wanhan osman

päiväkirja 2014

Uuden ajan odotuksia

keskiviikkona 1. tammikuuta 2014 klo 15.00

​

Uusi Suomen ja Norjan välinen sopimus Tenojoen kalastussäännöstä ei ehdi vielä tulevalle lohikesälle, joten kalastus tapahtuu vanhan säännön mukaisesti. Finnmarks Fylkesmannilla ja Lapin Ely-keskuksella on oikeus 7 artiklan mukaisiin lisärajoituksiin, jos lohikantojen tila sitä edellyttää.

​

Lapin Ely-keskus yhdessä maa- ja metsätalous-ministeriön kanssa on perustanut projektin, jonka tavoitteena on selvittää saaliskiintiöiden käyttöönotto lohenkalastuksessa. Selvitys julkistetaan maaliskuussa. Selvitystyö koskee Tenon lisäksi Tornion-Muonionjokea ja Suomen merialueita.

​

Ministeriön ja Lapin Ely-keskuksen projektin, lohitutkijoiden lausuntojen ja molempien maiden ministeriöiden edustajien kertomien tavoitteiden perusteella on helppo päätellä, että Tenon lohenkalastukseen on tulossa rajoituksia.

​

Tenon osalta tilanne on lähtökohtaisesti selkeä. Latvajokien lohikannat ovat taantuneet. Syynä on näiden kantojen liian voimakas kalastus Tenon pääuomassa, nimenomaan joen alaosalla ja alkukesästä. Latvajokien lohikantoja voitaan vahvistaa rajoittamalla kalastusta kesäkuun alkupuolella Tenon pääuoman alaosassa.

​

Suomen puolella verkkokalastus on vähentynyt merkittävästi ja tulee edelleen vähentymään luontaisen poistuman kautta. Perinteisistä kalastustavoista erityisesti patopyynti on vähentynyt voimakkaasti. Käytännössä kevätkulkutus on ainoa verkkokalastusmuoto, jota harjoitetaan runsaasti.

​

Minun mielestäni kevätkulkutus pitäisi lopettaa kokonaan, koska se ei ole perinteinen kalastusmuoto. Kevätkulkutus syntyi vasta perämoottoreiden yleistyminen myötä. Sitä ennen jokivarren ihmiset kulkuttivat syyskesällä saadakseen itselleen talvikalat. Kevätkulkutuksen oikeutus on hyvin kyseenalainen, kun sitä harjoittavat jokilaakson ulkopuolella asuvat ihmiset.

​

Tenosta ei tule koskaan maailmanluokan lohijokea, mutta toivottavasti se säilyy maamme parhaana lohijokena. Tornionjoella on erinomaiset edellytykset kehittyä merkittäväksi lohijoeksi, mikä olisi myös suotavaa. Kaksi hyvää Lapissa sijaitsevaa lohijokea tukevat toisiaan. Kahden lohijoen välisessä kilpailutilanteessa Tenolla tulevat pärjäämään ne yrittäjät, jotka panostavat omien palveluidensa kehittämiseen.

​

Tulevaisuuden uhkakuvia ja eri intressiryhmien vaatimuksia, tulevia mahdollisia kalastusrajoituksia miettiessä mieleen nousee vääjäämättä ajatus, että onnenpäivät ovat lohenkalastuksessa taakse jäänyttä elämää. Onneksi lohenkalastajat ovat tottuneet vaihteleviin ja haasteellisiin olosuhteisiin.

Talven tuntua

lauantaina 11. tammikuuta 2014

klo 19.00

​

Viime keskiviikkona jouduin postireissulla yllättävän huomion kohteeksi. Juttusilleni hyökkäsi mies, joka uhkasi moottoripyöräjengin pahoinpitelevän minut. Syynä oli kuulemma minun viime kesäinen puuttumiseni Kivikoskessa kalastaneen miehen vieheiden laskuun moottorin avulla. Minua pahoinpitelyllä uhanneen miehen mielestä olin toiminut sopimattomasti, kun olin huomauttanut hänen kaverilleen perämoottorin käytöstä.

​

Olen kirjoittanut kalastuksesta erilaisiin julkaisuihin yli 25 vuoden ajan. Vuosien varrella palautetta on tullut runsaasti. Jokivarressa olen auttanut lukuisia kalastajia mitä erilaisimmissa asioissa. Kalastajat kyselevät minulta päivittäin Tenoon, lohenkalastukseen, kalastuspaikkoihin, välineisiin ja kalastustapoihin liittyviä asioita.

​

Viimeisen parin kesän aikana perämoottorin käyttö vieheiden laskussa on räjähtänyt Tenolla yleiseksi huviksi. Ensikertalaiset ja vähän Tenolla kalastaneet lohestajat kysyvät minulta kesällä lähes päivittäin perämoottorin käytön laillisuudesta. Asia kummastuttaa lohestajia aina, kun he näkevät jonkun käyttävän perämoottoria kalastuksessa.

​

Perämoottorin käyttö kalastuksen aikana, siis myös vieheiden laskemisessa, on valtioiden välisen Tenojoen kalastussopimuksen mukaisesti kielletty. Tämän yksiselitteisen asian teki kuitenkin käytännössä todella vaikeaksi Lapin käräjäoikeuden parin vuoden takainen ratkaisu, jossa perämoottorin käytöstä epäillyn kalastajan todettiin syyllistyneen kalastussäännön rikkomukseen, mutta hänet jätettiin olosuhteet huomioiden rankaisematta. Syyttäjä ei valittanut päätöksestä, joten käräjäoikeuden ratkaisu on lainvoimainen.

​

Käräjäoikeuden käsittelyssä ollut moottorin käyttö tapahtui Boratbokcan alueella. Kalastuksenvalvojat eivät puuttuneet viime kesänä moottorin käyttöön.

​

Toivottavasti uudessa kalastussopimuksessa moottorin käyttöön kalastuksessa otetaan niin selkeä kanta, että myös suomalainen oikeuslaitos osaa sen oikein tulkita. Moottorin käytön salliminen murtaisi kertarysäyksellä Tenojoen lohensoudun hienot perinteet. Samalla se romuttaisi herrasmiessäännöt. Teno ei olisi enää Teno, jos moottoripyöräjengiläiset uistelisivat Kivikosken lisäksi myös muilla kuuluisilla soutupaikoilla.

​

Utsjoen matkailun, Tenon lohenkalastuksen ja herrasmiessääntöjä kunnioittavien lohenkalastajien kannalta on parempi, että lohta pyydetään jatkossakin soutamalla ja moottoripyöräjengiläiset nahistelevat keskenään etelän kivikylissä. Nykyisillä bensan hinnoilla Harrikalla ei kannata kovin kauas ajella yhden miehen takia.

​

Kävin tänään kuvaamassa Ala-Tenoa. Ajoin Norjan puolta Tanaan ja Nuorgamin kautta takaisin. Pakkasta oli -20 asteen molemmin puolin. Tanassa on lunta selvästi enemmän kuin meillä Utsjoella. Teno virtaa monessa paikassa sulana. Kapeat sulat väylät jäätynevät lähiaikoina, jos pakkaskausi jatkuu. Eilen pakkasta oli -31 astetta. Torstai-iltana pakkanen paukkui Utsjokivarressa parhaimmillaan -33 asteessa.

​

Päivä on kirkastunut huomattavasti. Viime päivinä myös illat ovat olleet valoisia, vaikka ei olekaan täysikuun aika. Taivas on ollut pilvetön. Jupiter on loistanut poikkeuksellisen kirkkaana miljoonien tähtien joukossa.

​

Kaamos päättyy Utsjoella ensi viikon torstaina, 16. päivä tammikuuta. Aurinko nousee klo 12.04 ja laskee 12.40. Nuorgamissa aurinko nousee ensimmäisen kerran seuraavana päivänä klo 12.02 ja laskee klo 12.36. Useimmille Tenojokivarressa asuville ihmisille aurinko luo valoaan huomattavasti myöhemmin. Asuinpaikan eteläpuolella olevat tunturit estävät matalalta paistavan auringon näkymisen.

Vohvelipäivä

maanantaina 13. tammikuuta 2014 klo 18.30

​

Alkutalvi on ollut niin leuto, että viime torstaina alkaneet pakkaset tuntuvat äkikseltään kovilta. Yli 30 asteen pakkasella on jo helppo tehdä valinta sisä- ja ulkotöiden välillä. Pakkasesta huolimatta ulkonakin on käytävä. Keskipäivällä luonnonvaloa on jo mukavasti.

​

Parin tunnin ulkona puuhastelun jälkeen laitoin kylmäsavulohisalaattia paistettujen perunoiden kera. Ostin lauantaina Tanasta savulohifileen. Kylmäsavulohi maksaa Norjassa alle puolet Suomen hinnasta. Kala ja äyriäiset ovat uskomattoman halpoja. Katkarapuja saa Norjasta ämpärillisen samalla hinnalla kuin Suomesta kämmenpohjalle mahtuvan rasiallisen.

​

Jälkiruuaksi nautin vohvelia mansikoiden ja kermavaahdon kera. Tukevasti syötyään on hyvä kävellä koululle illan lentopalloharjoituksiin. Kaamos kaatuu torstaina, lauantaina pitäisi kaataa turnauksessa muut paikalle saapuvat joukkueet. Tervetuloa kylän naiset ja miehet kannustamaan turnauksen joukkueita.

​

Sidontapenkissä on valmistunut lisää häkilä- ja satulahöyhensiipisiä lohiperhoja. Kukon niskojen ja häkilähöyhenten laatu on jostain syystä laskenut vuosi vuodelta. Käytän yhä useammin kukon satulahöyhentä lohiperhon häkilään ja siipeen.

​

Lohikesän alkamiseen on enää reilut 4,5 kuukautta. Kohta tulee kiire sitoa jokaiselle kelille ja kaikenlaisille lohille sopivia perhoja. Lauri Sälevän Raaskunnäköisen Koosmannin (Tenon perhot kirja, sivu 61) innoittamana olen sitonut Royal Coachmanista useita eri versioita.

​

Lohimiehen salaisena toiveena taitaa olla viime kesää sateisempi kesä. Royal Coachmania pidetään sateisen kelin ottipelinä, mutta se on hyvä yleisperho. Perhosta kannattaa sitoa erilaisia muunnoksia. Helpoimmin erilaisiin kalastusolosuhteisiin muuntaminen tapahtuu siipimateriaalia vaihtamalla. Siipi voidaan sitoa erilaisista karvoista, hanhen tai joutsenen sulasta tai kukon häkilähöyhenestä.

​

Omakohtaisena kokemuksena suosittelen sitomaan Royal Coachmanin ohutlankaiseen yksihaaraiseen lohikoukkuun, jolloin se ui eloisasti lähellä pintaa.

Kaunis talvipäivä

torstaina 16. tammikuuta 2014

klo 01.10

​

Tenon ja sivujokien jäät ovat hyvin petollisia. Viime päivien pakkaset ovat jäädyttäneet sulapaikkoja ohuella jääpeitteellä, jonka päälle on satanut uutta pakkaslunta. Jokien jäälle ei kannata ihan heti kiirehtiä.

​

Viimeiset puolenkymmentä vuotta jäät ovat tulleet tavallista myöhempään. Pitkän aikajakson tarkastelulla ei ole kovin tavanomaista, että tammikuun puolivälissä sulapaikkoja on pitkin jokivartta ja osa niistä on kohtalaisen suuria.

​

Lumipeitteen paksuus on lähes normaali. Tunturissa on hyvä kulku olipa kulkupelinä sitten moottorikelkka, sukset tai lumikengät.

​

Tällä viikolla olen paneutunut hyvän soutuvavan etsimiseen. Suomessa myynnissä olevista vavoista on lähes mahdotonta löytää hyvää soutuvapaa. Perusongelma vavoissa on liian nopea toiminta ja rautakankimainen jäykkyys. Lohensoutu on koko maailman mittakaavassa niin pienen marginaalisen ryhmän harrastus, ettei isojen vapavalmistajien kannata uhrata resursseja hyvän soutuvavan suunnitteluun ja valmistamiseen.

​

Tavoitteenani on löytää kokotoiminen, hidas ja pehmeä vapa, jossa on herkkä kärki, keskiosalla riittävän pitkällä matkalla joustoa ja tyvessä sopivasti herkän vahvaa voimaa kuin muurarin käsissä.

​

Kärkitoiminen vapa, erityisesti nopeatoiminen, karkuuttaa lohen ennen kuin se ehtii tartuttaa itseään. Mitä nopeampi ja kovempi vapa on, sitä levottomampi ja agressiivisempi lohi on väsytyksen aikana.

​

Minulla on kaksi 30 vuotta vanhaa Hardyn 12,5 jalkaista perhovapaa laitavapoina. Olen alkanut vahvasti epäilemään, että niitä parempia soutuvapoja ei nykymateriaaleista ole mahdollista valmistaa. Lasikuitu olisi ominaisuuksiensa puolesta erinomainen soutuvapaan.

​

Kesällä 2010 minulla oli koekäytössä 10,5 jalkainen lohensoutuun tarkoitettu vapa. Keskustellessani vavasta myöhemmin syksyllä maahantuojan edustajan kanssa hän kehui sen sopivan erinomaisesti ison lohen väsytykseen. Hyvä kotikasvatukseni esti minua kysymästä, minkä kokoinen se iso lohi oikein on. Vapa oli nimittäin aivan liian jäykkä, kun väsytin sillä lohikesän suurinta lohta, reilun 24 kilon painoista kojamoa.

​

Lohivapaa hankittaessa on aivan turha panna painoarvoa kolmen leiviskän painoisen kojamon väsytysominaisuuksille. Vavan tärkein ominaisuus on sen kyky tartuttaa mahdollisimman suuri osa vieheeseen iskeneistä lohista. Hyvät väsytysominai-suudet tulevat vasta seuraavana. Lohen tartutettua kunnolla itsensä, kiire on taakse jäänyttä elämää. ”Liian” veltolla ja voimattomalla vavalla lohen väsyttämiseen menee ehkä muutama minuutti enemmän aikaa, mutta sillä ei todellakaan ole mitään merkitystä. Moni nuorimies oppii kokemuksen kautta, että kliimaksin pitkittäminen vain lisää nautintoa. Sama pätee lohen väsytyksessä.

​

Hyvän soutuvavan löytää varmemmin takila- kuin heittovapojen joukosta.

Kaamos on ohi

torstaina 16. tammikuuta 2014

klo 15.00

​

Kaamos on ohi, vaikka aurinkoa emme vielä nähneet. Eteläisellä taivaalla ollut pilviverho esti auringon näkymisen. Aurinko nousi klo 12.04 ja laski klo 12.40.

Tuntureiden verhoama maisema on hyvin kaunis. Puut ovat pakkaskuuran ja -lumen verhoamia. Orastava auringon kajo värjää taivaan kauniilla pastellisävyillä.

​

Kuvassa on kaksi kirkkotupien vanhaa rakennusta. Tuuli on tuivertanut Mantojärven rantatörmien luminietokset kauniiksi. Hieman keskipäivän jälkeen kirkkotupia kuvatessani näkymä oli silmiä hivelevän kaunis, mutta keli oli todella ankara. -27 asteen pakkanen ja siihen päälle kohtalainen vinkka. Karvalakin läpät oli pakko pitää alhaalla ja kinttaat kädessä kuvia ottaessa.

​

Päivä lähtee jatkumaan vauhdilla. Vaikka kaamos on nyt ohi, talvi ei ole vielä puolessakaan. Talven selkä taittuu helmikuun 7. päivä.

Olkaamme ylpeitä

tiistaina 28. tammikuuta 2014

klo 20.15

​

Innokkalle lohenkalastajalle ajomatka Etelä-Suomesta kauas Pohjan perille, Tenojoen maisemiin on pituudestaan huolimatta henkisesti lyhyt ja helppo. Talven yli odotetun kalastusmatkan toteutuminen juoksuttaa kelloa ja kilometrejä huomaamatta kohti kesäyön aurinkoa ja tuntureiden verhoamaa jokilaaksoa.

​

Tenojoen kalastusneuvotteluiden edistymistä seuratessani olen kiinnittänyt huomiota Tenojoen ainutlaatuisen lohensoutuperinteen aliarvostamiseen. Pakkopyydysten puolustajat vetoavat aina oman kalastustapansa säilyttämiseen sen arvokkuuden takia. Lohensoudun puolustajia saa hakea kissojen ja koirien kanssa.

​

Lohen urheilukalastuksella ja kalastusmatkailulla on Tenolla jo yli 175 vuoden historia. Lohensoutu nousi myös jokivarressa asuvien ihmisten suosimaksi kalastustavaksi jo 1880 -luvun loppupuolella. Yksikään Tenolla harjoitettavista verkkokalastustavoista ei ole niin ainutlaatuinen, että sitä pitäisi sen takia suojella ja puolustaa.

​

Lohensoudulla on huomattavasti pidemmät perinteet kuin esimerkiksi kevätkulkutuksella. Jokivarren asukkaat ovat soutaneet lohta jo 130 vuoden ajan. Kevätkulkutusta on harrastettu alle 50 vuotta.

​

Me voimme olla syystä ylpeitä lohensoudusta ainutlaatuisena kalastustapana. Tenojoen ja Tornion-Muonionjoen kaltaisia isoja lohijokia niillä harrastettavine lohensoutuineen ja soutuun kehitettyine veneineen ei ole missään muualla maailmassa. Norjassa lohta kalastetaan veneestä Neidenillä, Altalla ja Namsenilla, mutta näillä joilla käytettävät veneet ja kalastustavat eroavat Tenojoen veneistä ja perinteistä.

​

Monelle kalastusmatkailijalle jokakesäinen Tenon reissu on vuoden ehdoton kohokohta ja viikon lohensoutu suuri ilon ja onnen aihe.

​

Teno on ainutlaatuinen, kaunis ja vahvasieluinen lohijoki. Lohensoudulla on pitkä ja kunniakas historia. Lohensoudun kulttuuri on elinvoimainen ja aikaa kestävä. Myös meidän Utsjoella asuvien ja Tenosta tavalla tai toisella, suoraan tai välillisesti elantonsa saavien ihmisten pitäisi olla positiivisella tavalla ylpeitä Tenosta.

​

Joessa tapahtuvasta verkkokalastuksesta on turha olla huolissaan pitkällä aikajänteellä. Se tulee vääjäämättä vähenemään ja kenties kokonaan loppumaan nopeammin kuin osaamme edes kuvitella. Verkkokalastuksen loppuminen on ennen pitkää vääjäämätöntä kuin purjelaivojen ja höyryvetureiden katoaminen.

Kesäkalastuskauden avajaisissa

perjantaina 7. helmikuuta 2014

​

Kesäkalastuskausi 2014 alkoi osaltani tänään. Ihan kotivesillä ei sentään voi vieheitä vielä sulassa vedessä uittaa. Paikkana oli Puerto Plata Dominikaanisessa tasavallassa.

​

Dominikaaninen tasavalta on luonnonolojensa ja sijaintinsa puolesta varteenotettava kohde merikalastuksesta kiinnostuneelle matkailijalle. Kalastusmatkailu ei ole kuitenkaan kehittynyt vielä yhtä pitkälle kuin vaikkapa Meksikossa tai Floridassa.

​

Atlantin valtameri tulee Dominikaanisen tasavallan edustalla syvänä lähemmäksi rantaa kuin useimmissa muissa maissa lähialueella, mikä luo hyvät edellytykset myös marliinin, purjekalan ja eri tonnikalalajien kalastamiseen.

​

Yleisimpiä saaliskaloja ovat dorado, barracuda, wahoo ja eri tonnikalalajit. Kalastuskausi on koko vuosi. Paras doradokausi on joulukuun alusta huhtikuun loppuun. Barracudaa ja wahoota kalastetaan ympäri vuoden. Paras purjekalakausi on syys-marraskuun välisenä aikana.

​

Puerto Platan alueella on useita yrityksiä, jotka järjestävät kalastusretkiä. Osa veneistä miehistöineen on paremmin kotonaan auringonlasku- ja snorklaus-retkien järjestäjinä kuin vakavasti otettavina kalastusretkien järjestäjinä.

​

Belgialaissyntyinen Bart Paris järjestää kalastusretkiä 35 jalkaisella ”Patria” veneellä, jonka satamapaikka on muutama kilometri Puerto Platan satamasta länteen sijaitsevan Ocean Worldin satama. Vene on vankkarakenteinen, merikelpoinen syvänmeren kalastukseen tarkoitettu alus. Moottoreina on kaksi 400 hevosvoimaista dieseliä. Kaikki kelat ovat luotettavia ja varmatoimisia Pennin rullia. Hänen apunaan veneen kapteenina on paikallinen kippari Richard, jolla on 20 vuoden kokemus kalastuksesta Puerto Platan vesillä.

​

Paris Bart on järjestänyt kalastusretkiä Puerto Platan alueella kolmen vuoden ajan. Sitä ennen hän toimi yli 10 vuotta espanjalaisen Iberostar -hotelliketjun palveluksessa Espanjassa, Kuubassa ja Dominikaanisessa tasavallassa. Hänen vankka kokemuksensa matkailun ja asiakaspalvelun parissa näkyvät luotettavuutena ja hyvänä asiakaspalveluna. Aikataulut ja muut sovitut asiat pitävät jämptisti paikkansa. Kalaretken hintaan sisältyvät kuljetukset hotellista satamaan ja takaisin, juomat ja retkieväät veneessä.

​

Paris Bartin yhteystiedot ovat: Mahi Mahi Fishing Tours, Ocean World Marina, Puerto Plata, puh +1 829 723 1063, sähköposti: simpson1974@hotmail.com.

www.puertoplata-fishingcharter.com

Kalastusretket Puerto Plata, kalastus Dominikaanisessa tasavallassa
Barracuda, dorado, Puerto Plata, Bart Paris
Bart Paris, Mahi Mahi Fishing Tours
Meriretki Dominikaanisessa tasavallassa, kalastus Karibialla

Lohikesä 2014

torstaina 29. toukokuuta 2014

klo 22.00

​

Teno virtaa rauhallisesti lumihuippuisten tuntureiden verhoamassa uomassaan. Jokilaakso on lähes lumeton, mutta tuntureilla lunta on vielä reilusti.

Vesi on laskenut maanantaista alkaen. Tulva ei käynyt erityisen korkealla. Aittikiveä näkyi yli 60 cm. Tulva menee lähes poikkeuksetta reilusti kiven yli. Tällä hetkellä Aittikiveä näkyy jo yli metri. Osmankarin korkeimmat kivet ovat lähes näkyvissä. Vesi on siis noin metrin kesävettä korkeammalla.

​

Paikallisten kalastuskausi alkoi jo 20. päivä toukokuuta. Lohiparvet eivät ole vielä saapuneet Tenojokeen. Kulkuttajat ovat heittäneet verkkojaan ilman saalista.

​

Tuntureilla lunta on niin paljon, että parhaassa tapauksessa, sopivan lämpimän kelin tullen vesi nousee uudelleen, mahdollisesti reilusti.

​

Päättynyt talvi oli Utsjoella hyvin leppoisa. Kovia pakkasia oli ainoastaan marraskuun lopussa ja tammi-helmikuun vaihteessa. Lunta oli hieman tavallista vähemmän, mutta tuntureilla sitä oli tasaisesti kaikkialla. Saimme nauttia kahdesta huhtikuusta. Maaliskuu oli lämmin ja leuto kuin huhtikuu normaalitalvena. Sen perään tuli vielä oikea huhtikuu. Routaa ei ollut juuri lainkaan. Lohikoira Jatsi menehtyi äkillisesti toukokuun 9. päivä. Haudan kaivaminen Tenojoen törmälle oli helppoa, koska maa oli aivan sula.

​

Pyydän päiväkirjani seuraajilta anteeksi pitkää kirjoitustaukoa. Olin silmäleikkauksessa maaliskuun 12. päivä. Lähinäköni ei ole vieläkään palautunut tarkaksi, vaikka leikkauksesta on jo yli kaksi kuukautta. Onneksi petrautumista on tapahtunut, vaikkakin tuskastuttavan hitaasti.

​

Lohikesän kuluessa päivitän päiväkirjaa kahden edellisen kesän tapaan kohtalaisen aktiivisesti. Tervetuloa Tenolle ja tervetuloa seuraamaan Tenon kuulumisia Wanhan Osman päiväkirjasta.

Keväthuoltoja

tiistaina 3. kesäkuuta 2014 klo 11.30

​

Päivä on valjennut pilvisenä. Sinitaivasta näkyy siellä täällä pilvien lomasta. Hento tuuli heiluttaa koivujen oksia. Lämpötila on +15 astetta.

​

Suojaisissa paikoissa ensimmäiset koivujen lehdet puhkesivat jo lauantaina. Tenon rantatörmällä lehti ilmestyi ensimmäisiin koivuihin eilisen päivän aikana. Tänään valtaosa jokilaakson koivuista saanee vihreyttä ylleen.

​

Vesi on hitaassa nousussa. Virran mukana kulkee paljon roskaa. Soutaminen on työlästä, koska vieheisiin tarttuu koko ajan heiniä, lehtiä ja muuta virrassa kulkevaa roskaa. Aittikiveä näkyy noin puoli metriä. Matinkiven päällä vettä on vielä reilusti, noin puoli metriä. Tulva ei ole erityisen korkealla.

​

Kesän tulo on noin pari viikkoa pitkän ajan normaalia aikaisemmassa, mutta lohikesä etenee normaalissa aikataulussa. Viimeisen reilun vuosikymmenen lohikesä on ollut aikaisessa, joten kalastajat ovat jo ehtineet unohtaa, mikä on normaali lohikesän aika.

​

Olen saanut viimeisen kuukauden aikana paljon palautetta päivittämättömän päiväkirjan takia. Toipumiseni maaliskuisesta silmäleikkauksesta on ollut niin hdasta, että kaikki kirjalliset työt, perhonsidonta ja muut tarkkuutta vativat työt olen joutunut siirtämään päivä päivältä myöhemmäksi. Leikkaus onnistui hyvin, vaikka potilas ei näe kehuisi silmälääkäri tilannettani.

​

Tämä viikko on vielä hyvin rauhallinen kalastajien suhteen, mutta ensi viikolla on jo kohtalaisesti väkeä tulossa lohta narraamaan. Tällä viikolla on hyvää aikaa tehdä veneiden, moottoreiden ja kalastusvälineiden keväthuollot. Huoltoihin uhrattu aika ja vaiva tulee moninkertaisesti takaisin. Syksyllä painepesurilla hyvin pesty vene kestää vuosia pidempään kuin pesemätön tai käsin pesty vene.

​

Tämän kesän aikana kokeilen useita uusia vapoja. Kevään aikana kaupoissa kokeilemiani vapoja vaivaa laidasta lukien sama vika. Nopea, kova ja kärkitoiminen keppi ei sovellu lainkaan lohensoutuun. Kokotoimisia, hitaita vapoja on vaikea löytää. Olen monesti verrannut vapaa auton renkaisiin. Autokaupat tyrkyttävät asiakkaille autoja, joissa on leveät matalaprofiiliset renkaat. Ne kuulemma myyvät auton varmemmin kuin kapeammat ja korkeaprofiilisemmat renkaat. Lapin uraisilla ja kuoppaisilla teillä matalaprofiilinen läskikumi pilaa tehokkaasti hyvänkin auton ominaisuudet. Nopea, kova kukkakeppi pilaa lohensoudussa kalastajan mahdollisuudet lohen saamiseen.

​

Yleisin lohivapaan liittyvä harhaluulo on ylenpalttisen voiman tarve. Vavassa pätee sama kuin autossa, voima ilman kontrollia ei ole mitään. Pehmeätoiminen vapa uittaa viehettä kalastavammin ja tartuttaa lohen paremmin. Lohen väsytys on vavan toiminnan kannalta toissijainen asia.

Tervan tuoksua

torstaina 5. kesäkuuta 2014 klo 22.00

​

Sain tänään viimeisen veneen käsiteltyä. Tänä vuonna sää suosi keväthuoltoja. Sade ei keskeyttänyt kertaakaan veneiden käsittelyä. Viime vuonna oli samanlainen tilanne, silloin lämpötilat kipusivat vieläkin korkeammalle.

​

Pihalla leijuu mukava tervan tuoksu. Eilisen ja tämän päivän aikana veneet ovat kuivuneet nopeasti. Eilen lämpömittari näytti parhaimmillaan +26 astetta, tänään oli lähes yhtä lämmin päivä.

​

Tenon vesi on hienoisessa laskussa. Roskia kulkee vielä kohtalaisen paljon.

​

Alakönkäältä on tämän viikon aikana saatu muutamia kaloja. Kalat ovat olleet lohijalkoja ja pieniä, 7-8 kilon lohia. Kesän ensimmäinen perhokala tuli nro 4 kolmihaarakoukkuun sidotulla Garryllä. Kalat on saatu pääasiassa könkään yläosasta.

​

Vedenkorkeus ei ollut tällä viikolla kulkuttajia suosiva, mikä on erinomainen asia lohikesää ajatellen. Kulkutus jatkuu vielä ensi viikolla maanantai-illasta torstai-iltaan.

​

Boratbokcassa on vain pari perhokalastajaa. Kokenut särkkien kalastaja Pentti Ruotsalainen aloitti tänä iltana lohikesän 2014 kalastuksen.

Odottavissa tunnelmissa

sunnuntaina 8. kesäkuuta 2014

klo 19.30

​

Lämmin sää viileni perjantain ja lauantain välisenä yönä. Lämpötila laski illasta jo alle kymmeneen asteeseen. Kylmä tuuli tunkeutui luihin asti. Pilviverho väistyi tänään keskipäivällä, mutta kohtalaisen kova tuuli viilentää edelleen auringon lämpöä.

​

Vesi on laskenut perjantai-illasta mittauspaikasta riippuen noin 32-38 cm. Vedenlaskun myötä roskien tulo väheni nopeasti. Tänään Osmannuoran soudettuani vain yhdessä vieheessä oli heinä. Käytän vieheiden yläpuolella kolmea solmua siimaa pitkin juoksevaa nöyhtää ja roskia keräämässä, jotta viehe saisi uida mahdollisimman pitkän ajan roskattomana.

​

Lohikesän kulusta voi tehdä jo tässä vaiheessa alustavia ennustuksia. Yläkönkään seudulla korkeilla tuntureilla on vielä kohtalaisen paljon lunta. Vesitilanne kehittyy säiden mukaan. Todennäköistä on, että Norjan puolen gaissojen lumet sulavat vasta juhannuksen aikoihin tai sen jälkeen, mikä aiheuttaa perinteisen juhannus-tulvan. Epätodennäköisempää on, että seuraavan parin viikon sää on niin lämmin, että lumi sulaa myös korkeilta tuntureilta. Siinä tapauksessa tulva laskee hitaasti ja vesi humppaa päivittäin ylös alas. Vapakalastusta ajatellen tämä vaihtoehto on hankalampi.

​

Yläjuoksulla lunta ei enää juurikaan ole. Sulamisvesiä tulee reilummasti vain pieneltä alueelta. Yläkönkään alapuolisen Tenon vesi laskee nopeasti, jos sää pysyy viileänä.

​

Koivuissa on jo iso lehti. Kesä on yli kaksi viikkoa normaalia aikaisemmassa. Lohennousun ja Tenon vedenkorkeuden suhteen luonto elää pitkän keskiajan normaalissa. Paras lohennousu ajoittunee heinäkuun toiselle viikolle.

​

Ensi viikolla kulkuttajia on vesillä enemmän kuin tällä viikolla. Veden lasku valitettavasti parantaa kulkuttajien saalismahdollisuuksia. Onneksi kulkutus loppuu jo torstai-iltana klo 19.

​

Perhokalastajalle vesitilanne on jo nyt hyvä. Kovista koskista kannattaa pysyä poissa ja keskittyä rauhallisten rantakosteiden ja kaavojen kalastamiseen. Lohensoudussa lirutellaan vieheet edellä alavirtaan rantakiviä ja -pusikoita kierrellen. Virran reunat ovat hyvin selvärajaisia. Liian lähelle rantaa soutamalla saa uitettua vieheen helposti akanvirtaan.

Koleaa ja hiljaista

tiistaina 10. kesäkuuta 2014

klo 02.30

​

Vesi on laskenut lauantai-illasta noin 30 cm. Roskia tulee enää harvakseltaan, mutta vieheet kannattaa tarkistaa vielä säännöllisesti.

​

Moni korkean veden soutupaikka on jo hyvässä soutukunnossa. Patakuoppa ja Kuusiniemenväylä, Stuhsannuora, Padda- ja Kuoppilaskaava, Pässiniva ja Osmannuora ovat paikkoja, joista nousulohen tavoittaminen on todennäköistä.

​

Aurinkoinen päivä laski mailleen pilvisenä ja kylmänä. Ajoittain navakasti puhaltanut tuuli teki kelistä todella kolean. Soutaja tarkenee aina, erityisesti näin korkean veden aikana, mutta vapamiehellä oli jo väliin kylmä.

​

Uitin tänään ensimmäistä kertaa tositoimissa Niemivaaran vuolemaa Jytkyä. Vaapussa on toiveitteni mukainen väri ja varmasti lohia kiinnostava uinti. Kojamon saaminen ei ole enää vieheestä kiinni.

​

Yläkönkään ja Osman välillä oli soutamassa enimmillään 7 venettä. Jonottaa ei vielä tarvinnut, niin nopeasti kierto toimii.

​

Tällä viikolla on odotettavissa harmillisen hyviä kulkutussaaliita. Toivottavasti kohtuus säilyy mielessä verkkoa uittavilla.

Kahden kerroksen väkeä

keskiviikkona 11. kesäkuuta 2014 klo 15.30

​

Esko Nenola sai aamulla yhdeksän aikaan Kuusiniemenväylästä rajan kämpän kohdalta 7,4 kg:n lohen Jurmun ”Pajarilla”. Kielestä kiinni ollut lohi vaati työtä ja kärsivällisyyttä ennen koukkausta.

​

Lohensoutajia ja perhokalastajia on vielä kohtalaisen harvassa. Tinttejä ja lohijalkoja sekä taimenia on kertynyt saaliiksi viimeisen vuorokauden aikana tasaiseen tahtiin. Mistään lohikarnevaaleista ei silti ole kyse, vaan kalan saadakseen pitää tehdä töitä.

​

Kulkuttajia sen sijaan on runsaasti joella. Jokainen kynnelle kykenevä on raahautunut vesille lohia lahtaamaan. Eilisen päivän aikana kulkuttajien saaliit olivat paikoin liian hyviä. Tämän ja huomisen päivän aikana tulee ajankohtaiseksi miettiä suomalaisen ahneuden ruumiillistuman, Mikael Liliuksen koulukunnan oppien järkevyyttä. Miksi tyytyä kymmeneen, jos voi saada sata? Lilius mietti miljoonaa, ahkera kulkuttaja lohia. Karasjoen ja Inarinjoen lohikantojen tulevaisuutta kannetaan juutti- ja jätesäkeissä pakettiautoihin ja lohikellareihin Ala- ja Koski-Tenon maisemissa.

​

Oikeus on eri asia kuin velvollisuus. Oikeus ilman vastuuntuntoa on äärimmäisen huono yhdistelmä. Yksi venekunta tappaa kulkuttamalla vuorokaudessa enemmän lohia kuin 20 venekuntaa soutamalla.

​

Lohensoudussa ottivieheinä ovat toimineet oranssit sekä kulta-oranssit vaaput. Myös perhoilla on saatu muutamia kaloja.

Tuulituloksia

perjantaina 13. kesäkuuta 2014

klo 15.40

​

Lohensoutajien lajiharjoittelu kärsii tänään kovan tuulen takia. Keskipäivällä Pässinivaa ja Halosenväylää soutaessa sai ahertaa tosissaan saadakseen vieheet uimaan haluamallaan tavalla toivomaansa paikkaan.

​

Veden lasku on hidastunut. Roskaa tuli silti jonkin verran. Kova tuuli riepottaa irtolehtiä ja heiniä virran kuljetettavaksi. Viime yö oli kylmä. Lämpömittari näytti aamuyöstä nollaa. Iltayöstä puhalteli ajoittain kova tuuli.

​

Lohirintamalla on hiljaista. Alkuviikon saaliista on enää viimeiset graavipalat jäljellä. Eilinen ilta, viime yö ja tämä aamu eivät antaneet saalista lähialueen kalastajille.

​

Lohikesää ajatellen tilanne ei ole huolestuttava. Pitää muistaa, että sesonki on vasta aluillaan. On aivan normaalia, että kesäkuun puolivälissä lohta ei ole joessa vielä kovinkaan paljoa. Toinen huomioitava asia ovat olosuhteet. Vapavälineillä kalastaville vallitsevat olosuhteet ovat haastavat.

Työvoitto

sunnuntaina 15. kesäkuuta 2014

klo 02.50

​

Viime päivinä lohi on ollut tiukassa. Enkä nyt tarkoita painon alla suolattua punalihaista filettä, vaan lohenkalastajan työmäärää suhteessa saaliiseen. Tänä iltana Teno palkitsi ahkeruuden Vitoslompolossa. Ensikertalainen Tenon kävijä Vesa pääsi nauttimaan hopeanhohtoisen lohijalan väsytyksestä. Kala iski Papukaija Emmaan Vitoslompolon alaosassa muutaman metrin päässä Suomen rannasta. Kala oli erittäin pirteä ja se soitteli useammat hyvät soinnut Everolin räikällä.

​

Olen saanut samalla Papukaija Emmalla useita lohijalkoja ja lohia viime vuosien aikana. Suurin vaapulla saamani lohi painoi 20,8 kg.

​

Olen usein kehunut Emmaa hyväksi korkean veden vaapuksi. Se kestää hyvin kovaa virtaa ja säilyttää kalastavuutensa kovassakin vedossa. Tänä kesänä vesi on ollut korkealla ja sen myötä Emma on noussut korkealle ottivieheiden joukossa. Monesta muusta vaapusta poiketen Emma ei ole lähtenyt muuttamaan vaappujensa uintia kevytjalkaisten ballerinojen ja joka suuntaan kepeästi säntäilevien marinottien suuntaan, vaan on säilyttänyt jo vuosikymmeniä sitten hyväksi havaitun uinnin.

​

Papukaija on erinomainen alkukesän väri. Sen paras keli on silloin, kun aurinko paistaa voimakkaasti pitkin jokea, joko ylä- tai alavirrasta. Ilta ja myöhäinen ilta sekä aamu ovat Papukaijan vireintä aikaa.

​

Lämpömittari näyttää torpan nurkalla +2 astetta, siis selkeästi plussalla. Kahdesta edellisestä yöstä poiketen ilta ja yö olivat lämpimän tuntuisia, koska tuuli ei pieksänyt jokilaaksoa.

​

Kovat tuulet ovat lisääntyneet nimenomaan alkukesästä. 1980-luvulla kesäkuussa oli keskimäärin kolme päivää, jolloin tuuli haittasi merkittävästi lohensoutua. 2000-luvulla kesäkuussa oli keskimäärin 15 päivää, jolloin tuuli haittasi soutua. Muutos on todella suuri.

​

Lopuillaan oleva lohiviikko oli kokonaisuutena odottava. Kulkuttajien hyvistä saaliista huolimatta urheilukalastajien saalis jää vaisuksi. Viime päivien kylmä sää on edesauttanut veden laskua, mutta samalla se on hidastanut veden lämpötilan nousua. Ensi viikolla tilanne varmasti paranee, mutta Sibeliuksen Finlandiaa ei tarvitse juhannuksena ainakaan hyvien lohisaaliiden kunniaksi soitella.

​

Lohimies pyrkii aina hakemaan vertailukohtia historian kultaisista muistoista. Tästä lohikesästä on tulossa kesän 1969 toisinto. Joessa on kaikenkokoista kalaa tinteistä ennätyskojamoihin. Kesästä ei tule erityisen hyvää lohikesää, mutta suuria kojamoita on tavallista enemmän. Oman ennätyslohen saaminen tulee olemaan tänä kesänä todennäköisempää kuin normaalikesänä. Paras lohisesonki ajoittunee heinäkuun toiselle viikolle. Lohensoutajan riemuna tulevat olemaan 7-8 kilon lohet sekä Tenon ”peruskaura” eli kympin kalat.

Lohen tuoksua ja läheltä piti -tilanne

keskiviikkona 18. kesäkuuta 2014 klo 16.20

​

Aamulla nousin kotisuvantoni Osman lähtöpaikalle Jounitjoenkarin alapäähän ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Aikaisemmin olen lähtenyt soutamaan Suomen puolelta. Korkealla vedellä lähtöpaikka on Suomen rannassa Huhtalan saunamökin yläpuolella.

​

Lähtöpaikalla vieheitä valitessani kysyin kalakaveriltani Reijolta, haluaako hän pelata Eurojackpottia vai Kenoa? Reiska vastasi, eikös siinä Eurojackpotissa ole suuremmat voitot? Tämän jälkeen valitsin keskivapaan vanhan uskollisesti palvelleen Luotto-ongen.

​

Suomen puoleisen Kojamokiven takaa Luotto-onkeen iski kala. Mallikkaasti sujuneen väsytyksen päätteeksi koukkasin kirkkaan, kauniin lohen veneeseen. Luotto-onki ehti olla vedessä vain 22 minuuttia ja siitäkin ajasta suurimman osan lohen leuassa. Osman Niilo ei suotta antanut Niemivaaran vuolemalle vaapulle kunniakasta lempinimeä.

​

Eilisen ja tämän päivän aikana kalaa on noussut kohtalaisen hyvällä tahdilla pitkin jokivartta aina Yläkönkäälle saakka. Lähipäiville on luvassa lisää hyviä lohiuutisia.

​

Tänään keskipäivällä Vitoslompolon yläpuolella Nousujohteessa tapahtui haveri. Kalaa väsyttänyt venekunta ajautui väylän ainoalle kivelle. Vene kaatui ja pariskunta joutui veden varaan. Kala karkasi ja viehepakki katosi, mutta onneksi kalastajille ei käynyt mitenkään. Pelastusliivit pelastivat. Kaatuneesta veneestä virtaan joutuneita tavaroita pelastettiin useampaan veneeseen. Viimeiset varusteet keräsi talteen Radnukuopassa soutanut venekunta.

​

Virta on vielä voimakas. Veden laskiessa näkyviin tulee koko ajan uusia kiviä, joihin vene yltää. Soutajan tehtävänä on huolehtia kaikissa olosuhteissa, myös lohen väsytyksen aikana siitä, että vene ei ajaudu kivelle.

​

Lohiluokan kala kulkee jo väylässä, joten soutulinja kannattaa siirtää rannoilta keskemmälle, jos tavoitteena on kunnon kala. Erityisesti matalissa koskissa, väylissä ja nuorissa on hyvä soutaa pääväylää myötäillen.

​

Lämpötila on tutuissa lukemissa, monta astetta plussan puolella. Matinkiveä näkyy jo noin 25 cm.

Raitista, reipasta juhannusta

perjantaina 20. kesäkuuta 2014

klo 13.30

​

Vesi on noussut vasta 1-2 cm, mutta roskia tulee jo runsaasti. Roskankerääjiä kannattaa käyttää joka siimassa. Lähellä nollaa oleva keli kovan tuulen ja sateen seurana voi passivoida vapamiestä, mutta vieheiden tarkastamista ei kannata laiminlyödä.

​

Arktisista keleistä huolimatta tämä viikko on ollut juhannuksen alusviikoksi hyvä lohiviikko. Asiakkaani ovat saaneet viikon aikana 12 kalaa, joista kaksi oli lohia, neljä lohijalkoja ja kuusi tinttejä. Tinttien ja lohijalkojen karkuutuksia on ollut lähes jokaisella venekunnalla.

​

Lohiluokan kala nousee väylässä. Boratbokcassa näkyi eilisen päivän aikana runsaasti hyvän kokoisia lohia, mutta kalat uivat perhokalastajien tavoittamattomissa väylässä. Kokeneet lohimiehet odottavat innolla varminta lohen päänousun alkamisen merkkiä. Suuren lokkiparven ilmestyminen Boratbokcaan kertoo varmasti tinttiparvien saapuvan lähitunteina perhokalastajien iloksi.

​

Tämän viikkoisilla käräjillä on nyljetty viime jahtikauden viimeisiä hirviä ja pesty edellisten lohikesien verisimpiä roiskeita. Ihmislajin turvekammissa asumisesta ja keihäällä peurojen jahtaamisesta on ilmeisesti vielä liian vähän aikaa, kun kalastus- ja metsästys herättävät niin vahvoja intohimoja. Ajat ovat tosi ankeita silloin, kun pienen kuntakeskuksen hotellissa yöpyy enemmän juristeja kuin turisteja.

​

Tenojoki hiljentyy juhannuksena. Rannalta kalastajia on jonkin verran lohijoen rannalla juhannusta viettämässä, mutta lohensoutajat ovat vähissä. Sesonki pyörähtää todenteolla käyntiin ensi viikon maanantaina. Joessa on kaiken kokoista lohta sen verran, että juhannuksen aika on syytä olla vesillä. Veneiden vähyys takaa oman kalastusrauhan.

​

Tämän viikon ottipeleinä ovat toimineet Emmat ja vanhat M -koon Joonakset. Pyytäviä värejä ovat olleet Ambulanssi ja Papukaija eri muunnoksineen. Erityisesti Emman verkon läpi maalattu hieman tummempi sävyinen väri on ollut lohien mieleen.

​

Vaapun uintiliikkeen ja värin välinen tiivis seurustelusuhde puuttuu monesta uudesta vaapusta. Esimerkiksi Papukaija on erinomainen alkukesän väri. Veden ollessa kylmää ja korkealla vaapun uintiliikkeen tulee olla rauhallinen. Useimmissa uusissa vaapuissa on voimakas, eloisa ja runsashakuinen uintiliike. Yleensä vaapun säätövara riittää siihen, että liikkeestä saa väännettyä pois turhan ja alkukesän kalastukseen kuulumattoman keikaroinnin.

​

Niemivaaran kolmekoukkuinen JAN on pelannut hyvin Luotto-ongen ja Parsilankun värisenä. Vaappujen uinti on hyvälle haukiuistimelle ominainen laiskan kepeä lenkutus.

​

Perhoissa ylitse muiden nousevaa ottiväriä ei ole vielä löytynyt. Mustarunkoinen ja sinisiipinen perho antoi alkuviikosta pari kalaa. Myös vihreä ja oliivinvihreä ovat kalastaneet.

​

Toivotan kaikille ystävilleni, lukijoilleni, kylän miehille ja lohen pyytäjille hyvää, raitista ja reipasta Juhannusta. Raitis juhannus on lupeissa ainakin tälle rantatörmälle, toivottavasti laajemmallekin alueelle.

Outakeijun aamu

sunnuntaina 22. kesäkuuta 2014

klo 11.15

​

Kari Pikkupirtti sai aamulla yhdeksän aikoihin kuuden kilon lohen Alakarilta. Ottiperhona oli omatekoinen numero 6:n kolmihaarakoukkuun sidottu Outakeiju.

​

Outakeijun keli vain paranee veden lämmetessä, joten perhoa kannattaa sitoa myös kaksihaaraiseen koukkuun. Outakeiju resepteineen löytyy Tenon perhot -kirjasta.

​

Lohikesän kokonaisuutta ajatellen tilanne on tällä hetkellä huomattavasti parempi kuin vapamiesten saaliista voisi kuvitella. Jokeen nousee lohta kohtalaisen hyvin. Verkkokalastajat ovat saaneet viimeisen kahden viikon aikana paikoin hämmästyttävän hyvin kalaa. Joukossa on ollut useita 15-20 kilon painoisia kojamoita. Todellinen tilanne selviää seuraavien parin viikon kuluessa. Lisääntyvä kalastajamäärä antaa paremman kuvan lohien määrästä. Viimeiset puolitoista viikkoa kelit ovat olleet vahvasti lohenkalastajaa vastaan.

Kesän ensimmäinen +20 kg

maanantaina 23. kesäkuuta 2014

klo 18.00

​

Eero Leskisen lohikoira, gordoninsetteri Figo on tullut kolmentoista vuoden aikana tutuksi monille Tenon lohensoutajille. Eeron ajaessa moottorilla ylävirtaan koira istuu ryhdikkäästi veneen keulassa. Koira katselee valppaasti ohitse kiitäviä maisemia kuin vahvasti eteenpäin pyrkinyt hyökkäävä keskikenttäpelaaja Luís Figo.

​

Koiran oikea nimi on Opendora Figaro, mutta sen iso nenäisessä ja hoikassa, komeassa olemuksessa on niin paljon samaan kuin kuuluisassa portugalilaisessa jalkapalloilijassa, että Eero alkoi kutsua sitä Figoksi.

​

Viime viikolla Figo joutui odottelemaan sateisen sään takia mökissä Eeron soutaessa Vetsikon lähisuvannoilla lohta hyvällä tuloksella. Kolmen tintin, neljän lohijalan ja 10,5 kiloisen lohen kruunuksi hän sai sunnuntai-aamuna seitsemän aikoihin elämänsä suurimman lohen.

​

Kirkas, komea kojamo iski Tiura -vaappuun Kruvnagoatnellissa. Alavirrasta noussut Minna ja Ari Leppäsen venekunta jäi seuraamaan lohen väsytystä. Eero pyysi Aria avuksi venettä soutamaan. Apu tuli hyvään tarpeeseen, koska voimakkaassa virrassa lohen saaminen koukkausetäisyydelle vei oman aikansa. Koukkaus tapahtui rannalle Kalgokosken niskalla.

​

Lohi painoi 21 kg. Pituutta sillä oli 124 cm ja ympärysmittaa 74,5 cm. Ottivaappu oli Tiuran pinkkiselkäinen spesiaaliväri. Taitaa Ari joutua maalaamaan tuotannosta jo pois jäänyttä väriä uuden satsin lohimiesten iloksi.

​

Viime viikon lohitilanne oli hyvin monenkirjava. Jokeen nousi kalaa pienissä ryppäissä. Lohien nousuvauhti oli ripeää. Ala-Tenolla saaliit olivat ajoittain hyviä, jopa erinomaisia. Osman lähivesillä alkuviikko oli hyvä, mutta viikonloppu todella hiljainen. Tämän viikon alkupuolelle on lupa odottaa ainakin kohtalaisen hyvää lohen saantia.

Sesonkia pukkaa

keskiviikkona 25. kesäkuuta 2014 klo 10.40

​

Osmassa oli maanantai-iltana yhdeksältä kuusi venettä vuoroaan odottamassa. Vedenkorkeuden ansiosta kierto on niin nopeaa, että viikon ensimmäisen jonon purkauduttua ei ole tarvinnut juurikaan jonotella.

​

Lohiviikko on ollut rauhallinen. Kolea ja tuulinen sää on tehnyt joella oleskelun vaativaksi. Kova tuuli on tehnyt soutamisesta tavallista raskaampaa hyötyliikuntaa. Kovalla alatuulella veneen painoa pitää siirtää perään päin. Tarvittaessa vapamies voi siirtyä istumaan peräpenkille. Valtaosa veneistä on liian etupainoisia. Vapamiehen penkin pitää olla yllättävän lähellä veneen perää, jotta vene on tasapainossa.

​

Kaksilla airoilla soudettaessa painopiste on armotta liian edessä. Korkealla oleva vesi houkuttaa lohestajia soutamaan kaksilla airoilla. Minä en tykkää kaksilla airoilla soutamisesta, koska tällainen vene sotkee lähes aina normaalin souturytmin. Kahdestaan soudettaessa on helppo soutaa niin tarkasti, että vene ei juurikaan valu alavirtaan. Perässä tulevilla veneillä on vaikeuksia pysyä yläpuolella. Oma soutuvauhti pitää aina rytmittää muiden vauhtiin.

​

Kuoppilaskaavan alapuolella on ollut koko viikon useamman perhokalastajan ryhmä. Perhokalastajat ovat terrorisoineet lohensoutajia. Yksi lohensoutaja menetti kalan perhokalastajan heitettyä perhosiiman soutajan siimojen päälle. Perhokalastajat ovat soutupaikalla, joten heillä on velvollisuus väistää soutavaa venettä.

​

Myös Osman yläpäässä on ollut monta perhokalastajaa koko viikon. Samat miehet ovat kalastaneet useana kesänä Osmansuvannon parhailla soutupaikoilla. Kuoppilaskaavan alapuolella kalastavat perhokalastajat voisivat käydä opintoretkellä Osman yläpäässä kalastavien perhokalastajien luona. He nimittäin osaavat herramiessäännöt ja hyvillä mielin yhdessä kalastamisen jalon taidon. Lohenkalastus on kollektiivinen harrastus, sillä vesillä on aina muita kalastajia.

​

Keikarointi ja oman pesän ärhäkkä puolustaminen kannattaa jättää meriharakan puuhaksi, koska se osaa homman paljon paremmin. Lohenkalastus on herrasmieslaji, johon öykkäröinti ja ylimielisyys eivät kuulu missään tilanteessa eikä missään muodossa. Tenon rannalla häiriköivällä kalamiehellä on tosin harmillisen usein samanväriset silmät kuin meriharakalla ja taitaa nokkakin punoittaa samalla tavalla.

​

Alkuviikko on tarjonnut kalatapahtumia pitkin jokivartta. Saaliiksi on kertynyt pääasiassa tinttejä ja lohijalkoja, mutta on joukossa ollut myös muutamia lohia. Nilla Tapiolan asiakkaana Kaavassa oleva pariskunta sai Radnukuopasta 11 kg:n lohen, kaksi muuta venekuntaa Pässinivasta ja Kuoppilaksesta 8 kilon lohet. Valtaosa pienemmistä kaloista on saatu matalista nousukalan väylistä ja koskista.

​

Veden lämpötila oli eilen 8 astetta. Matinkiveä näkyy noin 25 cm. Sunnuntain-maanantain veden nousun jälkeen vesi kääntyi hitaaseen laskuun.

Lintukalliolla

keskiviikkona 25. kesäkuuta 2014 klo 19.15

​

Tänään kävimme Lintukalliolla nauttimassa Varanginvuonon kauneudesta ja jäämeren kalastuksellisesta annista. Paikalla oli meidän lisäksi lähes 20 muuta kalastajaa, kaikki suomalaisia. Suurimman turskan pyydysti Tommi Lappalainen. Kalalla oli painoa melkein 8,5 kg ja pituutta 115 cm.

​

Varanginvuonon sää suorastaan helli Tenon koleudessa kärvistelleitä kalamiehiä. Tuulta oli vain nimeksi ja aurinko paistoi välillä lämpimästi. Menomatkalla oli viisi merikotkaa istumassa laskuveden paljastamalla meren rannalla.

​

Lohensoutu jatkuu viileässä ja tuulisessa säässä. Luvassa on kylmä yö.

Räntäsateen kojamo

torstaina 26. kesäkuuta 2014

klo 04.10

​

Osmannuoran yläpäässä soutaessamme suvantoa yläpuolellamme soutanut venekunta ohitti meidät lohta väsytellen. Seurasimme väsytyksen etenemistä nuoran alaosaan. Koukkausta emme enää etäisyyden vuoksi nähneet, mutta kalan saaneen venekunnan ajaessa ohitsemme näimme saamamiesten iloiset ilmeet ja käsimerkit. Oman laskun lopetettuamme ajoimme Osmanrantaan lohta ihailemaan.

​

Komea 15,5 kilon kojamo tarttui vihreäselkäiseen, kultakylkiseen Jurmuun Ottiniemen kohdalla keskellä virtaa. Ottiaika oli varttia vaille kaksi. Väsytys kesti hieman reilun varttitunnin. Koukkaus tapahtui Nestorin majan rannassa Kivikosken niskalla.

​

Soutajana oli Tapani Ronkainen. Vapamiehenä lohen väsyttänyt Jari tunnetaan kaveripiirissä hyvän tuurin erä- ja kalamiehenä, jolla on aina erinomainen pyytöonni, olipa kyse sitten metsojahdista tai lohensoudusta. Jahtimailla ja kalavesillä pätee erityisen hyvin vanha viisaus, jonka mukaan onni seuraa taitavaa pyytömiestä.

​

Vesillä oli vain muutamia veneitä. Kuoppilassuvanto oli ainoa soutupaikka, jossa oli veneitä jonoksi asti. Liekö ankara sää jo karkottanut herkkähipiäisimmät lohimiehet tuvan lämpöön. Kalatapahtumia oli useammalla venekunnalla. Tinttiä on nousussa jonkin verran, samoin lohijalkoja.

​

Vedenkorkeus houkuttaa soutamaan matalia väyliä ja nivoja sekä suvantojen rantapenkkoja. Isomman lohen saadakseen on siirryttävä haravoimaan koskien ja nivojen monttuja sekä suvantojen asentokalan paikkoja. Kova pintavirta vie helposti lohimiehen uskon, mutta ripauksella hyvää onnea pääväylästä on mahdollista saada kunnon lohi.

Kruvnagoatnel

sunnuntaina 29. kesäkuuta 2014

klo 01.40

​

Aurinkoisen illan ratoksi oli mukava soudella kotisuvantoa Osmaa, Pässinivaa ja Halosenväylää. Vesi on hyvällä korkeudella Pässinivaan, Halosenväylään, Paavalinkuoppiin, Kuusiniemenväylään, Osmannuoraan, Norjanväylään, Kaavaan ja Kylmäkaltionsuvantoon. Padda- ja Kuoppilassuvannossa voi vielä soutaa Suomen puoleiset Padda- ja Kuoppilaskaavan, mutta kummassakin suvannossa on jo mahdollista tavoittaa reilumman kokoinen lohi Ylämontusta tai Norjan puoleisesta väylästä.

​

Veden lämpötila on noin 9 astetta. Yöstä tulee kylmä, koska taivas on pilvetön. Tällä hetkellä lämpömittari näyttää torpan nurkalla +5 astetta.

​

Tällä viikolla Tenosta on saatu kaksi yli 20 kilon lohta. Aulis Nordberg sai soutamalla 22,5 kiloisen kojamon ja Pertti Laakkonen perhokalastamalla 22,9 kiloisen lohen. Laakkonen sai lohen perjantaiaamuna nro 6:n kaksihaarakoukkuun sidotulla Rimpauttajalla. Näiden kahden isomuksen lisäksi Tenosta on viime päivinä saatu muutama 15-19 kiloinen kojamo.

​

Maanantaina julkaisemani tieto Eero Leskisen 21 kiloisesta lohesta oli ottipaikan osalta hieman virheellinen. Oikea paikannimi on Kruvnagoatnel eli Kruunukoste. Paikka löytyy Alemman Lohisaaren ja ”Eurojoen” välistä.

​

Tenon lohikesän ensimmäinen sesonkiviikko on lopuillaan. Joella on ollut selvästi tavanomaista vähemmän kalastajia. Aniharvassa soutupaikassa on tarvinnut jonottaa 1-2 venettä pidempään. Myös kylänraitilla on ollut rauhallista. Teno on tänä kesänä jäämässä Tornionjoen varjoon. Tämä merkitsee paluuta vanhaan hyvään aikaan, jolloin Perämereen laskevat lohijoet olivat kaikille tuttuja ja Tornionjoen lohisaalis oli moninkertainen Tenoon verrattuna.

​

Tinttiä ja lohijalkaa nousee kohtalaisesti, mutta lohi on todella tiukassa. Tämän viikon aikana olen nähnyt vain yhden lohen väsytyksen, mikä on todella vähän. Hyvänä lohikesänä yhden yön aikana näkee helposti 5-7 lohen väsytystä.

Tinttejä siellä täällä

maanantaina 30. kesäkuuta 2014

klo 00.20

​

Kesäkuun viimeinen viikko tarjosi hyvin vaihtelevaa lohikeliä. Sään puolesta viikko sujui tälle kesälle tutuissa merkeissä: Vettä, räntää, lunta, rakeita, kovaa tuulta ja kylmää. Lauantaina keli muuttui. Tänään saimme nauttia kesäisen kauniista säästä ja auringon paisteesta. Lämpötila kohosi lähelle 20 astetta.

​

Vesi on laskenut parin viimeisen vuorokauden aikana mukavasti. Matinkiveä näkyy noin 50 cm. Suvannot alkavat olla soutukunnossa, vaikka kesäveteen on vielä matkaa. Tänään tinttejä näkyi pitkin matkaa siellä täällä Yläkönkäältä Osmaan soutaessamme.

​

Eilen saatiin kaksi yli 20 kilon painoista kojamoa, joten tälle kesälle niitä on saatu yhteensä jo 5 kpl. Rohkenen ennustaa yli 20 kiloisten kesän kokonaissaldoksi 13-15 kpl. Tavallisen kokoista kympin kalaa on kohtalaisen vähän. Tällä viikolla onni on suosinut joitakin venekuntia runsaalla kädellä, mutta kokonaistilanne ei ole erityisen hyvä. Useimmille lohta soutaville on jäänyt vain rakot käsiin. Tintin pyytäjille saalista on kertynyt ajoittain hyvin.

​

Lohikesän kannalta seuraavat kaksi viikkoa ovat ratkaisevan tärkeitä. Lohikesän ainekset leivotaan kasaan heinäkuun puoliväliin mennessä. Sen jälkeen on turha odottaa ihmeitä tapahtuvaksi. Joessa on isoja lohia enemmän kuin keskivertokesänä. Ne tuovat harvoille onnenpekoille elämänsä lohikesän, mutta eivät tee kesästä lohikesää.

​

Perhonsidontapöydän luona viihtyvän lohimiehen kannattaa nyt sitoa pari versiota Lisensiaatti Tossavaisesta. Alkuperäisen reseptin mukaisen perhon lisäksi kannattaa sitoa muunnos, josta siiven vihreä hanhi jätetään pois. Sopiva koko on nro 6 tai 4 kolmihaarakoukku.

​

Alkuviikosta hyvin pelittänyt Tuliperse jäi viikonloppuna taka-alalle aurinkoisen kelin vanhan Sivutissi Nilsun noustua vieherasian kätköistä lohijalkojen suosikiksi. Spearheadin selkä on vihreä, kyljet keltaiset ja maha punainen. Kurkussa on hieman sinistä. Lisäksi vaapussa on vahvat mustat pystyraidat. Kuntun Lassen luottoväri on parhaimmillaan kesän jälkimmäisellä puoliskolla, joten sen kalastusaika on pitkä.

​

Veden laskiessa virtaus hidastuu. Erityisesti suvannoissa on aika uittaa hitaammassa virrassa pyytäviä vaappuja. Vesi on vielä kylmää, mutta se lämpenee nopeasti. Sääennustuksen perusteella on lupa odottaa parempaa lohionnea alkavalle viikolle.

Kaunis kesäilta

tiistaina 1. heinäkuuta 2014

klo 02.10

​

Alkuillan vesisateen jälkeen sää selkeni ja illasta tuli kesäisen kaunis ja lämmin. Lähisuvannoilla oli hiljainen ilta. Osmannuoran pieni lohijalka oli ainoa tietooni tullut kala pitkältä jokialueelta.

​

Ala-Tenon viime viikkoisia lohisaaliita kuunnellessa tulee helposti mieleen mielikuva kahdesta Tenojoesta. Ala-Tenon lohimäärät ovat moninkertaiset Ylä-Tenoon verrattuna. Boratbockan sadan lohen parvesta on Osman korkeudella jäljellä enää muutama kala. Matkan varrella lohikellariin noussut lohi ei aiheuta yläjuoksulla enää kovin suuria sydämentykytyksiä.

​

Veneitä oli vesillä kohtalaisen paljon. Myös perhokalastajia oli edellisviikkoa enemmän. Lohensoutu keskittyy jo tällä vedenkorkeudella pääasiassa suvannoille, mutta useimmat väylät ja nivat ovat vielä hyvässä soutukunnossa.

​

Tintin pyyntiä harrastavan on viimeistään nyt aika solmia vaappujen tilalle perhot. Vihreärunkoiset ja Green Butt -väriset perhot ovat varmin valinta. Undertaker noussee lähipäivinä lohimiesten suosioon.

​

Joella on tänäkin kesänä ilmeisen paljon uusia kalastajia, kun lähtöpaikkojen sijainnista ei ole varmuutta. Lähtöpaikka ei ole ikinä kenenkään venerannassa eikä rantasaunan kivijalan kupeessa. Osmannuoran lähtöpaikka ei ole Osman venerannassa.

Komea oli kojamo

keskiviikkona 2. heinäkuuta 2014

klo 02.45

​

Iso, kuvankaunis kojamo iski putkiperhoon Kuoppilassuvannossa illalla hieman ennen puoli yhdeksää. Kalan saajina olivat Pentti ja Juha Morottaja (kuvassa). Juha souti ja Pentti väsytti lohen. Lohella oli pituutta 122 cm ja painoa 20 kg.

​

Isojen kojamoiden kanssa ennenkin taistellut Pentti ei häkeltynyt tappokalikan puuttumisesta, vaan hän lopetti kalan puukolla niskaan pistämällä.

​

Aamupäivällä Pässinivan-Osman välisellä alueella oli runsaasti tinttiä ja lohijalkaa nousussa. Kaloja kertyi useampaan veneeseen, kolme parhaimpaan paattiin.

​

Aurinkoisen, lämpimän (+23 astetta) päivän ehtoolla taivas vetäytyi pilveen ja lämpötila laski roimasti lyhyessä ajassa. Tuo pilvinen tuokio oli Aurinkokuninkaan hehkuttama momemtumi. Raavaamman kokoluokan kalat liikahtivat ja iskivät myös vieheisiin.

​

Matinkiveä näkyy reilu 55 cm. Veden lämpötila on mittauspaikasta riippuen 12-14 astetta. Roskia tulee vielä silloin tällöin, joten pitkällä laskulla vieheet on tarkistettava määräajoin.

Kiittäkäämme joukolla Niemivaaraa

perjantaina 4. heinäkuuta 2014

klo 02.15

​

Tänään oli Niemivaaran Joukon vaapuilla vientiä. Mika Koskenniska tartutti pitkään kolmekoukkuiseen Kauhiaan lohen Piippukiven vierestä hieman ennen keskipäivää. Koukkaus tapahtui Ojaniemen kohdalla. Kauhian väri oli Mätökala.

​

Niemivaaran parikymmentä vuotta aikaisemmin tekemää JAN -vaappua vietiin vauhdilla Osmansuvannolla Ottiniemen kohdalla klo 14.08. Patrick ja David McMillan eivät olisi voineet saada pirteämpää vastusta ensimmäiseksi Tenon lohekseen. Ottivaappuna oli kolmekoukkuinen Kultakala, jonka ansiolistalla on kolme yli 20 kilon kojamoa. Sama Kultakala antoi yösoudulla vielä toisen jalan.

​

Kolmekoukkuinen JAN on ainutlaatuisen hyvä isojen lohien pyytäjä, mutta siihen ottaa myös tintti ja lohijalka. Mätökala, jota minä kutsun Luotto-ongeksi, on siitä hyvä väri, että se toimii läpi kalastuskauden lähes kaikilla keleillä.

​

Kova tuuli on ollut jälleen lohenkalastajien seurana. Aamusoudulla Karnjargassa ja Palosuvannossa aalto löi ajoittain veneen laidan korkuisena. Rannalta oli vaikea nähdä kumpaan suuntaan joki virtaa. Kovat tuulet ovat tänä kesänä häirinneet lohenkalastusta harmillisen usein. Ennenvanhaan pohjoistuuli kömpi yöksi nukkumaan eukkonsa viereen, mutta nykyään se ahkeroi yön yli.

Pientä piristystä

lauantaina 5. heinäkuuta 2014

klo 22.50

​

Torstai-ilta oli Utskosken alta alavirtaan monen onnellisen lohenkalastajan tyyssija. Tinttiä ja lohijalkaa nousi saaliiksi hyvin. Perjantai-iltapäivällä Karnjargaan ilmestyi kesän ensimmäinen kunnon parvi. Viimeisen kahden tunnin aikana ennen kello neljäätoista vapa taipui ja räikkä pärisi tiuhaan tahtiin. Monille Tenon soutajille tuttu ”lohiluotain” eli ”luossatsiikain” oli ahkerassa käytössä ja tuotti haltijoilleen iloisen päiväpuhteen. Toiseen veneeseen kertyi neljä kalaa, toiseen viisi. Kalaa oli liikkeellä paljon, sillä myös ilman lohiluotainta soutaneet saivat erinomaisen hyvin tinttiä ja lohijalkaa.

​

Osman-Kaavan alueen soutupaikoilla iloinen tinttiralli alkoi perjantai-iltana ja jatkui vielä lauantaina puoleen päivään asti. Kelin kirkastuminen rauhoitti kalojen ottihalut iltapäivällä.

​

Olen ennenkin kannustanut lohenkalastajia kohtuuden ystäviksi. Ylettömän tinttien lahtaamisen sijasta kannattaa siirtyä ison lohen pyytämiseen parin-kolmen tintin jälkeen.

​

Kolmen merivuoden lohta on edelleen todella vähän. Viimeisen parin päivän aikana suvannoilla on jo näyttäytynyt asentokaloja. Joitakin 10-14 kilon painoisia lohia on saatu, mutta huolestuttavan vähän. Kelimuutoksia ja suvantojen asentokalojen liikehtimistä on syytä seurata tarkalla silmällä. Sopivan tilaisuuden tullen on mahdollista saada kunnon kojamo väsyteltäväksi.

​

Viime yö oli pilvinen ja poikkeuksellisen hämärä. Perhot toimivat vaappuja paremmin. Yöllä tummansinisellä tai sinisellä sävytetty (runko tai siipi) musta perho toimi hyvin. Aurinkoisen kelin aikana tänään toimi Härkä Karvonen. Viime yönä oli sään puolesta erinomainen Tipin ja Klemman keli.

Moottoriuistelun mekka

sunnuntaina 6. heinäkuuta 2014

klo 23.55

​

Tänään oli helteinen päivä. Lämpötila kipusi enimmillään +27 asteeseen. Joella oli mukava soudella, kun reipas tuuli viilensi auringon hehkua. Tänä kesänä ei ole tarvinnut lohishortseja aikaisemmin kaapista ulos kaivaa, mutta tänään niille oli käyttöä.

​

Viime yö oli rauhallinen. Vesillä oli vain muutamia veneitä. Tinttejä nousi harvakseltaan ylävirtaan, muutama erehtyi nousemaan veneeseen asti.

​

Iltapäivällä Kivikoskea soutaessamme seurasimme useaan otteeseen lohen mottoriuistelun pioneerin mallikasta suoritusta. Perinteinen lohensoutu taitaa lähivuosina hävitä kokonaan. Moottoriuistelu on tullut Tenolle jäädäkseen. Paikallisilla veneentekijöillä on tainnut jäädä kalastuksen kehittyminen kokonaan huomaamatta, koska he tekevät edelleen perinteisiä soutuun sopivia veneitä. Myös kalastussäännössä pitäisi ottaa huomioon moottoriuistelun erityispiirteet. Moottoriuistelussa pitäisi sallia plaanareiden ja rajoittamattoman vapamäärän käyttö.

​

Viime päivien aikana esille nousseet eri henkilöiden arviot kuluvan lohikesän lohimääristä vaihtelevat enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Osa kalastajista väittää kirkkain silmin joessa olevan enemmän lohta kuin vuosikymmeniin. Uskaliaimmat kalastajat puhuvat jopa kaikkien aikojen parhaasta lohikesästä. Minä rohkenen olla asiasta eri mieltä. Tästä lohikesästä ei saa hyvää enää millään konstilla.

​

Viimeisen parin viikon aikana on ollut ajoittain todella hyviä hetkiä. Muutama venekunta on saanut elämänsä parhaat saaliit. Myös yli 20 kilon painoisia lohia on saatu tavallista enemmän. Kokonaisuus ratkaisee myös lohenkalastuksessa. Kolmen merivuoden lohta on joessa vähän, todella vähän. Lohijalkoja tuntuu olevan paljon, mutta ei niitä ole. Niiden osuus saaduista saaliista on tavallista suurempi, mutta se johtuu lohiluokan kalojen puuttumisesta.

​

Teno on aina ollut lohijoki. Tornionjoen hyvä kehitys ja meneillään oleva huippukesä muistuttavat karulla tavalla siitä, että Tenosta on tullut pikkulohien joki. Yhä useampi lohenkalastaja on luopunut toivosta ison lohen saamiseen ja he ovat liittyneet tinttifiilien joukkoon. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos päiväkausiin ei näe lohiluokan kalan väsytystä tai saamista parhaimman lohennousun aikaan.

​

Osmannuora ei ole ainoa soutupaikka, jossa lähtöpaikan sijainti on aiheuttanut hämmennystä. Nuoran lähtöpaikka on Vesterisojansuun yläpuolella olevan niemen kärjessä. Matalalla vedellä Vesterisojansuun edustaa ei voi soutaa. silloin lähtöpaikka on Osman kellarin kohdalla, selvästi Osman venerannan alapuolella.

​

Paddasuvannon lähtöpaikka on Paddakosken ALAosassa Suomen rannalla. Se ei siis ole kosken yläosassa. Paddakoskea soutava venekunta ei voi ohittaa Paddasuvannon lähtöpaikalla vuoroaan odottavia veneitä.

​

Pässinivan lähtöpaikka on Silmäkiven ja törmässä olevien portaiden yläpuolella. Korkealla vedellä Pässinivanpuronsuunmonttu on hyvä ottipaikka. Silloin soudun voi aloittaa Virtasen rannasta, mutta varsinaista lähtöpaikkaa ei saa ohittaa, jos siinä on vene tai veneitä vuoroaan odottamassa.

​

Halosenväylän lähtöpaikka on Tittikuopan yläpuolella. Pässinivaa soutavan veneen pitää lopettaa soutu, jos rannalla on joku vuoroaan odottamassa.

​

Kivikoskessa ja Vitosessa lähtöpaikka hilautuu jostain syystä ylävirtaan. Kivikosken lähtöpaikka on kosken puolivälissä Norjan rannalla olevan pienen niemen alapuolella. Joelta katsottaessa paikka erottuu selkeästi rantatörmässä olevan vihreän kasvillisuuden ansiosta. Vitoslompolon lähtöpaikka on Suomen rannalla 20-40 m kodan portaiden yläpuolella. Kalakapustakoskea tai Nousujohdetta soutava vene ei voi ohittaa Vitosen lähtöpaikalla olevia veneitä. Kalakapustakoski ei ole oma soutupaikka. Kosken voi soutaa laskemalla Kivikoskesta vieheet vedessä Vitosen lähtöpaikalle asti.

​

Hannunväylä on oma soutupaikka. Sen lähtöpaikka on Alemman Vitosjoen alapuolella. Maaherranväylä soudetaan osana Hannunväylän soutupaikkaa. Kaavan lähtöpaikka on hieman Nuoraskarin puolivälin yläpuolella, Norjan puolella olevan kallion eli Sundebaktin kohdalla.

​

Nollamin lähtöpaikka on Piippukiven yläpuolella. Äpäräpuron ja Staalonkusiojan edusta kuuluvat siis Kaavan soutupaikkaan.

Kesäeloa

keskiviikkona 9. heinäkuuta 2014

klo 12.40

​

Ajoin maanantai-iltapäivällä veneellä Karnjargasta Osmaan. Matkalla oli monessa paikassa perheitä uimassa. Vesi on lämmennyt 16-17 asteeseen eli lappilaisittain hyvään uimalämpöön. Helteisen kelin ansiosta vedessä on mukava pulahtaa raikastautumassa.

​

Hiljaiselo jatkuu lohirintamalla. Tinttejä kertyy saaliiksi kohtalaisella tahdilla, mutta iso kala on tiukassa. 5-5,5 kilon painoisia lohijalkoja tulee saaliiksi tinttien lomassa.

​

Tämä kesä on tarjonnut Yläkönkään yläpuolisella Tenolla kalastaville viime vuosia parempia saaliita. Merkittävää on, että saaliiksi on saatu myös lohiluokan kaloja huomattavasti paremmin kuin Ala-Tenolla. Tervasuvannosta Majatalonsuvantoon ulottuvalla alueella kokonaissaalis on jo nyt ylittänyt koko viime kesän saaliin. Myös Dalvadaksessa on nautittu hyvistä saaliista. Siellä valtaosa saaliskaloista on tinttejä.

​

Tällä hetkellä joella on erinomaiset perhokelit. Useimmat ottiperhot ovat niukasti sidottuja ja tummanpuhuvia. Sopiva koukkukoko on numero 6-8. Erityisen hyvä ottiperho on viime päivinä ollut yksinkertaisen simppeli sidos, jossa on lyhyt hela soikeasta hopeatinselistä, riikinkukon silmähöyhenen höytyliistakkeesta (mahdollisimman tumma) sidottu runko, hopeakierre, musta häkilä (harva) ja siipi ruskeaa karhun karvaa. Koukkuna on kaksihaarainen numero 8.

​

Tenon Lohikuninkuuskilpailu soudetaan ensi lauantaina. Odotettavissa on tinttikisa, jossa tavallista useampi venekunta saa tintin, parhaat jopa useita.

Hääkakkua vaille valmista

keskiviikkona 9. heinäkuuta 2014

klo 19.30

​

Kolmannen polven Osmansoutajan tulevien kesähäiden valmistelut ovat hyvällä mallilla. Morsiamen isä Klemet Halonen varmisti tänään kertarysäyksellä parhaan mahdollisen graavikalan riittävyyden juhlapöydässä.

​

Häävalmisteluiden ohessa Klemet antoi paikalla olleille lohestajille erinomaisen oppitunnin lohen pyytämisestä. Muut lohestajat kertoivat Osman lähtöpaikalla Klemmalle ison lohen hypystä. Osmansuvannon ja isojen lohien käyttäytymisen hyvin tuntevana lohimiehenä hän viritti ottivaapun kelin ja saaliskalan mukaiseen uintiin.

​

Klemet antoi oman soutuvuoronsa venekunnalle, joka oli lähdössä viimeiselle laskulle ennen kello kahta. Hän kehotti venekuntaa soutamaan Ylämontun ja opasti vielä oikeat soutulinjat. Juuri tällaisista kokeneiden ja vähemmän soutuvuosia omaavien lohimiesten kohtaamisista syntyy mukava ja leppoisa ilmapiiri, joka näillä soutusuvannoilla elää vielä vahvana.

​

Edelle lähtenyt Petteri Rontin venekunta souti Ylämontun, mutta ilman lohta. Perään lähtenyt Klemet kertoi joutuvansa itse hakemaan lohen, kun hänen opastamansa venekunta ei sitä tavoittanut. Klemetin virittämään kelta-mustaan vaappuun iski lohi klo 13.40 tutusta paikasta Ylämontusta. Voimakas lohi piti kokenutta lohimiestä jännityksessä Wanhan Osman venerannan alapuolelle asti.

​

Komealla nousukojamolla oli painoa 17,9 kg ja pituutta 113 cm.

​

Harmikseni olin Ala-Tenolla eikä tieto lohesta tavoittanut minua tuoreeltaan. Kaunis lohi jäi kuvaamatta ja saamamies kehumatta, mutta eiköhän se Sirpa -rouva osaa kehua lohimiestään häissä juhlaväelle graavilohta tarjotessaan.

Huh hellettä

torstaina 10. heinäkuuta 2014

klo 23.50

​

Miesmuisti on hämmästyttävän lyhyt. Tänään kuulin monen lohimiehen kertovan, että tällaisia helteitä ei ole ollut Utsjoella vuosikausiin. Viime kesä oli kuitenkin todella kaunis ja lämmin. Reilu vuosi sitten toukokuun lopussa Utsjoella oli +31,5 astetta.

​

Viime yö oli Ala-Tenolla hiljainen. Peurasuvannoissa vesillä oli 11 venettä, joiden saalis yön ahkeroinnista oli yksi tintti. Osmassa yö oli hyvä. Wanhan Osman lohikellarissa oli aamulla kaloja rivissä kuin vanhoina hyvinä aikoina. Parhaan saaliin keräsivät ylioppilasveneellä soutaneet miehet. Ottiperhona heillä oli norjalaisen Jan Nystadin kehittämä perho, joka tunnetaan Suomessa Villen villapaita -nimellä.

​

Vesi on hieman kesävettä korkeammalla. Matinkiveä näkyy noin 60 cm. Veden lämpötila on paikasta riippuen 17-19 astetta.

Lohikuninkuus 2014

lauantaina 12. heinäkuuta 2014

klo 23.00

​

Tenon Lohikuninkuuskilpailu soudettiin helteisessä kelissä tänään klo 12 - 19. Kilpailuun osallistui 138 kalastajaa. 16 venekuntaa sai kalaa.

​

Kilpailua oli mahdollista seurata netin välityksellä lähes reaaliajassa. Tieto kilpailussa saadusta kalasta välittyi myös muille kilpailijoille erittäin nopeasti tekstiviestinä.

​

Saaliskalat tulivat kokeneiden lohimiesten ennakkoarvailujen mukaisesti kilpailualueen koskisimmalta jaksolta. Kaunis, aurinkoinenja lämmin sää suosii aina Utskosken alustan ja Kordsamin välisellä alueella kalastavia. Pilvisellä ja kylmällä kelillä kilpailualueen ala- ja yläpää ovat usein antoisampia.

​

Tulokset:

​

1.   Matti Röntynen, Utsjoki ja Janne

    Hoffren, Toivala 6,494 kg

    2 kalaa

2.    Henna Riekkoniemi ja Merja

    Nillukka, Utsjoki 5,373 kg

3.    Kjell Aalto, Utsjoki ja Mika Purola,

    Helsinki 5,331 kg

4.    Marjatta ja Tapio Määttä, Posio

    4,807 kg, 2 kalaa

5.    Erkki Salmela, Rovaniemi 4,474kg

    2 kalaa

6.     Veikko Rintamäki, Seinäjoki ja Lauri

    Rintamäki, Jyväskylä 4,348 kg

7.    Aslak Järvensivu, Utsjoki ja Jukka

    Vallinmäki, Kokemäki

    3,365 kg, 2 kalaa

8.    Pedar Järvensivu ja Severi Aikio,

    Utsjoki 2,860 kg, 2 kalaa

9.    Joni Tapiola, Utsjoki ja Henry Tapiola,

    Lappeenranta, 2,382 kg

10.    Olavi Kallio, Utsjoki ja Aarre Soini,

    Sievi 2,264 kg

11.    Raine ja Johan-Uula Tapiola, Utsjoki

    2,252 kg

12.    Aada ja Urpo Vuolab, Utsjoki

    1,766 kg

13.    Mikko Järvensivu, Utsjoki ja Tapani

    Henrikson, Kuusisto 1,652 kg

14.    Armas Nuorgam, Utsjoki 1,610 kg

15.    Arvi ja Nilla Pieski, Utsjoki 1,575 kg

16.    Rauno Haapalainen, Kajaani 1,380 kg

​

Yhteensä 51,933 kg

Ennätykset paukkuvat

sunnuntaina 13. heinäkuuta 2014 klo 04.15

​

Kuusamon perhokalastajien kasvatti Saku Luukkonen teki perjantai-iltana historiaa nappaamalla Piltamosta elämänsä kojamon.

​

Lohi tarttui Sakun uittamaan numero kahdeksan kaksihaaraiseen koukkuun sidottuun oliivinvihreään Sarvijaakkoon Piltamon yläosassa Norjan puolella, alle 10 metrin etäisyydellä rannasta.

​

Lohi tarttui perhoon hyvin varovasti. Se ei pärskäyttänyt veden pintaa rikki niin kuin useimmiten tapahtuu lohen iskiessä perhoon. Varovaisen otin jälkeen lohi lähti vauhdilla ja voimalla virran poikki kohti kaunista Suomenmaata. Saku ei väsytyksen alkuvaiheessa tiennyt, millaisen pedon kanssa hän painii 14,8 jalkaisella vavallaan. Lohen käytyä lähellä Suomen rantaa se antautui hitaasti ja palasi takaisin Norjan rannan lähelle.

​

Väsytys kesti vain parikymmentä minuuttia. Sakulla ei ollut nostokoukkua mukanaan, eikä koko rannalla ollut muita kalamiehiä häntä auttamaan. Hän sai uitettua lohen rantaan ja vedettyä sen kiduskannesta pitkälle vesirajan yläpuolelle.

​

RKTL:n vaaka näytti lohen painoksi 23,8 kg. Saku kävi tarkistuspunnituttamassa kalan vielä Vetsikon Leirintämökkien vaakalla. Siellä kalan paino oli 23,5 kg. Pituutta joessa jo jonkin aikaa olleella kojamolla oli 128 cm.

​

Saku aloitti perhokalastuksen Kuusamon taimenjoilla. Sieltä hän siirtyi suuremman kalan perässä Tenojoelle kesällä 1988. Hänen tavoitteena on ollut koko ajan mahdollisimman suuren lohen saaminen. Hän ei ole juossut muiden perhokalastajien perässä Ylä-Tenon tinttipaikoilla, vaan on aktiivisesti etsinyt hyviä paikkoja suurlohen saamiseen. Perjantaina hän sai ruhtinaallisen palkinnon pitkäjänteisestä oman tien kulkemisesta.

​

Päivitän ennätyskalasta paremman kuvan, jos vain saan sen lähipäivinä. Onneksi olkoon Saku, oikea kaliiberi on löytynyt.

Suurlohta pyytämään

maanantaina 14. heinäkuuta 2014 klo 10.05

​

Saku Luukkosen perjantai-iltana saama kojamo on herättänyt ansaitsemaansa huomiota. Tässä pari parempaa valokuvaa Sakusta kojamon kanssa. Saku täytättää oman ennätyslohensa. Ottiperho päätyy arvoiselleen paikalle kojamon leukaan.

​

Lohikesä 2014 on ohittanut puolivälin krouvin. Lohikesän suuri pettymys on kolmen merivuoden lohien lähes täydellinen kato. Isoja, yli 15 kilon lohia on noussut tavanomainen määrä. Yli 20 kilon kojamoita on saatu vapavälineillä jo 8 kpl, mikä on selvästi keskivertoa enemmän. Tinttejä ja lohijalkoja on noussut ajoittain hyvin.

​

Tenolle on aina tultu pyytämään isoa lohta, omaa ennätyskalaa tavoittelemaan. Ennenvanhaan lohestajien mielikuva hopeanhohtoisesta Tenonlohesta tarkoitti vähintään metrin mittaista kalaa. Lohikannassa on aina ollut ja tulee aina olemaan vaihtelua, hyviä ja huonoja kausia. Myös eri ikäisten lohien määrät vaihtelevat suuresti. Kolmen merivuoden lohien osalta on silti nähtävissä, että jotain tavallisuudesta poikkeavaa on tapahtunut.

​

Pato- ja verkkokalastajat ovat saaneet alkukesän aikana hyviä tai erittäin hyviä saaliita. Minun mielestäni lohi on aivan liian jalo ja upea kala pakkopyydyksillä pyydettäväksi makkaran korvikkeeksi. Teno olisi maailmanluokan lohijoki, jos vedessä ei olisi yhtään verkkopyydystä. Vapavälineillä kalastettaessa lohikannat kestäisivät nykyisen kalastuspaineen. Verkkopyydykset eivät anna lohelle armoa huononakaan lohikesänä toisin kuin vapakalastus. Soutamalla tai rannalta kalastamalla on erittäin vaikea saada saalista silloin, kun lohta on joessa vähän.

​

Veden lämpötila nousi viime viikon helteiden ansiosta yli 19 asteeseen. Matinkiveä näkyi eilen noin 75 cm. Pian voi sanoa, että Tenolla on normaali kesävesi.

Sesongin makua

tiistaina 15. heinäkuuta 2014

klo 03.20

​

Lohiviikko alkoi ruuhkaisena, mutta hyvissä ja mukavissa tunnelmissa. Osman lähtöpaikalla oli enimmillään kuusi venettä vuoroaan odottamassa. Isolle suvannolle tällainen jono ei ole vielä pitkä, jos jokainen lähtee ajallaan vesille. Pahempi tilanne oli Kuoppilassuvannossa, jossa viiden veneen jono merkitsee odotusajan venymistä kolminkertaiseksi soutuaikaan verrattuna.

​

Tuttu näytelmä toistui jälleen Kivikoskessa ennen yhdeksää. Rannalla vuoroaan odottavat matkailijat seurasivat paikallisen kalastussääntöjä tahallaan rikkovan moottoriuistelijan kalastusta silmät hämmästyksestä pyöreinä. Kalastuksenvalvonta on ilmeisesti lopetettu kokonaan, koska sama episodi toistuu illasta iltaan ja viikosta viikkoon. Suomalaisen miehen luonne ei helpolla taivu polvillaan rukoilemaan ja anelemaan virkavaltaa rikospaikalle, mutta jonkun pitänee uhrautua yhteisen hyvän puolesta.

​

Lohiviikon ensimmäinen ilta tarjosi mukavia kohtaamisia lähtöpaikoilla. Vanhoja, tuttuja lohimiehiä vuosien ja vuosikymmenien varrelta, iloisia jälleennäkemisen hetkiä ja mukavia muisteluita. Entisaikojen lohiöiden muistelun ohessa saimme nauttia myös tuoreista lohitapahtumista. Kolmannen polven lohensoutaja Markku Halonen sai Kuoppilassuvannosta metrisen lohen lisäksi kaksi tinttiä. Virranniemen Antti saalisti Pässinivasta ja Halosenväylästä pari tinttiä ja Kari Lindgren narrasi Osmasta lohijalan. Moni muukin venekunta sai tintin tai kaksi. Janne Häkkisen sitoma Sarvijaakko oli kovassa iskussa Osmansuvannolla.

​

Oulun koulukunnan nuorempiin lohensoutajiin kuuluvan Kari Remeksen venekunta saalisti Alapeurasuvannosta 10,7 kg:n lohen Villen villapaidalla.

​

Kelin puolesta yö on lähes erinomainen. Taivas on pilvessä ja ilman lämpötila on +11 astetta. Veden lämpötila on +17 astetta.

Oh hoh

tiistaina 15. heinäkuuta 2014

klo 04.15

​

Sunnuntaina 13.7.2014 tapahtui jotain todella merkittävää, josta minä voin vain sanoa: ”Oh hoh”. Luossa.fi -sivusto saavutti kaikkien aikojen ennätyksen. Yhden vuorokauden aikana sivustolla vieraili 3346 kävijää.

​

Minulla on ollut koko ajan tavoitteena jakaa omien kotisivujeni kautta puolueetonta ja mahdollisimman ajantasaista tietoa lohenkalastuksesta ja Tenosta kiinnostuneille henkilöille. Pyrin olemaan kalastusopas myös kirjoittaessani. Keväällä 2012 aloittaessani Wanhan Osman päiväkirjan pitämistä en osannut kuvitella, mitä tulevaisuus toisi tullessaan.

​

Saan päivittäin runsaasti yhteydenottoja sivustoa seuraavilta henkilöiltä. Pyrin vastaamaan jokaiselle, vaikka välillä vuorokauden tunnit eivät mitenkään riitä.  Saan myös hämmästyttävän paljon palautetta. Kiitän lämpimästi jokaista minulle palautetta antanutta henkilöä. Tavalla tai toisella juuri sinä olet antanut minulle erinomaisen pohdinnan aiheen tai viikon vinkin, kiitos siitä.

​

Alussa mainitsemani ”oh hoh” on minulle tyypillinen lausahdus. Luossa.fi -sivuston saavuttaman suosion edessä en osaa oikein muutakaan sanoa. Jatkan Wanhan Osman päiväkirjaa niin kauan kuin terveyttä ja elinpäiviä riittää. Jokainen lohiyö, jokainen lasku Tenolla on ikimuistoinen ja sydäntä sykähdyttävä. Joella vallitseva tunnelma ja lohenkalastuksen mystiikka synnyttävät joka päivä uusia tarinoita, uusia onnistumisia ja katkeria karkuutuksia. Lohia saadaan ja niitä menetetään, mutta hyvät tarinat elävät vuosikymmenestä toiseen.

Lohimiehiä ja päästättäjiä

torstaina 17. heinäkuuta 2014

klo 17.55

​

Lohiviikko on sujunut pääosin mukavissa kalastustunnelmissa. Keli pysyi maanantai-illasta tähän iltapäivään asti pilvisenä. Nyt aurinko paistaa sinitaivaalta muutaman poutapilven lomasta ja lämpötila on kivunnut jo +20 asteeseen. Öisin lämpötila on laskenut reilusti alle 10 asteen.

​

Tinttejä ja pieniä lohijalkoja on saatu saaliiksi kohtalaisen hyvin pitkin jokivartta Boratbockasta Ylä-Tenolle asti. Alkuviikosta jokeen nousi parvi reilun kokoista lohta.

​

Useimmat lohestajat ovat unohtaneet sen, että isoa lohta kannattaa pyytää, vaikka ei aina saisikaan. Karu tosiasia on, että lohiluokan kalaa on joessa todella vähän. Suvantojen kätköissä on kuitenkin sen verran lohia, että niitä kannattaa pyytää. Nivojen ja koskien tintin pyytäjä tekee itselleen käytännössä lähes mahdottomaksi ison lohen saamisen. Suvantoja huonommalla saalistodennäköisyydellä soutava lohestaja sen sijaan voi saada harvakseltaan tintin tai jalan ja siinä ohessa ennemmin tai myöhemmin kelpo lohen.

​

Utskosken alla nähtiin viime yönä harmillisesti kesken kiivaimman leikin keskeytynyt ison lohen väsytys. Vaimonsa kanssa soutava Kari Tolvanen uitti uutta JAN -vaappua, jolla he saivat edellisenä yönä lohijalan. Vaapun väri on Mätökala.

​

Tänä aamuna puoli yhdeksän aikaan Petri (kuvassa) ja Kari Mäkelä saivat Osmasta 13,5 kiloisen ja 114 sentin mittaisen kojamon. Kala tarttui hieman Matinkiven yläpuolelta keskeltä jokea Petrin sitomaan perhoon. Numero 2:n yksihaaraiseen koukkuun sidotun perhon takarunko (3/4) on oliivinvihreä, eturunko (1/4) likaisenoranssi. Eturungolla on haikara runkohäkilä. Siipi on myskisorsaa ja mallardia.

​

Lähipäivien tilanne joella on haastava. On monenlaisia lohia: Vavan taivuttajia, jarrun testaajia ja siiman mittaajia. Suvantojen asentokaloja soudettaessa luvassa on hyviä tärppejä ja jarrun päristyksiä, mutta väsytyksen riemu jää usein lyhytaikaiseksi. Lohen hampaaton aika on jo hyvällä alulla. Seuraavat pari viikkoa ovat siksi tavallista vaikeampia. Lohen ”päästättäjiä” kulkee lähiaikoina tavallista enemmän Tenon rannoilla. Onneksi joukossa on aina joku lohimies, jonka onnenpäivä paistaa naamalla.

Hiljainen on Tenojoki

perjantaina 18. heinäkuuta 2014

klo 03.05

​

Kaunis kesäinen ilta lämpöään iloksi Lapin luonnon loi. Kauniisti lauleli linnut lehvissä rantakoivujen, iloisesti leikkivät tiirat sinitaivaan auer siivillään. Hymyssä suin soutivat lohimiehet, vaikka Teno antejaan kitsaasti soi.

​

Historia toistaa usein itseään. Minä opettelin aikoinani Tenon soutuja yhdessä vanhimman siskoni Toinin miehen Reijo Selkälän kanssa. Viime kesänä heidän poikansa Tommi, joka on minun kummipoikani, kävi ensimmäisen kerran Osmassa lohta soutamassa. Tänään  sain jälleen opettaa Tommille Osman soutulinjoja ja lohensoudun perusteita. Kummipojasta tulee vielä hyvä lohensoutaja. Ammattikalastajien lapsena hän on varttunut nuotan siulassa ja muikkusaavien seassa.

​

Kivikosken lähtöpaikalla tapasin kaksi herrasmiestä, jotka olivat kalastaneet yhdessä Tenolla kolmekymmentä vuotta. Mukavan juttelutuokion aikana ehdimme keskustella monenlaisia kuulumisia. Nämäkin lohestajat olivat kiinnittäneet huomiota Tenon veden poikkeukselliseen kirkkauteen. Saman asian on huomannut moni muukin pitkäaikainen Tenon kävijä. Vesi oli jo juhannuksena kohtalaisen kirkasta.

​

Keskustelussa sivusimme useita kertoja Tornionjoen lohikesää. Viime päivinä mediassa vahvasti esillä olleet lohikuolemat kuohuttavat monen maallikon tunteita. Minä suhtaudun asiaan hyvin rauhallisesti. Ottaen huomioon sen, että Tornionjokeen on noussut noin satatuhatta lohta, on sata kuollut lohta vielä normaalin poistuman puitteissa. Olisi suuri ihme, jos kuolleita lohia ei ilmaantuisi.

​

Lohikuolemien takana on toki myös selviä syitä. Nostokoukun käyttökielto on turha silloin, kun kalaa pyydetään ylösotettavaksi. Tarpeettomia lohikuolemia aiheutuu ”kone-ongen” käytöstä. Puntin kanssa putkiperhoa heittävät kalastajat ja ”pyydä ja päästä” -kalastus on huono yhdistelmä. Lämpimässä vedessä lohi ei kestä tällaista turhaa ja tarpeetonta rääkkäämistä. Paras ja ekologisin tapa kalastuksen säätelyyn on pyytää kalaa vain silloin, kun sen pystyy käyttämään ravinnoksi.

​

Hämmästelimme myös veneiden vähyyttä. Lohensoudun suosio on laskenut jo vuosikymmenen. Myytyjen kalastuslupien määrä ei jostain kumman syystä korreloi joella vallitsevan kalastuspaineen kanssa. Nyt pitäisi olla kiivas lohisesonki menossa. Silti joella on veneitä vain nimeksi.

​

Illan aikana tietooni tuli yksi Osmasta saatu tintti. Se on paljon parempi kuin nollasaalis. Huonosta saaliista huolimatta ilta oli erittäin kaunis ja mieltä sykähdyttävä. Kivikosken ja Vitosen lähtöpaikalla tapaamieni kokeneiden lohenkalastajien ansiosta vanha kunnon Tenon henki elää ja voi hyvin.

​

Yö on lämmin. Torpan nurkalla lämpömittari näyttää +14 astetta. Veden lämpötila on laskenut alkuviikon yli 19 asteesta noin 14 asteeseen. Matinkiveä näkyy noin 80 cm. Osmansuvanto on erittäin hyvällä soudulla useimpien muiden suvantojen tavoin. Nivoissa joutuu jo varomaan, jos ajolinja ei ole tarkasti tiedossa.

Lohta vaille täydellinen keli

lauantaina 19. heinäkuuta 2014

klo 01.40

​

Tenolla vallitsee kesän 2014 paras lohikeli. Taivas on paksun pilviverhon peitossa. Vettä on satanut useaan otteeseen. Sadekuurot ovat olleet ajoittain kovia.

​

Hyvänä lohikesänä tämmöinen keli tarkoittaisi sitä, että lohet nousisivat jonossa kellariin, riittäisi kun joku pitäisi kellarin ovea auki. Nyt tilanne on aivan toisenlainen. Joessa on niin vähän kalaa, että unelmakelikään ei takaa saalista.

​

Ilta-Eskeliseltä vierasta hakiessani laskin matkan varrella soutavat veneet. Utsjoen ja Osman välillä oli näkyvissä 4 venettä. Veneiden vähyys kertoo omalla tavallaan kaiken olennaisen lohitilanteesta.

​

Päiväsoutu osoitti Tiuran pienemmän vaapun Sarvijaakko -värin tinteille mieluisaksi. Iltasoudulla puolestaan Tiuran hileinen puna-musta ”Fat-boy” tarjosi kummipojalleni Tommille ja hänen tyttöystävälleen Minnalle ensimmäisen jännitysnäytelmän Tenonlohen kanssa. Valitettavasti näytelmä keskeytyi ensimmäisen episodin jälkeen lohen  jatkaessa matkaa eri suuntaan kuin ottivaappu.

​

Huomenna juostaan Teno -maraton uudella reitillä. Edellisinä vuosina täysmaraton on lähtenyt Nuorgamista ja puolimaraton Sirman kohdalta. Nyt kaikki lähtevät Utsjoelta ja myös maali on Utsjoella urheilukentällä. Autoilijoiden on varattava riittävästi aikaa Nuorgamintiellä liikkumiseen, jotta juoksijoille ei aiheudu vaaraa. Nuorgamintiellä on kilpailun ajan alennettu nopeusrajoitus.

Hellepäivän ilta

tiistaina 22. heinäkuuta 2014

klo 03.45

​

Kansanedustajilla on liian pitkät kesälomat, kun toimittajilla ei ole muuta jutun juurta kuin tyhjän päälle rakentuva kalajuttu. Viime kesänä uutiskynnyksen ylitti Yläkönkäältä saatu jättilohi. Silloin jutussa oli sentään totuutta siteeksi, mutta toimittajat eivät tunteneet paikallisia erityisolosuhteita. Yläkönkään soutajan ilmoittamasta lohesta piti vähentää Alvi pois, jolloin lohen nettopainoksi jäi 20 kg. Tuomo Karjalaisen kalajuttu on  tuulen päälle rakennettu ilman yhteyttä loheen.

​

Kävimme aamupäivällä Lintukalliolla. Suurin turska oli jälleen noin 4,5 - 5 kg:n painoinen.  Kalliohyllyllä oli parhaimmillaan 15 suomalaista kalamiestä turskaa ja seitä tavoittelemassa. Lämpötila kohosi Jäämeren rannalla yli +20 asteen, joten olosuhteet olivat poikkeuksellisen mukavat.

​

Utsjoella lämpötila nousi parhaimmillaan +28 asteeseen. Helle nosti Tenon veden lämpötilan yli 20 asteen. Illalla useammassa paikassa mitattaessa tarkka lukema oli +20,5 astetta. Myös yö on lämmin, +13 astetta.

​

Lohenkalastajilla oli pääosin hyvin rauhallinen ilta. Kivikoskesta ja Vitosesta tuli tintti. Veneitä oli liikkeellä poikkeuksellisen vähän.

​

Vesi on laskenut normaaliin kesäkorkeuteen. Hidasvirtaisemmissa paikoissa virtaus on niin hidas, että vieheitä on itse uitettava aktiivisesti.

​

Olosuhteet ovat haastavat, mutta eivät toivottomat. Hiljainen suvanto voi herätä yllättäen henkiin ison lohen liikkuessa omalta asentopaikaltaan.

Ruijanpallas

tiistaina 22. heinäkuuta 2014

klo 22.40

​

Pekka Lindgren (12 v.) sai eilen elämänsä vonkaleen Jäämerestä Honningsvågin edustalta. 45 kg:n painoinen  ruijanpallas tarttui turskapilkkiin 48 metrin syvyydestä. Kalalla oli pituutta 150 cm. Väsytys kesti tunnin.

​

Kalan saaminen oli monen yhteensattuman onnellinen seuraus. Isänsä Karin ja veljensä Jannen kanssa merellä ollut Pekka osasi käyttää yllättäen eteen tulleen ylimääräisen tilaisuuden hyväksi. Venettä kipparoinut Kari ajoi merisumun takia alkuperäiseltä kalastusalueelta Honningsvågin edustalle. Hyvän tovin seitiä ongittuaan Kari kertoi pojilleen, että kalastus täytyy lopettaa. Jannen pilkki jäi pohjaan kiinni juuri ennen sen ylösottoa. Pilkin pohjasta irti repimisen aikana Pekka laski oman pilkkinsä pohjaan. Ruijanpallas tarttui hetkeä myöhemmin.

​

Sanomalehdissä uutisoidaan edelleen Tenolta saadusta ennätyslohesta. Helsingin Sanomat liittyi tänään huuhaauutisen julkaisijoiden joukkoon. Kaikki tiedossa olevat tosiasiat kertovat aukottomasti, että Karnjargasta ei ole saatu uutisoitua 30 kilon painoista lohta heinäkuun 11. päivänä. Vaikka kaikki viisi miljoonaa suomalaista uskoisivat humpuukiin, se on silti humpuukia.

​

Tänään oli pilvinen, mutta lämmin päivä. Joella oli mukava soudella shortseissa ja t-paidassa. Viime yön aikana lähialueilta saatiin kolme tai neljä tinttiä. Kari Jussi Aho sai iltapäivällä Osman Norjanväylästä ison tintin todella pienellä keltamustalla Francis -perholla, joka oli sidottu kultaiseen kolmihaarakoukkuun. Koukun koko taisi olla numero 14.

Harjoitusleirillä

keskiviikkona 23. heinäkuuta 2014 klo 23.58

​

Nyt jos koska pitäisi jokaisen itseään lohimiehenä pitävän suomalaisen suunnistaa Tenolle, koska lohensoutuun on harvoin tarjolla näin hyviä harjoitusolosuhteita. Joessa on niin vähän lohiluokan kalaa, että tekijämiehen on helppo erottua tavallisista soutumiehistä.

​

Elokuusta tulee todennäköisesti yksi kaikkien aikojen hiljaisimmista. Vanhat lohimiehet ovat usein muistelleet entisaikojen huonoja lohivuosia, jolloin jokivarren ihmisten oli pakko suunnistaa tunturijärville ja -puroille rautuja ja taimenia pyytämään hengissä pysyäkseen.

​

Tämän päivän ihmisille lohi ei ole elämisen ehto. Kalastusmatkailijoille ja vapavälineillä kalastaville paikallisille lohi on arvostetuin ja tavoitelluin urheilukalastuksen saalis, jonka kalastaminen tuo suunnattomasti elämäniloa ja rikkautta arjen keskelle. Lohenkalastus ja Tenon ainutlaatuiset maisemat tarjoavat rauhallisen mahdollisuuden arjesta irtaantumiseen.

​

Huonona lohikesänä kalastaja joutuu tekemään enemmän töitä kuin hyvänä lohikesänä saadakseen lohen. Huonot ajat ja niukat saaliit kuuluvat lohenkalastuksen luonteeseen. Hyvän lohikesän parhaaseen aikaan joen parhaalla paikalla kalastettaessa lohen saaminen on helpompaa kuin ahvenen pilkkiminen. Jotain lohenkalastuksesta oppiakseen kalastajan on käytävä joella myös niukkoina aikoina.

​

Lohen hampaaton aika yhdistettynä asentokalojen vähyyteen, nousukalojen puuttumiseen sekä lämpimään veteen antaa nyt enemmän haastetta kuin olisi kohtuudella suotavaa.

​

Ilman lämpötila on nyt +14 astetta. Veden lämpötila on +18,5 astetta. Matinkiveä näkyy reilu 80 cm.

Lohi-talebaneja

lauantaina 26. heinäkuuta 2014

klo 03.50

​

Lämmin ilta ja täysin tyyni keli tarjosivat loistavat olosuhteet ajanviettoon Suomen tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisellä rajajoella. Joella oli erittäin rauhallista. Osmassa oli neljä venettä, mutta muualla oli lähes autiota.

​

Pohjoisen Lapin rikkumaton rauha sai pahan särön Utsjoen keskustassa. Palatessani illalla Rovaniemeltä kotiin kohtasin Karigasniemen ja Nuorgamin tien risteyksessä hyvin poikkeuksellisen joukko-osaston. Natomaa Norjan iskujoukko oli ryhmittynyt risteykseen. Miehet olivat luotiliiveissä ja he pitivät käsissään erehdyttävästi rynnäkkökiväärin näköisiä aseita. He pysäyttivät jokaisen Saamen sillalle tai Nuorgamintielle pyrkineen ajoneuvon. Minua he eivät pysäyttäneet, koska käännyin Karigasniementielle. Ehdin jo miettiä, tarviiko minun noudattaa vieraan valtion poliisin pysähtymismerkkiä. Tuskinpa pysähtyisin, jos Putinin rengit eli venäläinen miliisipartio kehottaisi pysähtymään Nelostiellä. Ymmärrän toki että maiden yhteisesti hoitamilla raja-asemilla pitää pysähtyä, mutta partio oli tavallisella maantiellä.

​

Saamensilta on varmaankin ykköskohde, jos ääri-islamistit iskevät Norjaan. Onnelansuvantoa soutavan on siis syytä noudattaa tavallista suurempaa tarkkaavaisuutta. Rantapusikoissa kyykkivistä talebaneista kannattaa ilmoittaa Naton iskujoukolle, joka pitää päämajaansa Utsjoen kunnanviraston pohjoisnurkalla.

​

Hiljaiselo jatkuu lohirintamalla. Miestappiot ovat olleet mittavia, sillä joella on enää muutama lohimies soutukunnossa.

​

Osman lähtöpaikalla vieheitä valitessani Jari Säkkinen seurasi valintojani tarkasti. Keskivapaan solmimani Tiuran mustan hilepään nähtyään hän oli kaivanut omasta pakista samanvärisen vaapun. Seuraavalla laskulla hän sai Kojamokivien alta hyvänkokoisen tintin juuri sillä vaapulla. Viikon vinkin kokeileminen kannatti.

Miks' ei aina vois olla lauantai..

lauantaina 26. heinäkuuta 2014

klo 22.55

​

Osmassa, Pässinivassa ja Halosenväylässä oli etnisen vähemmistön ajalla vesillä kolme venekuntaa. Saalista näihin veneisiin kertyi yhteensä kahden jalan ja viiden tintin verran. Lisäksi viimeisen vuorokauden aikana Osmasta ja Kivikoskesta tuli 3 muuta tinttiä ja yksi lohijalka, jonka sai Petteri Virranniemi. Olosuhteet ja vesillä olleiden veneiden lukumäärä huomioiden saalis on hyvä.

​

Virranniemen Petteri kertoi saaneensa lohijalan ja pari muuta tapahtumaa mustaan, oranssiperäiseen perhoon. Oranssin pyytävyyttä kehui myös Klemet Halonen. Halosenväylään vieheitä valitessani katseeni osui Joonaksen Tuliperse Nutipäähän, jolla olen vuosien aikana saanut lukuisia tinttejä ja lohijalkoja. Tittikuopan alapuolella Joonaksen viimeiseksi lohiuistinmalliksi jäänyt Nutipää osoittautui jälleen kerran luottamukseni arvoiseksi.

​

Olen seurannut surullisena Joonas -vaapun viime vuosien taivalta. Valmistaja on vaihtanut vaappujensa mallia tiheämpään kuin kaupparatsu menopeliään. Vanhat, erinomaisiksi osoittautuneet lohivaaput on korvattu kirjolohen ja ahvenen kalastukseen paremmin sopivilla pulikoilla ja vanhat lohien ja lohimiesten mieleiset värit ovat joutuneet väistymään karamellin koreiden kiiltokuvien tieltä.

​

Matinkiveä näkyy jo yli 90 cm. Suvannot ovat erinomaisella soudulla. Moottorilla ajaessa voi löytyä kuuluvia kiviä, jotka ovat paljon pahempia kuin näkyvät kivet.

Lohenkalastuksen olemus

sunnuntaina 27. heinäkuuta 2014 klo 14.15

​

Aurinko paistaa kauniisti poutapilvien lomasta, mutta lämpötila on selvästi viime viikkoina totuttua alhaisempi eli parinkymmenen asteen lukemissa. Tenolla on hyvin rauhallista. Muutama sitkeä lohenkalastaja jaksaa vielä tehdä lohiviikon viimeiset aironvedot tai perhosiiman oikaisut.

​

Lohiviikon saldo ei pröystäile eikä kersku. Yläkönkään ja Utsjoen kirkonkylän väliseltä alueelta saatiin viikon aikana varmuudella kolme lohiluokan kalaa. Tinttejä saaliiksi kertyi roimasti normaalia vähemmän. Muutama lohijalkakin erehtyi vieheeseen. Yhteenvetona on sanottava, että elämme vaikeita aikoja.

​

Kokeneille lohenkalastajille tilanne on tuttu. Mitä pidempään kalastat lohta, sitä varmemmin joudut kalastamaan jossakin vaiheessa pitkän jakson ilman saalista. Lohenkalastus on helppoa silloin, kun joessa on lohta. 2000 -luvulla kehitys on johtanut yhä kiihtyvällä vauhdilla lohenkalastuksesta lohen lahtaukseen. Kalastajat pyrkivät kaikin käytettävissä olevin keinoin maksimoimaan sen, että he ovat parhaimpaan mahdolliseen aikaan parhaassa mahdollisessa paikassa saadakseen mahdollisimman monta lohta mahdollisimman lyhyessä ajassa. Tätä kehitystä edesauttaa nopea tiedon kulku.

​

Tämä kehitys on johtanut siihen, että yhä useampi kalastaja on luopunut tavoittelemasta isoa lohta, elämänsä kalaa. Kalastuksen painopiste on siirtynyt tinttien lahtaamiseen. Vielä 1980 -luvulla tintin saamista pidettiin vahinkona, lohensoudussa sattuneena harmillisena työtapaturmana. Tintti kannettiin vaivihkaa veneestä rantatörmälle eikä siitä pidetty sen kummempaa ääntä. Nykyään iso osa kalastajista on mukana tinttiformuloissa, joissa kymmenen tai kahdenkymmenen tintin viikkosaaliilla ei pääse lähellekään kuvitteellista podiumia.

​

Tenon lisäksi tinttien lahtaamisessa on siirrytty sivujokien kalastamiseen. Sivujokien räjähdysmäisesti lisääntynyt kalastuspaine on aiheuttanut lohikantojen romahtamisen. Vastuullinen lohenkalastaja ei voi olla mukana tuhoamassa pienen joen ainutlaatuista lohikantaa. Oman nautinnon hakeminen on hyväksyttävää vain silloin, kun sillä ei aiheuteta kenelläkään tai millekään muulle vahinkoa.

​

Lohikesän 2014 viimeinen kolmannes on hyvällä alulla. Ensi viikosta on tulossa kalastajien suhteen kesän hiljaisin viikko. Joella on hyvin tilaa. Lohenkalastuksen luonteeseen kuuluu se, että joskus lohen saaminen vaatii verta, hikeä ja kyyneliä. Ilman niitä eivät onnen kyyneleet olisi onnistumisen hetkellä kristallin kirkkaita.

​

Hiljaisena aikana ei kannata tavoitella työvoittoa ylipitkillä kalastusjaksoilla. Parempaan tulokseen pääsee seuraamalla luonnonmerkkejä levänneenä ja hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Joella käydään kalakeliltä tuntuvan hetken tullen korkeintaan 3-4 tunnin jakso, jonka jälkeen nautitaan muista Tenon antimista seuraavaa hetkeä odotellessa. Hiljaisena aikana onnistuminen antaa paljon suuremman riemun. Hiljaisena aikana on enemmän aikaa ottivieheiden virittelyyn, kokeneiden lohestajien soutulinjojen seuraamiseen ja muiden lohestajien kanssa seurusteluun.

Lohestuksen hiljainen viikko

tiistaina 29. heinäkuuta 2014 klo 02.40

​

Uusi lohiviikko alkoi erinomaisen lohikelin merkeissä. Lämpötila laski illan kuluessa alle 10 asteeseen. Taivas on harmaan pilviverhon peitossa. Vettä on satanut väliin tihuuttamalla, ajoittain ihan oikeasti. Pintaveden lämpötila on laskenut alle 15 asteen.

​

Menin hyvissä ajoin kotisuvannon lähtöpaikalle. Paalupaikka jäi silti haaveeksi. Kolmannen polven Osman soutaja Markku Halonen oli ennättänyt minua ennen. Viikkorauhoituksen päättymistä odotellessamme ehdimme jutella tunnin ajan. Vertailimme kuluvan lohikesän ottavimpia pyytöjämme, taivuttelimme päivällä Eräkontion runsaasta vapavalikoimasta käsiini sattuneita Daiwan uutuusvapoja ja päristelimme parhaimpien kelojemme räikköjä asiantuntevan oloisina. Markku esitteli ylpeänä viime vuonna syntymäpäivälahjaksi saamaansa Pennin hyrräkelaa, minä puolestani esittelin Everolia.

​

Moni asiakkaani ja kalakaverini on moitiskellut Everolin räikän ääntä rumaksi. Kotvasen tai kahden kuluttua kalan väsytyksen aikana olen kysynyt vapamieheltä räikän äänen rumuudesta. Kesken kiihkeimmän lohen väsytyksen kaikki ovat kehuneet kelan räikän sulosointuista soundia. Niin se maku muuttuu äkkiä.

​

Suvanto oli kesän parhaasta lohikelistä huolimatta hiljainen. Markku näki ”S” -kiven alapuolella kojamon käyvän pinnassa. Minulla oli ohitse kiitävän hetken verran hyvä mieli Suomen puoleisen Kojamokiven edustaa soutaessani. Tuliperse Nutipää lähti vaeltamaan sivulle. Norjan puoleisen Kojamokiven taakse päästyän vaappua kuljettanut lohi syöksyi alavirtaan yhä kiihtyvällä vauhdilla. Lohen ja vaapun tiet erkanivat ennenaikaisesti.

​

Osmassa oli yhdeksältä vain yksi vene. Se on kaikkien aikojen niukin miehitys lohiviikon ensimmäisenä iltana. Tällä viikolla lähtöpaikoille ei pääse muodostumaan jonoja. Vesille lähteneet lohestajat saavat kalastaa tavallista rauhallisemmissa olosuhteissa. Sääennustuksen mukaan he saavat nauttia erinomaisesta lohikelistä.

"Jo vain se turisti saa lohta"

keskiviikkona 30. heinäkuuta 2014

klo 02.40

​

Lohenkalastukseen on aina liittynyt aimo annos mystiikkaa. Vanhaan hyvään aikaan eli aikaan ennen kännyköitä ja sähköpostia tieto kulki paljon hitaammin kuin nykyään. Mehukkaimmat tarinat kantautuivat lohimiesten korviin usein vasta seuraavana kesänä Tenon törmillä ja lähtöpaikoilla.

​

Tänä kesänä olen useaan otteeseen kaivannut noita kultaisia aikoja. Eikä siitä ole edes kovin kauaa, kun lohi nousi Tenoa ylävirtaan nopeammin kuin tieto kulki lohimieheltä toiselle. Tänä päivänä ei aina ehdi edes lohta koukata, kun puoli Suomea tietää jo ottivieheen ja -paikan.

​

Kaikki Tenojoen matkailuyrittäjät eivät ole vielä huomanneet ajan muuttuneen. Vielä parikymmentä vuotta sitten etelästä tulleelle lohenkalastajalle pystyi kertomaan muunneltua totuutta lohitilanteesta ilman pelkoa kasvojen menettämisestä. Nykyään tilanne on aivan toisenlainen. On turha puhua potaskaa, koska tieto kulkee ajatusta nopeammin.

​

Ihan jokaiselle tieto ei nykyäänkään kulje. Olin päivällä ajamassa kylälle ostamaan siimaa Eräkontion teltalta. Puhelimeni pirisi Nivaskosken kohdalla. Lapin Kansan toimittaja Olli Miettunen soitti ja kyseli, joko Norjan poliisi on lopettanut autoilijoiden tarkastusoperaation Suomen puolella. Sanoin hänelle selvittäväni asian tuotapikaa. Hetkeä myöhemmin kerroin hänelle Norjan poliisin lopettavan tarkastukset reilun tunnin kuluttua eli yhdeltä. Sain asiasta tiedon kysymällä Nuorgamintien risteyksessä väijyssä seisoneelta norjalaiselta passipoliisilta.

​

Toimittaja Miettunen oli soittanut Lapin apulaispoliisipäällikölle ja kysynyt häneltä samaa asiaa. Suuren päällikön lomaillessa kaikessa rauhassa maakunnan kakkospäällikkö hoiteli hommia parhaan kykynsä mukaan. Hän ei ollut osannut vastata toimittaja Miettusen kysymykseen mitään. Hänellä ei ollut asiasta mitään tietoa. Näillä Lapin raukoilla rajoilla ei siis ole mitään syytä huoleen, kun paikallinen muurari tietää maamme historiassa ainutlaatuisen naapurivaltion poliisioperaation päättymisestä enemmän ja tarkemmin kuin ylin poliisijohto. Näin näitä hommia hoidellaan, sanoisi sodankyläläinen luottotimpuri Sakari.

​

Samanlaista suurpiirteisyyttä osoitti paikallinen kauppias takavuosina kertoessaan kaupan kassalla etelästä tulleille lohimiehille Tenon lohitilanteesta. ”Jo vain se turisti saa lohta”, oli kauppiaalla tapana vastata matkailijan lohitilannetta koskevaan kysymykseen.

​

Kainuun salomailta oli saapunut muutaman kokeneen lohestajan ryhmä. He olivat poikenneet kaupassa kalastuslupien ja grillimakkaran ostossa. Kauppias oli sanonut heillekin tutulla tavalla. Viikon tyhjän soutamisen jälkeen osa porukasta oli jo kypsynyt ja lepäili rauhassa mökin suojissa. Porukkaan kuuluneen venekunnan soutaessa yön viimeistä laskua aivan fantastisen upean aamuauringon lämmössä mökissä hyvän yöunen nukkunut Oskari Piirainen tallusteli mökin terassille pyyhe vyötäisillään. Hän oli menossa aamu-uinnille Tenoon. Kavereittensa veneen nähdessään Oskari avasi pyyhkeen ja nosti sen kaksin käsin ylös selkänsä takana huudahtaen mahtipontisen riemukkaalla äänellä: ”Jo vain se turisti saa lohta”.

​

Tämä ilta kului vanhoja muistellessa. Iltasoudulta torpan lämpöön palattuani tein itselleni herkullisen iltapalan. Aidon leivinuunissa paistetun rieskan päälle levitin Livojärven purkkimuikkua. Ai jai kun oli hyvää. Mihinpä sitä muikkua pyytävän kalastajan pikkuveli lohta kaipaisi?

Osman kojamo

keskiviikkona 30. heinäkuuta 2014

klo 15.40

​

Antti ja Juha Tittonen saivat tänään puoli kahdelta Osmasta komean kojamon. 14,4 kg:n kojamo tarttui Janne Häkkisen tekemään vaappuun hieman Ottiniemen yläpuolelta keskeltä jokea. Kalan väsytys kesti reilut 20 minuttia.

​

Ilman lämpötila oli noin 16 astetta. Taivas oli ohuen pilviverhon peitossa.

​

Sääennustukset lupaavat huomiselle erinomaista lohikeliä. Vesi on jäähtynyt muutamassa päivässä kalastuksellisesti sopivaan lämpötilaan. Vaikka nousukalaa on liikkeellä hyvin vähän, voi suvannoissa tapahtua liikettä. Kalastajien vähyydestä johtuen tilaa on runsaasti. Kalastuksessa on helpompi noudattaa omaa rytmiä, koska aika ei hupene rannalla oman soutuvuoron odottamiseen.

Vilkastuvaa siellä täällä

perjantaina 1. elokuuta 2014 klo 02.30

​

Lämmin, pilvinen ilta ja yö loivat jälleen lohimiehille suuria odotuksia. Edellisenä yönä vettä satoi paikoin ja ajoittain kohtalaisen ravakasti. Tälle illalle ja yölle sadekuurot olivat vähäisempiä.

​

Kävin laskemassa suvannon kertaalleen. Pari yötä tummempaa tinttiä hyppeli rantapusikoiden juurella omaksi ilokseen. Keskivirrassa kojamo-onkia soudellessa sai olla rauhassa, liian rauhassa. Osma on ollut tänä kesänä hiljaisempi kuin koskaan. Marjusten puuttuminen on luonut tilanteen, jossa suvannon kätköissä köllöttävää isoa kojamoa on käytännössä lähes mahdoton saada ottamaan vieheeseen.

​

Gamanjarkuoigan muuttuminen jäiden lähdössä keväällä 2007 muutti koko suvantoa kertarysäyksellä, valitettavasti paljon aikaisempaa huonommaksi. Suvannon yläosa on virtaava Ottiniemeen asti tälläkin vedenkorkeudella. Aikaisemmin virta oli suvantomaisen rauhallinen Kojamokiviltä alaspäin. Ison kojamon saaminen on vaikeutunut huomattavasti. Vielä 1990 -luvulla ja 2000 -luvun alkuvuosina Osmasta saatiin joka kesä monta yli 20 kilon kojamoa. Parhaana kesänä pelkästään Ylämontusta saatiin yhden viikon aikana neljä 20 - 23 kilon painoista lohta.

​

Suvannon muuttuminen on vaikuttanut kaikkein eniten minun ja Halosen Junnun kalastukseen. Ennen vuoden 2007 mullistusta me kumpikin saimme joka kesä Osmasta useita isoja kojamoita. Hyvä paikallistuntemus ja ison kojamon sielunelämän tunteminen olivat avainsanoja, jotka auttoivat kojamojahdissa. Osmassa kojamoiden liikkeitä oli tavallista helpompi ennakoida. Nykyisin Osmansuvannon isojen kojamoiden liikkeitä ei voi ennakoida millään tarkkuudella.

​

Yksi selkeä muutos pitäisi jokaisen Osmaa soutavan lohimiehen tiedostaa. Gamanjarkuoiga (Osmansuvannon yläpuolella oleva koski) on nykyisin matalalla vedellä erittäin voimakkaasti virtaava ja matala. Todella iso kojamo ei enää nouse yhtä herkästi Halosenväylään, vaan tekee tutkimusmatkojaan alapuoliseen Osmannuoraan. Elokuussa, erityisesti ilta- ja yöaikaan on syytä soutaa suvanto loppuun asti. Myös Nuoraa pitää soutaa ylhäältä lähtien Aittikivelle asti.

​

Ison kojamon yöreissujen suunnan muuttuminen vaikuttaa koko suvantoa hiljentävästi. Kojamokiviltä ja Ylämontusta ei saada enää lohia niin usein kuin ennen. Kalojen, nimenomaan isompien lohien saamisen painopiste on siirtynyt suvannolla aikaisempaa alemmaksi.

​

Takavuosina elokuun loppupuolella illan hämyssä Osman lähtöpaikalla istuessa näki usein Suomen puolella isoja kojamoiden selkiä. Kojamot matkasivat riijuureissuilleen kuin delfiiniparvi. Vuoden 2007 jälkeen ei ole tarvinnut kojamoiden selkiä ihailla.

​

Lainasin tänään omassa vavassani olleen 2/0 koukkuun sitomani Klemman Olli-Pekka Hiltulan venekunnalle. Kovin kauaa ei tarvinnut odotella, kun kännykkä piippasi iloisesti. Klemma antoi reilun kokoisen tintin Vitosesta.

​

Klemman keli on myös nimikkovärini eli Ronkaisen väri Joonaksen keli. Salosen Matti sai viime yönä hieman ennen keskiyötä Kynsinivasta noin 9 kilon lohen parikymmentä vuotta vanhalla Ronkaisen väri Joonas S:llä.

​

Tinttejä ja jalkoja on ollut viimeisen vuorokauden aikana liikkeellä ilahduttavasti. Sateiden ansiosta 5-8 cm noussut vesi on saanut myös isommat kalat aktiivisiksi. Sieltä täältä on saatu muutamia 11-15 kilon kojamoita. Nyt kannattaa olla vesillä, koska keli tuoksuu lohelta.

Sateen jälkeen

maanantaina 4. elokuuta 2014 klo 00.40

​

​

Suomen suloinen suvi on hehkeimmillään kesäpäivän illassa rantasaunan kuistilla ihailtaessa. Tänään saunan kuistilla vilvoitellessamme saimme nauttia kostean lämpimästä sateen jälkeisestä iltahetkestä. Sateen raikastamat tuoksut täyttivät ilman ja joen yllä leijuvat sumuhaituvat lumosivat katsojan kauneudellaan.

​

Helteisen päivän illan raikastanut sade kesti vain tovin, mutta ilman lämpötila laski 27 asteesta 19 asteeseen alle tunnissa. Veden lämpötila on 18 astetta. Vesi nousi loppuviikon aikana usean lyhyen sadekuuron seurauksena yhteensä noin 16 cm. Ukkonen jyrähteli parina ilta, myös tänään, mutta se ei kuitenkaan tullut päälle. Ukkosen jyly kuuluu parasta aikaa. Pari salamaa on välähtänyt pilvisen yön hämärtyvän taivaan halkaisten.

​

Perhokalastajille päättynyt viikko oli vaikea. Yleisin saalis oli nolla tai yksi tärppi. Onnekkaimmat saivat tintin tai kaksi, etevimmät pääsivät taluttamaan myös lohijalkaa. Perhokalastajien huonot saaliit pystyi päättelemään viikon aikana Tenontiellä liikkuneista autoista. Tavallisesti Ylä-Tenolla viihtyvät perhokalastajat huristelivat alavirtaan perhovavat autojen katoilla hulmuten ja Ala-Tenon perhokalastajat puolestaan ajoivat ylävirtaan. Jokaisella näytti olevan ottipaikka hukassa. Lopullisen varmuuden huonoista saaliista sai Utsjoen keskustassa Annukan grillillä. Herkullisen hampurilaisen nauttimisen aikana ennätti kuulla aika monen nälkäisen perhokalastajan tuoreet tilannepäivitykset.

​

Lohensoutajille viikko tarjosi huomattavasti parempia uutisia. Oikean tilannekuvan antamiseksi on tässä yhteydessä korostettava, että veneitä oli vesillä poikkeuksellisen vähän. Tekisi mieli sanoa, että viikon aikana Tenolla oli huolestuttavan vähän veneitä. Useimmille lohensoutajille viikko oli tapahtumien suhteen niukka. Muutama onnekas venekunta sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Heille saalista kertyi lyhyessä ajassa useamman kalan verran. Pääosa saaliista oli tälle kesälle totuttuun tapaan tinttiä.

​

Pidin loppuviikon aikana perinteisen hillanpoimintaloman ja piipahdin eteläisemmässä Lapissa. Hillasato jää niukaksi, mikä pitää marjasta maksettavan hinnan korkealla.

​

Vesisateeseen ja Tenon veden yllättävään nousuun pitää aina varautua. Vene kiinnitetän köydellä joka kerta, kun se jätetään rantaan. Lähtöpaikalle rantauduttaessa venettä ei tarvitse kiinnittää, jos ei itse lähde veneen luota pois. Tenolla on muutamassa paikassa (esim. Vitoslompolossa ja Aittikoskessa) kota ja tulentekopaikka kaukana rannasta. Tällaisissa paikoissa makkaran paistoon lähdettäessä vene kannattaa sitoa kiveen kiinni.

​

Kovan vesisateen varalle veneen takaosan teljot ja perätuhto nostetaan veneen keskelle tai etuosaan. Tällä varmistetaan, että ne eivät seilaa laidan yli virran mukaan, jos veneen perä jää nousevan veden alle. On fiksua nostaa äyskäri perinteiseltä paikaltaan takatuhdon alta veneen keulaan, josta sen saa tarvittaessa käsiinsä kuivin jaloin.

​

Veneeseen kertynyt vesi poistetaan mahdollisimman nopeasti sateen jälkeen, jotta vene ei turhaan rasitu ylimääräisestä painosta.

​

Elokuun ensimmäiselle viikolle on perusteltua odottaa viime viikkoista parempaa lohitilannetta. Little Boyn vuosipäivää eli 6. elokuuta edeltävä yö on perinteisesti lohikesän ensimmäinen kojamoyö.

Oppia ikävä kyllä kaikki

tiistaina 5. elokuuta 2014 klo 04.10

​

Elokuun ensimmäisen lohiviikon ensimmäisen yön olosuhteet olivat lähes täydelliset. Lämpömittari näyttää edelleen +16 astetta. Pilvisen illan jälkeen ukkonen tömisteli harvakseltaan keskiyön kahta puolta. Taivas oli harmaan pilviverhon peitossa. Vettä satoi lyhyen aikaa. Kaukana jylissyt ukkonen saapui Tenojoen ylle pieneksi toviksi. Salamoita sinkoili niin lähellä, että siirryimme Paddasuvannossa kesken laskun rannalle luonnon mahtipontista spektaakkelia ihailemaan.

​

Ennen ukkosta Teno oli hipihiljaa. Yhtään ainutta kalaa ei näkynyt pinnassa. Ukkosen mentyä ohi joki heräsi henkiin. Pieniä, tummia tinttejä hyppeli Kuoppilassuvannossa kummankin rannan läheisyydessä.

​

Osmassa oli parhaimmillaan seitsemän venettä. Osman ja Yläkönkään välillä vesillä oli yhteensä saman verran veneitä.

​

Patokosteensuvannossa näin illan aikana jotain uutta ja ennenkokematonta. Laskeuduimme Porsinväylästä Kuosnjarkuoigan alaosaan. Vesillä ei näkynyt muita, joten rautauduimme Norjan puolelle hieman Bogdanoffin talon alapuolelle. Vieheet vaihdettuamme lähdimme vesille. Siinä vaiheessa Suomen rannalle sähkölinjan kohdalle saapui auto. Autolla saapunut mies kantoi vavat ja muut vermeet veneeseen. Yllätyksekseni hän tuuppasi veneen vesille ja alkoi laskea vieheitä kauhealla kiireellä meidän alapuolellamme.

​

Kerroin jo aikaisemmin kesällä, että lähtöpaikka ei ole koskaan kenenkään venerannassa, ei siis myöskään Patokosteensuvannossa. Tänään opin, että lähtöpaikka voi kuitenkin olla Land Cruiserissa korkean törmän päällä.

​

Yhtään lohiuutista ei illan ja yön aikana kantautunut tietooni. Lohellisten ilojen puuttuminen ei himmentänyt vesillä olleiden Osman soutajien riemua. Lohellisten himojen kanssa painivat lohestajat ovat jo viikkoja sitten luovuttaneet. Saamamiehen maineen saavuttaminen on nyt tavallista helpompaa, koska jo yhdellä saaliskalalla on vahvoilla.

Sesonkia odotellessa

keskiviikkona 6. elokuuta 2014 klo 13.40

​

Taivas on ohuen pilviharson peitossa, mutta lämpötila on silti 24 astetta. Viime yönä lämpötila laski kylmimmillään 15 asteeseen. Veden lämpötila oli eilen 19 astetta.

​

Haastavat olosuhteet tekevät lohenkalastuksesta vaikeata. Vesi on 3-5 astetta tavanomaista lämpimämpää. Vedenkorkeus on lohenkalastusta ajatellen hyvä. Myös liikkuminen on helppoa, koska matalissa nivoissa virta on jäntevä ja vesi on vielä kantavaa.

​

Viimeisen vuosikymmenen aikana moottorien koko on kasvanut. Moni lohestaja ajaa 9,9 heppaisella moottorilla. Kehitys on mahdollistunut osaltaan siksi, koska vähävetisiä kesiä ei ole ollut miesmuistiin. Veden laskiessa todella alas on keskiverto kuljettaja vaikeuksissa painavan moottorin kanssa. Ongelmat alkavat siinä vaiheessa, kun kaasua joutuu hölläämään. Raskas moottori painaa veneen perän jopa 10-13 senttiä syvemmälle kuin kevyt moottori.

​

Tulevaisuus on nelitahtinen. Kuusi heppainen nelitahtikone vie venettä riittävän ripeästi kahden hengen kuormalla. Nelitahtisen etuna on merkittävästi alhaisempi polttoaineenkulutus, miellyttävämpi ääni ja öljyn katkun poisjääminen. Moottoreiltaan valtaosa nykyisistä nelitahtikoneista on varmasti toimivia. Lohiveneeseen moottoria hankittaessa on huomio kiinnitettävä hallintalaitteiden hyvään ja käteen sopivaan sijoitteluun ja matalan veden ajoasentojen toimivuuteen. Myös moottorin ylös noston ja ajoasentoon laskemisen helppous on merkittävä tekijä.

​

Eilen illalla ja viime yönä Tenolla sai soudella rauhassa. Laskin alavirtaan Äpäräpuronsuulle asti. Kivikosken ja Junttikarin välillä vesillä oli kolme muuta venettä, joten ruuhkista ei ollut mitään tietoa. Pientä ruuhkanpoikasta oli illan aikana havaittavissa ainoastaan Aittisuvannossa ja Osmassa.

​

Ensi viikko on lohikesän 2014 viimeinen täysi viikko. Samalla se on elokuun ainoa sesonkiviikko. Kalastajia on tulossa kohtalaisen paljon. Suosituimmat soutusuvannot ruuhkautuvat ensi viikolla ja jonot kasvavat. Tällä viikolla tilanne on aivan toisenlainen. Valtaosa soutupaikoista on lähes autioina.

Maailman laidalla,

Euroopan reunalla

torstaina 7. elokuuta 2014 klo 21.05

​

Ajoimme eilen Norjassa Jäämeren rannalla mutkan. Matkan varrella tapasimme useita kalastajia. Lohikesän kokonaiskuva vahvistui hieman, vaikka mitään uutta ei korviini kantautunutkaan.

​

Kesä 2014 on puoleen vuosisataan huonoin lohikesä. Ajassa pitää mennä kauas taaksepäin ennen kuin tulee edellinen yhtä kuiva lohikesä. Useimmilla ammattisoutajilla kesän saldona on 0-2 lohiluokan kalaa. Boratbokcásta on saatu kesän aikana varmuudella neljä lohta. Saman verran saadaan Osmansuvannosta hyvänä lohikesänä yhden illan aikana.

​

Jokeen nousi lyhyen aikaa viikoilla 26 ja 27 hyvin tinttiä. Verkkokalastajille kesä on ollut hyvä, osalle kalastajista jopa erinomainen. Tänä kesänä verkkokalastus niittaa Tenon lohikannasta suurimman osan pois. Talvella valmistuvat tilastot eivät todennäköisesti tue tätä väitettä, mutta kesän aikana kirjatut havainnot vahvistavat asian epäilyksettä.

​

Eilinen vierailu Berlevågissa oli todella antoisa. Maailman laidalla sijaitseva reilun tuhannen asukkaan kunta elää omaa elämäänsä muun Euroopan menosta välittämättä.

​

Norjassa liikkuessa huomio kiinnittyy upean luonnon lisäksi kylien ja kaupunkien siisteyteen ja kauneuteen. Katujen varsilla on vieri vieressä erivärisiä taloja. Kaavamääräykset eivät pakota tekemään samanlaista koirankoppia kuin naapurilla. Monessa talossa on hienoja yksityiskohtia: Päätyjen otsalautoja, ikkunoiden ja ovien vuorilautoja, ikkunapuitteita, aitoja ja portinpieliä.

​

Itäisessä Ruijassa ei voi olla huomaamatta yhä lisääntyvää autiotalojen joukkoa. Väki muuttaa toimeentulon perässä suurempiin kaupunkeihin. Kalastuksen siirtyminen yhä suurempiin ja tehokkaampiin yksiköihin kurjistaa pienten kalastajakylien ihmisten elinmahdollisuuksia.

​

Tänään oli helteinen päivä. Lämpötila kohosi 29 asteeseen. Veden lämpötila on kohonnut yli 20 asteeseen. Pintavesi oli hetken sitten Osmannuorassa 21 asteista. Ilman lämpötila on nyt 22 astetta. Toivottavasti sääennustus pitää paikkansa. Ilman viileneminen olisi tervetullut muutos.

Lohikuulumisia

maanantaina 11. elokuuta 2014

klo 01.15

​

Tenon lohiviikko sujui rauhallisen hiljaiselon merkeissä. Kalastajia oli vesillä todella vähän. Ainoastaan Osmassa joutui viikon aikana jonottamaan. Muualla veneitä oli niin vähän, että jokaiselle soutupaikalle ei riittänyt edes yhtä venettä.

​

Alkuviikosta jokeen nousi pieni parvi kirkkaita tinttejä. Loppuviikosta viilentynyt sää toi tullessaan huomattavasti paremman kalakelin. Viikonlopun aikana Sirman korkeudelta saatiin kaksi isompaa kalaa. Joku liperiläinen lohensoutaja oli saanut 16 kiloisen lohen ja Johansenin Tauno sai puskaradion mukaan hieman sitä suuremman lohen.

​

Osmassa Hiirolan Vesa sai viikon aikana vaimonsa kanssa 11,5 kiloisen lohen ja sen lisäksi muutaman tintin.

​

Virranniemen Antti ja Mustosen Markku soutivat ahkerasti koko viikon. Työvoittona he saivat perholla lohijalan Kuoppilaksesta. Viimeisen vuorokauden aikana he löysivät ottivaapun, johon tintit iskivät hanakasti. Antille aikaisemmin kesällä antamani Niemivaaran Joukon tekemä Kauhia ”Kultamuna” -värissä osoitti erinomaisuutensa heti kun pääsi repun kätköistä siiman päähän.

​

Kiertelin viikon loppupuolella pari päivää Ruijan lohijokia kuvaamassa ja lohikesään tutustumassa. Tenosta poiketen useimmilla Finnmarkin lohijoilla on ollut kohtalaisen hyvä kesä. Vedet ovat alhaalla lähes kaikissa joissa. Kirkasta nousukalaa on vielä kohtalaisen hyvin liikkeellä. Vesi oli erityisen alhaalla Börselvassa ja Kunesin Storelvassa. Lakselvassa ja Stabburselvassa vesi oli pitkän ajan vaihteluvälin alareunassa.

​

Norjan lohijoilla huomaa joka kerta kulttuurieron Suomen lohijokiin. Pienillä opaskylteillä kalastajille jaetaan perusinformaatiota, joka tekee kaikkien elämästä ja kalastamisesta helpompaa ja miellyttävämpää. Pysäköintialueet ja kulkureitit on merkitty selvästi, samoin kalastusalueet. Tenolla pitänee ensin kuolla lohi ja poro sukupuuttoon ennen kuin lähtöpaikat saadaan merkittyä asianmukaisesti.

​

Lohikauden 2014 viimeisellä viikolla Tenolla on vilskettä ja vilinää. Kalastajia on tulossa niin runsaasti, että jokainen pinnalla pysyvä veneen näköinen soutulaite on käytössä. Suuri kalastajamäärä merkitsee vääjäämättä sitä, että aina joku onnistuu saamaan kalan. Sääennustus lupaa erinomaista lohikeliä. Vesi jäähtyy nopeasti lohille ja lohimiehille suotuisampiin lukemiin.

​

Alkuviikosta Nivajoella käydessäni kuulin useamman lohensoutajan odottavan loppukesälle hyvää naaraslohien nousua. He perustelivat odotuksiaan sillä, että naaraslohia ei ole ollut koko kesänä. Valitettavasti nämä miehet joutuvat pettymään pahasti. Joulupöytään on ostettava Norjan kassilohta, sillä naaraslohien syysnousua ei tule. Lohimiehellä on kaksi juhlaa vuodessa, joulu ja juhannus. Jouluna syödään Tenon lohta ja lohimiehen joulu nousee jokeen juhannuksena. Joulun ihmettä ei tapahdu enää elokuussa.

Pientä valoa lohiyössä

tiistaina 12. elokuuta 2014 klo 12.25

​

Viime yönä saimme ihailla kirkkaan kaunista kuuta. Alkuillan ajan jokilaakson päällä ollut pilviverho väistyi keskiyön jälkeen. Lohenkalastuksellinen huippuhetki ajoittui hämärimpään tuokioon ennen taivaan kirkastumista.

​

Osmassa oli enimmillään seitsemän venettä. Osman ja Yläkönkään välillä vesillä oli yhteensä kuusi venettä. Johannes Halonen saalisti Patokosteensuvannosta kaksi komeaa pikkukojamoa kupari-hopealla Sassin pellillä. Lisäksi hän karkuutti pari muuta kalaa. Ankeat ovat ajat, kun lohimies Junnu luonnehtii isoa tinttiä pikkukojamoksi. Vanhoina hyvinä aikoina hänen veneessään saattoi samanaikaisesti olla pari-kolme 12-15 kilon ”pikkukojamoa”.

​

Illalla muistelin, miten Ruotsissa siirryttiin aikanaan vasemmanpuoleisesta liikenteestä oikeanpuoleiseen. Raskas liikenne eli rekat, kuorma- ja linja-autot siirtyivät ensin ajamaan tien oikealla puolella. Viikkoa myöhemmin muu liikenne vaihtoi vasemmalta oikealle. Samanlainen siirtymävaihe on käynnissä Patokosteensuvannossa. Lohestajat, joiden sukunimi alkaa K:lla, M:llä tai P:llä ovat siirtyneet ajamaan ylös suvannon Suomen puoleista reunaa ja muut ajavat Norjan puolella. En tiedä, miten Ruotsissa vältyttiin yhteentörmäyksiltä, koska Patokosteensuvannossa soutu- ja ajolinjojen yhteentörmäyksiä sattuu joka kerta. Ajonlinja kulkee edelleen Norjan puolella. Piste.

​

Kari Lindgrenille sattui keskiyön hämärässä tintin pyyntiin tottuneelle lohimiehelle tyypillinen arviointivirhe. Törmänpäänkojamon paikalta perhoon tarttunut kala ei lähtenyt viemään siimaa, joten Kari kelasi muut siimat ylös asetellen vieheet rauhassa koukunpidikkeisiin. Sen jälkeen hän kirrasi ylävirtaan lähteneen kalan pysäyttämiseksi jarrua kerran ja toisenkin. Vahvan vedon perusteella veturiksi osoittautunut lohi jatkoi yöuintiaan perhon jäätyä Kuoppilaskiven alapuolisella asemalla pois kyydistä.

​

Minun vanha ohjeeni on edelleen paikkansa pitävä. Vavan taipuessa tai räikän pärähtäessä on aina oletettava, että siiman päässä on 30 -kiloinen kojamo kunnes toisin todistetaan. Silloin ei tule yllätyksiä ison kojamon tarttuessa. Pienten kalojen kanssa pärjää aina.

​

Veden lämpötila oli eilen aamulla 16,5 astetta, mutta illalla enää 14 astetta. Ilman lämpötila oli yöllä 6 astetta. Nyt lämpömittarissa on 14 astetta.

​

Veden viilennyttyä ovat vaaput pelittäneet paremmin kuin edellisillä viikoilla. Uittamisen arvoisia värejä ovat Tuliperse, Kultamuna ja musta-punainen (etuosa musta, takaosa punainen). Viime yönä oli jo havaittavissa kojamoiden varovaista liikehdintää. Se antaa uskoa siihen, että ”perintöhopeat” eli Niemivaaran vuolemat vanhat Kultakalat, Luotto-onget ja Leevit pääsevät lähipäivinä lempityöhönsä kojamoita narraamaan.

​

Elokuun yöllisessä kojamojahdissa yksihaarakoukkuun sidottu perho on kaikkein kalastavin. Liikkeellä olevaa kojamoa pyydettäessä on eduksi, kun perho ui lähellä pintaa.

Joutsenlaulu

sunnuntaina 17. elokuuta 2014 klo 03.25

​

Kävin yösoudulla kotisuvannolla. Kelin puolesta ei lohimies voisi parempaa saada. Taivas oli harmaan pilviverhon peitossa ja rauhallinen sade ropisi alas taivaalta.

​

Osman lähtöpaikalla omaa soutuvuoroani odotellessa ehdin jutustella kolmen muun venekunnan kanssa. Olen soutanut Osmansuvantoa 29 kesää. Sitä ennen soudin Aittisuvannossa. Kolmen vuosikymmenen aikana valtaosa kalastajista on vaihtunut. Lohikesän viimeinen viikko nostaa aina haikeuden pintaan. Kesän aikana Osmansuvannolla ehtii soutaa monta tuttua miestä ja naista. Valtaosa kalastajista käy joka kesä samaan aikaan, samalla viikolla Tenolla lohta pyytämässä.

​

Tenon rantatörmällä asuvalle matkailuyrittäjälle kesän runko muodostuu lohiviikoista. Sunnuntain ja maanantain välinen viikkorauhoitus erottaa lohiviikot toisistaan. Vuosikymmenien aikana olen oppinut tuntemaan valtavan määrän lohenkalastuksen harrastajia. Joella liikkuessani tapaan kesästä toiseen samoja ihmisiä. Harmillisen huonon nimimuistin takia joudun jatkuvasti tunnustamaan, että en muista tapaamani henkilön nimeä. Monen lohensoutajan osalta tiedän hänen käyttämänsä perämoottorin, kelat, vavat ja siimat, hänen suosimansa vaaput ja perhot ja saatanpa jopa muistaa hänen suurimmat lohensa. Silti en muista henkilön nimeä.

​

Tällä viikolla minulla ei ollut ongelmia lohensoutajien nimien muistamisessa. Lähes kaikki vesillä vastaan tulleet kalastajat olivat tuttuja. Valtaosa Osmansoutajista on kalastanut Tenolla 20-30 vuotta. Falkin Tapsan, Hiirolan Vesan, Virranniemen Petterin, Lämsän Harrin, Koskenniskan Mikan, LIndgrenin Karin ja muiden Osmansoutajien seurassa on ilo soudella. Lähtöpaikalla ottivieheistä, ottipaikoista ja soudun taktiikasta keskustellaan avoimesti.

​

Viime päivinä olen saanut monenlaisia terveisiä. Alkuviikosta moni aloitteleva lohensoutaja kyseli minulta moottoriuistelun laillisuudesta. Lohensoutajia on askarruttanut erityisesti Kivikoskessa tapahtuva moottoriuistelu. Minun käsitykseni mukaan moottoriuistelu on ehdottomasti kiellettyä. Sitä ei tee sallituksi edes se, että kalastuksenvalvojat eivät ole asiaan puuttuneet.

​

Toinen lohimiesten mieliä askarruttanut asia ovat Patokosteensuvantoa terrorisoivat mökkiläiset. Tietoa voi jakaa, mutta ymmärrystä ei. Paddasuvannosta ylävirtaan ajettaessa ajolinja kulkee Paddakoskessa keskivirran ja Suomen rannan välissä. Kosken niskalla ajolinja siirtyy alimman Paavalinkuopan yläpäässä Norjan puolelle. Paavalinkuopista ajetaan ylös muutaman kymmenen metrin etäisyydellä Norjan rannasta. Patokosteensuvanto ajetaan Norjan puolella. Sähkölinjan yläpuolella, Kuosnjarguoikan alaosassa siirrytään vinottain Suomen rannan lähelle. Kuosnjarguoika ja Porsinväylä ajetaan mahdollisimman lähellä Suomen rantaa.

​

Tiistai-iltana näin Patokosteensuvannossa jotain sellaista, mitä en ole nähnyt Tenolla ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen missään muualla. Ajoin moottorilla ylhäältä alas. Kuosnjarguoikan alaosaan päästyäni Patokosteensuvannossa keskellä jokea soutanut vene souti hirmuisella vauhdilla Norjan puolelle ajolinjalle. Hiljensin vauhdin ja jäin odottamaan soutavan veneen väistymistä ajolinjalta. Yksin soutanut mies ei tehnyt elettäkään väistääkseen, joten jouduin ohittamaan hänet keskivirran puolelta.

​

Patokosteensuvantoa soutavien mökkiläisten pitäisi käydä opintoretkellä Osmassa. Soutavan veneen etuoikeus ei oikeuta estämään liikennöintiä ajolinjalla. Hyviin tapoihin kuuluu väistää ajolinjalta syrjään, jotta ajava vene voi jatkaa matkaa. Tämän kesän osalta peli on jo menetetty, mutta tulevien lohikesien sujuvaa ja kaikille miellyttävää kalastusta ajatellen toivon Patokosteensuvantoon pesiytyneiden huonojen ja epäasiallisten tapojen huuhtoutuvan viimeistään kevättulvan mukana Jäämerelle.

​

Tämä viikko on antanut joitakin tinttejä ja pari jalkaa. Osa saaliskaloista on ollut aivan kirkkaita. Iso lohi on edelleen todella tiukassa. Kala on ollut varovaisella otilla. Joka yö joku venekunta on saanut pidätellä hetken isompaa kalaa siiman päässä, mutta kamppailu on loppunut kesken.

Kesän 2014 saldo

maanantaina 18. elokuuta 2014

klo 10.40

​

RKTL:n julkaiseman alustavan arvion mukaan Tenon lohisaalis nousee tänä kesänä noin 25 tonniin. Saalisilmoitus saatiin kesän aikana noin 4000 kalasta. Valtaosa eli 72 % oli tinttejä, 22 % lohijalkoja ja 6 % lohia.

​

Tilasto vahvistaa todeksi sen, mistä esitin huoleni jo heinäkuun alussa. Kesän aikana (tilastosta puuttuu kesän viimeinen viikko) saatiin vain 250 lohta. Kesäkuussa lohia saatiin 121 kpl, heinäkuussa 115 kpl ja elokuussa vain 14 kpl.

​

Lohijalkoja saatiin kesäkuussa 339 kpl, heinäkuussa 503 kpl ja elokuussa 77 kpl. Tinttejä saaliiksi kertyi kesäkuussa 775 kpl, heinäkuussa 2060 kpl ja elokuussa 223 kpl.

​

Tänä kesänä Teno ei ollut nimensä väärti. Isojen lohien joella pyydettiin pientä kalaa. Kesän aikana Tenolla kalasti noin 8500 kalastusmatkailijaa. Kesän aikana saatujen lohien ja kalastajien määrää vertailtaessa lopputulos on hyvin lohduton. Koska osa kalastajista sai useamman kuin yhden lohiluokan kalan, tilastollisesti noin 2,5 % eli joka 40. kalastaja sai lohen.

​

Pienen kalan osalta tilasto on jo paljon kauniimpi, koska kokonaissaaliissa on noin 4000 kalaa eli yksi kala melkein joka toiselle kalastajalle.

​

Kokonaiskuvan muodostaminen käynnissä olevasta lohikesästä on haasteellista. Kalastajien huomio kiinnittyy aina ensisijaisesti omaan saaliiseen ja sen jälkeen runsaimman saaliin saaneen kalastajan kalamäärään. Kalatta jääneet tuppaavat unohtumaan useimmilta lohikesää kommentoivilta. 

​

Karigasniemeläisen voittaessa lotossa 7 oikein se ei tarkoita sitä, että jokainen utsjokelainen olisi lottomiljonääri. Sama pätee myös lohenkalastuksessa. Niin huonoa lohikesää ei olekaan, etteikö joku kalastaja saisi kaikkien aikojen ennätyssaalistaan. Lohikesän aikana löytyy joka viikolle joku onnistuja.

​

Kalastusmatkailijoiden kokonaissaaliin osalta kesä 2014 on jonkin verran pitkän aikavälin keskiarvon alapuolella, mutta lohiluokan kalojen osalta yksi kaikkien aikojen huonoimmista. Viimeisimpään erinomaiseen lohikesään (2001) verrattuna tämän kesän kokonaissaalis on vain reilu kolmannes.

Paljonko on paljon?

tiistaina 19. elokuuta 2014 klo 00.20

​

Suvannolla oli hyvin rauhallista iltasoudulla. Teno virtasi harmaan alavireisenä, vaikka vesi on noussut lauantaista noin 8 cm. Lohisesongin jälkeen joki on alastoman oloinen, kun rannoilla ei ole veneitä eikä lähtöpaikoilla lohenkalastajia soutuvuoroaan odottamassa.

​

Taivas on harmaan, hieman rakoilevan pilviverhon peitossa. Ilman lämpötila on 10 astetta. Veden lämpötila on 12,5 astetta. Olosuhteet alkavat olla kunnossa loppukesän kojamon pyyntiin.

​

Päivällä kirjoittamaani lohikesän yhteenvetoon palaan vielä yhden kysymyksen verran. Tämä kesä on osoittanut poikkeuksellisen karulla tavalla todeksi sen, että Veijon Esson vessassa tai urosmarttojen lättykesteillä viihtyvän henkilön on vaikea nähdä lohikesän kokonaiskuvaa.

​

Kuulin päivällä erään Ala-Tenolla soutavan henkilön kehuneen tätä kesää erinomaiseksi lohikesäksi. Hän oli kertonut saaneensa kesän aikana 8 lohta. Jos kahdeksan lohta on alan ”ammattilaiselle” hänen omasta mielestään paljon, niin silloin paljon tarkoittaa Sirman korkeudella jotain aivan muuta kuin Osmassa. Kahdeksan lohta kesässä tarkoittaa alle yksi lohi viikossa. Tänään omia päiväkirjoja selatessani löysin viimeisen kahdeksan lohikesän ajalta viisi sellaista päivää, jolloin olen saanut yhden päivän aikana kuusi lohta. Minusta kuusi lohta päivässä on paljon, mutta  kahdeksan lohta kesässä ei ole paljon työkseen Tenolla viihtyvälle lohestajalle.

​

Lohikesän saalistilastoa katsellessa huomio kiinnittyy huipun kapeuteen. Luonnon olosuhteilla on aina merkittävä vaikutus lohen nousuun ja myös kalastukseen. Tämän kesän osalta juhannuskesä oli poikkeuksellisen kylmä ja vähäluminen. Heinäkuussa oli sitten helteitä vähintäänkin kiitettävästi.

​

Lohikesän hyvyydestä kertoo osaltaan myös nuorempien lohensoutajien kielenkäyttö. Vanhoille lohimiehille on itsestäänselvää, mikä lohi on. Nuoremmat kalastajat kertovat rinta rottingilla saaneensa lohen tai jopa viisi lohta yössä. Tarkemmin asiasta kysyttäessä he kertovat saaneensa viisi lohta, joiden painot vaihtelivat reilusta kilosta melkein kolmeen kiloon. Vanhoille lohimiehille titti on aina titti ja jalka on aina jalka eikä omia saaliita tarvitse kaunistella muuttamalla niitä lohiksi.

​

Vielä enemmän pieleen menee silloin, kun kolmen tai kuuden kilon uroslohta kutsutaan kojamoksi. Vanhat, kokeneet lohimiehet kutsuvat vasta yli 15 kilon uroslohta kojamoksi. 12-15 kilon uroslohta kutsutaan pikkukojamoksi.

Haikea keli

torstaina 21. elokuuta 2014 klo 10.10

​

Erilaiset olosuhteet ja kelit ovat lohenkalastajille tuttuja. Tenolla keli ehtii vaihtuu monta kertaa muutaman tunnin kalastustuokion aikana.

​

Tällä viikolla on ollut koko ajan unelmakeli. Eilisen päivän kova tuuli rauhoittui illaksi. Taivas on ollut pilviverhon peitossa. Ainoastaan harmaan sävyt ovat hieman vaihdelleet. Vettä on satanut pitkin viikkoa enimmäkseen rauhallisesti. Ajoittain sade on vetänyt henkeä.

​

Veden lämpötila oli illalla 11,5 astetta. Ilman lämpötila on vaihdellut viimeiset päivät 5-10 asteessa. Olosuhteet ovat siis olleet kaikin puolin erinomaiset. Yöllä ei vielä ole pimeää. Hämärä on toki käsin kosketeltavaa, mutta yön pimeimmällä hetkellä näkee vielä solmia siimat ilman lampun antamaa valoa.

​

Luonto korjaa usein elollisen jonkin ominaisuuden puutetta toisen ominaisuuden vahvuudella. Vaillinaisesta värinäöstä huolimatta minä olen saanut nauttia erinomaisesta hämäränäöstä. Viime keväinen silmäleikkaus laski hämäränäköä monta piirua, mutta silti minulla ei ole ollut ikävä silmälaseja. On se vain mukava soutaa vesisateessa, kun ei ole lasit koko ajan huurussa. Ensimmäinen lohikesä uusin silmin ei sujunut aivan niin lohensuomuisissa merkeissä kuin olisin toivonut, mutta jospa sitä jo ensi kesänä näkisi lohet uusilla silmillä.

​

Tämän viikon ilta- ja yösoudut ovat entisestään vahvistaneet käsitystäni lohitilanteesta. Suvannot ovat kuoleman hiljaisia. Kolmen merivuoden naaraslohien puuttuminen aiheuttaa sen, että kojamot eivät kisaile morsianten suosiosta eivätkä heristele eviään reviirilleen takapuolta keinuttamaan saapuneelle puukalalle. Aikaisin kesällä tai keväällä potkukelkkakelien aikana saapuneita afrikkalaisen asvalttityömiehen tummia tinttejä toki näkyy tämän tästä, mutta kojamot leikkivät kuurupiiloa. Ison kojamon löytäminen on nyt yhtä vaikeata kuin kuurupiilon maailmanmestaruuskisoihin valmistautuvan rakennustarvikemyyjän löytäminen rautakaupasta lounasaikaan.

​

Syyshuollot sujuivat tänä vuonna hyvin. Veneet ovat omaa ja Mirellan venettä lukuunottamatta pestyinä katoksessa, moottorit huollettuna varastossa ja vavat ja kelat puhdistettuina omassa varastossaan. Viimeisenä huollan ja järjestelen kesän aikana käyttämäni vieheet. Säilytän ottivieheitä asekaapeissa. Eikös se lakikin määrää vaarallisten aseiden säilyttämisestä lukkojen takana lapsilta ja lohilta suojassa..

​

Soudan vielä ensi viikolla kojamoa tavoitellen. Neljännen sukupolven Osman soutaja Mirella lopettaa tämän kesän soudut tänään. Illalla kotisuvantoa soutaessamme hän muisteli lapsuusvuosiaan yllättävällä vertailulla. Hän kertoi, kuinka lapsena piti joka talvi syödä lohta urakalla, jotta kaikki pakasteessa olleet lohet ehdittiin syödä ennen kevättä. Ensi talvena ei ole pakko syödä lohta joka päivä, jos ei halua.

Kiitos Teemu!

perjantaina 29. elokuuta 2014 klo 01.30

​

Lohikesä 2014 lähenee loppuaan myös paikallisten kalastajien osalta. Viime päivinä on ollut mukava soudella. Kelit ovat vaihdelleet tiistain aurinkoisen lämpimästä maanantai-illan kovaan vesisateeseen. Viime viikon alkupuolella tapahtunut veden nousu toi hieman uutta kirkasta kalaa jokeen.

​

Viime viikonlopun aikana vesillä olleille kalastajille Ahti soi antejaan avokätisesti. Halosen Junnu sai lauantaina Kuoppilassuvannosta kirkkaan tintin ja jalan lisäksi komean 18,4 kilon kojamon. Kojamo iski vanhaan Sivutissi-Nilsuun. Halosen Markku sai lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Osmasta Kojamokivien alapuolelta 13 kiloisen marjuksen. Kauniimpaa nousulohta ei voi saada edes kauden alussa.

​

Maanantai-iltana Tenolla tapahtui jotain hyvin poikkeuksellista. Risto ja Seppo Kivilahti ajoivat Nuorgamista Osmaan Suomen puolella. He kertoivat nähneensä vesillä neljä venettä, joista kolmessa oli väsytys käynnissä. Koko kesänä ei ole nähty yhtä hyvää saalisjakaumaa.

​

Kuvassa on tämän viikon paras ottivaappuni. ”Punapää” on erinomainen lohivaapun väri. Valitettavasti se on jäänyt tämän päivän lohenkalastajilta lähes kokonaan unholaan. Kuvan vaappu on kuusamolaisen Teemu Riekin käsialaa. Olen saanut vaapulla viimeisen kolmen kesän aikana 7 kalaa, joiden joukussa on myös tämän kesän suurin kojamo.

​

Antti-Niiles Länsman sai eilen Nivajoelta 23,8 kiloisen kojamon. Se on yhdeksän vapavälineillä saatu yli 20 -kiloinen lohi Tenosta tämän kesän aikana.

​

Tämän kesän aikana Lapin suurimmalla lohijoella on ollut kuhinaa sekä pinnan alla että päällä. Puoleen vuosisataan paras lohikesä on tarjonnut kalastajille poikkeuksellisen paljon hyviä kalastuselämyksiä. Jokeen on noussut reilusti yli satatuhatta lohta, kaikkiaan noin miljoona kiloa.

​

Joella tapahtuvien positiivisten, mieltä ja sielua virkistävien kamppailujen ohessa pinnan alla kytee vahvaakin vahvempi riita, jonka aiheuttaja on Suomen valtio. Riidan siemenet on kylvetty kauan sitten. Lapin ELY-keskus, maa- ja metsätalousministeriö ja hallitus pitävät kiinni lohiregale-oikeudesta, jota valtiolla ei ole koskaan ollutkaan. Lohettomana aikana perustettu koko joen kattava yhteislupa ei ole enää toimiva, mutta virkavallan takapajuisen ajattelun ja toiminnan takia Väylän varren ihmisten on taisteltava omista oikeuksistaan goljattia vastaan. Asiaa valaisevaa lisätietoa löytyy tästä. Enemmän tietoa Väylän varren kalastuksesta löytyy täältä.

Perinteitä vaalien

sunnuntaina 31. elokuuta 2014

klo 00.25

​

Aamun valjettua on aika aloittaa valmistelut perinteistä lohikesän päätössoutua varten. Olen jo lähes 30 vuoden ajan laskenut elokuun lopussa vähintään yhden kerran Yläkönkään alta Osmaan soutaen kaikki matkan varrella olevat soutupaikat. Parin vuosikymmenen ajan minulla oli ilo soutaa tämä perinteeksi muodostunut soutu yhdessä Osman Niilon kanssa. Noina vuosina laskimme Yläkönkään alta veneitä Osmaan ilman moottoria. Silloin oli järkevä soutaa jokainen soutupaikka.

​

Näillä veneenhakumatkoilla saimme hyvin tai erittäin hyvin kalaa. 1980 -luvun lopulla, 1990 ja 2000 -luvuilla oli useita hyviä lohikesiä. Joessa oli loppukesästä runsaasti asentokaloja, joukossa myös suuria kojamoita. Viiden tai kuuden kojamon saaminen päivän aikana ei ollut mitenkään poikkeuksellista.

​

Huomiselle en ole asettanut mitään saalistavoitetta. Lohia on joessa niin vähän, että jo yhdenkin saaminen vaatii hyvän paikallistuntemuksen ja varmojen ottivieheiden lisäksi kalaonnea enemmän kuin tavalliseen tenolaiseen lohiveneeseen edes mahtuu.

​

Tämän viikon iltasouduilla olen tehnyt pientä vertailututkimusta. Olen soutanut joka toinen ilta uusilla vaapuilla, joilla en ole saanut aikaisemmin yhtään kalaa. Joka toinen ilta olen uittanut ”perintöhopeat” sisältävän puurasian vaappuja. Uusien vaappujen iltoina kokemukset ovat olleet positiivisia: Minulla on ollut aikaa nauttia Tenojoen kauneudesta, lämpimistä loppukesän keleistä ja täydellisestä hiljaisuudesta. Vanhoja ottivaappuja uittaessani olen joutunut monenlaisiin jälkiaskareisiin kalojen punnituksesta filerointiin ja vacuumiin pakkaamisiin. Kaksi vaappua on noussut parrasvaloihin muiden yläpuolelle: Teemu Riekin tekemä Punapää ja Niemivaaran Joukon valmistama Leevi.

​

Viikon aikana liikkeellä on ollut muutamia kirkkaita kaloja, lähinnä tinttejä. Olosuhteet ovat erinomaiset. Vesi on hitaassa laskussa. Vedenkorkeus on erinomainen lohensoutuun. Vesi on edelleen noin 15 cm korkeammalla kuin alimmillaan tänä kesänä, joten moottorilla liikkuminen on kohtalaisen vaivatonta. Veden lämpötila on 12 astetta, mikä on 2-3 astetta lämpimämpää kuin keskimäärin elokuun lopussa.

​

Maastossa on orastavia merkkejä lähestyvästä syksystä. Yksittäisissä koivuissa on jo keltaisia lehtiä. Yhtään pakkasyötä ei ole vielä ollut.

Lohikesä takana, kirja tulossa

maanantaina 1. syyskuuta 2014

klo 00.15

​

Lohikesä 2014 päättyi mukavissa tunnelmissa. Aurinko paistoi poutapilvien värittämältä taivaalta niin lämpimästi, että valtaosan päivästä tarkeni soutaa t-paitasillaan.

​

Soudun ohessa kuvasin ottivaappuja autenttisessa ympäristössä Tenojoen rantakivillä ja Laitin Einon tekemässä veneessä. Kotirantaan päästyäni avasin lohikellarin ovet, jotta kellari tuulettuu kunnolla ja jää sulaa syksyn aikana. Jään paksuus oli vielä noin 45 cm. Päivän saaliin fileroin ja pakkasin vacuumiin tulevaa juhlaa odottamaan. Teemu Riekin Punapää oli jälleen hyvässä iskussa.

​

Arki alkaa huomenna. Lohikesän jälkeen kestää aina viikon tai kaksi ennen kuin lohimies pääsee normaaliin vuorokausirytmiin. Kausivaihdos lohensoudusta rakennustöihin tuntuu vuosi vuodelta entistä rankemmalta. Tenon kalastussääntö on matkailijoiden yösoudun osalta pahasti pielessä. On täysin järjen ja tavallisen ihmisen normaalin vuorokausirytmin vastaista valvoa yöt.

​

Syyskuun ahkeroin tulevan kirjan parissa. Matti Kettusen kanssa yhteistyössä tekemäni kirja ”Lohivaaput” ilmestyy marraskuun viimeisellä viikolla. Kirja kertoo Tenon parhaista ottivaapuista. Tarinoissa on aimo annos tietoa vaapun soudusta, vaapun valinnasta, vaappujen soveltuvuudesta erilaiselle kelille ja erilaisiin virtoihin. Kirjassa on 240 sivua. Kirjan hinta on 45 euroa.

​

Julkaisen tarkempaa tietoa kirjan sisällöstä lokakuun viimeisellä viikolla. Jos olet kiinnostunut kirjasta, voit lähettää sähköpostilla alustavan varauksen.

​

Syksyn ja talven aikana päivitän päiväkirjaa harvemmin kuin kesällä. Päättyvän kesän aikana päiväkirjani saavutti niin suuren suosion, että en olisi ikinä osannut moista kuvitella.

​

Lämpimät kiitokseni kaikille teille, jotka olette kesän aikana vierailleet luossa.fi -sivustolla. Erityisen paljon kiitoksia sinulle, joka olet kesän aikana lähettänyt minulle sähköpostia. Jokainen palaute on minulle arvokas. Ilman kannustavaa ja palkitsevaa palautetta olisi paljon raskaampi pitää päiväkirjaa lohisesongin aikana. Otan mielelläni vastaan Tenoon, lohenkalastukseen, kalastusvälineisiin ja perhonsidontaan liittyviä vinkkejä. Pienikin oivallus voi antaa suuren ilon monelle kalastajalle.

​

Kesän aikana sain osakseni myös ansiotonta arvonnousua. Sosiaalisen median toimintamekanismit ovat erilaisia kuin perinteisessä viestinnässä. Vanhaan hyvään aikaan pankkiryöstöstä kiinni jäänyt rosvo ei olisi syyttänyt rikoksesta uutisen kirjoittanutta sanomalehden toimittajaa rosvoksi. Netissä röyhkeä rosvo syyllistää hänestä kirjoittaneen toimittajan ja asia kääntyy päälaelleen.

​

Luossa.fi -sivuston osalta jatkan edesmenneiden oppi-isieni Matti J Särömaan ja Seppo Pulkkisen ohjeiden mukaisesti. SUKL:n puheenjohtajana aikanaan toimineen Sepon lempihokema oli ”parempi antaa paskan olla aloillaan kuin nostaa se olalleen”. Wanhan Osman edellinen isäntä, pitkän toimittaja- ja kirjailijauran tehnyt maisteri Särömaa puolestaan muistutti joka käänteessä alkulähteille asti ulottuvan faktojen tarkistamisen olevan kirjailijan paras henkivakuutus.

Talven värit

sunnuntaina 19. lokakuuta 2014

klo 11.00

​

Syksyn säät ovat olleet tavanomaisesta poikkeavia. Keski-Suomessa oli poikkeuksellisen varhain lunta. Muutamilla alueilla lunta oli lokakuussa enemmän kuin viime talvena paksuimmillaan. Utsjoki säästyi ensimmäiseltä lumisateelta. Viimeisen puolentoista viikon aikana lunta on satanut useamman kerran. Nyt lunta on maassa 2-4 senttiä.

​

Teno virtaa hiljaa uomassaan halki alastomien koivurinteiden. Rannoilla, karien ja kivien ympärillä on jo hieman jäätä. Pieniä, hileisiä jäälauttoja valuu iloisesti ritisten joen pinnalla.

​

Olen työstänyt kirjaa lohitorpan rauhassa tiiviisti puolentoista kuukauden ajan. Kirjoittamisen lomassa olen harrastanut hyötyliikuntaa omien kiinteistöjen pihoja siivoten ja raivaten. Reippaampaa liikuntaakin on ollut mukavasti. Lentopalloa pelataan Utsjoella jo kolmena iltana viikossa. Mukaan mahtuu vielä. Lentopallo on maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin alkaen klo 19.00.

​

Utsjoen kylänraitti on hiljentynyt. K-Market Hillajänkä sulki ovensa syyskuun puolivälissä. On harmillista, että kuntakeskus hiljenee ja rapistuu vuosi vuodelta.

​

Hyvien tietoliikenneyhteyksien ansiosta kirjan tekeminen on mahdollista monella paikkakunnalla. Kirjan toinen kirjoittaja Matti Kettunen ja osan vaappukuvista ottanut kuvaaja asuvat Joensuussa, kuvankäsittelijä Rovaniemellä. Kuvat, tekstit, taitetut sivut ja viilatut versiot kulkevat bittitaivaan sinessä Utsjoelle ja takaisin nopeammin kuin tieto ottivaapusta kesken kiivaimman lohikesän.

Hile

keskiviikkona 22. lokakuuta 2014

klo 23.00

​

Lokakuinen päivä oli tänään talvisen kaunis. Aamun reipas pakkanen lauhtui päivällä -7 asteeseen. Aurinko paistoi kirkkaasti valaisten maiseman tuntureiden valkoisilta huipulta Tenon tummaan virtaan asti. Kova tuuli teki kelistä paljon vilpoisemman kuin mitä lämpömittari näytti.

​

Puissa ei ole kuuraa, vaan ne ovat lohduttoman alastomia. Lunta on 2-4 senttiä eli nimeksi. Maastossa maa on vielä sula. Kuljetuilla alueilla kuten pihoissa ja teillä maa on luonnollisestikin jo jäässä.

​

Teno virtaa vielä vapaana, mutta hieman jo ahtaasti hengittäen. Rannoilla, karien, saarien ja kivien ympärillä on jäätä. Vapaana olevassa väylässä jäähilettä virtaa jo lähes uoman täydeltä. Viimeisen viikon aikana suppoa on kertynyt paikoin runsaasti. Sitä kertyy vuodesta toiseen aina samoihin paikkoihin. Suppo häviää siinä vaiheessa, kun joki alkaa kunnolla jäätyä. Jään alla vesi lämpenee, jolloin suppo häviää nopeasti.

​

Tenon rantoja reunustavien tuntureiden rinteillä on muutamissa paikoissa suuria jääpuikkoja. Kalliorinteitä alas valuva uhkuava vesi jäätyy muodostaen komeita rivistöjä jääpuikoista. Esimerkiksi Radnukuopan yläpuolella on tien vieressä kaunis luonnon muovaama ”urkupillistö”. Kenespahtakin on kerännyt kauniisti jäätä rinnuksilleen. Pienet lammet ja järvet ovat jäässä.

​

Viime yönä saimme jälleen nauttia revontulien leikkisästä ja alati elävästä loimusta. Taivaankansi oli väliin valtoimenaan erilaisia liekkikuvioita, jotka hetken kuluttua hiipuivat ja leimahtivat taas kotvasen kuluttua entistä loistokkaampina.

Jäitä hattuun

perjantaina 24. lokakuuta 2014

klo 11.10

​

Lämpömittari näyttää -4 astetta, mutta luihin asti tunkeutuva tuuli tekee kelistä hyytävän kylmän. Lunta ei ole tullut lisää, mutta joessa vesi muuttaa muotoaan juoksevasta nesteestä kiinteäksi levyksi. Eilen aamulla kävin kotirannassa kuvaamassa. Tarkoituksenani oli ottaa muutama valokuva jään alta, mutta mukaan varaamani puukko osoittautui liian hennoksi työkaluksi avannon tekoon. Sammakkokiven alapuolisessa rantakosteessa jään paksuus oli jo 14 cm. Muutaman metrin päässä virtasi avoin väylä.

​

Vierailin eilen Alakönkäällä ja Nuorgamissa. Siellä on lunta vähemmän kuin Utsjoen-Yläkönkään alueella. Rajamarketissa oli tuttuja huomattavasti enemmän kuin Utsjoen kylänraitilla. 50 km on turhan pitkä matka ruokakauppaan, mutta Lappi opettaa kärsivällisyyttä. Kehitys voi olla positiivista tai negatiivista. Nuorgamissa ja Karigasniemellä se on selvästi positiivista.

​

Viime kesän ja tämän syksyn aikana julkisuudessa on käyty ajoittain vilkasta keskustelua kalastuspolitiikasta. Erityisesti pyydystä ja päästä -kalastus on ollut vahvasti esillä. Viimeisimpiä esilletuloja asian tiimoilta oli kalatutkijan ajatus saaliskiintiöistä pyydystä ja päästä -kalastukseen.

​

Uuden kalastuslain valmistelussa ongelma-asettelu on suoritettu Kehä kolmosen sisäpuolisia olosuhteita ajatellen. 99 prosenttia maasta joutuu tulevaisuudessa kärsimään pääkaupunkiseudun ongelmien ratkaisemiseksi säädetyn lain ulottumisesta Lapin viimeisille perukoille asti.

​

Pyydystä ja päästä -kalastus ei ole suomalaiseen erä- ja kalastuskulttuuriin luontevasti kuuluva kalastustapa siinä muodossa kuin Jasper Pääkkösen koulukunta sitä ajaa. Pohjois- ja Itä-Suomessa on aina pyydetty eri kalalajeja luonnonkierron ja kalalajien kestävyyden mukaan. Luonnosta on otettu se, mikä on kohtuudella oikein ja kestävää. Kaloja ei ole rääkätty turhan takia omaksi iloksi ja nautinnoksi.

​

Ekologisuutta on turha etsiä silloin, kun yksi henkilö ajaa pääkaupunkiseudulta citymaasturilla Lapin lohijoen tai tunturijärven rantaan viikoksi kalastamaan. Hillittömän kalojen pyytämisen jälkeen niiden takaisin laskeminen on silloin hurskastelua, jolla ei ole mitään tekemistä luontoa kunnioittavan ja saaliskaloja arvostavan käyttäytymisen kanssa. Kalastuksesta saatava nautinto ei saa koskaan olla kiinni saaliin määrästä. Urheilukalastuksessa saalis on bonus, joka kruunaa kalareissun. Omalla käyttäytymisellään voi vaikuttaa kaikkein eniten siihen, mikä kalareissun anti on.

​

Pyydystä ja päästä -keskustelussa on aika panna jäitä hattuun ja antaa ajan loiventaa jyrkimpiä mielipiteitä.

Kaamosta ja kirjaa odotellessa

torstaina 6. marraskuuta 2014 klo 14.00

​

Maanantain ja tiistain välisenä yönä tuuli puhalsi muutaman tunnin ajan erittäin voimakkaasti. Samalla lunta satoi taivaan täydeltä. Lumen paksuus vaihtelee suuresti. Wanhan Osman pihassa lunta on noin 25 cm. Paikoin lunta on sitäkin enemmän.

​

Tiistai-iltana pakkanen kiristyi -20 asteeseen. Raitis keli piti jokilaaksoa otteessaan koko eilisen päivän. Illalla mittari näytti hetken aikaa jo -29 astetta. Aamulla pakkasta oli enää -19 astetta.

​

Teno on rannoilta jo pitkälle keskivirtaan jäässä. Avoin väylä virtaa pienten jäälauttojen ja -hileen verhotessa veden pinnan alati muuttuvaksi taideteokseksi.

​

Kaamos lähestyy vääjäämättä. Alkutalven viimeiset auringon säteet valaisevat vielä tuntureiden yläosia. Maisema on huikaisevan kaunis. Teno on joka päivä erilainen. Joki jäätyy pakkaspäivinä ja sulaa lämpiminä päivinä. Vapaana virtaava väylä hakee uomaansa vettä kahlitsevan jään puristuksessa.

​

Lohivaaput -kirja etenee painossa. Kuun lopulla ilmestyvän kirjan ennakkotilauksia on kertynyt runsaasti. Ennakkotilauksen jo tehneiden henkilöiden ei tarvitse tehdä mitään. Julkaisen kotisivuillani väliaikatietoa kirjan toimituksista.

Pimeän pilkki

keskiviikkona 12. marraskuuta 2014

klo 16.00

​

Kordsaminlammella alkaa näillä hetkillä Utsjoen Eränkävijöiden järjestämä pilkkikilpailu. Olosuhteet ovat kohtalaisen talviset. Pakkasta on paikasta riippuen 12-17 astetta.

​

Teno virtaa vielä pitkiä matkoja sulana. Paikoin joki on jäässä rannasta rantaan. Muutamissa paikoissa, esimerkiksi Kortsaminniskalla ja Junttikarin Norjanväylän niskalla joki korsii voimakkaasti. Vesi on jäätynyt pohjasta muodostaen monen näköisiä ja kokoisia jäätammia, joiden yli vesi valuu kuin pienistä könkäistä.

​

Kivikoski kohisee vielä voimakkaasti. Osmannuora ja Norjanväylä virtaavat sulana. Aikaisemmin jäätynyt jää on viimeisen viikon aikana paikoin liikahtanut muodostaen rannoille paksuja jäätelejä. Joen pinnalla on jo lähes kylki kyljessä pieniä, virran pyöreiksi muovaamia jäälauttoja. Lähiaikojen lämpötila ratkaisee joen jäätymisen. Kovalla pakkasella joki saattaa jäätyä muutamassa päivässä. Lämpimien kelien myötä väylä voi pysyä auki vielä useita viikkoja.

​

Vanhaan hyvään aikaan Teno oli talvinen valtaväylä, jota pitkin liikuttiin poroilla, hevosilla, kelkoilla ja jopa autoilla. Viimeisen vuosikymmenen aikana joki on jäätynyt joka syksy niin hitaasti ja epätasaisesti, että jäälle ei ole ollut mitään asiaa marraskuussa.

​

Maanantain-tiistain aikana lunta satoi 10-15 cm. Lumi on kevyttä hötyä, mutta siitä huolimatta sen kokonaisvahvuus on paikoin jo lähes 40 cm. Ohuimmillaan lumen paksuus on reilusti yli 20 cm. Maa on vielä sula kulkemattomilla alueilla. Olen laskenut jo kerran vettä lohikellarin pohjalle. Lasken noin viikon välein yhteensä 3-4 kertaa vettä kellariin, jotta sen alla oleva maaperä kastuu märäksi. Märkä maa jäätyy nopeammin ja syvemmälle, jolloin varsinainen kellarin jäädyttäminen onnistuu pienemmällä vaivalla.

Kaamoksen kajoa

tiistaina 25. marraskuuta 2014 klo 13.10

​

Viime viikon keskivaiheilla saimme nauttia suvesta, kun lämpötila nousi parhaimmillaan viisi astetta plussan puolelle. Lumi tiivistyi puoleen. Tiet ja piha-alueet ovat nyt petollisen liukkaita. Kovan jään päällä on muutama milli kevyttä lunta. Ulkona liikkuessa on oltava erittäin varovainen.

​

Teno on jäässä. Kivikosken kuohu on hiljentynyt. Viime yönä pakkanen kävi kylmimmillään -19 asteessa. Nyt pakkasta on enää -11 astetta. Lasken tällä viikolla jälleen vettä lohikellariin. Varsinaista jäädyttämistä ei kannata vielä aloittaa, koska maa on liian lämmin.

​

Kaamoksen sininen kajo on vallitseva väri. Päivällä on vielä kohtalaisen valoisaa. Kaamoksenkin aikana päivä lyhenee joulua kohti. Yöt ovat kauniita, kun tähtitaivas tuikkii.

​

Lapin Radiossa oli eilen Eero Niemelän haastattelu, jossa hän kertoi Norjan kassilohikarkulaisten Tenonlohelle aiheuttamista uhkakuvista. Lohikesän aikana jokeen nousevista lohista noin puoli prosenttia on karkulaisia. Lohikesän jälkeen eli syyskuussa karkulaisia nousee huomattavasti enemmän, mikä voi aiheuttaa uhkan luonnonlohelle. Eräässä tutkimuksessa Utsjoessa karkulaisten määrän todettiin olevan 4 prosenttia kaikista lohista, mikä on jo uhkaavan suuri määrä. Syksyllä jokeen nousevia karkulaisia pitäisi kalastaa tehostetusti Tenon alajuoksulla.

​

Meressä luonnonlohet voivat harhautua vaeltamaan karkulaisten mukana, jolloin ne eksyvät eivätkä palaa takaisin synnyinjokeensa. Karkulaisten poikaset kasvavat nopeammin kuin luonnonlohen poikaset, jolloin ne valtaavat elintilaa itselleen. Karkuslaisten poikaset eivät kuitenkaan selviä niin hyvin kuin luonnonlohen poikaset.

​

Uusi havaittu uhka on lohitäiden lisääntyminen meressä. Jokialueen hyvä poikastuotanto menee hukkaan, kun poikaset menehtyvät mereen vaellettuaan.

​

Valtioiden välisestä uudesta Tenojoen kalastussopimuksesta neuvoteltiin viime viikolla Karasjoella. Väliaikatietoa neuvotteluiden etenemisestä ei ole saatavilla.

Kylläpä ramasee

torstaina 27. marraskuuta 2014 klo 09.50

​

Lohivaaput -kirjan ennakkotilauksia on kertynyt niin runsaasti, että tilaussuman purkamiseen minulla menee noin viikko. Saan viimeiset ennakkotilaukset postiin viimeistään ensi viikon perjantaina.

​

Kaamos on alkanut. ”Kylläpä ramasee” -totesi eräs vanhempi mieshenkilö eilen hänet kylällä tavatessani. Kaamos vaikuttaa ihmisiin eri tavalla. Osa vaipuu puolihorrokseen ja nukkuu puolet vuorokaudesta, toisiin se ei vaikuta millään tavalla. Kirjailijalle kaamos on hyvää luomisen aikaa.

​

Päivä valkenee mukavan lupsakkaassa säässä. Pakkasta oli aamulla -6 astetta. Ei tuule eikä sada mitään, mutta taivas on pilvessä. Illalla lentopallosta kotiin ajellessani satoi alijäähtynyttä vettä, vaikka pakkasta oli -5 astetta. Lentopallossa oli pitkästä aikaa pelaajia vaihtopenkille asti. Utsjoen turnaus pelataan 17. päivä tammikuuta. Utsjoen joukkue on vahvistunut merkittävästi liikkuvan ja varmaotteisen liberon myötä. Järvensivun Mikon palaaminen kentälle tuo lisää voimaa hyökkäyksiin ja verkkopelaamiseen.

​

Utsjoelta on kuulemma käynyt karvalakkilähetystö Arkadianmäellä vaatimassa Tenon kalastusmatkailun lopettamista. Samalla käynnillä troikka olisi voinut vaatia Kaamasesta pohjoiseen johtavien teiden talvikunnossapidon lopettamista ja valtakunnan sähköpiuhojen katkaisemista viimeistään Petsikolla. Höristä saa toki jokainen, mutta pieni hitunen realismia ei tekisi pahaa tässäkään asiassa. Menneiden aikojen muistelua voi harjoittaa viemättä valtaosalta kunnan asukkaita toimeentulon mahdollisuuksia. Utsjoella ei enää kukaan asu turvekammissa eikä perinteisillä lohen kalastustavoilla ole taloudellisia menestymisen mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Veteen myyty lohi antaa parhaan tuoton ja suurimmat elämykset vaarantamatta lohikantoja.

Matkalla julkistamistilaisuuteen

lauantaina 29. marraskuuta 2014

klo 22.15

​

Olen jo matkalla Helsinkiin järjestämään kirjan julkistamistilaisuutta. Valtaosa kustantajista ei enää järjestä minkäänlaisia julkistamistilaisuuksia, mutta minusta kirjan valmistuminen on niin merkittävä asia, että sitä kannattaa juhlistaa.

​

Julkistamistilaisuudessa kirjan tekemiseen osallistuvat henkilöt pääsevät tuoreeltaan arvioimaan omia tekemisiään. Kutsuvierailta tuleva välitön palaute antaa oikeanlaisen kuvan kirjan toteutuksen onnistumisesta ja laatukriteereiden täyttymisestä. Omakustanteen tekijälle julkistamistilaisuudella on merkittävä rooli kirjan markkinoinnissa.

​

Lohivaaput -kirja muodostaa yhdessä edellisen eli Tenon perhot -kirjan kanssa mittavan ja tietorikkaan kokonaisuuden lohivieheistä. Kirjoissa on yhteensä yli 430 sivua asiaa lohivieheen valinnasta, uittamisesta, kalastuspaikan, kelin, vedenkorkeuden, sään ja muiden muuttuvien olosuhteiden vaikutuksesta. Kumpikin kirja on ajaton. Niiden sisältämä tieto on ajankohtaista vielä 20 vuoden kuluttua.

​

Tällä hetkellä Suomessa on sodan jälkeisen ajan otollisin ilmapiiri nostaa esille vaelluskalakantojen turvaaminen. Yhteiskunnallinen ja poliittinen ilmapiiri on muuttunut tässä asiassa erittäin nopeasti viimeisen vuoden aikana. Nyt on jokaisen henkilön, jolla on mahdollisuus omalla toiminnallaan vaikuttaa lohen, meritaimenen ja vaellussiian esteettömään kutuvaellukseen, tehtävä parhaansa.

​

Tenojoen osalta juoksuhaudat ja poterot on kaivettu niin kivikkoiseen maahan, että lohen urheilukalastuksen ja kalastusmatkailun kannalta ei ole odotettavissa kovinkaan positiivista kehitystä. Valitettavasti uskon olevani oikeassa, kun sanon Tenon kalastusmatkailun onnenpäivien olevan käymässä vähiin.

​

Tornionjoen osalta tilanne on huomattavasti positiivisempi. Venäjän yleisen tilanteen ja heikon turvallisuustilanteen takia Kuolan niemimaan lohenkalastuksen hohto on hiipunut. Tornionjoella on olemassa erittäin suuri potentiaali nousta kansainvälisesti tunnetuksi lohijoeksi. Kymmenen kilon lohen saaminen perhokalastusvälineillä on kenelle tahansa tavoittelemisen arvoinen asia. Tornionjoella lohien keskikoko on kansainvälisestikin erittäin suuri.

​

Suomen valtion ja Lapin ely-keskuksen toimesta Tornionjoen kalastusmatkailun kehittyminen on torpattu niin tomerasti, että ensimmäisen ja merkittävimmän askeleen ottaminen vie todennäköisesti useita vuosia. Missään muussa maailman maassa ei olisi mahdollista, että kalastusasioista vastaava ministeriö ja sen alueellinen hallintokoneisto estävät oman toimialansa kehittymisen. Lapin kalatalousjohtaja Pentti Pasanen on ykkösnyrkkinä puolustamassa valtion perusteetonta ragale-oikeutta. Niin kauan kuin valtio estää kalastusoikeuksien omistajia hallinnoimasta omaa omaisuuttaan ei Tornionjoella ole mahdollista investoida kalastusmatkailuun.

​

Millainen mekkala nousisi, jos maa- ja metsätalousministeriö ja alueelliset maaseutukeskukset tekisivät hartiavoimin töitä estääkseen maanviljelyn harjoittamisen? Kalastuspuolella mmm ja Lapin ely-keskus toimivat juuri näin ilman, että yksikään poliitikko kyseenalaistaa asiaa.

​

Suomen puolella energia kuluu turhaan ja tarpeettomaan taisteluun valtiovaltaa vastaan. Oletan Ruotsin puolella olevien yksityisten vesialueiden omistajien oivaltavan lähivuosina Tornionjoen arvon ja merkityksen. Kansainväliset kalastusmatkailijat löytänevät tiensä oikeaan jokivarteen, mutta harmillisesti väärälle rannalle.

Julkistamistilaisuus

torstaina 4. joulukuuta 2014 klo 01.30

​

Julkistamistilaisuudessa jo perinteeksi muodostuneen maljapuheen piti tällä kertaa perhokalastaja Mato Valtonen. Hänen puheensa huokui suurta rakkautta lohenkalastusta ja Tenojokea kohtaan. Mato oli paneutunut kirjaan suurella intohimolla ja löytänyt siitä monta tunnelmallista hetkeä puheensa rungoksi.

​

Eduskunnan tervehdyksen toi innokas Tenon soutaja, varapuhemies Pekka Ravi. Valtioneuvoston tervehdyksen toi Osmansoutaja, työministeri Lauri Ihalainen pikavisiitillä kesken eduskunnan ydinvoimakeskustelun.

​

Kirja sai tilaisuuteen osallistuneilta erinomaisen vastaanoton. Minulle sattui hyvin positiivinen lapsus: Tilaisuuteen varaamani kirjat loppuivat kesken, vaikka otin niitä mukaan optimistisen suuren määrän. Hyvää palautetta on tullut myös lukuisilta kirjan jo käsiinsä saaneilta ennakkotilaajilta.

​

Lämpimät kiitokseni Matti Kettuselle, Antti Sorrolle ja Markku Sahariselle hyvästä, asiantuntevasta ja avoimesta yhteistyöstä kirjan teossa.

​

Huomenna ajelen Mirellan kanssa pohjoiseen. Pysähdymme matkalla Oulussa. Olen Tiura-Uistimen liikkeessä klo 16-18 kirjaa esittelemässä ja signeeraamassa. Tervetuloa Oulun lohimiehet juttusille ja kirjaostoksille.

Lapin tähtitaivaan alla

tiistaina 9. joulukuuta 2014 klo 00.30

​

Julkistamistilaisuuden kalapöytä osoitti jälleen kerran todeksi sen, että me suomalaiset olemme hyvin etuoikeutetussa asemassa myös kalaruokien suhteen. Kotimainen puhtaiden vesien kala on maailman parasta, siitä ei ole epäilystäkään.

​

Tarjolla oli vanhimman siskoni Toini Selkälän ja hänen miehensä Reijon jalostamia kalatuotteita. Kalojen alkuperä on kirkasvetinen Livojärvi. Savumarinadimuikku ja siikarulla olivat jo monelle kutsuvieraalle tuttuja herkkuja. Graavilohi- ja kylmäsavuporoleivät maistuivat jokaisen suussa. Tämän kertainen yllättäjä oli marinoitu hauki, jota lähes kaikki arvuuttelivat siiaksi. Puhtaiden sisävesiemme kalat ovat maailmanluokan herkkuja. Niiden oma maku on niin herkullinen, että sitä ei tarvitse silotella litralla kermaa eikä kilolla voita.

​

Julkistamistilaisuuden kalaherkuista kehuja kuunnellessa mieleeni muistui erään ranskalaissyntyisen, nykyään Yhdysvalloissa asuvan Michelinin tähtien keittiömestarin vierailu Tenolle. Tarjosin hänelle lohikeittoa pari tuntia aikaisemmin saamastamme lohijalasta valmistettuna. Vieraani maisteli lohikeittoa syvän hiljaisuuden vallitessa. Lopulta hän kysyi, mikä on keiton herkullisuuden salaisuus. Olin hyvän tovin pienen epätietoisuuden vallassa, kunnes ymmärsin asian. Keitossa ei ollut mitään kummallista, vain lohta, perunaa, sipulia ja kermaa. Maun salaisuus oli tuore Tenonlohi. Kolmen Michelin tähden ravintolan keittiömestarina vuosikausia toiminut mies ei ollut koskaan saanut maistella tuoretta lohta.

​

Kotimatka Utsjoelle sujui hyvin, vaikka matkalla oli välillä erittäin hankala ajokeli. Lukuisat kirjan markkinointiin liittyneet pysähdykset katkaisivat mukavasti pitkän ajomatkan. Ainoa negatiivinen asia koko puolentoista viikon matkalla oli Kuusamossa kohtaamani omaan elämäänsä katkeroituneen miehen agressiivinen hyökkäys. Kirjailijana olen tottunut monenlaiseen palautteeseen, myös tahtomattani maalitauluksi joutumiseen.

​

Olen saanut viikon aikana uskomattoman monelta kirjan tilanneelta henkilöltä palautetta sähköpostilla ja puhelimessa. Myös kirjan toinen tekijä Matti Kettunen on saanut lukuisia yhteydenottoja. Kiitän lämpimästi omasta ja Matin puolesta saamastamme palautteesta. Saamamme palaute on paras kiitos, jota kirjailija voi työstään saada. Se antaa uskoa siihen, että suomalainen erä- ja kalastuskulttuuri elää ja voi hyvin, vaikka välillä ei ole siltä tuntunut. Kansan syvissä riveissä on vielä vahvasti halua ja tahtoa nauttia metsästyksen ja kalastuksen antamista hienoista elämyksistä ilman turhan prameita koristeluita.

​

Ulkona on -18 astetta pakkasta. Kuu paistaa niin kirkkaasti, että pihalla voisi hyvin pelata potkupalloa. Tähtitaivas tuikkii ja pakkaslumi narisee jalkojen alla. Reissun aikana uutta lunta oli satanut 10-15 senttiä.

​

Lohivaaput -kirjan ensimmäinen osatoimitus on loppuunmyyty. Saan toisen autokuormallisen kirjoja tiistaina tai viimeistään keskiviikkona. Postitan viime perjantain jälkeen saapuneet tilaukset heti lisää kirjoja saatuani.

Komunisti

lauantaina 13. joulukuuta 2014

klo 00.45

​

Eilen ajoin Nuorgamissa mutkin. Kävin tapaamassa Boratbokcassá Antti Niiles Länsmania. Joka kerta hänen kanssaan keskustellessani mieleeni nousee Osman Niilo. Antti Niiles virittää päivittäin lohivaappuja tulevan lohikesän kalastusta varten. Hän huokuu lohenkalastuksen intoa kuin ensikertalainen Tenonkävijä. Mestariksi ei lohenkalastuksessakaan tulla sattumalta, vaan kovan, pitkäjänteisen työn ja suuren intohimon ansiosta.

​

Vein Tenon perhot ja Lohivaaput -kirjoja myyntiin Rajamarket Suomenrinteelle. Kauppias Jari Suomenrinteen isä, Armas, täytti lokakuun lopussa 80 vuotta. Eläkepäivien ratoksi hän on innostunut sitomaan lohiperhoja.

​

Nuorgamissa käydessäni huomioni kiinnittyy aina kylän vireyteen ja elinvoimaisuuteen. Kylässä on kaksi erinomaista ruokakauppaa, joten asiakkailla on valinnanvaraa. Rajamarketin hyllyjen välisiä käytäviä kävellessä sai väistellä utsjokelaisia tämän tästä. Utsjoen kuntakeskuksen tilanne on huolestuttava. Kylä tarvitsisi ehdottomasti toisen ruokakaupan, sillä 50 km on aivan liian pitkä matka mieluisaan lähikauppaan.

​

Vaappujen keräilyharrastus on kasvattanut maassamme suosiota tasaisen varmasti viimeisen vuosikymmenen ajan. Viime vuosina olen seurannut vanhojen vaappujen huutokauppoja hyvin huolestuneena. Muutama markkinamies vedättää kansan syviä rivejä surutta ilman minkäänlaisia omantunnon tuskia. Vaapuista maksettavat hinnat eivät ole enää millään perustelulla järkeviä. Muutaman kaverin porukka nostattaa hintoja pilviin ja asiaa tuntemattomat kalastajat lähtevät tietämättään leikkiin mukaan. Erään asiakkaani lempilause kuvaa hyvin vallitsevaa tilannetta: Kusetettavia maailmassa kyllä riittää, kun vain kusettajia riittäisi.

​

Palaan keräilyvaappuihin tarkemmin lähiaikoina. Tässä vaiheessa suosittelen jokaiselle netin huutokaupoista vaappuja ostavalle kalastajalle tilanteen rauhoittamista. Vaaput eivät lopu Suomesta eikä yksikään viimeisen parinkymmenen vuoden aikana valmistettu vaappu ole edes satasen arvoinen, ellei sillä ole saatu useampaa suurlohta.

Joulua odotellessa

sunnuntaina 14. joulukuuta 2014

klo 21.30

​

Kaamospäivää ei ole pituudella pilattu, mutta päivänvaloa on riittävästi ulkoiluun. Pilvettömällä säällä ulkona näkee liikkua myös iltaisin kuun ja tähtitaivaan valossa.

​

Teno on jäässä, mutta jäälle ei kannata vielä mennä. Ala-Tenolla oli torstaina vielä suuria sulapaikkoja. Teno on jäätynyt viimeisen vuosikymmenen aikana huomattavasti myöhemmin kuin vuosikymmeniä sitten. Myös lumipeite vahvenee nykyään myöhemmin. Lapissa joulu on sentään valkoinen, mutta lunta ei ole polviin asti niin kuin oli ennen vanhaan.

​

Joulun kovat paketit ehtivät vielä hyvin perille ennen Joulupukkia. Paketti on varmasti vastaanottajalla, jos tilaus tehdään viimeistään torstaina 18. päivä ennen kello kolmeatoista. Perjantaina, 19. päivä lähetetty paketti saattaa ehtiä vastaanottajalle, mutta posti ei enää takaa sitä. Kirjoja on myytävänä etusivulla mainituissa kirjakaupoissa ja kalastusvälineliikkeissä, joista sen saa ostettua vielä jouluviikollakin.

​

Valtioiden välisissä sopimusneuvotteluissa ei ole tapahtunut lähentymistä. Norjan ja Suomen näkemykset uudesta kalastussäännöstä ovat niin kaukana toisistaan, että nopeaa etenemistä on turha odottaa. Tulevana lohikesänä kalastetaan 99 -prosenttisella varmuudella vanhalla kalastussäännöllä.

Kaamoksen hämärässä

lauantaina 20. joulukuuta 2014

klo 23.55

​

Kaamospäivä on lyhimmillään. Talvipäivänseisauksen jälkeen päivä ei ensin tunnu jatkuvan ollenkaan, mutta jo parin viikon kuluttua päivän kirkastumisen huomaa selvästi.

​

Kiertelin alkuviikon Lapin ja Oulun lääniä ristiin rastiin Lohivaaput -kirjan markkinoinnin merkeissä. Tapasin muutaman päivän aikana runsaasti ihmisiä. Kirjan saaman erittäin hyvän vastaanoton ansiosta tapaamiset olivat tavallistakin mukavampia. Minusta on aina ilo tavata lohenkalastajia ja keskustella heidän kanssaan. Jokainen tapaaminen antaa myös minulle paljon. En pahastu, vaikka minut tunnistava kalastaja tai lukija tarttuu minua hiasta kiinni ruokakaupan kassajonossa tai ravintolan lounaspöydässä.

​

Kirjojen myynti ei lopu jouluun. Aikaisempien kirjojen kokemuksesta tiedän ihmisten tapaavan toisiaan joulun ja uudenvuoden pyhinä. Puskaradio välittää tietoa uudesta kirjasta. Uuden kirjan vanavedessä erityisesti vuosi sitten ilmestynyt Tenon perhot -kirja on myynyt hyvin. Lohivaaput -kirjan osalta kauppa on käynyt niin hyvin, että kirjan ensipainos tulee loppumaan lähikuukausina. Valmistelen jo kirjasta toista painosta, joten kirja tulee olemaan lohimiesten saatavilla myös jatkossa. Ensipainoksen kirjaa himoitsevien kannattaa toimia ripeästi.

​

Kaamospäivä on niin lyhyt, että suuria urotekoja luonnonvalossa ei ehti tekemään. Tänään kävin lumikenkäilemässä tunturissa lyhyen retken. Huomenna teen pidemmän retken. Pilvisenä päivänä valoa on niin vähän, että valokuvia on turha ottaa. Iltapäivällä Miessipolulla lumitöitä tehdessäni otin muutamia valokuvia, mutta niistä yksikään ei ollut julkiseen levitykseen kelpaava.

Talvipäivänseisaus

maanantaina 22. joulukuuta 2014

klo 23.30

​

Eilen tein kolmen tunnin retken lumikenkäillen. Kova tuuli esti avotunturiin nousun, joten kävelin jokivartta alavirtaan ja palasin tunturirinteitä myötäillen takaisin. Tuulesta huolimatta keli oli lupsakka. Pakkasta oli vain -6 astetta.

​

Tänään keli oli ulkoiluun hieman rapsakka. Reilun kahdenkymmenen asteen pakkanen ei toki estänyt kävelyretkeä, mutta taukopaikalla ei voinut kovin kauaa seisoskella. Utsjokivarressa mittari näytti paikoin -28 ja -29 asteen lukemia.

​

Iltakylässä pitäjän ahkerimman lohta soutavan nuorenparin luona ihailimme jo tulevan lohikesän ottivaappuja. Lohikesän alkuun on enää vaivaiset viisi kuukautta. Taitaa tämäkin talvi hurahtaa huomaamatta ohi ja pian pitää rullata uudet siimat lohikeloihin.

​

Viimeisen viikon aikana olen ostanut lohensoutuun uusia hyrräkeloja. Kaksi kesää käytössä olleet Everolin hyrräkelat ovat toimineet erinomaisesti. Niiden jarru on aivan toista luokkaa kuin perushyrrien. Everolin huono puoli on niiden koko ja siimanjakajan puuttuminen. Monelle ensikertalaiselle asiakkaalle siimanjakajan puuttuminen tuottaa isompaa lohta väsytettäessä ongelmia. Everol kestää lohensoudussa muutaman sukupolven ajan. Niiden rinnalle olen nyt ostanut Penn International 975 ja 965 -keloja.Niiden pitäisi olla laadun ja kestävyyden suhteen erinomaisia.

​

Kelojen jarrun toimivuus ja laatu selviävät varmasti jo ensi kesän aikana. Kestävyyden arviointi on ajankohtaista myöhemmin. Pienempään kelaan mahtuu 225 m 0,40 millistä siimaa. Isompaan malliin ”nelikymppistä” siimaa mahtuu yli 300 m. Lohikela on niin keskeinen ja tärkeä varuste lohensoudussa, että on parempi hankkia hyvä kuin halpa.

​

Hirvet eivät ole vielä valloittaneet jokivarren rantametsiköitä. Tenon jäiden vahvistuttua hirvet liikkuvat joen yli. Lumipeitteen paksuuntuminen ohjaa hirviä tuntureilta alas jokilaaksoon. Sydäntalvella hirviä on runsaasti. Tenon- ja Nuorgamintietä ajellessa on syytä pitää hirvivaara koko ajan mielessä ja vauhti sen mukaisena.

Hyvää Uutta vuotta

keskiviikkona 31. joulukuuta 2014 klo 23.59

​

Tenon törmällä on hiljaista ja rauhallista. Naapurin ampumat pari rakettia ovat vain pieni häivähdys sivilisaation olemassaolosta näillä EU:n rauhallisilla rajaseuduilla.

​

Vuosi 2015 on vaikeasti ennustettava. Maailmalla on monta kriisipesäkettä, joiden lämpiämisestä on vaikea sanoa mitään. Maailmanpoliittisen kuohunnan varjossa  kotimaassa on valmisteilla monta lohenkalastajaa kiinnostavaa asiaa. Tenon osalta valtioiden välisen kalastussopimuksen uusiminen on hyvin merkittävä asia. Kesälle 2015 uusi kalastussopimus ei ehdi valmistua. Tulevasta lohikesästä on odotettavissa mahdollisesti viimeinen onnenkesä lohensoudussa Tenon suvannoilla.

​

Uuden kalastuslain valmistelu etenee. Maa- ja metsätalousministeriön valmistelema lakimuutos on huonoudessaan aivan omaa luokkaansa. Lakiesityksessä on niin paljon virheitä ja kömmähdyksiä, että ne kaikki eivät voi olla tahattomia. Ministeriössä joku taho on tarkoituksella kirjoittanut lakiesitystä päin pe.....tä. Minun valistunut arvaukseni on Risto Artjoki. Otan ilomielin vastaan asioista paremmin perillä olevilta tahoilta korjauksen asiaan. Tavoilleen uskollisesti myös ryöstökalastajien puolue (RKP) on tunkenut oman lusikkansa syvälle soppaan.

​

Kalastuslaki koskettaa valtaosaa kansalaisista, joten sen laatimisessa pitäisi noudattaa erityistä huolellisuutta. Eduskunnalle annettu lakiesitys on lukuisilta osiltaan niin huonosti kirjoitettu, että se vesittää koko asian. Tekstistä saa monessa kohdassa vaikutelman, kuin se olisi käännetty huonolla kielitaidolla ruotsinkielisestä alkutekstistä suomeksi.

​

”Tämän lain tarkoituksena on parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen järjestää kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö ja hoito siten, että turvataan kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto, kalakantojen luontainen elinkierto sekä kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus ja suojelu.”

​

Lakiesityksessä on mukana jäänteitä Ruotsin vallan ajalta vuoden 1766 kalastussäännöstä (Kalastuslakiesityksen 9 §). Tämä pitäisi poistaa kokonaan, koska se on täysin turha ja tarpeeton. Pykälällä säädettiin aikoinaan kuninkaan/tsaarin eli kruunun yksityisistä kalastuksista. Tämä pykälä ei ole ollut ajankohtainen yli kahteensataan vuoteen. Liekö kalastuslakiesityksessä jo varautumaa siihen, että lähitulevaisuudessa Venäjän yksinvaltias kalastelee valtion vesillä valtakuntansa läntisimmässä osassa, entisen itsenäisen Suomen alueella?

​

Päättyvä vuosi 2014 oli monella tapaa erinomainen vuosi. Tenon lohikesä 2014 oli pienen kalan kesä. Tinttiä ja lohijalkaa oli joessa hyvin, mutta lohiluokan kalaa oli sen sijaan todella niukasti. Päiväkirjani nousi kesän 2014 aikana lohenkalastajien suosioon.

​

Toivotan Tenon ystäville, Wanhan Osman päiväkirjan ja kirjojeni lukijoille hyvää ja menestyksekästä vuotta 2015. Samalla kiitän nöyrän lämpimästi jokaista lukijaani päättyvästä vuodesta.

Tero Ronkainen 13.10.2018