wanhan osman

päiväkirja 2012

Sorron Antti on Lapin Jätkä

sunnuntaina 29. huhtikuuta 2012

​

Aikani kuluksi lueskelin ystäväni Antti Sorron minulle vuosien varrella lähettämiä sähköposteja. Niitä oli ilo lukea. Antti on tehnyt Torniojoen lohen hyväksi töitä enemmän kuin 200 kansanedustajaa yhteensä.

​

Vakavalla asialla leikkien: Jos minä olisi diktaattori, määräisin heti, että lohipolitiikassa tehdään kaikki asiat pilkulleen niin kuin Sorron Antti haluaa. Silloin siitä tulisi hyvä. Antti ei politikoi, hän harjoittaa lohikointia, jonka ainoa tarkoitus on pelastaa ja elinvoimaistaa Tornionjoen lohi.

​

Tornionjoen ja muidenkin jokien lohikannat vetävät viimeisiään, mutta umpikepulaiset ja rannikkoruotsalaiset edunvalvojat vaativat vain itselleen lisää. On se surullista, että omaan pataan pyydetään vaikka viimeinenkin lohi.

​

Sorron Antilla on tapana ottaa asioista selvää. Osaapa hän vielä pukea saamansa tiedon kauniiseen ja nättiin pakettiin, sanoiksi bittitaivaan sineen tai paperille tulostettavaksi, tarvittaessa useammalla kielellä.

​

Antin pitkäjänteistä työtä Tornionjoen lohen hyväksi on sivullisen lähes mahdotonta ymmärtää. Hän tekee seitsemän päivää viikossa töitä saamatta mistään mitään korvausta uhrautumiselleen. Kaiken lisäksi hän tekee työtään niin pyyteettömästi ja vaatimattoman vähäeleisesti, etteivät Väylän varressa lohta väsyttävät urheilukalastajat aina edes tiedä, kenelle ne suur-

kiitokset pitäisi lähettää.

​

Lohimiehet, muistakaamme aina tilaisuuden tullen lausua ääneen kunnioittava ja nöyrä kiitos Sorron Antille hänen lohensuojelun hyväksi tekemästään työstä. Antti on Lapin Jätkä, joka tekee sen, minkä on joskus päättänyt. Hyvä Antti!

​

Samalla kiittäkäämme myös Tornionjoen lohen suojelun pioneereja, Seppo Rätyä ja Jaakko Ylitaloa. He ovat molemmat tehneet vuosikymmeniä työtä lohen hyväksi.

​

​

Erityisen hyvä illallinen

lauantaina 5. toukokuuta 2012

​

Utsjoella, hotelli Utsjoen ravintolassa oli eilen illalla tarjolla harvinaisen hyvää ruokaa. Keittiömestareiden illallinen oli rakennettu huolella lappilaisista raaka-aineista suurella ammattitaidolla ja sydämellä.

Viiden ruokalajin illallisen jokainen annos oli täyden kympin arvoinen.

​

Minulla oli ilo nauttia illallista parhaassa mahdollisessa seurassa hyvien ystävien kera. Tänä aamuna aamiaispöydässä keskustellessamme totesimme yksimielisesti illallisen olleen parasta, mitä olemme koskaan Suomessa nauttineet. Toivottavasti saamme tapahtumalle jatkoa vuoden kuluttua.

​

Tulevana lohikesänä lohimiesten ja muidenkin matkailijoiden ja kotikylän asukkaiden on ilo nauttia hyvästä ruuasta uutta kukoistuskautta elävässä hotelli Utsjoessa.

​

​

Kevät etenee

sunnuntaina 6. toukokuuta 2012

​

Koillismaalta Inariin ulottuvalla vyöhykkeellä on satanut viime yön aikana 15-20 cm uutta lunta. Täällä Utsjoella lumisateesta ei ole tietoakaan.

​

Kevät etenee omalla verkkaisella vauhdillaan. Teno on rannoilta pitkiä matkoja auki. Utsjoessa on kylän kohdalla väylä ollut auki jo pari viikkoa. Tenon jäiden lähtöön ei ole enää kuin 1-2 viikkoa. Seuraava lämmin jakso nostaa vedenkorkeuden niin ylös, että jäät lähtevät liikkeelle. Tänä keväänä ei ole odotettavissa mitään dramaattisia jääpatoja. Jääpeite on paljon normaalia ohuempi.

​

Veikkaan Tenon vapautuvan jäistä 12-14 päivä välisenä aikana.

​

Kävimme eilen vieraiden kanssa retkellä Norjassa. Jäämeri antoi tavallista paremmin turskaa ja seitä. Kalastimme rannalta turskapilkkejä heitellen. Olosuhteet olivat kohtalaisen arktiset. Lämpötila painui loppuillasta pakkasen puolelle ja kova tuuli painui luihin ja ytimiin asti. Maisema oli kuvankaunis, aurinko paistoi kirkkaasti verhoten valkohuippuiset tunturit kreikansiniseen taivaaseen.

​

​

Lohikesä aluillaan

torstaina 14. kesäkuuta 2012 klo 02.50

​

Lohikesän 2012 ensimmäiset soudut on nyt soudettu. Soudimme viidellä veneellä Halosenväylä-Aittisuvanto välillä. Muutama muukin vene oli lisäksemme vesillä.

Lohirintamalla on vielä hiljaiseloa. Kulkuttajat ovat saaneet viimeisen vuorokauden aikana lohijalkoja ja lohia, mutta soutajilla ja perhokalastajilla on vielä rauhallista.

​

Sää on keväisen kolea. Ilman lämpötila on +5 astetta. Alkuillasta satoi vettä. Kova tuuli teki kelistä vielä kylmemmän tuntuisen.

​

Ensimmäisen illan saaliina viidelle venekunnalle oli yksi perholla saatu titti. Huomisella lounaalla on siis aitoa Tenonlohta pöydässä.

​

Vesi on jo kohtalaisen hyvällä korkeudella. Suvannoissa vettä on liikaa, mutta nivat ja väylät voi hyvin soutaa. Matinkiven laki on juuri ja juuri vedenpinnalla. Osmankaria näkyy jo pitkästi yli sadan metrin matkalla. Jatkamme kalastusta aamulla kymmeneltä. Kulkutus loppuu torstaina klo 19.00.

​

​

Lohikesän ensimmäinen

perjantaina 15. kesäkuuta 2012 klo 15.30

​

Päiväsoutu avasi lohikesän aurinkoisissa merkeissä.

Sain asiakkaani , Timo Martikaisen, kanssa Pässinivan-montusta klo 13.30 kulta-oranssilla viisisenttisellä Emmalla 9,5 kg:n pulskan nousulohen. Lohella oli pituutta 97 cm.

Toinen venekuntamme sai hieman aikaisemmin Kuoppilassuvannosta perholla tintin. Myös mökkinaapuri sai Kuoppilaksesta soutamalla tintin ja perhomies rannalta samanmoisen.

Vesi on taas laskussa. Aurinko paistaa, mutta taivaalle kertyy koko ajan lisää pilviä.

​

​

Juhannustaikoja

lauantaina 23. kesäkuuta 2012 klo 21.00

​

Juhannussää parani tänään jo aurinkoisen lämpimäksi. Iltapäivällä lämpötila nousi +18 asteeseen. Aurinkoisessa, lähes tyynessä säässä oli ilo soudella.

​

Viikon alkupuoli oli viileä ja sateinen. Vesi nousi viikon aikana yli 40 cm. Vesi nousi jo korkealle. Osmankari hävisi lähes kokonaan veden alle. Ainoastaan yksi lokinpesän kokoinen alue säilyi kuivana.

​

Viikon aikana kalastajia on ollut vähän. Vain muutama vene on ollut jatkuvasti vesillä. Juhannusruuhkista ei ole ollut tietoakaan.

​

Kaloja on tullut mukavasti. Osman lähivesiltä on tullut pääasiassa tinttejä ja lohijalkoja. Virranniemen Petteri sai parin päivän kuluessa yhden noin 9 kiloisen lohen, kaksi lohijalkaa ja 3 tinttiä. Yksinsoutava iisalmen mies sai kolmelle luvalle 8 tinttiä ja lohijalan.

​

Kuvassa olevan 6 kilon kalan sain soudettua eilen illalla varttia vaille kahdeksan Pässinivanpuron suulta. Vapamiehenä oli Teija Saviranta. Lohi otti ruskea-runkoiseen, kulta- ja oranssikierteiseen nro 6 perhoon, jossa oli siipenä harmaa orava ja pari helmiäis Angel hairia ja häkilänä punainen kukko. Samaan perhoon otti vielä yön aikana tintti Kuoppilaskosken niskalla.

​

Juhannustunnelmat Tenolla ovat siis hyvin positiivisia. Vesi on korkealla, mutta se kääntyi eilen iltapäivällä laskuun. Korkea vesi takaa soutupaikoille nopean kierron, joten pitkiä jonotusaikoja ei pitäisi syntyä. Tinttejä ja jalkoja tuntuu jokeen nousevan kohtalaisen hyvin. Perus ”kympinkalaa” sen sijaan tuntuu olevan vähän. Ensi viikkoon valmistaudumme hyvillä mielin toiveikkain odotuksin.

​

​

Pohjoisen puhuri puhaltaa

torstaina 28. kesäkuuta 2012 klo 11.05

​

Kylmä pohjoinen puhkuu ja puhaltaa, taivaalta tulee vettä ja ravakka, ajoittain navakka pohjoistuuli tuivertaa pitkin jokilaaksoa. Ilman lämpötila on reilusti plussalla, +4 astetta. Keli ei suosi lomalaisia, mutta suo lohenkalastajalle haasteita.

​

Osman lähivesillä viikko on ollut hyvä. Tinttejä ja jalkoja tulee saaliiksi kohtalaisen hyvään tahtiin. Lohiluokan kalat antavat odottaa itseään.

​

Eilinen päivä vierähti torpalla pihan raivauksen ja pikkuaskareiden merkeissä.

​

Tiistaina olin kahteen otteeseen vesillä. Päiväsoudulla vieraani kanssa saaliiksi kertyi Tittikuopasta kulta-hopeiseen 5 senttiseen Emmaan napannut 2,9 kg tintti ja tuntia myöhemmin Osmansuvannon alapäästä, Kaakkurikuopan väylän puoleisesta matalan reunasta varmaan luotto-onkeeni, porkkana Sivutissi-Nilsuun,  iskenyt 3,9 kg lohijalka. Iltasoudulla hopea-siniseen 5 senttiseen Emmaan nappasi Norjanväylästä 2,2 kg tintti. Vapamiehenä oli kuvassa kalaa pitävä Antti, apurina toimi tuleva lohimies Arttu.

​

Tämän kesän paras ottivieheeni on ollut 5 senttinen Emma. Kulta-oranssilla Emmalla olen saanut vuosien varrella useita kaloja, mutta muita värejä on tullut soudettua turhan vähän. Matalien koskien ja väylien nopeissa virroissa pikku-Emma ui erinomaisesti.

​

Tämä kylmä säärintama hidastaa lohikesän etenemistä. Veden lämpötila pysyy viileänä tavallista myöhempään. Lohi nousee edelleen nopeasti. Suvantoja ei vielä kannata soutaa, vaan vieheet kannattaa pitää vedessä matalien koskien ja nivojen kuohuissa. 

​

Vuorokaudenajalla ei ole tähän aikaan kesästä juurikaan merkitystä, koska lohiparvet eivät nouse kellokortti evässä.

​

Minua ihan harmittaa katsoa joella, kun paikkoja ja olosuhteita tuntemattomat lohestajat soutavat Osmaa, Vitoslompoloa, Kuoppilasta ja muita suvantoja ikäänkuin vesi olisi normaalilla kesäkorkeudella. Suvantojen syvät, väkevävirtaiset väylät voi nyt jättää huoletta unholaan ja keskittyä rantojen ja matalien väylien koluamiseen.

​

Paddakaava, Kuoppilaskaava, Pässiniva (nyt kannattaa aloittaa lasku Virtasen rannasta, koska Pässinivan-

puronsuun edustalla oleva pieni monttu on hyvässä iskussa), Pässiniva kokonaisuudessan ja Halosenväylä, Osmannuora, Leppäkaava ja Norjanväylä ovat hyvässä tikissä.

​

Halosenväylän voi jo soutaa syvintä väylä seuraten, mutta saalista tulee varmemmin rantojen läheltä. Kranuliittikuoppa on vielä hieman liian virtaava, mutta sekin kannattaa jo soutaa ohi kulkeissaan. Soutulinja on parempi pitää montun väylän puoleisella alueella, rannan voi jättää hyvillä mielin soutamatta.

​

Kuoppilaskaavassa soutulinjan voi välillä levittää keskemmälle jokea. Lohiluokan kalan tavoittaa varmemmin hieman kauempaa rannasta matalan päältä.

​

Pässinivanmonttu on jo hyvällä soudulla. Patakuoppa on vielä hieman liian virtaava, mutta ehdottomasti jo soutamisen väärti.

​

​

Pojasta polvi paranee

perjantaina 29. kesäkuuta 2012 klo 18.12

​

Pojasta polvi paranee Hinkkasenkin perheessä. Isä-Riston saama 10,5 kg:n lohi jäi kokoluokkaa pienemmäksi Joonas-pojan väsyteltyä tänään elämänsä ensimmäisen Tenonlohen.

​

Koukkasin Joonaksen väsyttämän lohen kyytiin 20 minuutin väsytyksen päätteeksi. Kuvankaunis, kirkas 15 kiloinen kojamo tarttui tämän kesän parhaimpaan ottivieheeseeni eli 5 senttiseen kulta-oranssiin Emmaan Paddasuvannon Ylämontun Norjan puoleisesta reunasta klo 16.21.

​

Emma on monen kokeneen lohimiehen luottoviehe. Tänä kesänä Emma on toiminut hyvin. Syynä on vedenkorkeus. Tavallista korkeammalla oleva vesi myös virtaa nopeammin. Nopeassa, jäntevässä virrassa soudetaan matalia, nopeavirtaisia koskia ja nivoja. Näissä olosuhteissa 5 ja 7 senttiset Emmat toimivat hyvin.

​

Sää oli pilvipoutainen ja aurinkoinen. Monen päivän kylmän jakson jälkeen keli tuntui jo lämpimältä.

​

Viimeisen kahden vuorokauden aikana Tenosta on saatu kaksi yli 20-kilon kojamoa vapavälineillä. Myös pienempiä, 10-18 kilon lohia on saatu harvakseltaan pitkin jokea. Kokonaisuutena tämä viikko on hyvä.

​

Wanhan Osman kellarissa on tällä hetkellä 5 tinttiä ja 15 kg:n kojamo, kaikki tänään saatuja. Lähes jokainen venekunta on saanut tinttejä ja jalkoja. Lohikesä on hyvässä vaiheessa, mielialat ovat korkealla.

​

​

Syöty on

perjantaina 29. kesäkuuta 2012 klo 22.40

​

Onnellinen lohimies Joonas istuu lohitorpan pöydän ääressä kasvot loistaen kuin kesäinen Lapin aurinko. Kojamo köllöttää kellarissa ja ottiviehe odottaa repussa uusia laskuja.

​

Kävimme hotelli Utsjoessa nauttimassa aivan fantastisen hyvää ja maukasta ruokaa. Keittiömestari loihti eteemme niin hyvän päivällisen, ettei vastaavan tasoista ruokaa pääse kovinkaan usein nauttimaan.

​

Sää kirkastui iltapäivällä. Ilta-aurinko paistaa hehkeästi tunturin rinteille. Yöstä saattaa tulla kylmä, mutta onneksi tuuli on rauhoittunut. Nousulohta on liikkeellä niin hyvin, että vesillä kannattaa ehdottomasti olla.

​

Lämsän Harri ja Riekin Teemu ahkeroivat filerointi-

talkoissa. Hyvän aamun satoa on mukava jalostaa tulevien juhlahetkien ruuaksi.

​

​

Kunnon kojamo, kellarin kingi

keskiviikkona 11. heinäkuuta 2012 klo 21.30

​

Osma palkitsi jälleen tänä aamuna ahkeran venekunnan komealla kojamolla. Ismo Säily sai poikansa Valdemarin (16 -v) kanssa elämänsä lohen Norjan puoleisen Kojamokiven takaa. Lohi otti Köli-Kosto vaappuun klo 05.35. Mallikkaasti sujuneen väsytyksen päätteeksi soutajana ollut Ismo koukkasi 24,1 kg kojamon veneeseen Osmannuorassa. Pituutta kalalla oli 136 cm.

​

Kirkas sää oli muuttunut hieman ennen ottihetkeä pilviseksi. Mieto tuuli kävi alavirrasta.

​

Ismon ja Valdemarin kojamo on suurin tähän mennessä Wanhan Osman uudessa kellarissa ollut lohi.

​

Kävin soutamassa iltapäivä/iltasoudun. Paddasuvan-nosta Osmaan soudellessa saaliiksi tuli yksi tintti. Vesi on laskenut mukavasti. Matinkiveä näkyy noin 55 cm.

​

​

Perjantai, kolmastoista

perjantaina 13. heinäkuuta 2012 klo 03.07

​

Lämmin, aurinkoinen ilta viileni nopeasti koleaksi yöksi auringon laskeuduttua Norjan puolen tuntureiden taakse.

​

Soudimme kotisuvannon kahteen kertaan ja Norjan-väylän kerran. Välissä paistoimme makkarat torpan nuotiopaikalla. Iltapäivälehtien grillimakkaratesteissä ”liian sileän” rakenteen takia huonosti pärjännyt makkara maistui minunkin suussani hyvältä, vaikka en ole mikään grillimakkaran ylin ystävä.

​

Toisella laskulla saimme Osman Ylämontusta reilun neljän kilon painoisen lohijalan. Ottipelinä oli pullukka, lommo-otsainen JAN. Vaapun väri oli vihreä selkä, keltainen kylki ja punainen maha. Vapamiehenä oli Joel Piilola.

​

Samanaikaisesti myös edellämme soutanut vene väsytti kalaa, joka oli hieman pienempi kuin meidän saamamme.

​

Veneitä oli vesillä yllättävän vähän. Osmassa venemäärä vaihteli yhdestä neljään venettä. Ilman viilentyminen nosti Kivikosken ylle kylmän, kostean sumun. Maisema oli käsin kosketeltavan kaunis.

​

Tintti- ja jalkaparvia nousee edelleen pieninä parvina. Nousuvauhti on ripeä.

​

​

Lohikuninkuus 2012

lauantaina 14. heinäkuuta 2012

​

Tenon Lohikuninkuus soudettiin tänään vaihtelevassa säässä, suotuisten lohituulten merkeissä.

​

Kilpailussa saatiin 29 kalaa, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Kalojen yhteispaino oli 74,724 kg.

​

Lohikuninkuuden voitti 17,195 kg painoisella lohella Antti-Niiles Länsman yhdessä pojanpoikansa Jeren kanssa. Länsmanit saivat lohen Lossisuvannosta.

​

Hopeaa voittivat Veikko ja Lauri Rintamäki kahdella tintillä ja yhdellä noin kuuden kilon painoisella lohella. Kalojen yhteispaino oli 9,709 kg.

​

Pronssia voitti tuttuun tapaan Kaarlo Leppänen kolmella tintillä, joiden yhteispaino oli 5,009 kg.

​

Kilpailun parhaat:

​

    1.        Antti-Niiles ja Jere Länsman                17,195 kg

    2.        Veikko ja Lauri Rintamäki                      9,709 kg

    3.        Kaarlo Leppänen                                   5,009 kg

    4.        Reetta ja Kari Jansa                               4,061 kg

    5.        Veikko Koivisto ja Ilmari Wuopio           4,046 kg

    6.        Juha Tuhkala ja Jarmo Helander            3,813 kg  

    7.        Urpo Vuolab ja Tuomas Oksanen           3,541 kg

    8.        Marja ja Vesa Länsman                          3,330 kg

    9.        Aslak Järvensivu ja Jukka Vallimäki        3,020 kg

    10.        Mika, Eeli ja Asia Suutari-Jääskö            2,753 kg

    11.        Teuvo Keisala                                         2,176 kg

    12.        Oula ja Mikko Järvensivu                       2,145 kg

    13.        Matti Röntynen ja Seppo Hoffren          2,134 kg

    14.        Pauliina ja Henri Orre                            1,950 kg

    15.        Kjell Aalto ja Mika Purola                      1,870 kg

    16.        Oskari ja Jouni Helander                        1,816 kg

    17.        Matti ja Ari Kylmäaho                            1,774 kg

    18.        Rauno Haapalainen                               1,648 kg

    19.        Olavi Kallio ja Aarre Soini                     1,430 kg

    20.        Jari Haantie, Arttu Elorinne

            ja Henry Palosaari                                 1,304 kg

​

​

Turskaa juksaamassa

maanantaina 16. heinäkuuta 2012 klo 11.15

​

Uusi lohiviikko avautuu puolipilvisenä ja lämpimänä. Aurinko paistaa, lämpötila on +20 astetta. Reipas tuuli puhaltaa pitkin jokilaaksoa.

​

Kävimme illalla Jäämeren rannalla turskaa onkimassa. Pieniä olivat kalat ja vieläpä harvassa, mutta mukavaa oli. Ilma oli lämmin eikä tuuli haitannut. Jäämeri lepäsi ajoittain rasvatyynenä.

​

Jokaisen tenonkävijän kannattaisi liittää lohiviikkoonsa retken Jäämeren rannalle. Pohjois-Norja on kaunista ja jylhää seutua. Jäämeri tuo maisemaan ja lyhyeenkin Norjan retkeen oman eksoottisen lisän.

​

Vapavälineillä kalastamiseen ei Jäämeren rannalla tarvita mitään lupia. Heittovapa, avokela (siima 0,40-0,45 mm) ja muutama 30-70 g painava turskapilkki riittävät välineiksi. Pilkkejä myydään Norjassa jokaisella huoltoasemalla.

​

Kalastuksessa voi käyttää myös värikkäitä, joulukuusen koristeita muistuttavia flashabou yms. perhoja, joista voi rakentaa 3-5 perhon litkan. Myös syötin käyttö on tehokasta joidenkin kalalajien pyynnissä.

​

Tunnetuin rannaltakalastuspaikka on Varanginvuonon pohjoisrannalla oleva Lintukallio. Varangebotnin ja Vesisaaren välissä oleva paikka löytyy Mortensnäsistä. Hyviä kalastuspaikkoja ovat myös monet laiturit.

​

Tenon lohikesä on taitekohdassa. Lohen hampaaton aika on alkamassa, vesi tulee todennäköisesti lämpiämään ja lohennousu rauhoittumaan parhaasta tasostaan. Seuraavien 2-3 viikon aikana voi olla jopa erinomaisia nousuparvien aiheuttamia pyrähdyksiä, mutta odotettavissa on myös hyvin hiljaisia kalastushetkiä.

​

Minun käsitykseni on, että joessa on hyvin vähän peruslohta eli kolmen merivuoden kalaa, joista valtaosa on naaraita. Tinttejä ja lohijalkoja on noussut runsaasti. Myös isoja lohia on noussut hyvin.

​

Loppukesän osalta on kuitenkin odotettavissa hiljaiseloa. Suvantojen asentokaloja on vaikea saada narratuksi, jos lohia on vähän. Tintit eivät tilannetta muuta, vaikka niitä olisi kuinka runsaasti. Joessa on ennätysluokan kojamoita, mutta on odotettavissa, että niitä ei saada saaliiksi kovinkaan montaa yksilöä.

​

Luin viime viikolla Metsästys ja Kalastus -lehdestä jutun kojamonpyynnistä, huvittuneena. Jutussa kerrottiin kojamonpyynnistä yhtä asiantuntevasti kuin viisi vuotias pikkutyttö kertoo hapanleivän leipomisesta. Into ja palava halu eivät korvaa kokemusta tässäkään lajissa.

​

Artikkeli antaa lukijalle väärän kuvan kojamon-pyynnistä. Suurkojamo ei valtaa itselleen mitään monttua, vaan sen asentopaikka on aina hyvin avoimella ja väljällä vesialueella, se on suvannon valtias eikä mikään monttuvahti.

​

​

Kylmää kyytiä

torstaina 19. heinäkuuta 2012

​

Lohimies voi vain uneksia heinäkuun helteistä. Ilma viileni tänään tuntuvasti. Lämpömittari näyttää ilman lämpötilaksi +5 astetta. Tenon veden lämpötila oli päivällä +13 astetta.

​

Tulin hetki sitten joelta. Soudin illan aikana Ylä-

könkään alta Paddasuvantoon. Ajoin moottorilla Kuoppilaksesta kotirantaan. Navakka itätuuli (=alatuuli) tuntui purevan kylmältä. Illan aikana satoi vettä kohtalaisen paljon. Sade lakkasi hieman ennen yhtä.

​

Teno oli hiljainen. En nähnyt yhtään kalan väsytystä tai saantia. Asiakkaani kertoi jonkun venekunnan saaneen Paddasuvannosta kolme tinttiä. Keli tuoksui lohelta, mutta tuoksu ei realisoitunut saaliiksi.

​

Porsinväylässä oli parhaimmillaan kuusi venettä, muilla soutupaikoilla 1-3 venettä. Kalastajamäärä on selvästi pienempi kuin aikaisempina kesinä. Yllättävän moni vuosikymmeniä Tenoa soutanut lohestaja on jäänyt tänä kesänä saapumatta. Yhtenä syynä on Tornionjoen erinomainen lohikesä.

​

Vesi on normaalikorkeudella. Ajaminen on helppoa minne tahansa. Tällä viikolla vesi on pysynyt lähes samalla korkeudella. Osmansuvanto ei ole vielä parhaassa iskussa. Vesi saa laskea vielä 10-15 cm ennen kuin Osman soutajien onnenpäivät koittavat.

​

Tällä viikolla saaliit ovat jakautuneet hyvin epätasaisesti. Muutama venekunta ja pari perhokalastajaa ovat saaneet nauttia runsaista tinttisaaliista. Suvannot ovat kuolemanhiljaisia, lohiluokan kalaa on erittäin vähän.

​

Viime päivinä on palattu takaisin lusikkakantaan. Räsäsen Seiska on koitunut monen lohen viimeiseksi suupalaksi.

​

​

Tinttiparvia

torstaina 19. heinäkuuta 2012 klo 22.05

​

Kylmä säärintama on ottanut Ylä-Lapin hyytävään huomaansa. Ilman lämpötila on +7. Veden lämpötila on +12. Kova tuuli puhaltaa pohjoisesta, isännänviiri lepattaa vaakatasossa.

​

Alajuoksulta on kuulunut lohdullisia, suorastaan hyviä uutisia. Tinttiä nousee jokeen runsaasti. Alajuoksun kuulumisten perusteella on odotettavissa, että näillä vesillä on tulossa hyvä viikonloppu.

​

Isot suvannot ovat hiljaisia. Tällä hetkellä kannattaa soutaa pienempiä, matalia suvantoja, koskia ja väyliä. Lähivesillä hyviä, kalastamisen arvoisia paikkoja ovat Osmannuora, Norjanväylä, Halosenväylä, Pässiniva, Kuoppilas- ja Paddasuvanto sekä Paavalinkuopat.

​

Hätäisimmät kalastajat ovat jo pakanneet kamppeensa ja häipyneet etelään. Joella on hyvin tilaa, ruuhkista ei ole tietoakaan. Vesi on hyvällä korkeudella. Sääennuste lupaa viikonlopuksi viileää, osin sateista säätä. Kovasta tuulesta huolimatta lähipäivinä kannattaa viihtyä vesillä.

​

​

Ahkeruus palkitaan

perjantaina 20. heinäkuuta 2012 klo 13.40

​

Teno palkitsi ahkeruuden jälleen komealla lohella. Virranniemen Antti ja Mustosen Markku saivat Osmasta, Matinkiven yläpuolelta, keskeltä jokea 11,5 kg:n lohen noin tunti sitten, hieman ennen puoli yhtä. Venekunnan tintti- ja jalkavoittoinen viikko sai hyvän päätöksen kunnon lohen ansiosta.

​

Lohi iski kuvassa näkyvään vihreä-keltainen-punaiseen Emmaan. Kala oli hyvin kiinni, toisin kuin valtaosa tämän viikon aikana tarttuneista kaloista.

​

Joella puhaltaa todella kova pohjoistuuli. Puuskissa tuulen voimakkuus on sormituntumalla mitattuna yli 15 m/s. Lippalakista saa rannassa pitää kahdella kädellä kiinni. Ilman lämpötila on +7,5 astetta, veden lämpötila on +11 astetta. Norjan sääennustuksen mukaan vesisade alkaa parin tunnin kuluessa.

​

​

Kylmää hiljaiseloa

lauantaina 21. heinäkuuta 2012 klo 03.05

​

Osmansuvannolla on aamuyön hiljaisina hetkinä vain yksi venekunta Janne Häkkisen johdolla ahkeroimassa. Tuuli ei ole rauhoittunut yhtään. Puuskissa tuuli on repivän voimakas. Sade on lakannut.

​

Soudin Osman, Norjanväylän ja Kivikosken ja tauon jälkeen vielä Osman kahdesti. Vesillä oli alkuillasta 4 muuta venettä. Ei uskoisi, että Euroopan suurimmalla lohijoella on menossa kiivain sesonki ja lohenlahtaus. Lohensoutu ei liene enää muodissa, kun harrastaja-joukko hupenee kuin pelimiehet rehellisten autokaup-piaiden sököringistä.

​

Tämä viikko on ollut loppujen lopulta kohtalaisen hyvä. Lohionnen suopeassa seurassa soutaneet venekunnat ovat saaneet saalista erinomaisen hyvin. Monelle lohestajalle kulunut viikko on ollut yksi kaikkien aikojen parhaimmista. Tinttiparvien nopeasta nousuvauhdista johtuen erot eri venekuntien välillä ovat suuret. Toiset ovat saaneet kalaa todella hyvin, toiset eivät mitään.

​

Huomenna juostaan Teno maraton Nuorgamista Utsjoelle. Juoksijoilla on edessään kova koitos. Voimakas länsituuli ja kylmä ilma lisäävät tuntuvasti haastetta. Tsemppiä ja reippaan iloista mieltä jokaiselle juoksijalle. Maratonin jatkot juhlitaan sitten illalla pub Rastigaisassa.

​

Tänään kisailtiin jo hieman toisenlaisessa lajissa Ivalossa. Tanssiseura Heinäkenkien järjestämä tanssikilpailu keräsi jälleen edellisten vuosien tapaan runsaan yleisön. Onnea kilpailun voittaneelle parille, Kimmolle ja Lauralle.

​

Kettuja on runsaasti. Wanhan Osman pihapiirissä pyörii puolikesy kettu lähes päivittäin. Myös Osman lähtö-

paikalla käy kettu joka päivä tarkistamassa, olisiko lohimiehiltä jäänyt jotain syötävää.

​

​

Lohirintamalla vilkastui

sunnuntaina 22. heinäkuuta 2012 klo 20.48

​

Kylmä säärintama pitää Ylä-Lappia edelleen vallassaan. Ilman lämpötila on +11 astetta, veden lämpötila on +10 astetta. Vesi on nyt noin 5-6 cm korkeammalla kuin maanantaina.

​

Viime yö oli kelin puolesta erinomainen. Pilviverho teki yöstä kesän hämärimmän ja väliin satoi jokunen pisara vettä. Tuuli tyyntyi yöksi kokonaan.

​

Torstai-illan jälkeen Osmasta on saatu 14 kg, 11,5 kg ja kaksi kappaletta 10 kg lohia. Lisäksi on ollut kaksi lohen karkuutusta. Kolmen viikon tinttisavotan jälkeen on siis saatu nauttia jo lohiluokan kaloista.

​

Vesi on kirkasta ja näkyvyys hyvä. Roskaa tulee jonkin verran, erityisesti vaapuissa.

​

Normaalisti lohella olisi jo hampaaton aika, mutta ilmeisesti kylmä vesi sotkee lohikesän normaalikiertoa tässäkin asiassa.

​

Vieheiden lasku moottorilla on pompsahtanut koko kansan huviksi. Ala-Tenolla röyhkeimmät lohestajat laskevat vieheet moottoria käyttäen jo hidasvirtaisissa suvannoissakin. Näillä vesillä vieheet laskee moottorilla vain Kivikoskea ja Vitosta soutava punalakkinen mies. Tenon kalastussääntö kieltää yksiselitteisesti vieheiden laskun moottoria käyttäen.

​

Viikkorauhoitus on hiljentänyt Tenon. Lohenkalastus jatkuu kalastustavasta riippuen taas huomenna klo 19 tai 21.

​

​

Missä soutajat?

tiistaina 24. heinäkuuta 2012 klo 03.05

​

Uusi lohiviikko aukeni aurinkoisessa säässä. Aamuaurinko kuivatti viikonlopun sateisen sään kosteuden maastosta. Päivällä lämpötila kohosi jo lähelle kahtakymmentä astetta. Alkuillasta pilviverho ilmestyi sinitaivaan piiloon verhoten, ajoittain ripotti jo muutamia vesipisaroita.

​

Keli tuoksui lohelta, mutta Teno antoi vain tinttejä. Vesillä oli hämmästyttävän vähän veneitä. Yläkönkään ja Osman välisellä 8 kilometrin matkalla, kymmenellä soutupaikalla oli yhteensä 12 venettä eli reilu yksi vene/soutupaikka. Missä soutajat?

​

Vesi on erinomaisella korkeudella, sää on mitä soveliain lohenkalastukseen, joessa on hyvin kalaa, olkoonkin, että pääosin tinttejä, missä siis soutajat?

​

Porsinjokisuulla tarttui kala yhteen luottovieheistäni, Niemivaaran vuolemaan ”Leeviin”. Ison kalan otti-paikalta kojamo-onkeen tarttunut kala oli kuitenkin tintti. Samalla vaapulla sain pari vuotta sitten Osmasta reilun 24 kilon kojamon.

​

Sain jouluna 2010 hyvin mieluisan joululahjan Harri Lämsältä ja Petteri Virranniemeltä. He antoivat minulle puisen vieherasian, jonka kannessa on kaiver-

rettuna oman ennätysloheni kuva ja tiedot kyseisestä kojamosta. Säilytän rasiassa vaappuja, joilla on saatu yli 20 kilon lohi. Sellaisia vieheitä on kertynyt jo 11 kappaletta.

​

Tänä yönä oli jo Klemman keli. Pilvisen harmaa, kostea ja sateinen -sellainen se on. Pidän 2/0 -koukkuun sidottua Klemmaa aina oikeanpuoleisessa laita-

vavassa. Klemman kelillä pidän usein oikeanpuoleisessa keskivavassa nimikkovärini Joonasta (vuosimallia 1993).

​

Lohenkalastuksessa perusasioiden pitää olla aina kunnossa. Sama kela pannaan aina samaan vapaan ja sama vapa aina samalle paikalle. Vanhoilla lohimiehillä on myös usein tietty viehe aina tietyssä vavassa. Edellä mainitsemani Klemman ja nimikkoväri-Joonaksen (Ronkaisen väri eli väri nro 7) lisäksi vain muutamia mainitakseni: Porkkana Sivutissi Nilsu on aina vasem-

manpuoleisessa keskivavassa, pitkä Luotto-onki (3-koukkuinen JAN, väri Niemivaaran ahven) on aina oikeanpuoleisessa keskivavassa ja 5-senttinen kulta-oranssi Emma vasemmanpuoleisessa keski- tai laitavavassa.

​

Saukkokuopassa on iso kojamo. Se on ottava kojamo, jonka veikkaan iskevän kiinni jonkun onnekkaan lohimiehen pyytöön viimeistään elokuun ensimmäisellä viikolla. Kojamo on kooltaan ennätyskala yli 99,9 -prosentille Tenolla soutavista lohimiehistä.

​

​

Tinttishow jatkuu

keskiviikkona 25. heinäkuuta 2012 klo 00.55

​

Tänään oli kaunis ja lämmin päivä. Kovasta tuulesta huolimatta iltapäivällä tarkeni soutaa paitasillaan. Illalla sää muuttui. Ukkonen jyrähteli monta kertaa ja vettäkin satoi saavista kaatamalla hyvän tovin.

​

Yleisilme Tenolla on hyvin hiljainen. Veneitä on entistä vähemmän eikä lohiakaan näy. Saukkokuopan kojamon lisäksi myös Paddasuvannossa on iso kojamo näyttäytynyt useamman kerran.

​

Lohikesä 2012 tulee jäämään historiankirjoihin hyvänä tinttikesänä. Tinttejä nousee edelleen kohtalaisen hyvin. Kolmen merivuoden naaraslohia sen sijaan ei ole.

​

Tämän päivän tinttishow jatkui oliivinvihreä-ruskean perhon avustuksella. Saunan lämpiämistä odotellessa testasin jo toisen kerran lohitorpan uutta kalankäsit-

telypöytää. Edellisenä iltana fileroin kymppikiloisen lohen ja yhden tintin, tänään fileroin pienen parven verran tinttejä.

​

Wanhan Osman lohikellari on toiminut erinomaisesti. Kesän aikana kellarissa on käynyt 107 kalaa, joista 14 on ollut lohia. Suurin lohi on 24,1 kg.

​

​

Kettumainen kalajuttu

torstaina 26. heinäkuuta 2012

​

Keskiviikko oli pitkä päivä. Aamun ja päivän torpalla ahkeroituamme ajoimme illan ratoksi Lintukalliolle lokkeja laskemaan ja seitiä narraamaan. Keskiyön sateiset hetket soudimme kotisuvannolla Kuntun Lassen venekunnan lohitekoja seuraten.

​

Lintukalliolla meille kävi nolosti. Jäämeri oli niin ahneena, että vei kaikki turskapilkit. Jätettyämme pohjaan kiinni kaikki mukanamme olleet pyytövieheet söimme rauhassa eväät ja seurasimme lintujen ja paikalla käyneen ketun toimia. Kettu oli selvästi tottunut anteliaaseen pitopöytään, niin rohkeasti se kävi noutamassa reilun kokoisen sein ja kipusi takaisin jyrkän törmän päälle.

​

​

Säitä pitelee

lauantaina 28. heinäkuuta 2012 klo 13.05

​

Tänä kesänä sää on ollut tavallistakin oikukkaampi. Viimeiset päivät ovat olleet tyypillisiä kuluvalle kesälle. Sää vaihtuu monta kertaa päivässä. Sadekuurot, pilvinen ja poutainen sää vaihtuvat niin tiuhaan tahtiin, että joelle lähtiessä pitää varautua kaikkeen mahdolliseen.

​

Viime yönä oli jälleen unelmakeli, vanhan ajan lohiyö. Veneitä oli vesillä todella vähän. Ala-Tenolla veneitä vielä riittää, mutta sielläkään ei ole enää takavuosien ruuhkia.

​

Lohirintamalla yö oli hiljainen. Saaliiksi tuli muutama tintti, mutta ei yhtään lohta. Suvannoilla on alkanut näkyä merkkejä lohiluokan kaloista, pintakäyntejä ja jopa hyppyjä.

​

Elämme mielenkiintoisia aikoja, lähipäivinä lohimiehen taivas aukenee ja joku räjäyttää pankin. Yötön yö on tältä kesältä ohi ja yöt alkavat nopeasti hämärtyä. Pitkään hiljaisena ollut suvanto voi herätä milloin tahansa. Viime yönä oli jo hyviä merkkejä siitä, että asentokalat aktivoituvat.

​

Naapurin poika, Halosen Junnu, aloittaa oman kojamon

pyyntinsä 29. päivä heinäkuuta. Minun kojamokauden avaus tapahtuu perinteisesti 5.-6. elokuuta välisenä yönä, mutta tänä vuonna viikkorauhoitus siirtää aloituksen vuorokautta myöhemmäksi.

​

Aloitan kojamon pyynnin aina Sumpunkosteenpäädystä. Norjanpuoleisessa vavassa on 2/0 Klemma, keskiva-

vassa Niemivaaran vuolema Kultakala, jolla olen saanut 34 kojamoa reilun kahdenkymmenen vuoden aikana. Oikeanpuoleisessa vavassa on hilepunainen Sivutissi tai Invincible. Hyviä kojamoöitä on niin vähän, että niitä ei kannata haaskata uusien vieheiden koeuittamiseen. Varmoilla mennään ja niihin luotetaan.

​

Wanhan Osman lohikellari on saanut tällä viikolla lisää ehostusta ympärilleen. Julkisivusta puuttuu enää etu-

seinän pintatasoite ja liuskekivestä tuleva lohiaiheinen kuviointi.

​

​

Kala liikkuu ja käy pyydykseen

sunnuntaina 29. heinäkuuta 2012 klo 11.35

​

Pyhäpäivän aamu aukeni pilvisenä ja lohentuoksuisena. Tuuli on pyörähtänyt etelän kautta itään, lämpötila on +12 astetta. Veden lämpötila on paikasta riippuen 11-13 astetta. Vesi on laskenut viikon aikana 7-9 cm eli Matinkiveä näkyy nyt reilu 70 cm. Vesi on hyvällä kesäkorkeudella. Ajaminen on vielä helppoa ja suvannot ovat jo hyvällä soudulla.

​

Aamulla oli pientä kalaa hyvin liikkeellä. Osman lähi-

vesillä lähes jokainen vene sai tintin tai kaksi, joukossa oli myös pientä lohijalkaa. Lisäksi useampi vene kar-

kuutti tai päästätti kaloja.

​

Tulevan lohiviikon suhteen odotukset ovat ajankohta huomioiden kohtalaisen korkealla. Pientä nousukalaa tuntuu olevan liikkeellä sen verran, että tapahtumia kertyy lähes jokaiselle luvalle.

​

Lohiluokan nousukaloja on harvassa, mutta niistä voi olla suvantojen soutajille iso ilo. Elokuulle siirryttäessä asentokalat reagoivat uusiin nousukkaisiin, joten suvannolla syntyy eloa uuden nousulohen myötä.

​

​

Elokuun matkataan

maanantaina 30. heinäkuuta 2012 klo 20.40

​

Heinäkuun viimeinen maanantai on hellinyt leppoisalla säällä. Lämpömittari näyttää +17 astetta, taivas on pilvipoutainen. Lohimiestä ilahduttaa se, että tuuli on tyyntynyt. Lohiviikko alkaa hyvissä olosuhteissa.

​

Tällä viikolla on jo hyvät mahdollisuudet nähdä ja kokea suvannoilla elämää. Hiljainen suvanto voi muuttua hetkessä lohien temmellyskentäksi. Tähän aikaan kesästä on aivan erityisen tärkeää seurata joella luonnon merkkejä. Tummien asentotinttien ja jalkojen tiheät pintakäynnit viestivät isomman lohen liikkeellä olosta.

​

Tällä sivulla olevat kuvat olen ottanut Osmansuvan-

nossa muutama vuosi sitten. Näkymä pinnan alla on toisenlainen kuin luulisi. Kuvissa on siimana keltainen Stren, joka näkyy todella hyvin. Samassa tilanteessa otetuissa kuvissa myös kirkas siima näkyi yhtä hyvin. Valo heijastuu ja peilaa vedessä usein arvaamattomalla tavalla.

​

Siiman värillä ei ole lohenkalastuksessa mitään merkitystä kalan saantiin. Olen käyttänyt keltaista siimaa yli 25 vuoden ajan. Välillä olen käyttänyt kirkasta ja muunkin väristä siimaa. Olen käyttänyt eri värisiä siimoja samanaikaisesti ja eri aikoina. Olen myös vaihdellut vieheitä eri värisiin siimoihin.

​

Keltainen siima helpottaa kalastusta. Vieheen uinti ja sijainti on paljon helpompi nähdä. Lohi kuljettaa yllättävän usein viehettä niin, että vavassa ei näy mitään merkkiä kalasta. Tällaisissa tilanteissa keltaista siimaa käyttävä lohestaja näkee kalan otin sekunteja ennen kuin kirkasta siimaa käyttävä lohestaja.

​

Kuuluvimmalla äänellä keltaisen siiman käyttöä vastustavat ne lohestajat, jotka eivät ole itse koskaan kokeilleet sitä. Soutakaapa ensin tuhannen lohta näkyvällä ja vähemmän näkyvällä siimalla ja tulkaa sitten kertomaan, onko värillä väliä.

​

​

Lohikelit jatkuvat

tiistaina 31. heinäkuuta 2012 klo 23.15

​

Taivas kylvää lohen suomuja tasaisena virtana - vettä sataa kohtalaisesti. Lämpömittari näyttää +9 astetta, kohtalainen tuuli käy idästä. Alatuuli hankaloittaa soutua enemmän kuin ylätuuli.

​

Tänä kesänä voimakas tuuli on haitannut todenteolla lohensoutua. Onneksi tuuli on puhaltanut pääosin ylävirrasta. Ylätuuli soudattaa enemmän, mutta se ei kampea venettä poikittain. Kovalla alatuulella soutu on raskasta, koska tuuli kääntää venettä poikittain.

​

Ylätuulella veneen pitää olla keulapainoinen. Alatuulella painopistettä siirretään lähemmäksi perää. Oikein kovalla alatuulella vapamies voi siirtyö istumaan takapenkille. Kaikkein kovimmalla alatuulella lasketaan vielä moottori veteen. Vapamies voi ohjata venettä moottorilla. Moottori on luonnollisesti sammutettuna ja vaihde vapaalla.

​

Lohiviikko on alkanut samoissa merkeissä kuin edellinen viikko päättyi. Tinttiä nousee edelleen pieninä parvina. Myös muutama lohiluokan kala on noussut puntarille asti.

​

Tällä viikolla kannattaa soutaa vielä nousukalaa, jäntevävirtaisia väyliä ja koskia koluten. Suvantoa käydään soutamassa sivumennen eri vuorokauden-

aikoina. Hämärin yönseutu on parasta viettää suvantoa soutaen.

​

​

Hiljainen ol´lohiyö

torstaina 2. elokuuta 2012 klo 08.00

​

Pilvipoutainen aamu, lämpötila +11 astetta.

Illalla sateli hieman ja taivas oli pilvessä. Ilta antoi kelin puolesta hyviä toiveita tulevalle lohiyölle. Teno pysyi kuitenkin hiljaisena. Kaksi nuuskakairan miestä sai Osmasta lohijalan, muilla venekunnilla oli hiljaisempaa.

​

Sveitsin itsenäisyyspäivänjuhlat sujuivat rauhallisesti. Useimmat sveitsiläiset viettävät juhlia kauniiden vuorten ja vuoristojärvien ympäröimissä maisemissa. Muutama vuosi sitten toimitin sveitsiläisten vieraitteni Osmasta ja Kaavasta saamat tintit ja yhden 8,5 kilon lohen kylmäsavustettuna Sveitsiin. Leveä oli hymy silloin sekä itsenäisyyspäiväjuhlien isäntänä toimineella kenraalilla että hänen vieraillaan. Harvoin olen saanut niin ylenpalttisen ylitsevuotavia kehuja.

​

Lohikesää on jäljellä vielä kaksi täyttä viikkoa tämän viikon jälkeen. Tenolle ehtii siis hyvin lohenkalastus-

kauden päättäjäisiä viettämään.

​

​

Tyyni, lämmin, pilvinen yö - tuoksuu lohelta

torstaina 2. elokuuta 2012 klo 23.05

​

Vanhaan hyvään aikaan tällainen keli tähän aikaan kesästä tarkoitti väsytystalkoita Osmansuvannolla. Ilman lämpötila on +12 astetta. Taivas on tasaisen pilviverhon peitossa, mutta ei sada eikä tuule.

​

Kirjoitin jo useita viikkoja sitten, että Tenolle tulee hiljainen elokuu. Kolmen merivuoden eli kympin kalojen vähyys aiheuttaa sen, että isoja kojamoita on vaikea saada erehtymään vieheeseen.

​

Suvannoilla näkyy runsaasti tummien tinttien ja lohijalkojen pintakäyntejä ja hyppyjä, mutta ne eivät vapoja kovin raskaasti taivuttele.

​

Osmaan ilmestyi jostakin viisi venettä, mikä on jo paljon näin hiljaisena aikana. Rannalla jonottamisen sijasta olisi järkevämpi siirtyä jollekin rauhallisemmalle soutupaikalle. Kuoppilaksessa ja Paddassa mahtuu hyvin soutamaan.

​

Päivällä Kivikoskesta nousi kirkas kymppikiloinen lohi. Se ei varmaankaan ollut yksin nousullaan, sillä kirkkaita nousukaloja nousee jokeen pitkälle syyskuulle asti. Vesi on vielä hyvällä korkeudella Halosenväylän, Osmannuoran ja Norjanväylän soutamiseen.

​

Hannunväylä vain paranee veden laskiessa, joten sitäkin on syytä soutaa. Hannunväylä on oma, erillinen soutupaikka, Korkealla vedellä useimmat lohestajat soutavat Vitosen ja Hannunväylän samalla laskulla, mutta matalalla vedellä on parempi soutaa ne erikseen. Hannunväylän lähtöpaikka on Alemman Vitosjoen suulla.

​

Lohen suhteen ilta on ollut vielä hiljainen. Kojamon pyynnissä parhaat ajat ovat seuraavien kolmen tunnin aikana.

​

​

Kunniakkaat perinteet

lauantaina 4. elokuuta 2012 klo 23.14

​

Keli kirkastui, taivas on jo lähes pilvetön. Lämpötila laskee, nyt on enää +7 astetta. Aamuyöllä nousee selkäytimeen hiipivä kylmä usva. Odotettavissa on hiljainen yö.

​

Kävin iltasoudulla Osman Niilon hovivaapputehtailijan, Niemivaaran Joukon kanssa. Lapin elokuinen ilta näytti parastaan heleän ilta-auringon säteiden valaistessa kauniisti koivikkoiset rinteet ja kotisuvannon Suomen puoleisen vesialueen.

​

Jouko vieraili ensimmäisen kerran Osmassa elokuun alussa 1974 eli 38 vuotta sitten. Tuolla reissulla hän käytti ensimmäisen ja ainoan kerran palkattua soutajaa. Osman Niilo souti häntä yön.

​

Vitoslompolossa Niilo suostui siihen, että siiman päähän solmittiin hänen omien luottovieheidensä sekaan yksi Niemivaaran vuolema puukala. Jouko valitsi vieheeksi J-lappuisen ”Notkoselän”, värin nro 19. Loppu on osa suomalaista lohenkalastushistoriaa - Joukon tekemään vaappuun iski vauraampi kojamo.

​

Kojamon väsytys sujui hyvin Nuoraskarille saakka. Karin vieressä kojamo nousi pintaan niin, että vain sen nokka rikkoi veden pinnan. Seuraavaksi kuului kipakka ”pink” ja vaappu ampui voimalla kohti sinitaivasta.

​

Tämä lähes 40 vuoden takainen tapahtuma tuli esille tänään Osman lähtöpaikalla, kun esittelin paikalla olleille Jorma Rousulle (kuvassa vasemmalla) ja Allan Kannalalle (kuvassa keskellä) Niemivaaran 70-luvun alkupuolella vuolemaa vaappua, joka oli sattumalla J-lappuinen ”Notkoselkä”, vieläpä väri nro 19.

​

Tuon elokuisen ensitapaamisen jälkeen Osman Niilon ja Niemivaaran yhteistyö syveni lujaksi ystävyydeksi, jonka hedelmistä minäkin olen saanut nauttia lukuisia kertoja. Omien luottovieheitteni joukossa on yllättävän monta Niemivaaran vuolemaa puukalaa. Parhaista parhain on pitkä kolmekoukkuinen JAN, jolla on saatu neljä yli 20 kilon kojamoa.

​

Niemivaaran puukalat ja Osman soutajat on yhdistelmä, jolla on kunniakkaat perinteet. Ja vanhan Osmansoutajan ohje Niemivaaran puukalan virittämiseksi suurkojamoille on maltillisempi uinti.

​

​

Koljanteri

sunnuntaina 5. elokuuta 2012 klo 03.50

​

Koljanteri on kojamon isä ja äijä on koljanterin isä, sanovat vanhat lohimiehet Muonionjokivarressa. Tämän yön aikana syntyi Halosen sukuun jo neljännen sukupolven koljanterin pyytäjä.

​

Jouni Halosen pojanpoika, Markku, sai poikansa Leevin (10 -v) kanssa Gamanjnarguoikan niskalla sijaitsevasta Perhomestarinmontusta 21 kg:n kojamon tuliperse-Joonaksella klo 01.18.

​

Keli muuttui täysin alkuillan kirkkaasta, taivas meni pilveen ja yö synkistyi lohentuoksuiseksi.

​

Virranniemen Antti karkuutti Kuoppilassuvannosta tintin Parsilankusta. Hän sai myöhemmin Tittikuopasta tintin Klemmalla. Klemma on toiminut tällä viikolla hyvin.

​

​

Olympiatauko

maanantaina 6. elokuuta 2012 klo 01.15

​

Lohiviikko päättyi rauhallisissa tunnelmissa. Venemäärä laski päivä päivältä viikon loppupuolella. Viime yönä ja tänään sunnuntaina vesillä oli enää pari venettä.

​

Vedenkorkeus on vaihdellut muutaman sentin toleranssilla ylös ja alas. Nyt vesi on noin 9-11 senttiä korkeammalla kuin viikko sitten. Ajankohdan normaaliin verrattuna vesi on 10-20 korkeammalla. Veden lämpötila on +14 astetta.

​

Viikkorauhoituksen aikana on mahdollisuus katsella tovi Lontoon olympialaisten suorituksia. Parasta aikaa on menossa satasen finaali.

​

Minä en ole katsonut yhtään olympialähetystä. Suomalaismenestys on epätodennäköisempää kuin 30 kiloisen kojamon saaminen kotisuvannolta. Palaan olympiatauolta takaisin kisalähetyksiä seuraamaan sitten, kun on odotettavissa menestystä. Lohikesä on niin lyhyt ja tiivistempoinen, että istun mieluummin maisemakonttorissa Wanhan Osman sinilaitaisessa kuin sisällä televisiota tuijottamassa.

​

Kerroin viime yönä Halosen Markun saamasta kojamosta. Keskustelin hänen kanssaan puhelimessa noin tunti kojamon saannin jälkeen. Hän kertoi silloin lohen painoksi 21 kiloa. Tämän päivän aikana moni lohestaja on kertonut minulle lohen painaneen 18 tai 18,5 kg. Minä olen saamamiehen kertoman tiedon varassa. Epäileviä tuomaita pyydän kysymään asiasta suoraan Markulta.

​

Alkavalla lohiviikolla Osmassa riittää hyörinää. Kotisuvannolla omaa kalastusvuoroaan joutuu odottamaan. Vesi on niin korkealla, että ajaminen on helppoa. On siis parempi levittäytyä useammalle soutupaikalle kuin istua Osman lähtöpaikalla rantakivillä.

​

​

Arvoista ja eduista

maanantaina 6. elokuuta 2012 klo 11.10

​

Lohikesän toiseksi viimeisen viikon alussa on hyvä aika pohtia hieman lohenkalastukseen liittyviä arvoja ja etuja. Paras lohennousu on jo tältä vuodelta taakse jäänyttä elämää ja yhä suurempi osa saaliista on asentokaloja.

​

Lohi on kautta historian herättänyt ihmisissä suuria tunteita, intohimoa, vallanhimoa, saalistusvimmaa ja lahtausmenttaliteettia. Lohta on pyydetty ruokakalaksi vuosituhansia, omaksi iloksi ja huviksi parisataa vuotta.

​

Ennen vanhaan lohen pyyntiin ei liittynyt arvoja, vaan pelkästää etuja. Lohi oli hyvä elintarvike, jonka avulla jokivarren ihmiset pysyivät hengissä. Se oli myös hyvä maksuväline, jolla saatiin vaihdettua suolaa, sokeria ja muita hyödykkeitä, joita ei omasta takaa ollut saatavilla. Lohenpyynnissä ei mietitty arvoja, vaan sitä pyydettiin millä tahansa tavalla mihin tahansa aikaan, pääasia että sitä saatiin.

​

Tänä päivänä lohi ei ole Suomessa eikä muissakaan Pohjoismaissa enää kenellekään välttämätön. Kukaan ei kuolisi nälkään ilman lohta. Lohen pyynnissä on siis kyse vain omaksi iloksi ja maukkaan makuhetken antimiksi pyytämisestä.

​

Hyvä lohikesä tuo aina esille sen tosiasian, että Suomessa turvekammista tai savupirtistä kerrostaloon muuttamisesta on vielä liian vähän aikaa. Lohi herättää laiskimmankin miehen saalistusvietin ja lahtausvimman niin terhakkaaseen eloon, että järjen valo hiipuu kyteväksi liekiksi. Lohta pyydetään vaikka rekka-autollinen, jos sitä vain saadaan.

​

Ihmislajin selkäytimessä on vielä sisäänrakennettuna tarve varmistaa hengissä säilyminen. Nykyaikaisilla pyyntivälineillä ja -menetelmillä lohen pyynti on vain niin tehokasta, että ainoa saalista rajoittava tekijä on ihmisen oma tahto.

​

Vapavälineillä lohta ei oteta väkisin, ei varsinkaan viimeisiä lohia. Luonto puolustaa lajin säilymistä, mitä vähemmän lohia joessa on, sitä huonommin ne ottavat vieheeseen. Ero verkkokalastukseen on merkittävä, sillä verkko on pakkopyydys, jolla saadaan pyydettyä se viimeinenkin lohi.

​

Arvokeskustelu lohenkalastuksessa on vaikea laji, sillä se muuttuu niin helposti omien etujen puolustamiseksi.

​

​

Aurinkoista, hiljaista maalaiselämää

tiistaina 7. elokuuta 2012 klo 10.45

​

Pilviverho väistyy sinitaivaan edestä ja hetki hetkeltä vähenevät pilvet muuttuvat valkoisemmiksi, päivästä on tulossa hetkellisesti kaunis, ennen kuin uudet harmaat pilvet vyöryvät taivaan kanneksi.

​

Illalla ja yöllä oli lämmin, pilvinen keli ja täysin tyyni. Ajoittain Tenon yllä leijaili ujona matala sumu, joka nousi hiljaa parin metrin korkeuteen ja haihtui sitten yhtä huomaamatta pois.

​

Illalla oli paljon veneitä vesillä, erityisesti Osmassa, koko kesän pahin ruuhka. Soudimme etnisen vähemmistön ajalla suvannon ja Norjanväylän ja yhdeksän jälkeen vielä Patakuopan, Halosenväylän ja Perhomestarinmontun.

​

Yösoudulla soudimme Vitoslompolon, Hannunväylän, Kaavan ja Saukkokuopan. Lähdimme Vitosesta yhden aikaan yöllä, yhdelläkään soutupaikalla ei enää tarvinnut jonottaa.

​

Kalan suhteen yö oli hiljainen. Tiedossani on Porsin ja Nollamin väliltä yhteensä 5 tinttiä.

​

Vesi on pysynyt jo kolme viikkoa lähestulkoon samalla korkeudella. Sateet ovat nostaneet vedenpintaa 7-15 cm ja kuivan keli aikana se on laskenut takaisin lähtötasolle.

​

Osmansuvanto muuttui kevään 2006 Gamanjnarguoikan suuren myllerryksen seurauksena huomattavasti aikaisempaa virtaavammaksi. Ennen vanhaan Osma oli hyvällä soudulla, kun Matinkiveä näkyi 60 cm, nyt sitä pitää näkyä lähes 80 cm, jotta virtaama on yhtä rauhallinen.

​

Norjanväylän yläpäässä tapahtui suuria muutoksia viime keväänä. Karin puoleiseen reunaan tuli uusi, pieni kari ja sen viereen pieni monttu. Norjan puolelle muodostui uusi rantakari ja pari kiveä on siirtynyt aikaisempaa alemmaksi. Nyt Norjanväylän virta on ylä- ja keskiosassa aikaisempaa rikkonaisempi. Norjanväylästä on saatu tämän kesän aikana selvästi paremmin kalaa kuin aikaisempina kesinä.

​

Myös Osmannuora on ollut tänä kesänä todella hyvässä iskussa. Tinttejä on saatu erityisen hyvin Nuoran yläpäästä, keskikivien karin puolelta ja siitä ylävirtaan ulottuvalta alueelta.

​

​

Hallayö, loheton työ

keskiviikkona 8. elokuuta 2012 klo 02.30

​

Lämpömittari näyttää vielä plussaa puolen asteen verran. Ennen aamua saattaa esiintyä hallaa. Kylmä usva leijailee joen yllä. Sääliksi käy niukin vaattein vesille lähtenyttä vapamiestä.

​

Iltasoudulla keli oli mieltä ja sielua lämmittävän kaunis. Pitkin jokea paistava ilta-aurinko sävytti tuntureiden koivuoudan kauniin vihreäksi, vesi kilotti tuhansina kimalteina, kilolasit olivat tarpeellinen varuste.

​

Lohirintamalla on hiljaista. Pari tinttiä on ilahduttanut eloisuudellaan lohimiesten taistelua kylmän yön vilua ja nälkää vastaan.

​

​

Hallaa ja kuurankukkia

torstaina 9. elokuuta 2012

​

Kylmiä ovat kesäyöt raukoilla rajaseuduilla. Torpan nurkalla lämpömittari näyttää +0 astetta. Tenolla on paikoin ongelmana kosteuden jäätyminen veneen teljoille. Uistinpakin pintaan muodostuu jo kuurankukkia.

​

Kylmä on taas vapamiehen työmaa, eikä lohenväsytyksen luomaa lämpöä ole tarjolla kovinkaan usein. Halosenväylästä on tullut yksi tumma lohijalka, muista saaliskaloista ei ole tietoa.

​

Kävin päivällä ulkomailla, Vesisaaressa neljän hyväntuulisen neitokaisen kanssa shoppailemassa ja nauttimassa norjalaisen pitopöydän antimista.

​

Norjan hintataso on laskenut tuntuvasti takavuosista. Tai oikeammin Suomen hinnat ovat nousseet niin rajusti, että Norja ei ole enää kallis maa suhteessa kotimaahamme. Vesisaaressa on hämmästyttävän monta hyvää vaatekauppaa, edustava sisustusliike ja useita urheiluliikkeitä. Tenolta kannattaa ajaa Varanginvuonon rannalle shoppailemaan. Suuret alennusmyynnit madaltavat entisestään kynnystä tehdä hyviä ostoksia.

​

Vesisaaressa alkoi tänään Varangerfestivalen (www.varangerfestivalen.no), kansainvälinen jazz -festivaali, joka kestää lauantai-iltaan asti. Tapahtuma on järjestetty jo 30 vuoden ajan. Esiintyjäkaarti koostuu nimekkäistä norjalaisista ja ulkomaisista esiintyjistä.

​

Lohikesän toiseksi viimeinen lohiviikko on ollut tähän mennessä hyvin rauhallinen. Kortsamista saatiin tiistaiaamuna ennen seitsemää yksi kahdeksan kiloinen kirkas lohi. Kari Lindgren sai tänään keskipäivällä Paddasuvannosta pikkukojamon, joka painoi kaukaa arvioiden 11-12 kg. Näiden päälle muutamia tinttejä, kokonaissaldo on vaatimaton.

​

Lähivesiä soudellessa kaloja näkyy todella vähän. Tummien tinttien lisäksi näkyy aina välillä lohijalkoja. Lohiluokan kaloja ei juurikaan näy.

​

Saaliskeskeiset machomiehet elävät nyt vaikeita aikoja. Lohensoudun ja Tenon ystävät saavat nauttia erinomaisista soutuolosuhteista, kauniista maisemista, joiden sävyt vaihtelevat suuresti sekä  vuorokaudenaikojen ja voimakkaiden lämpötilan vaihteluiden aiheuttamista muutoksista.

​

Kalastussäännöstä

​

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Valtioiden välisen Tenojoen kalastussopimuksen neuvottelut ovat käynnissä. Eri osapuolilla rajan molemmin puolin tuntuu olevan ylivoimaisen suuret odotukset ja toiveet uuden säännön suhteen.

​

Kohdennetut kalastusrajoitukset ovat teesi, jota hoetaan joka tilaisuudessa. Tämä kesä on jo hyvin vahvasti osoittanut, mitä lohimiesten maailmassa voi tapahtua yllättävän nopeasti. Tornionjoen erinomainen lohikesä on torpannut monen vanhan Tenonkävijän matkan puoliväliin.

​

Pari-kolme erinomaista lohikesää Väylän varressa tulee vähentämään Tenolle matkaavien kalastajien määrää tuntuvasti. Mikäli Tenolla tulee vielä samanaikaisesti pari-kolme huonoa lohikesää, tulee markkinatilanne muuttumaan sähäkämmin kuin kukaan arvaakaan.

​

Minä ymmärrän huolen Tenon lohikantojen tulevaisuudesta. Sitä minä en ymmärrä, että miksi kukaan ei ole huolissaan kuntamme elinkelpoisena säilymisestä. Tenon lohi -ja nimenomaan vapavälineillä pyydettynä- on hyvin keskeinen voimavara Utsjoen kunnalle ja kuntalaisille.

​

On tuhoon tuomittua tuudittautua vanhaan uskomukseen siitä, että kalastusmatkailijat tulevat tänne, koska Teno on aina Teno.

​

Suurimmalle osalle urheilukalastajista ei ole merkitystä sillä, taisteleeko siiman päässä kymppikiloinen Tornionjoen vaiko Tenon lohi. Sillä on merkitystä, että siiman päässä kamppailee lohi.

​

Yhä useammalle kalastusmatkailijalle on merkitystä palvelun laadulla. Tenolla yrittäjien ei ole tarvinnut panostaa palveluiden ja laadun kehittämiseen, koska uusien yrittäjien on täysin mahdotonta aloittaa toimintaa. Kilpailua ei käytännössä ole ollenkaan.

​

Uudessa tilanteessa kilpailu Tornionjoen ja Tenon välillä on lähtökohtaisesti huono. Tornionjoesta ison lohen saaminen on huomattavasti helpompaa kuin Tenosta, kalastussäännöt ovat helpommat ja kalastajaystävällisemmät kuin Tenolla ja ajomatka on 4-6 h lyhyempi.

​

Tornionjoen lohikannan elpyminen tulee laskemaan kalastusmatkailun Tenon loheen kohdistamaa painetta huomattavasti. Pitkällä ajalla se tulee vähentämään myös verkkokalastusta, koska verkolla pyydetylle lohelle ei löydy enää yhtä helposti ostajia.

​

​

Kojamokarnevaalit

perjantaina 10. elokuuta 2012 klo 05.50

​

Hetki vain ja lohi laskullansa käy elokuinen yö kohti sumuista aamua ja aurinkoista päivää. Lohimiehen mieli on iloinen eikä hymyä tarvitse kaivaa esiin vanhoilla puujalkavitseillä.

​

Kesän ensimmäinen kojamoyö on takana ja edessä rauhaisa, ansaittu yöuni. Kojamon päälle se nukuttaa aina hyvin. Torpan kellarissa köllöttää kolme kalaa, joista suurin painoi 17,6 kg.

​

Pakkasta oli pari tuntia sitten -2 astetta ja rantasaunalle menevä vesiletku on jäässä jo toisena yönä peräkkäin. Tenolla oli kylmää, mutta lohimiehen mieltä herkistävän kaunista.

​

Tämän yön kojamokarnevaaleja juhlittiin Patokosteen-suvannossa. Jouni Saijets sai klo 23.30 suvannon alaosasta keskeltä jokea perholla kojamon, joka painoi 17,6 kg.

Kala oli jo kolmas samalla perholla tänä kesänä saatu kojamo. Kaksi kojamoa samalla vieheellä olisi vielä sattuma, mutta kolmas ei -kyseessä on siis ottipeli.

​

Seuraavana veneenä suvannon laskenut Wanhan Osman sinilaitainen petrasi kojamokarnevaaleja täsmälleen saman painoisella, mutta lyhyemmällä kojamolla. Ottivieheenä oli minun sitomani puna-musta perho. Kaksi noin isoa kojamoa samasta paikasta lähes samanaikaisesti ei ole ihan jokapäiväistä.

​

Veneitä oli erittäin vähän. Yläkönkään ja Osman välillä oli yhteensä 7 venettä. Kolme venekuntaa sai kalan, joten hyvällä suhteellisella osuudella oltiin pyytämässä. Hiirolan Vesa sai Kuusiniemenväylästä kaksi tinttiä.

​

​

Tuoksuu lohelta

perjantaina 10. elokuuta 2012 klo 22.55

​

Perjantai-ilta laskeutui jokilaaksoon lämpimänä. Ilman lämpötila on vielä +12 astetta. Taivaalle kertyy koko ajan lisää harmaata pilviverhoa. Alkuillasta puhaltanut tuuli on tyyntynyt. Ilmassa leijuu vahvasti hyvän lohiyön aineksia.

​

Yöt ovat olleet tällä viikolla kylmiä. Viime yönä oli paikoin niin sankka sumu, että ranta hävisi näkyvistä muutaman aironvedon aikana. Valtaosa lohensoutajista lopettaa kalastuksen sumun noustessa joen ylle. Tämä on turhaa, sillä sumu on parhaimmillaan aivan loistava lohikeli.

​

Kirkas, kuulas taivas ja joen yllä haituvina haahuileva kylmä usva eivät ole paras yhdistelmä lohen saantia ajatellen. Aamuyöllä usva muuttuu usein kosteaksi, vettä tihkuvaksi sumuksi. Sumu voi olla niin sakea, että joella on vaikea liikkua lähes nollanäkyvyyden takia. Silloin on erinomainen keli pyytää lohta.

​

Sankassa, käsin kosketeltavassa sumussa, joka tiivistyy pieniksi, jänteviksi vesipisaroiksi veneen pinnalle, lohi nousee matalaan. Lohimiehen kannattaa kulkea lohien perässä ja soutaa metriä matalampia paikkoja.

​

Osman lähivesillä paras sumukelin soutupaikka on Kaava ja nimenomaan Kaavanranta eli Suomen puoleisen rannan lähivedet. Myös Osmannuora ja Norjanväylä ovat soutamisen arvoisia. Ylempänä, Kuoppilas- ja Paddasuvannossa kannattaa sumussa soutaa keskivirran Suomen puoleisen matalan päällä.

​

Suvantoja soudettaessa kääännökset ulotetaan rannan puolella aivan matalaan ja suvantojen alapäässä soudetaan aivan matalan niskan päälle asti.

​

Sumussa pyytäviä ovat punarunkoiset, harmaa- tai ruskeasiipiset perhot. Vaapuista muikku, hilepunainen, punapää, tuliperse ja Pentin Uistimen tumma rautu toimivat hyvin. Vaapun pitäisi olla mahdollisimman pintauintinen.

​

​

Hupiajelua

lauantaina 11. elokuuta 2012 klo 22.45

​

Ilman lämpötila on vielä +13 astetta. Taivas on ohuen, harmaan pilviverhon peitossa ja tuuli on tyyntynyt. Keli on niin lupsakka kuin se elokuussa voi vain olla.

​

Koko kesäkuun tuuli armotta ja kovaa, säälittä pohjoisesta. Nyt on mukava soudella, vaikka kalatapahtumia on harvassa. Näin hyvällä kelillä on mukava olla joella. Kyllä se lohi sieltä tulee, kun vain jaksaa yrittää.

​

Lohensoutu ei ole enää muodissa Utsjoen nuorten keskuudessa. Yhden käden sormilla pystyy laskemaan ne nuoret miehet, jotka harrastavat lohensoutua. Kalastusvaatteita ei edes pueta päälle, jos kukaan ei maksa Tenolla haaskatusta vapaa-ajasta. Niin se vain on.

​

Elokuun 20. päivän jälkeen pitää soitella kännykällä, jos haluaa jutella toisen paikallisen lohestajan kanssa. Yöaikaan saan soudella niin yksin, että välillä pelkää jo omia ajatuksiaankin.

​

Tämän päivän iltasoutu kului hyvissä merkeissä, mukavan seurustelun ja pähkäilyn merkeissä. Hannunväylässä kuiten hyppäsi yksi tintti, vaikutti hyvin elävältä.

​

Juuri tällaiset ajat, kun lohi on tiukassa, erottavat lohimiehet sohvalla makoilevista juuttisäkeistä. Lohenkalastuksen luonteeseen kuuluu ajoittainen hiljaiselo. Lohenkalastus on helppoa, kun joessa vain on paljon lohta. Nyt lohta on vähän ja sen eteen joutuu tekemään töitä.

​

Hiljaisenakin aikana Teno voi palkita sitkeän yrittämisen. Yksi kunnon kojamon, elämäsi lohi pelastaa koko viikon. Pitkässä juoksussa onnistumiset nousevat sitä arvokkaammiksi, mitä enemmän niiden eteen on uhrautunut. Suvantojen kätköissä on isoja kojamoita, on vain ajan kysymys, milloin joku onnekas lohimies räjäyttää pankin.

​

​

Klemman keliä odotellessa

sunnuntaina 12. elokuuta 2012 klo 11.40

​

Lohikesän toiseksi viimeinen viikko lähenee vääjäämättä loppuaan. Teno on jo hiljentynyt pyhän viettoon. Muutama venekunta on vesillä. Ilta ja yö olivat hiljaisia hyvästä lohikelistä huolimatta. Taivas on edelleen pilvessä, lämpötila on +14.

​

Käytän usein termiä ”Klemman keli”. Klemma on minun ylivoimaisesti paras ottiperhoni kesän jälkimmäisen puoliskon kalastukseen. Klemman keli on silloin, kun on tyyntä, taivas on harmaan pilviverhon peitossa ja vettä tihuuttaa tai sataa kohtalaisesti. Klemman keli voi olla päivälläkin, mutta viimeisen päälle parhaimmillaan se on yöllä.

​

Sidoin ensimmäisen Klemman Osman Niilon piharakennuksessa heinäkuun 3. viikon sunnuntai-iltana kesällä 2001. Sidoskelin illan perhoja kihonani Markku Frilander. Uusi perho huokui jo sidontapenkissä ollessaan vahvaa ottiperhon olemusta.

​

Ensimmäinen Klemma oli sidottu 2/0 Mustadin 80500 -koukkuun. Ensimmäisen lohen Klemma antoi toisella uittokerrallaan. Saukkokuopasta iski lohi kovassa vesisateessa illalla puoli yhdentoista aikaan.

​

Koukkasin vapamiehenä toimineen Väinön elämän suurimman lohen veneeseen Kylmäkaltionsuvannon yläpäässä. Lohi painoi 11 kg.

​

Hyväksi ottiperhoksi osoittautunut uusi perhomalli sai nimensä elokuun alussa 2001. Naapurin poika, Klemet Halonen, täytti 50 vuotta. Annoin armoitetulle lohimiehelle syntymäpäivälahjaksi nimikkoperhon, Klemman. Hyvin ovat molemmat, mies ja perho,  jatkaneet lohien narraamista Osman lähivesillä, legendoja jo eläessään.

​

Olen luvannut julkistaa Klemman sidontaohjeen saatuani sillä 100 kalaa. Se päivä on lähellä..

​

Ps. Kuvassa ei ole Klemma, vaan kirjailijaystäväni Matti Kettusen perhokokoelmaan kesällä torpan pöydän ääressä sitomani perho.

​

​

Viimeistä viedään

sunnuntaina 12. elokuuta 2012 klo 23.50

​

Lohikesän 2012 viimeinen kalastusviikko alkaa huomenna. Matkailijoiden osalta kausi päättyy maanantaina, 20. elokuuta klo 24.00, mutta käytännössä se päättyy jo ensi sunnuntaina.

​

Lohikesän yhteenvedon aika on vasta reilun kahden viikon kuluttua. Nyt on aika keskittyä rauhassa kojamon pyyntiin ja lohikesän viimeisten rauhallisten soutujen tunnelmaan.

​

Päättynyt viikko jäi hiljaiseksi. Ajoittaisia nousukalojen tuomia piristysruiskeita lukuunottamatta lohisaaliit olivat niukkoja.

​

Se mikä saaliissa hävittiin, voitettiin upeissa olosuhteissa ja tunnelmassa. Vesillä oli vanhan hyvän ajan herrasmiehiä, joilla oli aikaa ja halua nauttia Tenosta ja lohensoudun perinteistä. Lähtöpaikoilla oli hyvä, lupsakka tunnelma ja todella antoisia jutteluita. Makkaranpaisto onnistui joka ilta, aina oli joku tehnyt  tulet valmiiksi. Rannalla oppii lohenkalastuksestakin monesti enemmän kuin vesillä. Muiden lohimiesten kokemukset ovat aina arvokkaita.

​

Tänä kesänä Tenolla on ollut muutenkin aikaisempia vuosia parempi ilmapiiri ja tunnelma. Öykkäreitä, kiilaajia, Euroopan omistajia, niskaan hengittäjiä, tilkuttajia ja kellottajia ei ole näkynyt. Olisivatko he siirtyneet Väylän varteen - moni vanha Väylän soutaja on ihmetellyt tänä kesänä käytöstapojen dramaattista huonontumista.

​

Alkavalla viikolla keskitymme rauhassa kojamon pyyntiin. Suvannoilla on viime päivinä näyttäytynyt monta isoa kojamoa. Minä olen vahvasti sitä mieltä, että kunnon kojamoa kannattaa pyytää, vaikka ei joka viikko saisikaan. Yksi omassa veneessä pötköttävä reilun kokoinen kojamo kruunaa kenen tahansa lohiviikon.

​

​

Aurinkoisen lämmintä

maanantaina 13. elokuuta 2012 klo 21.15

​

Yksi kesän kauneimmista ja lämpöisemmistä illoista on ilahduttanut lohestajia ja muita kylän miehiä. Lämpötila on edelleen lähellä kahtakymmentä astetta ja aurinko paistaa sinitaivaalta. Muutama silkinohut pilviharso on nousemassa taivaalle. Yö saattaa pysyä lämpimänä, jos pilviharsoa kasvaa enemmän.

​

Kävin kuvaamassa Pässinivan ja Nuoran välistä jokialuetta. Veneitä oli vain niin vähän vesillä, että kuvauskohteita ei ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

​

Viime viikolla kalatapahtumia oli vähän, mutta silti kaksi väriä nousi vaapuissa ylitse muiden. Tuliperse (musta etuosa ja oranssi takapää) ja Kultakala olivat useamman saadun lohen lisäksi myös monen tärpin ja karkuutuksen alulle saattajina. Perhoista erilaiset pikkumustat ja puna-mustat olivat pyytävimpiä.

​

Vesi on nyt hyvässä laskuvauhdissa kuukauden edestakaisin heilumisen jälkeen. Suvantojen soutuolosuhteet paranevat huomattavasti jo 10-15 sentin vedenlaskun myötä.

​

​

Lohi, hopeinen ihme

tiistaina 14. elokuuta 2012 klo 19.45

​

Lohikesän viimeinen viikko hellii ihmisiä, mutta ei armahda lohimiehiä. Tänään oli kesän kaunein päivä. Lämpötila nousi +22 asteeseen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuulikin tuntui lempeältä.

​

Tänään näin sellaista, mitä en ole koskaan ennen Tenolla nähnyt. Stuhtsannuoran yläpäässä korkean rantatörmän päällä seistessäni vedessä vilahti hopeinen välähdys. Jäin katsomaan veteen ja pian hahmotin ison lohen hahmon.

​

Lohi oli pienessä montussa laajan matalan väylän yläosassa. Seurasin lohta yli varttitunnin ajan. Sinä aikana se lähti kerran liikkeelle, nousi montun yläreunaan, siirtyili hieman sivuttain ja pyörähti sitten kyljelleen ja rauhallisesti montun reunaa seuraillen ui sen alaosaan ja siitä edelleen keskelle monttua omalle paikalleen.

​

Lohi oli todella iso ja aivan kirkas. Jostain kumman syystä se oli harhautunut matalaan Stuhtsannuoraan ja pysähtynyt alueen ainoaan monttuun, jossa vettä on tosin alle metrin verran.

​

Tämän illan taktiikka ratkesi jo päivällä Stuhtsannuoran törmällä. Soudan yöllä Kuusiniemenväylästä alavirtaan aina Patokosteensuvantoon saakka. Iso, kirkas lohi voi saada aikaan liikettä, joka johtaa iloiseen lohimiehen rakkaimman sinfonian sulosointuihin.

​

Gorbatsov eli oikeammin Gorbuscha on jälleen Tenolla. Viimeisen viikon aikana Osman lähivesiltä on tullut saaliiksi jo kolme ”Gorbatsovia” eli kyttyrälohta.

​

Kyttyrälohet ovat pieniä, kilon kahta puolta olevia kaloja, joita nousee silloin tällöin Tenoon. Nimensä tämä Tyynen Valtameren lohilaji on saanut uroksille ennen kutua kasvavasta selkäkyttyrästä. Kyttyrälohi käy pinnassa meidän omista lohikaloistamme selvästi poikkeavalla tavalla. Se mulahtaa hyvin nopeasti pinnassa hyppäämättä.

​

Lohiviikko on alkanut todella hiljaisissa merkeissä. Joella on mukava soudella, mutta lohet eivät siimoja mittaile eivätkä jarruja testaile.

​

​

Taimenta ja tinttiä

keskiviikkona 15. elokuuta 2012 klo 05.05

​

Kesän kaunein päivä muuttui illasta lohimiehen mieleiseksi pilviseksi yöksi. En malttanut istua torpalla ratkomassa amerikkalaisten insinöörien luomia ongelmia, vaan kävin yösoudulla.

​

Lähdin Wanhan Osman rannasta puoli yhdeltä ja ajoin Lokkikivelle. Yö oli jo yllättävän hämärä, mutta ajo sujui vanhasta muistista. Vesi on laskenut muutaman päivän aikana jo noin 15-17 cm.

​

Veneitä oli hämmästyttävän vähän. Osmassa oli kolme venettä, Kuoppilassuvannossa yksi ja Kuusiniemenväylässä yksi vene. Tilaa oli yllinkyllin.

​

Reilun kahden tunnin aikana minulla oli neljä tapahtumaa. Porsinjokisuulla Leevi sai hetken kyytiä, mutta kala ei tarttunut. Hetkeä myöhemmin Leeviä vietiin uudestaan, veneeseen nousi 800-900 gramman painoinen taimen,jonka laskin takaisin.

​

Paddasuvannon yläpäässä kala oli hetken kiinni 2/0 Klemmassa. Suvannon alapäästä, Törmänpääkojamon paikalta samaan Klemmaan iski tintti, jonka otin huomiseksi lounaaksi.

​

Pilvisessä, lämpimässä yössä yksin soudellessani mietin lohikesän kokonaiskuvaa. Suvannot ovat nyt hiiren hiljaisia, ei loiski kojamot eikä hypi marjukset. Erinomainen tinttikesä ei ole hyvä lohikesä. Silti on todennäköistä, että joku saa vielä tällä viikolla lähivesiltä elämänsä kojamon. Vesillä on monta kokenutta lohimiestä, joiden siimoista löytyy hyviä Niemivaaran vuolemia puukaloja, punaisia Uippoja ja vanhoja Nils Master Spearheadeja eli Sivutissi-Nilsuja.

​

​

Valovandalismia

torstaina 16. elokuuta 2012 klo 03.50

​

Hiljaista on harrastustoiminta Euroopan suurimmalla lohijoella. Onneksi on kännykkä keksitty, että pystyy seurustelemaan muiden lohimiesten kanssa. 

​

Nyt oli jälleen kelin puolesta hyvä lohiyö. taivas oli parhaimmillaan kauttaaltaan harmaan pilviverhon peitossa. Välillä pohjoisen taivas oli selkeä ja taivaan tähdet tuikkivat kirkkaasti. Lämpötila on vieläkin +5 astetta.

​

Soudin kotisuvannon kaksi kertaa. Saaliina oli yksi hyvä painautus ja kaksi tinttiä. Paavo Autereen venekunta sai Osmannuorasta tintin. Minä sain tintit Wanha Osma -vaapulla ja vanhalla Ronkaisen -väri Joonaksella. Paavon venekunta sai kalansa ”Pilikulla” eli mustalla perholla.

​

Virranniemen Antilla oli hyvä yritys päästä lohen kanssa sinuiksi. Hän tartutti Matinkiven alapuolelta hieman puoli kolmen jälkeen noin kympin kalan. Lohi otti Klemma -jäljitelmään. Kala karkasi tovin väsytyksen jälkeen ja Antti jatkoi höyhensaarille Nestorin majalle.

​

Elokuun hämärtyvät yöt nostavat jälleen esille sukupolvien väliset kulttuurierot.  Vanhoissa mökeissä valot on sijoitettu huomaamattomiin paikkoihin. Uusissa mökeissä valoja on roskittu sinne sun tänne. Osmaa on yön pimeydessä ikävä soutaa, kun Suomen puoleisella rantatörmällä loistavat kirkkaat pihalamput. Turhat valot pitäisi sammuttaa yöksi.

​

​

Kortsamin kojamo

torstaina 16. elokuuta 2012 klo 13.40

​

Viime yön saalistiedot ovat tarkentuneet aamupäivän aikana. Yö on ollut selkeästi paras pitkään aikaan. Tinttejä, joista osa on ollut kirkkaita, on saatu pitkin jokea, myös muutama jalka.

​

Kortsami antoi yöllä komean kojamon. Tenolla viidettä kertaa oleva, mutta vasta toista kertaa veneestä kalastava Tuomas Hautamäki tartutti klo 00.55 Kortsaminpuron hieman alapuolelta, noin 30 metriä Norjan rannasta ison lohen. Muut vieheet ylös kelattuaan Tuomas luuli jo lohen karanneen, mutta siimaa ylös kelatessaan hän huomasi lohen vain tulevan venettä kohti. Väsytys sujui mallikkaasti koukkausta ja papin siunausta myöten.

​

Kojamo painoi 20,5 kg, pituutta sillä oli 123 cm. Lohi iski nro 4 kaksihaaraiseen koukkuun sidottuun Green Butt -perhoon.

​

Onneksi olkoon Tuomas! Kojamo oli hänen ensimmäinen Tenonlohensa. Aikaisemmin hän on saanut vain yhden lohen, Väylältä 4,4 kg kalan aikaisemmin kesällä.

​

​

Lossisuvannon kojamo

perjantaina 17. elokuuta 2012 klo 12.15

​

Viime yö oli luonnonolosuhteiden perusteella tämän elokuun ylivoimaisesti paras lohiyö. Lohimiehillä kävi vähän samalla tavalla kuin suomalaisilla urheilijoilla Lontoon olympialaisissa - hyvistä olosuhteista huolimatta tulosta tuli vain harvoille onnistujille.

​

Historian vahvaa havinaa oli ilmassa Jari Säkkisen soudellessa aamulla Lossisuvannon rauhallisella pinnalla. Hän sai aamulla varhain, kun keli oli parhain elämänsä lohen. Kojamolla oli painoa 20,24 kg ja pituutta 127 cm.

​

Lohi otti pitkään, kolmekoukkuiseen JMK-vaappuun, joka on kuusamolaisen Juha Kyrönkarin kätten työtä.

Juhan isä, kelloseppä Matti Kyrönkari, tutustui Tenojoen lohensoutuun Lossisuvannossa legendaarisen Pappa-Hildenin opastamana vuonna 1958.

​

Lohensoudun Matti osasi jo ennen Tenolle tuloaan. Merikosken rannalla kasvanut poika sai oululaisen perinteen mukaiset lohensoudut opit isänsä kyydissä. Merikoski kuohui noihin aikoihin vielä vapaana ja lohta riitti innokkaan lohensoutajan perheessä yllin kyllin.

​

Tämä yhden innokkaan lohimiehen onnistuminen, ison kojamon saaminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka pitkät ja kunniakkaat perinteet suomalaisella lohensoudulla ja vaapun valmistuksella on. JMK-vaapussa elää kolmen osaavan lohensoutajasukupolven perinteet Merikosken, Tornionjoen, Kuusamon taimenkoskien ja Tenon kalastuksesta.

​

​

Päättäjäiset

perjantaina 17. elokuuta 2012 klo 22.08

​

Lohikesä 2012 lähenee kalastusmatkailijoiden osalta päätöstään. Viimeiseksi viikonlopuksi on tullut vielä kiitettävästi soutajia hyvästelemään Tenoa. Lämmin päivä jätti jokilaaksoon lämpimän illan. Taivas on harmaan pilviverhon peitossa eikä tuulen henkäystäkään kuulu. Olosuhteet ovat mitä parhaimmat kojamon pyyntiin.

​

Vesa Hiirola sai Osmasta viime yönä ison tintin ja vajaan kahdeksan kilon lohen. Tänä yönä on hyvin todennäköistä, että joku onnekas saa Osmasta kojamon. Osmassa oli hetki sitten 5 venettä, joten aivan hiljaiselosta ei kalastajien suhteen voida puhua. Osman soutajat poikkeavat muista Tenon soutajista juuri siinä, että he kalastavat uskollisesti ja hyvillä mielin myös vaikeina aikoina.

​

Ensi viikolla saan soudella Osmansuvannolla yöni yksin. Päiväsaikaan suvannolla on sentään joku naapureista soutamassa, mutta öisin saan harrastaa yksin.

​

Pimeässä soudettaessa on tärkeätä, että sama kela on aina samassa vavassa ja sama vapa aina samalla paikalla. Vieheiden tulee olla varmakäyntisiä ja siimapituudet aina samalla tavalla. Pimeässä viehettä ylös kelatessa on helppo laskea kammenkierrokset, jolloin vieheen ylösotto on vaivatonta. Yökalastuksessa ei kannata harrastaa koekalastusta, vaan silloin luotetaan vanhoihin varmoihin vehkeisiin.

​

​

Viimeinen yö

lauantaina 18. elokuuta 2012 klo 20.45

​

Puolipilvinen, viileä keli saattelee lohimiehiä lohikauden viimeisen yön koitoksiin. Yöksi on luvassa lähes nollakeliä. Wanhan Osman sinilaitainen laivasto on silti lähdössä vesille iloisin mielin ja toiveikkain odotuksin.

​

Virranniemen Antti sai viime yönä Kivikoskesta Niileksen kiven yläpuolelta Norjan rannasta 8,7 kg lohen 2/0 koukkuun sidotulla Klemmalla.

​

Osmassa on veneitä ruuhkaksi asti, muualla on hyvin rauhallista. Valtaosa lohimiehistä on jo lopettanut tältä kesältä. Sorsajahti alkaa maanantaina, sen jälkeen maalinnunmetsästys, hirvijahti. Erämiehille ja -naisille on tulossa vuoden odotetuin kausi.

​

Erämaa tarkoittaa nykyään aivan muuta kuin entisaikaan. Ruotsin vallan aikana taloille ja ansioituneille henkilöille annettiin erityisoikeuksia jollekin tietylle alueelle pyytää riistaa. Erämaa tarkoitti aluetta, jolla käytiin erällä. Nykyään erämaa tarkoittaa laajaa luonnontilaista ja asumatonta aluetta. Synnyinpitäjässäni Kuusamossa puhutaan selkosesta.

​

​

Joutsenlaulun aika

sunnuntaina 19. elokuuta 2012 klo 23.05

​

Lohikesän viimeinen viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä. Osma antoi vielä tänään pari tinttiä. Lohiluokan kaloja näkyi pinnassa ja väliin pinnan yläpuolellakin, mutta ei veneessä.

​

Kalastusmatkailijoiden osalta kausi päättyy huomenna klo 24. Paikalliset saavat lohestaa elokuun saakka.

​

Kesä 2012 oli huono lohikesä, mutta hyvä tinttikesä. Odotan mielenkiinnolla talvella julkaistavia RKTL:n tilastoja päättyvästä lohikesästä. Kalastajia oli vesillä selvästi aikaisempia kesiä vähemmän, minkä luulisi näkyvän myös lupamäärissä.

​

Lohijalkojen suhteen kesä on ollut todella hyvä. Tämä oli ennakoitavissa jo keväällä norjalaisten päätettyä rajoittaa omaa kulkutustaan.

​

Tinttien suhteen kesä oli hyvä. Lohien suhteen kesä oli huono tai jopa todella huono. Kolmen merivuoden kalojen pieni määrä näkyi ja tuntui. Isojen kojamoiden suhteen kesä oli kohtalaisen hyvä.

​

Jatkan itse kalastusta elokuun loppuun asti. Käyn päivittäin pari-kolme tuntia tavoittelemassa isoa kojamoa. Osmassa on iso kojamo, jonka kanssa olisi mukava tehdä lähempää tuttavuutta.

​

​

Haikeus Tenon yllä

torstaina 23. elokuuta 2012 klo 05.50

​

Syksy leijuu ilmassa, tarttuu jo koivujen oksille, kättelee kylmällä kouralla. Pakkasta on -4 astetta. Teno virtaa uomassaan sankan sumun suojassa, tuuli kerää vielä voimia yöpuulla.

​

Kaunista on, kun torpan pihapiirissä kävelen ja joelle haikein mielin katselen. Veneet ovat jo niityllä, vavat ja kelat aitassa. Kesäiset lohivieraat ovat kaukana etelässä arkisissa askareissaan.

​

Lohikesän päättyminen on aina yhtä haikeaa, vaikeaa paluu takaisin lohikesän jälkeiseen elämään. 11 viikon kiivastahtinen lohikesän syke ja tunnelma, hienot yöt Tenolla, jännittävät hetket räikän rallattaessa lohen väsytyksen tiimellyksessä -yksi yö ja lohikesä on ohi.

​

Lohtuna lohimiehen on vielä kisa kanssa suvannon valtiaan, kojamoista suurimman. Ensimmäiset yksin soudut suvannolla eivät paljoa luvanneet: vaikea on kissa ja hiiri -leikkiä olla, jos kojamo ei anna itsestään mitään merkkiä.

​

Tänään käyn katsomassa ylävirran suvantoja. Vanhaan hyvään aikaan joka syksyiset veneenhakumatkat Yläkönkäältä Osmaan olivat aina antoisia lohireissuja. Osman Niilon perinteitä kunnioittaen teen tänäkin kesänä ainakin yhden pitkän laskun Könkään alta Osmaan.

​

Takavuosina sauvoimet haettiin Norjan puolen etelärinteiden haavikoista. Erityisen hyviä sauvoin-haapoja kasvoi Aittikosken alapään kohdalla Norjan puoleisen tunturin rinteessä. Nykyään useimmat lohestajat käyttävät männystä tehtyä sauvointa. Sauvoin on välttämätön lohiveneessä. Matalista rannoista liikkeelle pääsy on helpointa tehdä sauvomalla.

​

Aivan liian usein näkee lohestajan käyttävän nostokkoukkua tai airoa sauvomiseen. Nostokoukun varsi voi vaurioitua ja pettää myöhemmin lohimiehen elämän suurimman kojamon koukkaamisessa. Airon pää ei kestä sauvomista, vaan se rispaantuu, minkä jälkeen airo vettyy ja menee nopeammin huonoksi. Lohiveneessäkin jokaisella esineellä on oma, tärkeä tehtävänsä.

​

​

Kojamoa nopeammat

perjantaina 24. elokuuta 2012 klo 04.20

​

Tulipa todettua, vieläpä useamman kerran yhden yön aikana, että tintti on  kojamoa nopeampi. Ajoin kymmenen uutisten jälkeen ylös, Kuusiniemenväylään. Soudin koko ajan alavirtaan, Kuusiniemenväylän, Porsinväylän, Patokosteensuvannon, Paddasuvannon ja Osman.

​

Sain kolme tinttiä ja yhden lohijalan. Lohijalka iski Leeviin klo 23.14 Kuusiniemenväylän alaosassa. Ensimmäinen tintti ihastui 2/0 Klemmaan Porsinjokisuulla. Toinen tintti tuli Patokosteensuvannon yläpäästä, sähkölinjan yläpuolelta jälleen Leevillä. Kolmannen tintin sain Ronkaisen -väri Joonaksella Paddasuvannon yläpäästä klo 02.07.

​

Lohista ei näkynyt evääkään. Hiljainen on lohimiehen näyttämö.

​

Pilvinen keli muuttui pikku hiljaa selkeämmäksi. Tällä hetkellä lämpömittari näyttää jo miinusta, tosin vain asteen verran. Taivaalla on vielä niin paljon pilviä, että monen asteen pakkasta ei ole odotettavissa.

​

Elokuun lopun lohensoutu ei ole suurten joukkojen laji. En nähnyt ketään muuta vesillä. Veneetkin on pääosin nostettu jo törmälle. Teno on alavireisen hiljainen joki ilman rannoilla ja suvannoilla olevia lohiveneitä.

​

​

Ellinpolkua ilta-auringon lämmössä

sunnuntaina 26. elokuuta 2012 klo 23.15

​

Teno on hiljentynyt syksyä ja lohen kutua odottamaan. Rannoilla on enää vene siellä, toinen toisaalla. Valtaosa veneistä on nostettu talviteloille.

​

Lähes kaikki lohiveneet ovat nykyisin vanerista valmistettuja. Veneet käsitellään joka kevät terva-puuöljy seoksella, johon lirautetaan vielä pikkaisen tärpättiä. Syksyllä veneet pestään. Parhaimman pesutuloksen saa painepesurilla. Se irrottaa hiekan, pinttyneen lohen veren ja mullan tehokkasti avaten samalla vanhankin puun pintaa.

​

Useimmat veneet säilytetään talven yli ylösalaisin pukkien päällä rantatörmällä. Osman ja Wanhan Osman sinilaitaiset lohiveneet säilytetään venekatoksessa, joka on ainoa kunnon suojan veneelle antava säilytystapa. Minun omassa venekatoksessani veneet ovat oikein päin, jolloin ne pääsevät kuivamaan talven aikana mahdollisimman hyvin. Osman Niilo rakensi Osman niitylle kunnon venekatoksen jo 1980 -luvulla. Lohivene on lohestajan tärkein työkalu, jota tulee kohdella ja säilyttää sen arvon edellyttämällä tavalla.

​

Viikonloppuna oli aivan fantastisen upea kesäinen sää. Lämpötila kohosi molempina päivinä +20 asteen lukemiin ja aurinko porotti lämpimästi. Osmansuvannolla kävi naapurin poika, Klemet Halonen vaimonsa Sirpan kanssa soutelemassa ajan kuluksi. Kuntun Lasse kävi lauantaina hakemassa perheelleen syömäkalan ennen veneen talviteloille nostoa.

​

Kävimme tänään kävelemässä Ellinpolkua Aittikosken kodalle ja takaisin. Ilta-auringon lämmössä oli mukava ulkoilla. Ellinpolku lähtee Tenontien varresta, lomakylä Lomatärpin tien varresta ja kulkee kauniilla mäntymetsän verhoamalla kuivalla kankaalla. Matkaa autolta kodalle kertyy noin 1,9 km. Polku kulkee mäntymetsäisessä maisemassa, jollaista ei uskoisi Utsjoelta löytyvän.

​

Ellinpolku on erinomainen tunnin-kahden ulkoiluretken kohde. Mukaan kannattaa varata eväät ja juomaa, makkaran paistokin onnistuu, sillä kodalla on aina hyvää polttopuuta.

​

​

Kaunis on elokuinen kesäpäivä

maanantaina 27. elokuuta 2012 klo 16.40

​

Aurinko armas taas lämpöänsä meille suo ja luontoa kauniisti valon ja varjon leikein esiin tuo. Lämpötila on lähellä kahtakymmentä astetta jo kolmantena päivänä peräkkäin. Mukava on kauniina päivänä pihatöissä askarrella.

​

Lohikesän viimeinen viikko alkaa tänä iltana. Paikallisilla on vielä neljä vuorokautta aikaa kalastaa Tenonlohta. Kalastuskausi on kaikilta ja kaikenlaisen kalastuksen osalta ohi perjantai-iltana klo 24.00.

​

Viime vuosina on aina tämän tästä noussut esiin vaatimuksia kalastuskauden lyhentämisestä. Käytännössä kalastuskausi loppuu jo nykyisellään elokuun 20. päivänä, koska sen jälkeen joella käy enää muutama kalastaja ja hekin soutavat hyvin laiskalla tahdilla.

​

Elokuun lopun isojen kojamoiden pyynnillä ei ole mainittavaa vaikutusta Tenon lohikannnoille. Alkukesän Ala-Tenon kalastuksella saaliiksi saadaan runsaasti kolmen merivuoden lohia, joista valtaosa on naaraita. Juuri naaraskaloista on pulaa.

​

Viime vuosien aikana elokuun lopun kojamonpyynnissä kokonaissaalis on ollut koko Suomen puoleisella Tenolla vain muutamia tai korkeintaan muutamia kymmeniä kojamoita. Alkukesästä yksi venekunta saa huippupäivänä kulkuttamalla enemmän lohia, kuin kaikki soutajat yhteensä elokuun viimeisten päivien aikana.

​

Wanhan Osman lohikellari on nyt lähes valmis. Siitä puuttuu enää väritasoite koskea ylös nousevan lohen ympäriltä. Komeaksi ovat naapurit ja kylän miehet kellaria kehuneet. Lohikesän 2012 aikana kellarissa piipahti yhteensä 126 kalaa, joista 20 oli lohiluokan kaloja. Yksi lohi oli yli 20 kg, 3 lohta yli 15 kg.

​

​

Vuoron vaihto suvannolla

keskiviikkona 29. elokuuta 2012 klo 01.10

​

Yllättävät tilanteet ovat lohensoudun suola. Iltasoudun päätteeksi kohtasin täysin ennalta-arvaamattoman ja yllättävän näyn.

​

Soudin suvannon kertaalleen ajan kanssa läpi. Yhtään hiljaisempi ei joki olisi voinut olla. Ei näkynyt minkäänlaista kalaa, ei vedessä, vedenpinnassa eikä ilmassa. Mukava oli silti soudella iltahämärän leppeässä rauhassa.

​

Soudun lopetettuani ajoin moottorilla tyhjäkäynnillä alavirtaan. Suvannolta Osmanrantaan matalan yli valuessani kohtasin puolitoista metrisen kojamon.

Kala nousi uimaan selkä pinnassa venerannan yläpään montusta matalaan noustuaan. Se ui majesteetillisen rauhallisesti suoraan eteenpäin välittämättä tippaakaan vastaan tulevasta veneestä.

​

Ohitimme toisemme kuin kaksi vierekkäistä raidetta ajavaa junaa. Kojamo jatkoi viivasuoraan kohti suvantoa. Minä pyöräytin veneen ympäri ja käännyin sen perään. Kojamo kiihdytti vauhtiaan, mutta ui selkä edelleen pinnassa pitkän matkan. Suvannon syvempään veteen päästyään se hävisi näkyvistä hitaasti kuin ydinsukellusvene.

​

Olihan sykähdyttävä, lohimiehen pulssia nostattanut kohtaaminen. Suvannon valtias palasi riijuureissultaan takaisin kotivesille suvannon isännän palatessa takaisin torpalleen.

​

Kojamo oli puolentoista metrin mittainen, paksuselkäinen ja ehyteväinen. Se ei ollut tulossa alavirrasta uusille vesille, vaan oli selvästi takaisin omalle asentopaikalleen palaamassa oleva yksilö - Osman kojamo.

​

En palannut takaisin suvannolle soutaakseni uudestaan. Minä en usko kojamon pyynnissä lottovoittoon. Minun tuurillani se olisikin aivan turhaa. Pyydän kalaa, jonka tunnen jo entuudestaan. Kohtaamaani kojamoa en ole nähnyt aikaisemmin, enkä tunne sen tapoja. Tämä oli ensikohtaaminen, jonka ansiosta tiedän nyt vastustajani.

​

Luonnonmerkkien perusteella minun hetkeni on torstai-iltana. Silloin annan Leevin, Luotto-ongen, Klemman ja Nimikkoväri-Joonaksen uida kojamoa kiusoittelevasti suvannon hiljaisessa virrassa.

​

Vesi on nyt Osman soutua ajatellen hyvällä korkeudella. Matinkiveä näkyy noin 85 cm. Kojamokivien yli ei voi enää soutaa, vaan vene ottaa kiinni kumpaankin kiveen.

​

​

Kuutamolla

perjantaina 31. elokuuta 2012 klo 09.40

​

Lohikesän viimeinen täysi lohiyö oli luonnon suurta spektaakkelia koko taivaankannen täydeltä. Pilvetön taivas antoi täysikuulle ja avaruuden tähdille tilaa luoda valoansa luomakunnan iloksi.

​

Kuun valo oli niin kirkas, että koko yönä ei tarvinnut harkitakaan lampun käyttämistä. Vieheet oli helppo nähdä ja jopa vapojen kärjistä pystyi seuraamaan vaappujen uintia. Keltaiset siimat näkyivät kohtalaisen hyvin.

​

Yön aikana näkyi lukuisia tähdenlentoja. Puoli kahden aikana, Halosenväylässä yöllisillä riijuureissuilla mahdollisesti liikkuvia kojamoita etsiessämme, saimme nauttia taivaanlaen halkaisseen revontulen iloista väriläiskettä. Taivaanvalkeat räiskyivät vain varttitunnin ajan ja hävisivät sitten nopeasti. Kovin usein ei lohensoudussa saa revontulia ihailla.

​

Yö vahvisti edelleen kuvaa päättyvästä lohikesästä. Kuusiniemenväylässä ja Porsinjokisuulla hyppi runsaasti yötä tummempia tinttejä ja pari lohijalkaa. Isommasta lohesta ei näkynyt minkäänlaista merkkiä.

​

Patokosteensuvannossa oli toinen venekunta liikkeellä. Ylävirrasta suvannolle valuessamme luulin rannassa olevan käynnissä Hesarin lukutalkoot, kun lamput loistivat kilpaa taivaalla loistavan kuun kanssa. Katulamppujen maan kasvattien lienee vaikea elää ilman keinovaloa -miksi muuten miehet olisivat käyttäneet otsalamppuja niin kirkkaalla kelillä?

​

Yökalastuksessa kannattaa olla ilman lamppua niin pitkään kuin mahdollista. Kirkkaan valon käyttö vie hämäränäön jopa tunniksi. Vieheiden vaihdossa ei tarvita lamppua pimeässäkään. Solmut voi tehdä vaikka sormikopelolla silmät peitettynä. Vieheitä ei koeuiteta pimeässä, vaan kirkkaalla päivänvalolla.

​

Parhaan valon antaa pieni, kapean väriskaalan antava led-valaisin, joka rasittaa kaikkein vähiten hämäränäköä. Esimerkiksi sinertävää valoa antava led-valaisin on hyvä valinta.

​

Toinen venekunta ei soutuamme häirinnyt. Halosen Junnu kertoi pari viikkoa sitten tietävänsä, miten Patokosteensuvannon soutulinjat kulkevat. Viime yönä näin toisenlaisen suorituksen, kun vene souti suvannon läpi käymättä yhdelläkään ottipaikalla. Ajolinjastakaan miehillä ei ollut aavistusta, koska ajoivat keskivirran ja Suomen rannan välistä ylös suoraan soutulinjaamme. Patokosteensuvannossa ajolinja kulkee Norjan puolella.

​

Hämärässä ja erityisesti pimeässä pitää ajolinjoista pitää tavanomaistakin tiukemmin kiinni. Toista venettä ei pimeässä näe. Soutava vene väistää silloin ajolinjalta sivuun, kun kuulee toisen veneen kulkevan moottorilla. Kalaa väsyttävän veneen kannattaa vilauttaa valolla merkki ajavalle veneelle, jos on vaara siimaan ajamisesta. Lampulla ei anneta merkkiä vain sen takia, että ollaan soutelemassa samalla suvannolla.

​

Tänään on joutsenlaulun aika. Kesän viimeinen lasku ja veneen nosto, vieheet aittaan ja haikeus sieluun, lohimiehen mielessä risteilevät kiitoksen ja kaipuun ajatukset. Ihania hetkiä, antoisia elon päiviä ja lohenkalastuksen tuokioita, muistot elävät.

​

​

Sauva- ja tappisoluista

perjantaina 31. elokuuta 2012 klo 13.10

​

Puolipilvisenä päivänä auringon paisteessa torpan kaivon kantta  rakentaessa on aikaa miettiä yöllisiä seikkailuja lohimiesten ihmeellisessä maailmassa.

​

Jokaiselle varusmiespalveluksen suorittaneelle isänmaalliselle suomalaiselle annetaan maamme puolustustaitojen lisäksi myös perustietoja elämässä selviämiseen. Lohenkalastuksessa on hyvä kaivella nuoruusvuosina opittuja asioita arkiseen käyttöön.

​

Armeijan harmaissa karttaa pimeässä tutkailtaessa opimme: Sauvasolujen avulla aistimme valon voimakkuutta harmaan eri vivahteina ja pystymme pimeässä havaitsemaan hyvnkin heikkoja valon lähteitä. Sauvasolujen avulla hämäränäkö on mahdollista. Pimeässä käytetään markkivaloina voimakasta punaista, koska se ärsyttää vain tappisoluja. Näin sauvojen valonherkkyys säilyy eikä silmä sokaistu.

​

Keskiviikkoiltana Osmassa kohtaamani kojamo hävisi näkyvistä suvannon syvempään veteen päästyään kuin saksalainen sukellusvene Englannin kanaalissa 70 vuotta sitten.

​

Sukellusveneen kanssa samassa maaottelussa taistelleiden englantilaisten pommituskoneiden miehistöt viettivät pimeässä huoneessa, jossa oli vain punainen valo, kaksi tuntia ennen Keski-Eurooppaan suuntautunutta yölentoa. Näin he totuttivat silmänsä pimeään.

​

Kaupoista on vaikea löytää punaista valoa antavaa led-valaisinta. Toiseksi paras valinta on sinistä valoa antava valaisin, jollaisen löytää helposti.

​

​

Muistoissa vain kesäiset lohet

perjantaina 31. elokuuta 2012

​

Kävin soutamassa suvannon ajan kanssa. Ei nykinyt lohi, ei ensinkään. Lopetin poikkeuksellisesti kesken kesän eli vartin yli kymmenen. Torpan pihalle päästyäni alkoi sataa vettä, hetken kuluttua oli jo täydellinen Klemman keli. Maltoin silti mieleni ja kömmin sisälle tuvan lämpöön.

​

Veneen nostan vasta maanantaina. Käyn vielä suvannolla ottamassa vedenalaisia kuvia, jos keli vain antaa myöten. Syyskuussa ei oikein ilkiä liikkua lohiveneellä Tenolla edes kirkkaalla päivänvalolla.

​

Avasin jo lohikellarin ovet. Sulatan lopun jään. Ensimmäistä kesää käytössä ollut lohikellari toimi hyvin, mutta teen silti syksyn aikana pari pientä hienosäätöä. Hyvää on mukava viilata vielä paremmaksi. Uskon lohikellarin toimivan ensi kesänä vielä paremmin.

​

Yhteenvetona kesästä on päällimmäisenä mielessä tinttien suuri määrä. Ne olivat vielä hyvän kokoisia. Lohijalkoja oli enemmän kuin vuosikymmeniin. Kokonaisuutena minun ja asiakkaitteni lohikesä oli saaliskalojen kappalemäärällä mitattuna hyvä, mutta kiloissa mitattuna huono, noin puolet hyvän kesän saaliista.

​

Maanantaina puen muurarin haalarit päälle ja upotan muurauslapion laastiin. Lohikesän antia on vacuumiin pakattuna pakkasessa syksyn varalle. Muistot säilyvät pitempään.

​

Uuden lohikesän alkuun on enää 262 yötä, siinä se tämäkin talvi hurahti huomaamatta ohi..

​

​

Kaunistuvaa ruskaa ja lohiseminaaria

keskiviikkona 5. syyskuuta 2012 klo 10.10

​

Vettä tihuuttaa harmaalta taivaalta hennon etelätuulen mukana. Sää on hyvin syksyisen näköinen, mutta vielä toistaiseksi lupsakan lämpimän oloinen, mittari näyttää +12 astetta.

​

Ylä-Lappiin voi tulla kaunis ja värikylläinen ruska. Väriä on jo nyt kauniimmin kuin on vuosikausiin ollut. Toivottavasti sateet eivät lakasta värejä. Pari kunnon yöpakkasta tekisi terää. Ruskan värikirjon muodostuminen on hyvin herkkä ja monen asian yhteisvaikutuksen tulos.

​

Syksy on Utsjoella erittäin kaunis vuodenaika. Tenon ja sen sivujokien laaksot tunturirinteineen muodostavat päivästä toiseen muuttuvia luonnontauluja, joiden ihailemiseen ei koskaan väsy. Jokaisen Tenonkävijän, lohensoutajan kannattaisi käydä Utsjoella syyskuun puolivälissä ruskaa ihailemassa ja huhtikuussa nauttimassa keväthankien ja auringon yltäkylläisyydestä.

​

Torniossa järjestetään LUONNONLOHIKANTOJEN TULEVAISUUS -seminaari 6.-7.9.2012. Seminaari on suomalais-ruotsalainen ja paikalla on myös EU:n edustajana Itämeri ja Pohjanmeri osaston johtaja Ilona Jepsena. joka kertoo EU:n monivuotisen lohenhoitosuunnitelman tavoitteista.

​

Seminaarin ohjelma on seuraavanlainen:

​

Itämeren lohikantojen tila ja ICESin neuvonanto 2013 (Henrik Sparholt, ICES sihteeristö).

​

Erilaiset lohikannoille asetetut hoitotavoitteet ja niiden seuraukset (Atso Romakkaniemi, RKTL).

​

Ruotsin lohikantojen hoito ja palautus

(Johan Östergren, SLU).

​

Itämeren lohen ekonomia ja suojelu

(Soile Kulmana, SYKE).

​

Itämeren lohen tarjoamien ekosysteemipalveluiden sosiokulttuurinen arviointi

(Timo Karjalainen, Oulun yliopisto).

​

Lohi ja vapaa-ajankalastus

(Glenn Douglas, Ruotsin Urheilukalastajat).

​

Kalastusmatkailu Mörrumjoella

(Conny Elg, Sveaskog).

​

Vapaa-ajankalastus ja matkailu Tornionjoella

(Kalervo Liisanantti, Tornionjoen kalastusalue).

​

Lohikantojen hoito ja kalastus

(Jyrki Oikarinen, Perämeren kalastusyhteisöjen liitto).

​

Suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission puheenvuoro (Matti Hepola).

​

Kaupallinen lohenkalastus ja lohikantojen hoito (Reinhold Andefors, Norrbottenin rannikkokalastajien liitto).

​

Jokialueet lohikantojen hoidossa

(Kalervo Aska, Tornio-Muoniojokiseura).

​

Lohenkalastuksen kansalliset asetukset

(Håkan Carlstrand, Havns och vatten myndigheten).

​

Monivuotisen lohenhoitosuunnitelman tavoitteet

(Ilona Jepsena, Meri- ja kalastusasioiden pääosasto: kalastusasioiden sääntely ja kontrolli, Itämeri ja Pohjanmeri -osaston johtaja).

​

Tavoitteet ja toimenpiteet luonnonlohikantojen turvaamiseksi

(Björn Åsgård, Ruotsi maatalousministeriö).

​

​

Ruska menee, kirja tulee

torstaina 13. syyskuuta 2012 klo 10.15

​

Komea Utsjoen ruska on jo taittanut selkänsä, tuuli on jo ravistanut runsaasti lehtiä alas puista. Yksittäisiä puita on täysin lehdettöminä, mutta yleisilme tuntureiden rinteillä ja jokilaaksoissa on vielä kauniin ruskan värittämä.

​

Pari päivää on ollut lupsakan lämmintä. Syksyinen kosteus ei ole vienyt lämmön tunnetta. Eilen lämpötila nousi 13 asteeseen.

​

Tenolla on hyvin hiljaista. Viime viikon aikana vesi nousi parikymmentä senttiä. Olen kävellyt iltaisin lenkillä joen rantaa pitkin. Kirkkaita kaloja nousee jokeen vielä jonkin verran. Kojamot kisaavat keskenään iltahämärässä ja yöllä, mutta kutu on vielä edessäpäin, joten juuri nyt joella on hiljaista.

​

Olen työstänyt ”Lohijoelta ja elämänvirralta” -kirjaa. Sain taiton valmiiksi eilen. Kirja menee painoon 25.9 mennessä. Ilmestymispäivä on 29.10.2012. Kerron kirjasta tarkemmin ensi viikon alkupäivinä. Hyvää ja kaunista on tulossa, mutta malttakaa vielä hetki hyvät ystävät.

​

​

Alaston syksy

tiistaina 2. lokakuuta 2012 klo 22.15

​

Lupsakka syyssää hellii Lapin asukkaita. Lämpötila on jo toista päivää +8-9 asteen lukemissa. Lokakuun alun sää voisi olla toisenlainen. Viime viikolla oli kahtena aamuna pakkasta ihan oikeasti. Alkuviikon -5 astetta tuntui raikkaalta, torstain -7 astetta tuntui äkkiseltään jo kylmältä.

​

Syksy on sadonkorjuun aikaa. Luonnon antimia pitkän talven varalle keräävät muutkin kuin kuvassa vinhasti siipisulkiaan liikuttava kuukkeli.

​

Reilu viikon takainen lento-onnettomuus hiljensi Utsjoen. Suru on käsin kosketeltavaa. Pienessä yhteisössä kaikki tuntevat toisensa. Kaksi pidettyä ja arvostettua miestä menehtyi ultrakevyen lentokoneen maahansyöksyssä. Viime tiistain hiljentymistilaisuus Utsjoen kirkossa oli läheisille ja ystäville tukea ja rohkaisua antava.

​

Teno on hyvin hiljainen. Joki virtaa rauhallisena halki harmaan, alastoman maiseman. Vain joissakin yksittäisissä koivuissa ja muutamassa haavikossa on vielä lehti. Yleisilme on alaston ja paljas, vain harmaan eri sävyjä.

​

Ajan aamuin illoin työmatkalla Tenontietä. Pari viikkoa sitten maisema Osman ja Dalvadaksen välillä oli huikaisevan kaunis. Ruskan mentyä ohi maisema on toisella tavalla kaunis ja puhutteleva. Jokaisen lohimiehen pitäisi käydä Utsjoella muinakin vuodenaikoina kuin kesällä. Tenojokilaakso on ympäri vuoden kaunis.

​

Lohijoelta ja elämänvirralta -kirja etenee painossa. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Sorron Antti oli kirjan viimeistelyssä erinomaisena apuna. Hän työsti kaikki kirjan kuvat painokuntoon. Kuvien valinnassa oli runsaudenpulaa, mutta samalla esiin nousi monta kuvausideaa tulevien lohikesien varalle. Hyvän lohikuvan ottaminen vaatii aikaa ja paneutumista, erinomaisia otoksia syntyy harvoin vahingossa.

​

​

Syvällä maassa roudan ja jään

lauantaina 20. lokakuuta 2012 klo 10.30

​

Lämmin ja sateinen syksy on antanut tilaa talven ensi henkäysten edessä. Eilen oli jo reipas pakkanen, -10 astetta.

​

Lunta on väriksi asti, ei juuri enempää. Tenon vesi on jäähtynyt jo niin kylmäksi, että joen pinnalla lipuu vieri vieressä jäähilettä ja pieniä jäälauttoja. Iloinen ritinä säestää virran juoksua harmaanvalkoisessa maisemassa.

​

Tenojoen juoksu hiljenee hissukseen talven alla. Lohet ovat hääjuhliansa viettäneet. Vuosituhansia jatkunut luonnon kiertokulku jatkuu, tulevat lohisukupolvet syntyvät Tenojoen vesistöissä, varttuvat smolteiksi, vaeltavat maailman pohjoisille merille varttuakseen tintin, jalan tai lohen mittaan, palaavat kotijokeensa kudulle.

​

Atlantin lohi on elinvoimainen laji. Tenojoen lohi on aivan erityisen vahva ja elinkelpoinen. Tenojoen vesistön eri lohikannat elävät ja varttuvat hyvin erilaisilla rytmeillä. Nopeimmat lohenpoikaset viettävät joessa vain kolme vuotta ennen syönnösvaelluksen alkua. Hitaimmin kasvavat poikaset viettävät joessa 7 vuotta ennen merille lähtöä.

​

Meressä lohet viettävät 1-4 vuotta ennen kuin palaavat takaisin Tenoon kutemaan. Tämä monimuotoisuus takaa lohikannan hengissä säilymisen. Joessa tai merellä voi tapahtua suuri lohikantaa verottava asia ilman että se tuhoaa lohikantaa kerralla.

​

Tämä lohen elinvoimaisuus pitäisi muistaa myös Tenon kalastuksen säätelyssä. Yhden hyvän tai huonon lohikesän perusteella ei saa tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

​

Utsjoki hiljentyy tänään saattamaan haudan lepoon yhtä parhaista nuoren sukupolven lohimiehistä. Petsikon lento-onnettomuudessa menehtyneen Timo Laitin muisto jää elämään vahvana läheisten ja lohimiesten mielissä. Ahkeruus, tunnollisuus, jämptiys, rehellisyys ja hyväntahtoisuus ovat esille nousevia asioita häntä muisteltaessa.

​

Syvällä maassa roudan ja jään ovat kotimännyn juuret. Siellä sinunkin on sydämesi.

​

​

Julkistamistilaisuus

perjantaina 2. marraskuuta 2012 klo 18.10

​

Kirjailijan elämässä uuden kirjan julkistamistilaisuus on aina juhlava hetki.

​

Tänään oli Lohijoelta ja elämänvirralta -kirjan julkistamistilaisuus Helsingissä. Paikalla oli reilu 40 kutsuvierasta.

​

Rukan isäntä, Osman soutaja Juhani Aho toivotti vieraat tervetulleeksi hurmaavan ihastuttavalla puheellaan. Yhteiset hetket Osman sinilaitaisessa ovat tarjonneet meille molemmille antoisia kokemuksia.

​

Kirja sai julkistamistilaisuuteen osallistuneilta hyvän vastaanoton.

​

Lohijoelta ja elämänvirralta -kirja on kirjakaupoissa paikkakunnasta riippuen ensi viikon keskiviikkona tai torstaina. Kotisivujeni kautta tilanneille kirjoja on jo lähtenyt postin kuljetettavaksi ja valtaosan saan postiin maanantaina.

​

​

Lohikesän 2012 saalistietoa

lauantaina 24. marraskuuta 2012 klo 22.30

​

Kunnollisen talven tulo antaa edelleen odottaa itseään. Ulkona vallitseva nollakeli alkaa olla jo turhan tuttua. Lunta on 10-20 cm ja Teno virtaa vapaana. Maisema on omalla tavallaan hyvin kaunis. Valkoinen maisema reunustaa synkän tummana virtaavaa Tenoa, jonka pettävän rauhallisen näköisellä pinnalla soljuu pieniä jäälauttoja.

​

Lohikesän 2012 ennakkotiedot on julkistettu. RKTL:n ylläpitämän saalisseurannan mukaan kalastusmatkaili-

joiden lohisaalis oli 29 tonnia. Kesän saalis oli yli 50 % suurempi kuin edellisenä kesänä ja huomattavasti suurempi kuin kolmena edellisenä kesänä.

​

Tintit muodostivat pääosan kalastusmatkailijoiden lohisaaliista. Niiden osuus oli lähes 80 %. Lohijalkaa oli tavallista enemmän. Isoja, lohiluokan kaloja oli selvästi tavallista vähemmän eli vain 7 % kokonaissaaliista.

​

Suomen puoleiselle osalle kalastusluvan lunasti 7900 henkilöä. Nuorisolupia (viikkolupia) lunastettiin yli 1000 kappaletta. Kalastusmatkailijoiden kokonaismäärä oli yli 8800 henkilöä. Lupavuorokausia heille kertyi 32600 kpl.

​

Julkistetut saalisarviot perustuvat RKTL:n saalisseurantaan. Lopullinen saalistilasto lohikesän 2012 osalta valmistuu vuoden loppuun mennessä. Silloin mukana on myös paikkakuntalaisten vapa- ja verkkokalastajien saalis.

​

Suomen ja Norjan väliset neuvottelut Tenojoen uudesta kalastussopimuksesta ovat käynnissä. Seuraavan kerran maiden edustajat tapaavat joulukuussa. Neuvotteluprosessi voi kestää jopa vuosia. Sen valmistumiseen saakka kalastus tapahtuu nykyisen kalastussopimuksen mukaisin ehdoin.

​

Olen saanut lukijoilta uskomattoman paljon palautetta ”Lohijoelta ja elämänvirralta” -kirjasta. Sähköpostiin on kertynyt mieltä ja sielua lämmittäviä kommentteja ja ajatuksia kirjan tiimoilta. Lämpimät kiitokseni jokaiselle palautetta lähettäneelle!

​

​

Soutuperhoista

maanantaina 26. marraskuuta 2012 klo 21.50

​

Kokeneelle lohenkalastajalle perhon valinta on helppoa. Lohijoen rannalla istuskellessa, taivaan väriä  ja vedenpintaa katsellessa mieleen nousee kuva sen kelin väreistä ja perhomalleista. Perhon valintaa helpottaa myös se, että rasian kätköistä löytyy lukuisia perhoja, joilla on joskus aikaisemmin saanut lohen tai jopa useita kymmeniä lohia. Kokemus on valttia ja siihen on helppo luottaa.

​

Lohenkalastuksen ensiaskeleita ottavalle kalastajalle perhon valinta on huomattavasti vaikeampaa. Rasia voi olla pullollaan tuoreelle lakalle tuoksuvia perhoja, joista yksikään ei ole vielä uinut lohijoen raikkaassa vedessä.

​

Perhon valinnassa tärkeintä on oma usko ja luottamus. Siiman päähän on turha solmia perhoa, johon ei itse luota.

​

Yleispäteviä ohjeita perhon valintaan on helppo luetella. Kirkkaalla kirkasta, alkukesän aurinkoisella kelillä Green Highlander, elokuisen yön pimeydessä musta perho, sateella punarunkoinen... tällaisia ohjeita ovat kalastuskirjat ja -lehdet pullollaan.

​

Ensimmäinen perhon valinta tehdään jo talvella sidontapenkin ääressä. Omaan perhorasiaan kannattaa sitoa perhoja ajatuksella. Lohikesän kulku edellyttää tiettyjä perusperhoja ja yleispäteviä värejä.

​

Tenolle pitää sitoa lohikesän varalle alkukesän perhoja, juhannuskesän perhoja, keskikesän perhoja, heinäkuun lopun ja elokuun perhoja. Alkukesän perhot toimivat elokuussa kirkkaalla kelillä ja elokuun pilvisen kelin perhot toimivat alku- ja keskikesän sadekelillä.

​

Lohensoutajan perhorasiassa pitäisi olla seuraavia värejä ja väriyhdistelmiä:

Kesäkuun alkupuoli: isoja mustarunkoisia, paksulla tai leveällä hopeakierteellä sidottuja perhoja, hopea- ja hopea-mustarunkoisia perhoja, oranssi- ja kultaoranssisävyisiä perhoja. Kimalletta saa olla (Flashabou, Angel Hair tms). Koukkukoko 3/0 - 4

Kesäkuun loppupuoli: Green Highlander -värityksiä, vihreä, oliivi-vihreä, hopea-oranssivärejä. Koukkukoko 2/0 - 6.

Heinäkuun alkupuoli: Green Highlander -värityksiä kirkkaalle kelille, oliivinvihreä kirkkaalle ja pilvipoutaiselle, ”Undertaker -värityksiä”, mustarunkoisia hopea- tai jo kultakierteellä, värikkäillä häkilöillä tai siivellä. Sadekelille punainen runko, kultakierre.

Heinäkuun loppupuoli: Kirkkalla kelillä edellä lueteltuja värejä, pilvisellä kelillä tummemman vihreä, punainen, ruskea ja musta. Kierteenä kulta tai kupari. Koukkokoko 4-8.

Elokuu: Perhon valinnan suhteen elokuu on kesän helpointa aikaa. Pikkumusta pelaa aina, sateella punarunkoinen kultakierteellä. Kirkkaalla kelillä kannattaa uittaa rohkeasti alkukesän perhoja.

​

Soudan itse kohtalaisen paljon isoja, 2/0 -koukkuun sidottuja perhoja. Saaliskalojen keskikoko on isoilla perhoilla kalastettaessa merkittävästi suurempi kuin pienillä (nro 4-8) perhoilla. Esimerkiksi 2/0 Mustadin yksihaaraiseen 80500 -koukkuun sidottujen Klemmojen pyytämien kalojen keskipaino on ollut viimeisen 11 vuoden aikana lähes 8 kg.

​

Numeron 4-6 koukkuun sidottujen perhojen saaliskalojen keskikoko asettuu pitkässä juoksussa, riittävän suurella saalislohien määrällä 3-5 kg väliin.

​

Ison yksihaaraisen koukun käytössä hyvää on myös se, että lohien karkaamisprosentti jää alhaiseksi. Muutaman sekunnin kiinni pysynyt lohi tulee lähes varmasti ylös asti. Erityisesti pieniin kolmihaara koukkuihin sidotuista perhoista kala karkaa harmillisen usein.

​

Koukkukoon merkitys kalan tarttumisessa ja kiinnipysymisessä on hyvin monisäikeinen asia. 2/0 tai 3/0 koukkuun sidottuja perhoja soudetaan pääsääntöisesti hidasvirtaisissa suvannoissa, joissa veden syvyys vaihtelee reilusta metristä 3-4 metriin. Lohella on tilaa tartuttaa itsensä.

​

Matalissa nivoissa ja koskissa soudetaan enemmän kaksi- ja kolmihaarakoukkuun sidotuilla nro 4-8 perhoilla. Matalassa lohi ottaa perhoon rajummin, mutta sillä ei ole tilaa tartuttaa itseään. Suurempi karkaamisprosentti voi johtua juuri tästä. Hidasvirtaisissa suvannoissa myös pienemmistä perhoista karkaa vähemmän kaloja kuin koskissa soudettaessa.

​

​

Suomi 95 vuotta

keskiviikkona 5. joulukuuta 2012 klo 21.40

​

Odotettu talven kulkija, pakkanen on vihdoin löytänyt tiensä Siperian tundralta pohjoisimman Suomen tanhuville. Viime lauantaina monen jokivarren talon mittarit näyttivät jo -30 tai -31 asteen lukemia. Nyt pakkanen on lauhtunut mukavan tuntuiseen -10 asteeseen.

​

Huomenna Suomi hiljentyy viettämään Itsenäisyyspäivää presidentti Sauli Niinistön ja hänen vaimonsa Jenni Haukion johdolla. Presidentin puoliso on innokas kalastuksen ystävä, joka hallitsee virvelöinnin vanhasta tottumuksesta. Kalastus on ollut hänen harrastuksensa lapsuudesta asti.

​

Viime viikonloppuna Utsjoella vietettiin monenlaisia juhlia. Tenonlaakson yrittäjien yrittäjäjuhlassa palkittiin ansioituneita yrittäjiä. Vuoden yritys Utsjoella on Saamimootor Oy Nuorgamista. Yritys on toiminut vuodesta 1966 lähtien. Auto- ja kelkkakorjaamo, kahvila, varaosamyynti, matkahuolto ja posti, lääkekaappi, rengasmyynti -moneksi on vaatimattomasta alusta kasvanut tämä monelle lohimiehellekin avun antanut yritys.

​

Kultaisella yrittäjäristillä ansioituneesta, lähes 30 vuoden yrittäjäurasta palkittiin matkailuyrittäjä Nilla Tapiola. Hän omistaa ja hoitaa Kaavan mökkejä, Utsjoki Campingia ja Lohirantaa (yhdessä veljensä Juhanin kanssa). Hopeisella yrittäjäristillä palkittiin ambulanssiyrittäjä Jyrki Seilonen. Lämpimät onnitteluni palkituille.

​

Suomen ja Norjan edustajat tapaavat seuraavan kerran ensi viikolla Tenon kalastussopimusneuvotteluiden merkeissä. Norjalaiset ovat esittäneet kalastukseen kovia muutoksia. Voimme vain toivoa, että Tenojoen erityisluonne tulee neuvotteluissa riittävän selkeästi esille. On aivan eri asia säädellä Tenon kokoisen vesistöalueen kalastusta kuin jonkun 20-40 km pitkän pienen lohijoen kalastusta.

​

Sääntöneuvotteluista ei ole saatavissa väliaikatietoa. Molempien maiden neuvottelukunnat ovat sopineet tiedotuksen tapahtuvan keskitetysti ministeriöiden toimesta. Rintamailla liikkuvat ”varmat tiedot” tulevista rajoituksista ovat siis ”Nurkkalan perämoottorikorjaamon takahuoneessa” kuultuja huhuja. Antakaamme neuvottelijoille työrauha. Lausuntojen ja kommentoinnin vuoro tulee kyllä aikanaan.

​

​

Tenon lohi, kaksoisvaluutta

lauantaina 8. joulukuuta 2012 klo 14.20

​

Salsan ja pitkien sikareiden, Sikojenlahden ja Castron veljesten Kuubassa on käytössä kaksi valuuttaa: pesos nacionales ja pesos convertibles (CUC). Paikalliset käyttävät ensin mainittua ja matkailijat jäljempää eli niin kutsuttua turistipesoa. Matkailijalle Kuuban hintataso on lähes yhtä korkea kuin meillä Suomessa.

​

Tenonlohta voi hyvin verrata Kuuban kaksoisvaluuttaan. Verkolla pyydetty lohi on ”salmón nacionales” ja kalastusmatkailijan lohi on ”salmón convertibles”. Kurssiero näiden kahden lohen välillä on vielä suurempi kuin kansallisen ja kaupallisen peson välinen ero Kuubassa.

​

Kuubassa on käytössä yksi setelisarja, mutta matkailija joutuu valuuttaa vaihtaessaan maksamaan moninkertaisen hinnan paikallisiin verrattuna. Tenolla on vain yhdenlaisia lohia. Lohipadosta nostettu lohi on prikulleen samanlainen kala kuin matkailijan vavalla väsyttämä lohi.

​

Perinteisillä kalastustavoilla pyydetyn lohen arvo on viime vuosina ollut korkeimmillaan noin 10 euroa kilolta. Kalastusmatkailijat maksoivat lohikesän 2012 perusteella laskettuna lohesta pelkästään kalastuslupina yli 38 euroa kilolta. Matkailijoiden Utsjoella käyttämät palvelut huomioiden kurssiero perinteisen ja kaupallisen lohen välillä venähtää 10-15 kertaiseksi.

​

Vertailu Kuubaan on osuvaa monessa muussakin suhteessa. Molemmissa tapauksissa kurssiero pysyy pystyssä vain valtiovallan suojeluksen ansiosta. Kuubaan on helppo ennustaa muutoksia sen jälkeen kun ikäherrat Fidel ja Raúl siirtyvät historian lehdille. Totalitäärisessä maassa vallan ja yhteiskuntajärjestelmän kaatuminen edellyttävät armeijan lojaalisuuden romahtamista.

​

Tenolla luontainen poistuma vähentää verkkokalastusta nopeasti. Perinteisiä kalastustapoja pidetään Suomen ja Norjan valtioiden toimesta hengissä. Muutamien asiasta ääntä pitävien henkilöiden ansiosta valtiovallat ovat luoneet ja luovat edellytyksiä hyvinvoivalle harmaan talouden harjoittamiselle.

​

Valtaosa verkoilla pyydetystä, myyntiin tulevasta lohesta vaihtaa omistajaa ilman kuittia, mikä ei ole valitettavasti vain Tenoa koskeva ilmiö. Perämeren ja Itämeren rannikoilla arviolta noin puolet lohista myydään virallisten kanavien ulkopuolella.

​

Kevätkulkutus ei ole perinteinen kalastustapa Tenolla. Ennen vanhaan jokivarren asukkaat harjoittivat kulkutusta loppukesästä, matalan veden aikana. Syyskulkutuksella pyydettiin talvikalat omaan käyttöön. Keväällä kulkutusta ei harrastettu. Se ei olisi ollut kovin tehokastakaan ilman perämoottoreita. 

​

Nykyisenlainen kevätkulkutus yleistyi 1960-luvun lopulla ja 1970 -luvulla. Perämoottorit ja paremmat verkot mahdollistivat tehokkaan kulkutuksen, jolla myös saaliit kasvoivat tuntuvasti.

​

Aika on muuttunut ja inflaatio on raiskannut perinteisen lohen arvon viimeisen 40 vuoden aikana. 1970-luvulla Tenonlohi oli niin arvokas luonnonvara, että yhdellä lohella sai vaihdettua uuden perämoottorin. Hyvä kulkutuskesä toi ahkeralle miehelle rahat uuteen autoon tai kaksioon Rovaniemen keskustasta.

​

Samalla tavalla on romahtanut monen muun luonnonvaran arvo. 1970-luvun loppupuolella 20 hyväkuntoisella ketun nahkalla sai uuden Opel Asconan.

​

Norjalainen kassilohi on suurin yksittäinen syy ”salmón nacionales” -kurssin romahdukseen. Samaan aikaan ”salmón convertibles” on säilyttänyt arvonsa.

​

Huomionarvoisinta lohen kaksoisvaluutta-asiassa on se, että matkailija maksaa lohen veteen. Hän käyttää rahaa kalastuslupiin, veneisiin, opaspalveluihin, majoituksiin, ruokakauppaan, polttoaineisiin, ravintolapalveluihin jo ennen kuin on kaivanut ensimmäistäkään vapaa esille auton peräkontista. Verkkokalastaja saa lohesta tuloa vasta sen jälkeen, kun hän on saanut lohen rannalle. Hänen myymänsä lohet ovat aina pois kutevasta kannasta.

​

​

Joulurauhaa

tiistaina 25. joulukuuta 2012 klo 13.30

​

Hiljaista on jouluinen elo Lapin sydänmailla. Lapin hiihtokeskuksissa on aivan toisenlainen hyörinä. Matkailijoita on tullut Lappiin joulun viettoon sankoin joukoin.

​

Utsjoelta muualle muuttaneet ihmiset tulevat uskollisesti kotikonnuilleen joulun viettoon. Huomenna on hyvä tilaisuus tavata ja vaihtaa kuulumisia joulun viettoon saapuneiden utsjokisten kanssa pub Rastigaisan tapanintansseissa.

​

Lohirintamalla joulu merkitsee vedenjakajaa. Edellisen lohikesän viimeiset lohipalat nautitaan joulupöydässä. Kaamos taittuu kohti uutta valoa. Joulun jälkeen päivä jatkuu. Tammi- ja helmikuun kovat pakkaset on hyödynnettävä lohikellarin jäädyttämisessä.

​

Pakkasen paukkuessa ja revontulten loimutessa tähtitaivaalla on tuvan lämmössä mukava miettiä tulevan lohikesän soutuja, sitoa uusia ottiperhoja ja huoltaa kelat ja vavat.

​

Vetsikon soutajalle, kalastuskirjailija Matti Kettuselle tunnustusta ansiokkaasta työstä

​

Suomen Maakuntakirjailijat on palkinnut joensuulaisen Matti Kettusen 1.12. Jyväskylässä Maakuntakirjailijat-mitalilla.

​

Matti Kettunen palkittiin monipuolisesta luontoon liittyvästä tuotannostaan ja Suomen Maakuntakirjailijoiden kirjallisten nuotioiltojen ideasta. 

​

Kettunen on laajassa tuotannossaan tuonut esille luontoa ja eräelämää, ihmisen ja luonnon yhteyttä, niin metsissä kuin vesilläkin.

​

Kaunokirjallisuuden lisäksi hän on tallentanut tietoteoksiinsa mm. maailmankuulun Rapala-uistimen historiaa (Uistinmestarien sormenjälkiä, Karisto 2011) ja kalastuksen historiaa (mm. Pielisjoen lohensoutajat, Karisto 2004).

​

Matti Kettunen on toiminut Suomen Maakuntakirjailijoiden hallituksessa ja edistänyt ideoillaan ja toiminnallaan yhdistyksen kehittämistä. Hänen aloitteestaan kirjalliset nuotioillat eri puolilla maata on päätetty ottaa pysyväksi osaksi yhdistyksen toimintaa. 

​

Maakuntakirjailijat-mitalin on suunnitellut kuvanveistäjä Kauko Räsänen ja sillä on palkittu ansioituneita Suomen Maakuntakirjailijoiden jäseniä vuodesta 1991 alkaen.

​

Onnitteluni Matille tunnustuksesta ja lohimiehen sitkeyttä ja luovuutta tulevien kirjojen työstämiseen.

​

​

Klemmaa sitomaan

sunnuntaina 30. joulukuuta 2012 klo 23.50

​

Eilisen pakkanen on lauhtunut noin -5 asteen lupsakan leutoon lukemaan, mutta kova tuuli ja tuisku ovat riepottaneet koko päivän pitkin tuntureita ja jokilaaksoa. Lumityöt tuntuivat päivällä turhalta työltä, kun tuuli toi samantien kaksinverroin lisää lunta pihaan.

​

Teno on vihdoin saanut jääpeitteen ylleen. Sulana on enää pieniä aukkoja siellä täällä. Kolmen viikon takainen jäidenlähtö keräsi muutamiin paikkoihin suuria jääröykkiöitä, jotka näyttävät merellisiltä ahtojääkasoilta.

​

Vuoden lähestyessä loppuaan, tuvan lämmössä tulevasta lohikesästä uneksien on aikaa kaivaa sidontavälineet esille. Hyvää vauhtia lähestyvän lohikesän (viiden kuukauden kuluttua on aika laskea vieheet veteen..) alkuvalmisteluita kannustaakseni julkaisen tänään Klemman sidontaohjeen koko lohestavan maailman tietoisuuteen.

​

Kuvassa oleva Klemma on kesältä 2002. Käytän useimmiten 2/0 yksihaaraista lohikoukkua, mutta myös kaksihaarainen lohikoukku, nro 4 tai 2, on kalastava vaihtoehto. Pienempiin koukkuihin sidottuna Klemma menettää hohtonsa.

​

Kuvan perholla ehdin saada 14 kalaa vuosina 2002-2003. Menetin perhon mystisellä tavalla. Toivottavasti perhon uusi omistaja sai sillä veneellisen lohta kolkuttavan omatuntonsa peitteeksi.

​

Hyviä sidontailtoja ja antoisaa loppuvuotta arvon lohinaiset ja -miehet. Talvi-iltoina sitomienne Klemmojen kalastuksessa on tärkeintä noudattaa tämän nimikkoperhon saajan, velhomaisen hyvän lohensoutajan, Klemet Halosen tärkeintä arvoa: Tenolla pitää aina kunnioittaa ja arvostaa muita lohestajia ja antaa heille tilaa ja rauhaa kalastaa.

Jari Säkkisen Lossisuvannosta saama 20,24 kg kojamo Nestorin majan seinällä.

Tero Ronkainen 15.9.2018