lohikuninkuuskilpailun jälkimainingeissa olen saanut valtavan määrän onnitteluita tekstiviesteillä, sähköpostissa ja puhelimella. En ole ehtinyt vastata kuin pieneen osaan onnitteluista. Lämpimät kiitokseni jokaiselle onnitteluja lähettäneelle.

​

Kaikkein lämpimimmät onnittelut saimme lauantaina Klemet Haloselta. Hän onnitteli meitä iloisesti: ”Oli se hyvä, että me voitimme!” Soudamme päivittäin samoilla suvannoilla, vaihdamme kuulumisia ja ottivieheiden vinkkejä. Klemetin tulkinta ”meidän voitosta” osui naulan kantaan. Lohenkalastus on parhaimmillaan hyvin kollektiivinen harrastus. Useamman lohestajan kokemusten vaihdolla jokaisen yksittäisen lohestajan osaaminen karttuu.

​

Lauantaiaamuna Klemet antoi minulle erinomaisia ohjeita kilpailua varten. Toinen merkittävällä tavalla taustatukea antanut henkilö oli Lukkarin Eki. Soitin hänelle torstaiaamuna ja kyselin Vetsikon kuulumiset. Eki kertoi viikon ottiperhon olleen kultakoukkuun sidotun kultakierteisen Green Highlanderin. Kokemuksesta tiesin, että silloin kun Vetsikossa lohet iskevät Green Highlanderiin, pitää näillä suvannoilla olla perhossa kimalletta. Kultakierre puolestaan kalastaa parhaiten veden ollessa hieman sameaa. Perjantaina kaivoin rasian kätköistä esille näihin kriteereihin sopivan perhon, joka osoittautui oikeaksi valinnaksi. Parhaimmat kiitokseni Klemetille ja Ekille!

Lohenkalastus on herrasmieslaji

torstaina 16. heinäkuuta 2015

klo 03.40

​

Tällä viikolla myös Ala-Tenon kalastajat ovat päässeet nauttimaan lohenkalastuksen parhaista hetkistä. Saaliiksi on kertynyt kaikenlaista kalaa eurotinteistä yli kahdenkymmenen kilon painoisiin lohiin.

​

Viime yö oli kesän paras lohiyö. Moni venekunta sai balsamia tyhjän soutamisen aiheuttamiin haavoihin. Useammassa veneessä oli aamulla lohi ja sen kyytipoikana tintti tai kaksi. Tämän päivän iltasoudulla tinttejä näkyi ilmassa enemmän kuin kertaakaan tänä kesänä. Kivikosken ja Vitosen välisellä alueella näkyi yhden laskun aikana pitkälle toistakymmentä tintin hyppyä.

​

Suvannoissa näkyy jo asentokalojen pintakäyntejä. Kalastajien näköhavaintojen perusteella joessa on lohia moninkertainen määrä viime vuoteen verrattuna.

​

Olosuhteet ovat edelleen erinomaiset. Veden lämpötila on humpannut pyhäillan 14,5 asteen ja tämän illan 12 asteen välissä. Vedenkorkeus on normaali. Matinkiveä näkyy 65 cm. Vesi on edelleen hieman sameaa. Ilman lämpötila on tällä hetkellä joella pari astetta plussan puolella, mutta torpan nurkalla jo asteen pakkasen puolella.

​

Viimeisten viikkojen aikana monella soutupaikalla on tutkailtu ilmanpaineen sijasta verenpainemittaria. Syynä korkeisiin lukemiin ovat perhokalastajat, jotka ovat vallanneet perinteiset soutupaikat omikseen. Jotta kaikkia perhokalastajia ei niputettaisi samaan sakkiin, korostan heti, että ongelmia aiheuttavat heistä harvat. Jos tunnistat itsesi seuraavista esimerkeistä, lienee aika jättää yksi lupa väliin ja tutkailla peilin edessä omia kalastustottumuksia ja käyttäytymistapoja.

​

Vetsikon seudulla muutamat perhokalastajat ovat kulkeneet jokivarteen yksityisten kesämökkien ja talojen pihateiden ja pihojen kautta. Auto on parkkeerattu yksityistielle tai jopa pihalle. Suomalaisesta ”niskakyyry enkä kysy” -kulttuurista pitäisi jo tällä vuosituhannella päästä eroon. Jokivarteen pääsee helpoimmin ja vieläpä kenellekään harmia aiheuttamatta kysymällä etukäteen lupa pysäköintiin ja kulkemiseen.

​

Pitkin jokivartta on toimivia matkailuyrityksiä, jotka hankkivat elantonsa kalastusmatkailusta. Palvelua on monenlaista. Fiksu kalastaja ymmärtää käyttää matkailuyrittäjän palveluita vastineeksi hyvistä neuvoista ja opastuksista. Yrittäjä avaa sanaisen arkkunsa varmasti helpommin kahvikupposen ja pullan ostaneelle asiakkaalle kuin korvat luimussa kahvilan takaseinän varjossa rantaan hiipivälle hupparihiipparille.

​

Useamman kerran kesässä myös Wanhan Osman vaatimattoman lohitorpan pihaan ilmestyy auto ilman lupaa. Auton omistajaksi löytyy jokivarresta piiskaava perhokalastaja. Kysyessäni syytä talon pihalle parkkeeraamiseen vastaus on aina sama: ”No kun se näytti niin asumattomalta”. Asumattomalta näyttäminen on hyvin suhteellinen käsite. Miten piha, jossa on 4-6 autoa, pari asuntoautoa ja talon väen kaikki asumisen merkit näkyvissä, voi olla jonkun mielestä asumaton? Jokaiselle pysäköintilupaa ja rantaan kulkua kysyneelle perhokalastajalle olen aina luvan antanut ja opastanut vielä parhaille paikoille.

​

Teno on matala joki. Veden laskiessa soutulinjat kapenevat väylissä ja ajolinjat tulevat entistä tarkemmiksi. Perhokalastajan pitää ennen kalastuksen aloittamista selvittää itselleen soutu- ja ajolinjat. Monessa paikassa veneellä ajaminen on mahdollista vain muutaman metrin levyisessä rännissä. Esimerkiksi Osmannuoran yläpäässä ja Norjanväylässä ajolinja kulkee hyvin lähellä rantaa, koska muualla ei ole riittävän syvää moottorilla ajamiseen. Veneellä liikkuvalla kalastajalla ei ole mitään mahdollisuutta väistää ajolinjalla jököttävää saksanseisojaa.

​

Asia voi ilmaista myös toisesta näkökulmasta. Matalan kosken tai nivan kapeassa, matalassa rännissä seisova perhokalastaja haaskaa omaa arvokasta aikaansa kalastamalla paikassa, josta ei ole mitään mahdollisuutta saada kalaa. Hänen kannattaisi oman saalismahdollisuudensa takia siirtyä muualle.

​

Ajolinjoja ei saa tukkia missään eikä koskaan. Mitään kalapaikkaaa ei saa vallata itselleen, vaan kalastettaessa on laskeuduttava riittävän ripeästi alavirtaan.

​

Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, sanonta pitää paikkansa myös vaivaisten koivujen ja pyöreiden kivien rantatörmällä. Viime viikolla eräs vanhempi, ikänsä Tenon törmällä asunut kalamies kertoi kohteliaiden perhokalastajien vierailusta. Neljä miestä oli tullut kysymään talon isännältä, voisivatko he pysäköidä auton muutamaksi tunniksi hänen pihalleen. Luvan saatuaan yksi perhokalastaja oli kysynyt, onko mies käynyt joella ja onko hän saanut lohia. Isäntä oli kertonut soutaneensa harvakseltaan, mutta ilman saalista. Perhokalastaja oli kaivanut takin taskusta perhorasian ja antanut siitä kaksi lohiperhoa kiitoksena pysäköinnistä ja hyvistä neuvoista. Tässä bilateraalisessa kaupankäynnissä kumpikin voitti.

​

Kuvassa on esimerkki herrasmiesten mukavasta kohtaamisesta Tenojoella. Osmankarilla Nuoran puolella oleva perhokalastaja odottaa muutaman minuutin soutavan veneen valuessa hänen ohitseen. Sen jälkeen joki on taas hänen hallussaan. Väistämisen ajan perho on vedessä karin reunaa nousevien tinttien ilona.

​

Lohenkalastuksen vanhat, tarpeesta kehittyneet ja hyväksi havaitut herrasmiessäännöt ovat unohtuneet tai ne ovat tuiki tuntemattomia uusille kalastajille. Tenolla on kalastettu lohta urheilukalastusvälineillä jo 177 vuoden ajan. Lohensoutu on kehittynyt nykyiseen muotoonsa 130 vuoden aikana. Viimeiset 50 vuotta on eletty vakaan kalastuskulttuurin aikaa. Joella ilmenneet ristiriitaisuudet ja kärhämät johtuvat siitä, että uudet kalastajat eivät piittaa joella vallitsevasta kulttuurista.

​

Vastuullisten perhokalastajien kannattaa oman harrastuksensa ja kalastusmahdollisuuksiensa turvaamiseksi opastaa uusia tulijoita Tenon tavoille. Jos perhokalastajat eivät halua sopeutua paikalliseen kalastuskulttuuriin, vaarana on koko kalastustavan kieltäminen tai sen rajaaminen heittokalastuksen tavoin vain pienille alueille.

Villen kojamo

sunnuntaina 19. heinäkuuta 2015 klo 23.40

​

Rovaniemeläinen Ville Niska sai tänään elämänsä lohen Tenosta hovisoutajansa soutamana. Yläkönkäästä klo 16.10 tarttunut lohi iski pudasjärveläisen Harri Paanasen sitomaan perhoon.

​

Ville on kalastanut Tenolla vuodesta 2004 lähtien. Hänen lohiennätyksensä parani kertaheitolla 10,6 kiloisesta lähes kaksinkertaiseksi. Tornionjoelta hän on saanut 17 kiloisen lohen.

​

Ottiperhon valintaan Ville päätyi kokeneiden lohimiesten neuvoja yhdistelemällä. Hän oli kysellyt pieksämäkeläiseltä Markku Savolaiselta vinkkejä ottiperhon valintaan, kun siiman päässä uineet vihreät ja oliivinvihreät perhot eivät antaneet saalista. Markku oli opastanut: ”Uitapa koko ajan mustaa perhoa ja muissa vavoissa kelin mukaista perhoa”. Wanhan Osman päiväkirjasta Ville oli lukenut suositustani kultakierteisestä perhosta. Näitä vinkkejä yhdistellen hän päätyi valitsemaan perhon, johon kojamo iski kiinni.

​

Ville on kalastanut sekä Tornionjoella että Tenolla. Tenon hän kokee enemmän omakseen. Yläkönkään jylhät maisemat, Norjan valkohuippuiset gaissat ja Tenon soljuvat suvannot vastaavat hänen mielikuvaansa lohijoesta.

​

Teno tarjosi vankkumattomalle ihailijalleen ainutlaatuisia elämyksiä jo lauantaina. Engelsmanninkuoppaa soutaessaan Ville sai ihailla pitkän tovin rantapenkalla taapertanutta kotkan poikasta. Emo istui vakiopaikallaan korkealla rinteessä mesuten poikasilleen. Tenon taika on paljon muutakin kuin siiman päässä taistelevan hopeanhohtoisen lohen tuomaa jännitystä.

​

Kojamon tarttuessa keli oli puolipilvinen. Aurinko paistoi lämpimästi pilvien lomasta. Ilman lämpötila oli 18 astetta, veden lämpötila 15 astetta. Rauhallisesti sujunut väsytys kesti hieman yli puoli tuntia. Ville on oppinut Tuovilan Heikin ja muiden kokeneiden lohimiesten esimerkistä, että lohen väsytyksessä maltti ja rauhallisuus ovat tärkeimpiä asioita. Lohi käyttäytyy juuri niin kuin vapamies haluaa sen käyttäytyvän.

​

Eräässä kalastuslehdessä oli hiljattain perhokalastuskelojen testissä pahimman laatuinen perusvirhe, joka on syytä korjata ennen kuin väärä oppi johtaa katkeriin karkuutuksiin. Lohta väsyteltäessä sitä ei tarvitse komentaa voimalla. Tämä pätee heitto- ja perhokalastuksessa sekä lohensoudussa. Voimaa käytettäessä kalastajasta tulee altavastaaja ja hän menettää vahvimman valttinsa. Äly on ruumista vahvempi myös tässä jalossa lajissa.

​

Villen kojamolla oli pituutta 124,5 cm. Ympärysmitta oli 74 cm. Painoa oli 20,1 kg.

"Se mukava mies"

maanantaina 27. heinäkuuta 2015 klo 13.00

​

Matti Kettusen poika Timo oli ensimmäisen kerran Vetsikon maisemissa kaksi vuotiaana. Joitakin vuosia vartuttuaan hän liikkui sujuvasti lohimiesten joukossa Lukkarin mökkikylän pihapiirissä. Ennen kuin hän oppi tietämään ja muistamaan lohestajien nimiä, hän kertoi usein vanhemmilleen ”sen mukavan miehen” saaneen lohen tai tehneen jotain muuta nuoren lohestajan mielenkiinnon arvoista.

​

Timo Kettusen kuvaama mukava mies, useimmille Vetsikon soutajille tuttu lohensoutaja Eero Kaulamo täytti viime viikolla 60 vuotta. Hänen kalakaverinsa Ossi Valtosen toiveesta sidoin syntymäpäivälahjaksi nimikkoperhon.

​

”Kaulamo” on juhannuskesän aurinkoisten ja puolipilvisten päivien nousukalan perho soljuvaan tai jäntevään virtaan. Parhaimmat onnitteluni Eerolle merkkipäivän johdosta ja antoisia lohensoutuja tuleville kesille.

​

Viime viikko sujui rauhallisen hiljaiselon merkeissä. Valtaosa kalastajista joutui tekemään hartiavoimin töitä. Lohionni viihtyi harvoissa veneissä. Ahkeralla soudulla saaliiksi kertyi tintti tai kaksi päivässä, mutta lohiluokan kalat olivat tiukassa.

​

Vesi on laskenut normaalia kesävettä alemmaksi. Matinkiveä näkyy metrin verran. Viimeisen kymmenen sentin vedenlaskun aikana yhä useampi lohensoutaja on havainnut kuuluvien kivien lisääntymisen ajolinjoilla. Veden lämpötila on vaihdellut jo useamman viikon ajan 11-15 asteen välissä. Vesi on lohelle mieluisan lämmintä ja hyvä lohenkalastusta ajatellen.

​

Suvannoilla näkyy joessa jo jonkin aikaa olleiden tinttien ja lohijalkojen hyppyjä kohtalaisen runsaasti. Lohien pintakäyntejä näkyy harvakseltaan. Kosket ja nousuväylät ovat hiljaisia. Nousukalaa on vähän.

​

Vapavälineillä on saatu kesän aikana kuusi yli kahdenkymmenen kilon painoista lohta. Isojen lohien osalta kesästä on tulossa keskivertoa parempi, mutta lohikesän kokonaiskuva on huomattavasti tätä vaatimattomampi.

​

Eteläisemmän Lapin vesisateet eivät ole yltäneet meille asti. Sivujoet ovat pieniä liruja, joista ei tule apua lohimiehen askareisiin. Pieni tihkusade ei saa vedennousua aikaiseksi. Reipas parin päivän sade toisi eloa suvannoille ja iloa lohestajille.

Hamningsbergissä

maanantaina 3. elokuuta 2015

klo 20.30

​

Lohikesän lomassa kannattaa suunnata auto kohti pohjoista tai itää. Pohjois-Norja tarjoaa kauniiden maisemien ja vahvojen luontoelämysten lisäksi värikästä historiaa ja omintakeista, monipuolista kulttuuria.

​

Me vierailimme viime viikon lopulla Vesisaaressa, Vuoreijassa ja Hamningbergissä. Erityisesti Vuoreija ja kapean, rallikisoihin soveltuvan tien päässä sijaitseva Hamningberg puhuttelivat meitä.

​

Vuoreija on Euroopan ainoa arktisella ilmastovyöhykkeellä sijaitseva kaupunki. Kaupunkiin päästäkseen on ajettava 2890 metriä pitkän tunnelin läpi. Alimmillaan tunneli käy 88 metriä merenpinnan alapuolella. Vuoreijan linnoituskaupungin historia on pitkä ja vaiherikas. Lyhyellä läpiajolla kaupungista saa helposti väärän mielikuvan. Hieman syvemmälle kaupungin sydämeen kurkistava matkailija löytää mielenkiintoisen, tuhansia tarinoita pursuavan yhteisön.

​

Vuoreija on nähnyt ja elänyt myös vauraita aikoja. 1720 -luvulta Venäjän vallankumoukseen asti jatkunut pomorikauppa vaurastutti kaupungin kauppiaat ja kalastajat. Parhaimmillaan Varangin alueella oli pelkästään valaanpyynnissä töissä viisisataa miestä.

​

Nykyään rannikkokalastus elää vaikeita aikoja. Kalastus tapahtuu yhä suuremmilla aluksilla, joiden kotisatamat ovat entistä harvemmassa. Pienet rannikkokaupungit kärsivät muuttotappiosta ja vähenevistä työmahdollisuuksista.

​

Vuoreijasta Hamningbergiin kulkeva maantie on asvalttipintainen. Tie ei ole leveydellä pilattu, joten ajonopeus on pidettävä maltillisena. Matkan varrella on ihastuttavia hiekkapoukamia, karuja kalliomuodostelmia ja jylhiä rinteitä. Lintuja riittää ihailtavaksi pitkin matkaa. Perillä odottaa entinen kalastajakylä, joka on enää kesäisin asuttu. Parhaina loiston aikoina kylässä asui kesäisin jopa 1200 kalastajaa. Hamningbergissä asui myös venäläisiä kalastajia. Kylässä on säilynyt muutamia pitkiä, matalia taloja, joissa venäläiset asuivat.

​

Vesisaaresta Vuoreijaan päin noin kolmentoista kilometrin päässä sijaitsee pieni Ekkeröyan kylä. Sataman vieressä on vanha puutalo, jossa on kesäisin pieni putiikki ja kahvila. Tunnelma ja kylän idylli huokuvat syvää rauhaa, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

​

Norjassa liikkuvan matkailijan pitää opetella kysymään rohkeasti ja kokeilemaan ovien ripoja ujostelematta. Moni ravintola, kahvila ja kauppa on niin vaatimattomasti merkitty, että autosta katsoessa on mahdotonta päätellä, onko paikka auki vai kiinni.

​

Viime viikko oli Tenolla todella hiljainen. Alkuviikosta jokeen nousi jonkin verran kirkasta tinttiä. Hampaaton aika vaikeutti lohien saamista. Kaloja näkyi paljon, mutta veneeseen asti niitä nousi harvoin. Ainoa onnistuja oli Lukkarin Eki, jolle viikko oli hänen kesän parhaansa kymmenellä kalalla.

​

Kesän ensimmäiset reilummat sateet nostivat joen vedenpintaa yhteensä noin neljäkymmentä senttiä. Vesi on nyt hieman ajankohdan normaalia korkeammalla. Tulevalle viikolle on lupa odottaa selvästi parempaa. Veden nousu, voimakkaampi virtaus ja sopivat, lohimiehen mieleiset kelit antavat hyvät lähtökohdat tämän viikon soutuihin.

​

Viime viikolla oli monena iltana ja yönä erinomainen Klemman keli. Samanlaista on odotettavissa myös tällä viikolla. Klemman kalastavin koko on numero 2/0. Viime viikolla esiin nousi pari vaappua ylitse muiden. JANin 65 millinen Lohikesä 2015 -värissä ja Tiuran mustapunainen hileillä. Niitä on syytä uittaa lähipäivinä.

Kojamoita ja nousukaloja

maanantaina 10. elokuuta 2015

klo 01.30

​

Elokuun ensimmäinen viikko sujui vaihtelevien olosuhteiden merkeissä. Edellisen viikon aikana 45-50 senttiä noussut vesi laski alkuviikon aikana vajaat kymmenen senttiä. Loppuviikon sateet nostivat vedenpintaa reilut kymmenen senttiä. Lauantai-iltana vettä satoi lyhyen aikaa todella ravakasti. Sade jatkui hiljaisempana pitkälle aamuyölle, jolloin se yltyi jälleen erittäin rankaksi. Veden lämpötila vaihteli viikon aikana 13-14 asteessa.

​

Viikon aikana Osmasta saatiin viisi lohta sekä pari jalkaa ja tinttiä. Suurin lohi oli 14,5 kiloinen kojamo. Lähisuvannoilta saatiin samanoloisia saaliita. 12-16 kilon painoisia kojamoita saatiin Paddasuvannon ja Vitoslompolon väliseltä alueelta yhteensä viisi kappaletta. Pieniä, 6-7 kilon painoisia kirkkaita lohia ja jalkoja nousi harvakseltaan ylävirtaan ja lohikellariin.

​

Vesi on hyvin tummaa. Roskia on saanut puhdistaa vieheistä urakalla. Pieskin Tarmo on tainnut niittää Dalvadaksessa saarien heinät, niin paljon heiniä ja heinän pätkiä kulki virran mukana.

​

Viikon ottivieheinä parrasvaloihin nousi pari vaappua. Vanha kunnon Noutaja, värinä täysin hileetön hilepunainen antoi Osmasta kojamon ja pienemmän nousulohen. Myös hilepunainen sivutissi Nilsu maistui useammalle kalalle. Suomen Uistimen alkuperäinen 65 millinen JAN Kultakala toimi sateisina öinä. Myös Ronkaisen väri oli hyvässä iskussa. Se toimi sekä JANissa että 1990 -luvun Joonaksen M-koossa.

​

Klemma nousi ottiperhojen ykköseksi. Sadekelillä hyviä tapahtumia oli myös Mallard & Red ja Uncle Thomas -perhoissa.

​

Olosuhteet ovat nyt aivan toisenlaiset kuin kaksi viikkoa sitten. Vesi on huomattavasti ajankohdan normaalia korkeammalla. Ajaminen on helppoa joka paikassa. Vedennousun myötä suvannot hiljenivät. Lohien pintakäyntejä tai tinttien hyppyjä näkyy enää harvakseltaan. Suvantojen välisissä koskissa ja väylissä näkyi viikon aikana kaloja, jotka olivat lähteneet liikkeelle asentopaikaltaan.

​

Alkavalla viikolla Tenolla on kohtalaisen paljon kalastajia. Moni kokenut Tenonkävijä tulee soutamaan lohikesän 2015 viimeiset soudut. Suosituimmille suvannoille muodostuu varmasti jonoja. Liian monen veneen muodostaman jonon jatkoksi ei kannata jäädä, vaan on parempi hakea rauhallisempi soutupaikka. Varttitunnin ajamisella voi säästyä tunnin-puolentoista jonottamiselta.

​

Kojamot aktivoituvat ja lähtevät liikkeelle omilta asentopaikoiltaan. Ensi viikon aikana tullaan saamaan useita reilun kokoisia kojamoita. Vesillä oltaessa soutajan pitää koko ajan tiedostaa veneen sijainti. Vavan kumartaessa ja räikän pärähtäessä pitää aina uskoa siiman päässä olevan 30 -kiloisen lohen, kunnes toisin todistetaan. Erityisesti yökalastuksessa on tärkeää, että lohta ei päästetä liian pitkään liekaan. Jos lohi on sadan tai kahdensadan metrin mittaisen siiman päässä, se on liian kaukana. On parempi soutaa veneellä lähemmäksi, jotta lohi ei pääse kiertämään siimaa kivien ympäri.

​

Osmassa on iso kojamo, kunnon köllykkä. Se on ottava kala. On vain ajan kysymys, milloin kojamo lähtee liikkeelle ja nousee Suomen puoleisen Kojamokiven kautta Ylämonttuun. Voi sitä Onnen-Pekkaa, joka sattuu olemaan suvannon yläpäässä sinä hetkenä. Kojamo olisi ennätyskala useimmille Osmansoutajille, myös minulle. Siksi minä yritän päästä suvannon valtiaan kanssa sinunkauppoihin lähiviikkojen aikana.

Takaraja lähestyy

maanantaina 17. elokuuta 2015

klo 07.30

​

Voimassa oleva Suomen ja Norjan välinen Tenojoen kalastussopimus on päivitetty viimeksi vuonna 1989. Neljännesvuosisadassa maailma on muuttunut. Lohta ja sen käyttäytymistä on tutkittu paljon. Tieto on lisääntynyt ja lohen kalastuksen säätely on muuttunut maailman vesillä huomattavasti. Yhteiskunnallinen ja poliittinen paine Tenon kalastussäännön muuttamiseen on voimistunut.

​

Tenojoen lohikannat ovat vaihdelleet aina. Seitsemän - yhdeksän vuoden syklejä esittävät tilastot ja tutkijoiden käppyrät ovat tuttuja kaikille lohenkalastajille. 2000 -luvulla on nähty kaksi erinomaista lohikesää ja muutama selvästi pitkän ajan keskiarvoa huonompi lohikesä. 1980-1990 luvuilla vuotuinen keskisaalis oli 140 tonnia, viimeisen kymmenen vuoden aikana se on ollut 90 tonnia.

​

Eilisessä tilaisuudessa johtava lohitutkija Jaakko Erkinaro piti selkeän esityksen Tenon lohen nykyisestä tilanteesta. Hän kertoi tutkimusmenetelmien kehittyneen viime vuosina merkittävästi. Tieto lohesta on täydentynyt ja tarkentunut.

​

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen erityisavustaja Jukka-Pekka Kataja toi tilaisuuteen ministerin terveiset. Hänen mukaansa ministeriössä on vahva tahtotila saattaa neuvottelut päätökseen tämän vuoden loppuun mennessä. Norjalaisten vaatimukset on otettava vakavasti ja Tenon lohikantoja on elvytettävä. Ministeriö antaa tänään Utsjoella neuvotteluvaltuuskunnalle mandaatin neuvotteluiden viemisestä päätökseen vaaditussa aikataulussa.

​

Suomen neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtaja Pentti Lähteenoja kertoi, mistä asioista Suomella ja Norjalla on jo yhteinen käsitys:

-Uudessa kalastussäännössä ennaltavarautuminen on mahdollista. Kalastuksen säätelyn tulee olla joustavaa.

-Päätösten ja kalastussäätelyn tulee pohjautua parhaaseen saatavilla olevaan tutkimustietoon.

-Tiukempia kalastusrajoituksia tarvitaan, jotta lohikannat elpyvät, minkä seurauksena tulevaisuudessa on enemmän kalastettavaa.

-Lohikantojen elpyessä kalastuksen lisäämisen tulee olla mahdollista.

​

Suomen ja Norjan välejä neuvotteluissa hiertää pahiten suhtautuminen kalastusmatkailuun. Utsjoella kalastusmatkailua on kehitetty voimakkaasti jo 1970 -luvulta lähtien. Norjassa kalastusmatkailu on vieläkin lapsenkengissä.

​

Lähteenoja kertoi, että Norjan suurkäräjillä on esitetty jo kolme kysymystä Tenojoen sopimusneuvotteluista. Norjan ympäristöministeri Tine Sundtoft on lähestynyt ministeri Kimmo Tiilikaista kirjeellä, jossa hän tuo vahvasti esille norjalaisten huolen Tenojoen hupenevien luonnonlohikantojen kestävästä kehityksestä.

​

Norja on asettanut neuvotteluille selkeän takarajan. Uusi sopimus pitää olla valmiina vuoden 2015 loppuun mennessä. Jos se ei onnistu, Norja irtisanoo nykyisen sopimuksen vuoden lopussa. Sopimuksessa olevasta vuoden irtisanomisajasta johtuen kesä 2016 kalastettaisiin nykyisillä säännöillä ja vuodesta 2017 alkaisi uusi aika. Sen jälkeen kumpikin maa säätelisi kalastusta itsenäisesti omalla alueellaan.

​

Tenojoen kalastussopimuksesta keskustellaan poliittisella tasolla ministeri Kimmo Tiilikaisen erityisavustajan Jukka-Pekka Katajan ja Norjan ympäristöministeriön kansliapäällikön Lars Andreas Lunden tapaamisessa tämän kuun lopussa Helsingissä.

​

Lohitutkija Jaakko Erkinaron esittämistä tutkimustuloksista käy selvästi ilmi, mistä latvajokien lohikantojen heikentyminen johtuu (toinen kuva). Ala-Tenolla toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa tapahtuva kulkuttaminen vie jopa yli 40 prosenttia Karasjoen lohista. Inarinjoen lohia kulkuttaminen ei verota yhtä paljon, koska sen lohet nousevat jokeen myöhemmin, kesä ja heinäkuun vaihteessa.

​

Kolmannen kuvan kaaviossa näkyy lohikantojen elpymisohjelman ennustetut vaikutukset. Kaaviossa on esitetty kalastuksen aiheuttaman lohien kuolevuuden vähentyminen 20, 30 ja 50 prosenttia. Alajuoksulla sijaitsevan sivujoen, Maskjoen osalta lohikannat elpyisivät nopeasti jo yhden lohisukupolven aikana, koska pääuomassa tapahtuva kalastus ei juurikaan verottaisia lohia.

​

Tenon latvoilla sijaitsevan Karasjoen osalta pääuomassa tapahtuvasta kalastuksesta johtuen lohikannat elpyisivät vasta kahden tai kolmen lohisukupolven kuluttua eli 15-22 vuoden aikana.

​

Neuvotteleva virkamies Tapio Hakaste kertoi Tenojoen lohenkalastukseen kohdistuvan kolmasosan vähennystarpeen, josta pääosa tulee kohdentaa Tenon pääuoman alaosalle, jolloin vaikutukset tehoavat kaikkein nopeimmin. Hän kertoi, että haitallisimman kalastustavan poistaminen ei yksin tehoaisi, joten on parempi vähentää kaikkea kalastusta. Hakaste kertoi ministeriön tavoitteena olevan nykyaikainen ja joustava kalastussääntö, joka turvaa luonnonlohen kestävän kehityksen, takaa lohenkalastuksen ympärille rakennetun yritystoiminnan elinkelpoisuuden ja mukautuu olosuhteiden muuttuessa riittävän nopeasti.

​

Lohisesongin viimeiselle viikolle on luvassa aurinkoista ja lämmintä säätä. Vesi on 40-45 senttiä ajankohdan normaalia korkeammalla. Veden lämpötila on 13,5 astetta. Vesi on kohtalaisen tummaa. Aamuöille ja aamuille on luvassa kovia sumuja.

​

Viime viikolla oli selvästi havaittavissa, että lohenkalastajilta loppui usko kesken viikon. Alkuviikosta soutajia oli kohtalaisesti, mutta torstain jälkeen joki oli tyhjä. Lohi tuntui olevan Tenossa tiukemmassa kuin tiinussa, mutta myös onnistumisia oli. Saaliiksi kertyi muutamia tinttejä ja pari lohijalkaa, joista osa oli kirkkaita nousukaloja. Kolmen viikon takaisen veden nousun myötä joki hiljeni. Pintakäynnit loppuivat. Viikonlopun aikana vesi lähti reippaaseen laskuun ja pintakäyntejä alkoi näkyä.

​

Viime viikon ykkösviehe oli Pikku-Tiura Saamenlippu -värissä. Sillä tuli useita kaloja pitkin jokivartta. Suurimman potin meinasi saada Jame Helander asiakkaansa kanssa. Heillä oli kunnon köllykkä kiinni. Väsytys sujui hyvin, mutta palkintojenjako jäi kokematta. Lohi jatkaa kaksoiselämää uiden Tenossa ja kasvaen ja komistuen lohimiesten tarinoissa.

Kesä tuli

tiistaina 18. elokuuta 2015

klo 11.30

​

Ilman lämpötila oli eilen korkeimmillaan 22 astetta. Tänään on todennäköisesti vielä lämpimämpi päivä. Veden lämpötila oli illalla Osman lähtöpaikalla 15 astetta. Vesi on laskenut lauantaista lähtien. Matinkiveä näkyy noin 65 cm. Vesi on vielä selvästi tavallista tummempaa.

​

Joella on jo kohtalaisen rauhallista. Matkailijoiden kalastuskauden päättyminen kesken viikon eli torstai-iltana aiheuttaa sen, että tälle viikolle kalastajia on saapunut todella vähän. Kalastusmatkailua ajatellen lohikauden pitäisi alkaa esimerkiksi kesäkuun ensimmäinen lauantai klo 12 ja päättyä elokuun kolmannen viikon lauantaina johonkin aikaan. Tällaisella järjestelyllä lohikauden avauksesta muodostuisi muutamassa vuodessa merkittävä tapahtuma. Samalla kalastuskauden päättyminen olisi helpommin ennakoitavissa ja hyödynnettävissä.

​

Illalla vesillä olleet lohestajat saivat kokea muutaman tunnin kuluessa rajun harppauksen aurinkoisesta kesäillasta kalseaan usvayöhön. Illan ensimmäisillä laskuilla tarkeni soutaa t-paitasillaan. Keskiyön jälkeen lämpötila oli enää viisi astetta plussalla. Joen yllä leijuneet usvakiekurat olivat kauneudestaan huolimatta kylmiä värejä aiheuttavia.

​

Kaloja näkyi vähän, mutta saalista kertyi mukavasti. Kari Remes sai väsytellä Kalakapustajyrhämästä Niileksenkiven edestä tarttuneen kojamon letkeällä 12,5 jalan vavalla. Koukkasin pikku-Tiuran hile mustapunaiseen vaappuun iskeneen kojamon kyytiin Vitoslompolossa. Ottiaika oli klo 21.36.

​

Edellämme soutanut venekunta sai myös kalan. Kaukaa arvioituna kala näytti lohijalalta. Pari tuntia myöhemmin kolmas samoilla vesillä ollut venekunta sai Kaavasta reilun kuuden kilon lohen. Kalatta jäi ainoastaan Kivikoskessa moottoriuistellut venekunta.

​

Yösoudulla tarjolla oli toinen kojamo. Se iski Ronkaisen väri Köli-Kostoon Vitosessa hieman Annebaktin alapuolella Norjan puolen virranjänteen keskellä. Kuhavaapuksi suunniteltu Köli-Kosto on osoittautunut viime vuosina erinomaiseksi ison lohen pyytäjäksi.

​

Illalla on aika suunnata kokka kohti Lokkikiveä perinteiselle kojamoreissulle. Sääennuste ei hivele lohimiehen mieltä eikä sielua, mutta laskeva vesi ja almanakka luovat pientä toivonvärettä sydänalaan. Porsinväylässä keskivapaan pitää solmia Leevin päivän kunniaksi Suomen Uistimen aito alkuperäinen kolmekoukkuinen JAN Leevi -värissä.

​

Patokosteensuvannossa Leevin päivä vaihtuu Joonaksen yöksi. Klaus Lahtisen viime syksynä erinomaisesti korjaama vanha nimikkoväri Joonas pääsee uimaan tutuissa vesissä. Yksitoista vuotta sitten elokuun 17. päivän vastaisena yönä tämä vaappu narrasi Harri Lämsälle hänen elämänsä lohen, 22 kiloisen kojamon.

Lohitorpparin kausi on pulkassa

lauantaina 22. elokuuta 2015

klo 11.00

​

Lohisesongin viimeinen kalastusviikko sujui rauhallisissa tunnelmissa. Joella oli vain muutamia veneitä. Kesän ainoa aurinkoinen ja lämmin viikko helli kaikkia tasapuolisesti. Lohenkalastajat olisivat olleet tyytyväisiä paljon vaatimattomammasta säästä. Lämpötila nousi parina päivänä hellerajan tuntumaan. Muina päivinä mittari kipusi 22-23 asteeseen. Yölämpötilat vaihtelivat 4-8 asteessa.

​

Tenon vesi lämpeni yli 17 asteiseksi eli kesän ennätykseen. Vesi on laskenut koko viikon ajan. Matinkiveä näkyy noin 75 senttiä.

​

Maanantain ja tiistain välisenä yönä oli lohikeli. Muutaman tunnin kuluessa erikokoisia kaloja saatiin pitkin jokea. Seuraavat yöt olivat hyvin hiljaisia.

​

Elokuun puolivälin jälkeiselle ajalle aurinkoinen, lämmin sää ei ole kovin kummoinen lohikeli. Erityisen huonosti se sopii yökalastukseen. Paras hetki lohen saamiseen on illalla auringon laskettua tuntureiden taakse ja joen jäätyä varjoon. Paikasta riippuen se tapahtuu klo 20-22 välissä. Sen jälkeen suvannot hiljenevät.

​

Risto Kivilahti sai perhokalastamalla kirkkaan kuuden kilon kalan Norjanväylän alapäästä keskiviikkoiltana.

​

Kokonaisuutena lohikesä 2015 on vaatimaton. Lohia oli selvästi enemmän kuin viime vuonna. Tinttejä oli puolestaan selkeästi vähemmän. Omalta osaltani tämä kesä sujui mukavissa merkeissä. Viimeisten kolmen viikon aikana kalan saadakseen piti tehdä ahkerasti töitä, mutta kesä- ja heinäkuun hyvät saaliit tekivät kesästä hyvän. Olen saanut jo tähän mennessä lohia viisi kertaa enemmän kuin viime vuonna. Jatkan kalastusta elokuun loppuun asti. Ensi viikolla yritän päästä Osmansuvannon valtiaan kanssa siimanvetoon.

​

Lähisuvannoilla on monta isoa kojamoa. Viime vuoteen verrattuna niitä on moninkertaisesti. Parhaissa suvannoissa on monta kojamoa peräkkäin. Ison kojamon saaminen ei ole silti helppoa. Joessa olevien lohien määrä on niin pieni, että kojamot eivät ole kovin aktiivisia. Huonona aikana luonto suojelee lohta tehokkaasti. Silloin kun lohia on joessa vähän, on niitä vaikea saada vapavälineillä. Hyvänä lohikesänä ottavia kaloja on myös suhteellisesti enemmän.

​

Pakkopyydyksillä on mahdollista pyytää viimeinenkin lohi joesta, mutta vapavälineillä ei. Viikon takaisessa tiedotus- ja keskustelutilaisuudessa verkkokalastajat olivat kaikkein kiihkeimmin puolustamassa omia vaatimuksiaan. Heidän puheenvuoroissaan oli paatoksellista kaipuuta vanhaan hyvään aikaan, joka koskaan ei enää palaa. Maailman muuttuminen pitäisi tunnustaa rehellisesti. Kumpi on Tenon, lohen ja Utsjoen kannalta tärkeämpää: Yrittää pitää väkisin hengissä luonnollisen poistuman kautta katoavaa kalastustapaa vai luoda uutta kestävän kehityksen pohjalta?

Tuntureiden valkoiset huiput

tiistaina 6. lokakuuta 2015 klo 23.55

​

Useimmille lohestajille Utsjoki on tuttu vain kesäisten lohireissujen merkeissä. Valoisien kesäöiden lumo ja suuren lohijoen tenho saavat ylleen huomattavasti laajemman tunne- ja väriskaalan, kun matka suuntautuu Tenon maisemiin myös muina vuodenaikoina. Syksyn ruskaleikki jokivarren koivikoissa ja tunturirinteiden varvikoissa vaihtuu ihmismieltä syvästi puhuttelevaan alakuloiseen harmauteen ennen talven neitseellisen puhdasta valkeutta.

​

Lumipeite laskeutui Tenojokilaaksoon kauniina hiutaleina maanantaina, lokakuun viidentenä päivänä. Korkeimmille tuntureille lunta satoi jo aikaisemmin. Muutama tunti sitten Ylä-Tenolta kotiin ajellessani auton mittari näytti parhaimmillaan jo -9 astetta. Taivaalla tuikkii kirkkaita tähtiä räiskyvien revontulien seurana.

​

Lohikesä elää enää tunteiden ja muistojen virtana lohimiehen mielessä. Seuraava lohikesä on kaukana tulevaisuudessa, pitkän talven tuolla puolen. Tuvan seinällä roikkuvat ja työpöydän reunalla lojuvat kesän parhaat ottivieheet muistuttavat ikimuistoisista hetkistä Tenojoen soljuvalla virralla. Mennyt lohikesä oli yleisilmeeltään vaatimaton, mutta minulle ja asiakkailleni hyvä.

​

Elokuun lopun souduilla ajatukset pyörivät vahvasti tulevissa lohikesissä. Meneillään olevat valtioiden väliset neuvottelut Tenojoen uudesta kalastussopimuksesta tuovat finaaliin päästyään vääjäämättä suuria ja merkittäviä muutoksia kalastukseen. Viime viikkoina sosiaalisessa mediassa ja hevosmiesten tietotoimistoissa huoltamoiden kahvipöydissä on ollut esillä suuria huolia ja syviä pettymyksen purkauksia.

​

Minä suhtaudun tulevaan kalastussääntöön, on se sitten millainen tahansa, hyvin rauhallisesti. Meidän kaikkien lohta vavalla ja vieheellä pyytävien onneksi päätöksiä ei tehdä paikallisella tasolla. Matkailuyrittäjänä ainoa mahdollisuuteni on toimia voimassa olevien lakien ja kalastussääntöjen mukaan. Tällä hetkellä ainoa varma asia on kummankin maan ministeriöiden vahvistama tieto siitä, että kaikkia kalastusmuotoja rajoitetaan kolmanneksella. Odottakaamme rauhassa neuvotteluiden saamista päätökseen. Vanhan, olemassa olevan puolustaminen on aina helpompaa kuin luoda kokonaan uutta. 

​

Elokuun 16. päivä Utsjoella järjestetyssä tiedotus- ja kuulemistilaisuudessa ministeriön virkamies kertoi vahvan poliittisen tahdon olevan se, että haitallisinta kalastustapaa ei poisteta, vaan kaikkea kalastusta vähennetään kolmanneksella. Suomeksi sanottuna kevätkulkutusta ei haluta rajoittaa Tenojoen lohikantojen kestävän kehittymisen edellyttämällä tavalla, vaan kaikkien muiden kalastustapojen harrastajilla maksatetaan ko. kalastustavan säilyttäminen.

​

Viimeisen parin viikon aikana olen saanut päivittäin useita kymmeniä huolestuneita viestejä ja puheluja. Kiitän kaikkia yhteyttä ottaneita ystäviä, kavereita, kalakavereita, asiakkaita ja lukijoita osoittamastanne huolenpidosta. Pitkään hiljaiseloon päiväkirjan päivittämisessä on täysin luonnollinen selitys. Aloitin syyskuun ensimmäinen päivä todella tiukan laatoitusurakan, jonka sain Mika Koskenniemen erinomaisella yhteistyöllä valmiiksi eilen. Kotiuduin tänään Tenojoen törmälle. Huomenna aloitan koko talven kestävän työmaan kotimaisemissa. Päivitän päiväkirjaa tulevina kuukausina harvemmin kuin kesällä. Tenojoen sääntöneuvotteluista pyrin kertomaan heti, kun jotain varmaa tietoa on olemassa.

Pakkasviikon muistoja

tiistaina 13. lokakuuta 2015

klo 22.45

​

Viime viikolla saimme nauttia raikkaasta talvisesta säästä. Pakkasta oli parina aamuna -14 astetta. Muinakin aamuina pakkanen piipahti lähellä kymmentä astetta. Iltapäivisin aurinko lämmitti kauniisti, mutta lämpötila pysyi silti muutaman asteen pakkasen puolella.

​

Tämä viikko on alkanut huomattavasti lämpimämmän ilmavirtauksen leppeissä tuulissa. Tänään lämpötila kohosi jo kolme astetta plussan puolelle.

​

Tenon vesi jäähtyi viime viikon pakkasissa jo niin kylmäksi, että joen pinnalle kertyi päivä päivältä runsaammin hile- ja jäälauttoja. Tänään hilelautat pienenivät ja hävisivät lähes kokonaan. Myös yli viikon valkoisen lumivaipan kaunistamina olleet tunturit muuttuivat päivän aikana ankean harmaiksi.

​

Voimakkaat revontulet ovat ilahduttaneet monena iltana ja yönä. Taivas on täyttynyt loimuavasta värileikistä ja tuikkivista tähdistä.

​

Aloitin maanantaina talven yli kestävän rakennustyömaan Tenojoen törmällä. Reissutöihin tottuneelle rakennusalan ammattilaiselle on mukavaa herkkua kulkea töissä kotoa pitäen. Tenontie on yksi maamme kauneimmista työmatkoista. Olen usein hehkuttanut Pieskin Anun ja muiden Tenontietä päivittäin liikkuvien henkilöiden saavan nauttia aamuin illoin niin kauniista maisemista, että parempaa luontaisetua on vaikea keksiä. Maisema on joka päivä erilainen.

Kaljamalla luistelua

tiistaina 3. marraskuuta 2015

klo 23.40

​

Lokakuun puoliväliä edeltänyt kylmä jakso jäi reilun viikon mittaiseksi. Lokakuun kaksi viimeistä viikkoa olivat tavanomaista lämpimämpiä. Viime viikolla lunta satoi muutaman sentin kerros. Viikon lopulla saapunut lämmin ilmavirtaus sulatti lumet pois.

​

Maantiet ja piha-alueet ovat olleet eilen ja tänään todella liukkaita. Tänä aamuna minulla oli suuria vaikeuksia päästä peräkärryn kanssa torpan pihasta maantielle. Nelivetokaan ei meinannut riittää, niin liukas ja sileä jää pihatien rinteessä oli.

​

Etelä-Suomessa on tänään rikottu kaikkien aikojen marraskuun lämpöennätys, yli 14 astetta. Utsjoella ei ole päästy yhtä korkeisiin lämpöasteisiin, mutta viime viikkojen kaltaiset säät eivät ole aivan tavanomaisia. Maisema ei ole tällä hetkellä lainkaan marraskuisen näköinen. Alempi kuva Kortsamista on viime viikolta. Silloin maisema oli muutaman päivän ajankohtaan sopivan sävyinen.

​

Työpäivän viimeiset hetket sain nauttia Aittikosken yllä  viuhkana liehuneista revontulista. Alkuillan liehuva väriloisto hiipui nopeasti. Nyt ulkoilijan ilona tuikkivat kirkkaat tähdet. Lämpötila on asteen pakkasen puolella. Päivällä lämpötila oli vielä pari astetta plussan puolella.

Uusi kalastussääntö

keskiviikkona 9. joulukuuta 2015

klo 01.40

​

Tenojoen uuden kalastussäännön taustalla on erityisesti latvajokien lohikantojen tilan merkittävä huonontuminen. Kalastuspaine on jatkunut pitkään liian kovana. Lohitutkijat ovat jo vuosien ajan hokeneet Tenon pääuoman alaosan alkukesän kalastuksen verottavan liian tehokkaasti kolmen merivuoden naaraslohia.

​

Tutkimustiedon valossa kulkutus on ollut kaikkein turmiollisin kalastustapa. Ala-Tenolla tapahtuva kulkutus on verottanut noin 40 prosenttia Karasjoen lohista. Maa- ja ympäristöministeriön Utsjoella järjestämässä tiedotus- ja keskustelutilaisuudessa 16. päivä elokuuta ministeriön neuvotteleva virkamies Tapio Hakaste kertoi Tenojoen lohenkalastukseen kohdistuvan kolmasosan vähennystarpeen, josta pääosa tulee kohdentaa Tenon pääuoman alaosalle, jolloin vaikutukset tehoavat kaikkein nopeimmin.

​

Maa- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen erityisavustaja Jukka-Pekka Kataja kertoi samassa tilaisuudessa poliittisen tahdon oleva se, että haitallisinta kalastusta ei poisteta vaan kaikkia kalastustapoja vähennetään kolmanneksella.

​

Tänään julkistettu esitys noudattaa täysin ministeriön virkamiesten elokuussa kertomia linjauksia. Seuraavassa on ministeriön tänään julkistaman tiedotteen sisällön pääkohdat.

​

Paikallisten vapakalastajien uusi kalastusaika on 1.6-20.8, kun se nykyisin on 20.5-31.8.

Matkailukalastajien uusi kalastusaika on 10.6-10.8, kun se nykyisin on 1.6-20.8.

Kulkuttamalla saa kalastaa kaksi päivää viikossa ajalla 1.6-15.6, kun tällä hetkellä kalastusaika on 3 vuorokautta viikossa ajalla 20.5-15.6.

Patokalastuksen uusi kalastusaika on kolme päivää viikossa ajalla 16.6-31.7, kun nykyisin kalastusaika on 20.5-31.8. kolme päivää viikossa.

Lohiverkon uusi kalastusaika on 16.6-15.7 kaksi päivää viikossa ja 16.7-31.7. kolme päivää viikossa. Tämän lisäksi Inarinjoella lohiverkolla saa kalastaa myös 2 päivää viikossa 1.8-12.8, kun nykyisin kalastusaika koko Tenolla on 20.5-31.8. kolme päivää viikossa.

Yksi kalastusoikeutta omistava kiinteistö saa käyttää vain yhtä pyydystä kerrallaan.

Matkailukalastuksessa rajajokiosuudella sekä ranta- että venekalastuksella on kummallakin 11 000 kalastuslupavuorokauden kiintiö kalastuskautta kohden. Nämä kiintiöt jaetaan tasan maiden välillä. 

Matkailukalastajien on käytettävä venekalastuksessa paikallista soutajaa kello 19.00-07.00 (Suomen aikaa) välisenä aikana.

Matkailukalastuksessa rannaltakalastusaika on 17 tuntia, alkaen klo 23.00 ja jatkuen seuraavaan päivään kello 16 saakka (Suomen aikaa). 

Muutokset tulevat voimaan kalastuskaudella 2017.

​

Kalastuskauden lyhentäminen alkukaudesta on erittäin positiivinen asia latvajokien lohikantoja ajatellen. Kulkutuksen rajoittaminen käytännössä noin neljään päivään merkitsee jokeen pääsevien lohien määrän huomattavaa lisääntymistä heti ensimmäisestä kesästä eli vuodesta 2017 alkaen.

​

Kalastuslupiin tuleva kiintiö on suurin ja merkittävin asia koko esityksessä. Venekalastuksen osalta Suomen puolelle jäävä 5500 kalastuslupavuorokauden kiintiö tarkoittaa matkailuyrittäjille dramaattista toimintaedellysten heikentämistä. Tosin nyt ei ole vielä tiedossa, millä tavalla kalastuslupien myynti järjestetään. Asian kokonaisvaikutuksia on mahdollista arvioida vasta, kun tarkemmat tekniset yksityiskohdat on tuotu julki.

​

Tenon vene- ja mökkikapasiteetti on sopeutunut puolen vuosisadan aikana juhannuksen jälkeisten kolmen sesonkiviikon tarpeiden mukaiselle tasolle. Lupavuorokausien kiintiö ja erityisesti sen jakaminen tasaisesti koko kalastuskauden ajalle merkitsee sesonkiviikkojen aikana kalastuspaineen vähenemistä reilusti alle puoleen nykyisestä. Ikääntyneille matkailuyrittäjille, joilla on paljon veneitä ja vaatimattoman varustetason vanhoja mökkejä, uusi sääntö voi olla viimeinen naula arkkuun. Toiminnan alasajo ja lopettaminen voi olla houkuttavampi vaihtoehto kuin opetella uuden säännön luoma kokonaan uusi toimintaympäristö.

​

Lohensoudussa ulkopaikkakuntalaisten kalastusajan muuttaminen nykyisestä yökalastuksesta kertarysäyksellä päivävuoroon on kulttuurillisesti erittäin mittava muutos. Paikallisille ammattisoutajille tämä merkitsee lisääntyviä yövuoroja. Kokonaisuutta ajatellen kalastusmatkailijoiden kalastuksen painottuminen päiväsaikaan mahdollistaa normaalin vuorokausirytmin säilyttämisen.

​

Tänään julkistetut asiat eivät ole vielä koko totuus uudesta säännöstä. Jos teknisistä yksityiskohdista myöhemmin julkaistavissa asioissa ei ole mitään maata kaatavia kohtia, en pidä esitystä mitenkään huonona. Tämän säännön kanssa on mahdollista elää ja toimia matkailuyrittäjänä Utsjoella. Kalastusmatkailijan osalta verkkokalastuksen huomattavat rajoitukset merkitsevät vääjäämätä saalisvarmuuden ja kalastusolosuhteiden paranemista.

​

Mielessä kannattaa myös pitää Norjan lupaus: Jos neuvotteluissa päästään sopuun Norjan vaatimista kalastusrajoituksista, se on valmis kieltämään kiilaverkkokalastuksen Finnmarkin rannikolla. Nyt julkaistu esitys ei ihan täytä Norjan alkuperäisiä vaatimuksia, mutta se antaa pienen toivonkipinän. Kiilaverkkokalastuksen lopettaminen merkitsisi jokeen nousevien lohien määrän lisääntymistä noin 50 prosentilla.

​

Minusta on erittäin positiivista, että esitys julkaistiin nyt. Uusi sääntö on tarkoitus saada voimaan kesälle 2017. Lohenkalastajilla on kaksi talvea ja yksi lohikesä aikaa makustella tulevia kalastusrajoituksia. Ensi kesän viimeisiä graavilohia vuoden kuluttua syksyllä tai talvella napostellessa uusi sääntö ei varmaankaan enää vaikuta kopalliselta rotanmyrkkyä.

Joulurauhaa

perjantaina 25. joulukuuta 2015

klo 22.30

​

Joulukuun säät ovat olleet leppoisia. Pakkasta on toki ollut parhaimmillaan jo -30 astetta. Pakkasjaksot ovat jääneet lyhyiksi, vain päivän tai kahden mittaisiksi. Viime ja toissa von aikana lunta satoi monta kymmentä senttiä. Lumen kokonaisvahvuus oli jo lähes puoli metriä. Tämän päivän suvikeli on tiivistänyt lunta useita senttejä. Tenon jäät ovat heikot. Paksu lumi satoi ohuen jääkannen päälle.

​

Parin viikon sulattelu on rauhoittanut uudesta kalastussääntöesityksestä vellonutta keskustelua. Kokonaisarvion antaminen esityksestä on edelleen mahdotonta, koska kalastuslupien myyntiin liittyvät asiat ovat edelleen sopimatta. Jos niiden tiimoilta ei paljastu mitään mörköä, on uusi sääntö minusta erittäin hyvä.

​

Uusi sääntö tulee rajoittamaan verkkokalastusta niin mittavasti, että sen vaikutukset näkyvät välittömästi eli kesällä 2017. Ala-Tenon alkukesän verkkokalastuksesta leikkautuu pois 20-40 tonnia lohta tuhoava kalastuspaine. Minä uskon siihen, että jokeen pääsee virallisia saalistilastoja suurempi määrä lohia. Myös kalastusmatkailun aiheuttaman kalastuspaineen huomattava leikkaus säästää suuren joukon lohia.

​

Rajatulle kalastusmatkailijoiden joukolle on luvassa aivan toisenlaista saalisvarmuutta kuin mihin viime vuosina on totuttu. Kulkutuksen rajoittaminen merkitsee lohijalkojen ja pienten, 6-8 kilon lohien määrän huomattavaa kasvua. Perhokalastajille on luvassa huomattavasti nykyistä parempaa lohenkalastusta. Tämä tiedostaen on vaikea ymmärtää perhokalastajien vahvaa reaktiota uutta sääntöesitystä kohtaan.

​

Valtaosa paikallisista pitää sääntöesitystä hyvänä. Kunnan noin 1300 asukkaasta alle sata kalastaa lohta verkoilla. Lohta vavalla ja vieheellä pyytävälle paikalliselle uusi sääntöesitys on todella hyvä, suorastaan erinomainen.

​

Verkkokalastuksen kannattajat ovat pieni, mutta hyvin äänekäs joukko. Aika juoksuttaa armotta verkkokalastusta historian hämyyn. Uusi sääntö tulee valitettavasti hidastamaan verkkokalastuksen vähenemistä. Kalastusrajoitusten ansiosta jokeen nousevien lohien määrän lisääntyminen innostaa varmasti jatkamaan verkkokalastusta. Nykyisellä säännöllä lohikannat olisivat romahtaneet muutamassa vuodessa niin alas, että verkkokalastus olisi hiipunut vain muutaman fanaattisen lohen lahtarin kalastustavaksi.

​

Pilviverho estää täyden kuun ihailun. Kuu näkyy himmeänä harmaan piviverhon läpi. Vesi tippuu vielä räystäiltä. Hiihdin tänään pienen lenkin. Latu lainehtii vesimärkänä. Nyt olisi hyvä hiihtää runkolatu tunturin rinteelle. Tulisi hyvä ja kantava latu yhdellä hiihtoreissulla.

​

Toivotan lukijoilleni, ystävilleni ja asiakkailleni hyvää joulun ajan jatkoa. Päivä pitenee kohta hyvää vauhtia. Perhonsidontapenkki on syytä kaivaa pöydän reunalle tulevan lohikesän ottiperhojen sidontaa varten. Lämpimät kiitokseni Lukkarin Ekille erinomaisesta joulutervehdyksestä! En raski solmia ”Jaakkimaa” siimaan ensi kesänä, mutta sidon esikuvan mukaisen ottiperhon lähipäivinä.

Tero Ronkainen 11.9.2019